Flunssa vieköön

"Puutarha, puutarha, puutarha. Kyllä tuo emäntä voisi minuakin ajatella!"

Jostain hyökkäsi kunnon flunssa kimppuuni. Jos flunssa kestää ilman lääkkeitä viikon ja lääkittynä seitsemän päivää, olen jotakuinkin puolessa välissä. Nenän tukkoisuus ja kurkkukipu alkavat helpottaa, mutta yskä kutittaa kurkkua ja jatkuva takominen saa pään särkemään. Kenties olisi pitänyt jäädä punkan pohjalle lepäämään ja itseään hoitamaan, mutta enhän minä malta pysyä pihalta poissa. Eilen innostuin pesemään ikkunoiden ulkopinnat ja sen jälkeen läträsin vesiletkulla pölyt pois terasseilta. 

Tänään näytti aamulla, että päivästä tulee sateinen. Hiukan jossain vaiheessa ripotteli, mutta sekin loppui. Niinpä otin haravan ja kottikärryt ja lähdin rapsuttelemaan. Yläpiha alkaa olla jo siistitty, mutta alapihalle ei voi ajatellakaan menevänsä. Portaiden juuressa on vielä hiukan lunta, jota tietenkin kävin levittämässä. Muuten koko nurmialue on litimärkää, eikä siellä kannata nyt laisinkaan kävellä. Hurjasti kyllä kutkuttaa edes keräillä puiden oksia, mutta täytyy kuitenkin malttaa mielensä.

Humalan taival kohti puutarhaporttia on alkanut.

Sade, lämpö ja valo tekevät ihmeitä. Voisi kuvitella, että kasvun äänen miltei kuulee. Niin voimallisesti maasta tunkee kaikenlaista. Vähitellen harmaus väistyy ja tilalle tulee vihreän eri sävyjä. Piakkoin alkaa olla mahdoton luetella päivittäisen pihakierroksen ihmeitä, sillä kaikkialla tapahtuu suorastaan ryminällä. Niin myös päässä. Ajatuksissa risteilee lukuisia uusia ideoita ja suunnitelmia. Illalla ennen nukahtamista niitä pyörittelen ja jatkan taas aamulla herättyäni. Sinänsä oivallista, koska siinä pyöritellessä ne suunnitelmat näyttävät jalostuvan. Toivon mukaan parhaat pysyvät päällimmäisenä, kun nykyisin tuppaa niin monet asiat unohtumaan, ellei niitä heti paperille laita.

Jouluruusun ensimmäinen kukka on avautunut. Nyt pitäisi päättää, mihin istutan uusimman jouluruusuni. En haluaisi ripotella yksittäisiä kukkia ympäriinsä ja tämä paikka jouluruusuille on ollut ilmeisen suotuisa. Siis johonkin tähän lähelle. Lähemmäksi mahoniaa kenties. Löytyisi sitä isomman kasvin varjoa ja syksyllä päälle varisee sireenin lehtiä suojaksi.

Ehdinpä askarrella muutaman uuden kortinkin. Tosin kaikki lähtivät samantien onniteltaville tuttaville. Näin keväällä on runsaasti nimipäiviä ja synttäreitä, joita muistaa. Ja kohta on taas äitienpäiväkin.

Ulkona on pilvet väistyneet ja ilta-aurinko paistaa. Huomiseksi olin suunnitellut kodin siivousta, mutta jos huomennakin näin paistaa: maltanko pysyä sisällä. Jospa vaihteeksi vain istuisi ja kuuntelisi kevään ääniä.