Liian vähän vettä

Yöllä heräsin kohinaan ja totesin luvatun sateen vihdoin saapuneen. Vielä aamullakin satoi ja tervehdin sitä ilolla. Maa alkaa olla kuivaa korppua ja kasvit kaipaavat vettä. No, eipä tuota vesisadetta järin pitkään kestänyt. Ennen yhtätoista aurinko kurkisteli pilvien takaa ja päivä muuttui lähinnä normaaliksi suomalaiseksi kesäpäiväksi. Mittarissa 20 astetta. Sen verran kovaa oli yöllä satanut, että monet pitkänhuiskeat kasvit matelivat maan tasolla. Ritarinkannukset nojailivat hiekkakäytävään ja tuoksuvatukat kastelivat märillä lehdillään ohikulkevat.

Lintualtaassa ei vesi pysy ja altaan sisäpinta näyttää ruosteiselta. Täytyy miettiä, josko jossain vaiheessa käsittelisi pystin puhtoisemman väriseksi ja lisäisi tiivistettä veden pitämiseksi altaassa. 

Värililjat ovat aloittaneet kukintansa. Olen istuttanut ties minkävärisiä sipuleita, mutta kaikki keltasävyiset kukkivat vuodesta toiseen. Sen sijaan hienot lilat ja vaaleanpunaiset katoavat vähitellen kokonaan. Onko meidän myyrillä lempivärejä? Liljakukkoja ei tänä kesänä ole kovin montaa ollut. Yhden taisin sormieni väliin litistää kesäkuun puolella. Pari vuotta sitten noita kirkkaanpunaisia ötököitä oli runsaasti. Alkuun pyydystelin niitä hienostuneesti käsineet kädessä pudottaen pieneen ämpäriin kuolemaa odottaen. Vähitellen hienostelu on kaikonnut ja murhanhimoisena nappaan oitis näkemäni kukot sormien tiukkaan puserrukseen. Rusahdus vain ja henki pois, ilman armoa.