Istuimme saunomaan saapuneen Pojan kanssa keittiössä iltapäiväkahvilla, kun huomasimme liikettä pihamaalla. Pupujussi säntäili marjakuusen alle ja siitä popsimaan kukkivia krookuksiani. Harmikseni kamera oli kokonaan toisella puolen taloa, sillä tarkoitukseni oli mennä vielä iltasella kuvaamaan pihalle. Sain kuitenkin napsittua pari pikaista kuvaa pupujussista keittiön kaihtimien välistä. En kuitenkaan juuri sitä kuvaa, jossa sininen krookus katosi pitkäkorvan parempiin suihin. Enkä kyllä aikonut odottaa, että jänöjussi napsii kaikki krookukseni, joten rämäytin tuuletusikkunan auki. Niin sai jänö liikettä kinttuihinsa ja hyppeli kiireen vilkkaa metsään päin. Eiköhän luonnossa ole jo paljon muutakin syötävää, joten ei jäänyt minulle paha mieli luontoeläimen säikyttämisestä.
Jäniksen papanoita on löytynyt miltei pihan joka kolkasta ja talvella jälkiäkin. Usein aamusella lehteä hakiessani olen nähnyt pitkäsäären loikkivan tietä pitkin ja toisinaan myös meidän pihalta naapuriin. Onko ollut aina sama jänis vai koko sukuko tapaa ruokailla puutarhassamme. Sitä en tiedä.
Uljas vahtikissamme veteli hirsiä peräkamarissa jänön vierailun aikaan. Juuso inhoaa tuulista säätä ja tänään on kyllä puissa suhissut melko voimakkaasti. Juuso totesi, että kyllä se emäntä osaa ilman hänen läsnäoloaankin haravoida ja kipaisi isännän kanssa sisälle nukkumaan.
Napsi muuten varsin vikkelästi krookuksen toisensa jälkeen. Mitäs sitä suotta metsästä ruokaa etsimään, kun tästä noutopöydästä saattoi yhdellä istumalla syödä vatsansa täyteen - jos olisi ehtinyt.
Krookukset ovat rusakon herkkua! Meillä ne ovat taas tänä keväänä parturoineet monta kasvustoa. Useana aikaisempana keväänä olen yrittänyt hillitä niitä ripottelemalla kahvinporoja krookusten kasvupaikoille ja mielestäni se on toiminut melko hyvin. Nyt olen ollut paljon poissa ja näyttää siltä, että vain pari paikkaa on säästynyt pupujen hyökkäykseltä. Muut sipulikukat eivät onneksi niille maistu!
Taidanpa minäkin kokeilla kahvinporoja, sillä noista papanajäljistä ja kadonneista kukinnoista päätellen pupujussi ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa tässä pitopöydässä.
Puput kyllä rakastavat krookuksia. Minulla vieraisilla käyvät rusakoiden lisäksi citykanit. Viime kevään suurien myyrätuhojen aikaan luulin, että myyrät olivat syöneet kaikki krookuksenikin. Olisikohan yksi peräti säästynyt jossakin kohtaa. Tänä keväänä niitä taas jo kukkii enemmän, eli taisivat sittenkin "vain" puput olla asialla silloin.
Kyllä minä kadehdin tuon Juuson seuraa puutarhatöissäsi, silloin kun hän sitä suvaitsee sinulle suoda. Omia kissojani en uskalla vapaana pitää, joten tuo ilo on ihan kokematonta minulle.
Minäkin epäilin viime keväänä syyshortensian tuhosta myyrää, mutta kyllä se jänöjussi on ollut. Krookusten syömisen vielä saatan sietää, mutta puuvartisia kasveja ei ihan joka vuosi menetettyjen tilalle viitsisi istuttaa., Totutimme Juuson ihan pienenä valjaisiin, koska muuten emme olisi voineet pitää pihaovea kesällä auki. Juuso ulkoilee hienosti valjaissa ja flexissä, joka on kiinnitetty jousihaalla pihapuiden väliin pingotettuun pitkään juoksulankaan. Kissa jopa ymmärtää sanan KIERRÄ, kun joskus erehtyy tulemaan väärältä puolelta jotain puuta tai pensasta. Tietenkin valvomme kissan ulkoilua, emmekä jätä sitä pitkäksi aikaa yksin ulkosalle, mutta ihmeen hyvin ja ongelmitta se on kohta 11 vuotta ulkoillut. Ainoa haitta on Juuson tottuminen "ulkovessaan" eli vain erittäin harvoin se suostuu tekemään tarpeensa sisällä olevaan hiekkalaatikkoon. Niinpä Juusoa ulkoilutetaan kuin koiraa ikään. Paitsi, että se on paljon koiraa itsepäisempi ja haluaa nuuskia ihan kaikki pensaat ja välillä istuskella vain elämää miettien. Eikä taatusti pissi käskien, vaikka olisi millainen hätä. Onpa jouduttu iltasella kolmestikin sen kanssa käymään ulkona, ennen kuin se löytää sopivan kuopan kaivettavaksi.
Voi tuota ristihuulta, kävi oikein kauniista kattauksesta napsimassa. Varmasti luonnostakin löytyy niille jo jotain syötävää.
VastaaPoistaNapsi muuten varsin vikkelästi krookuksen toisensa jälkeen. Mitäs sitä suotta metsästä ruokaa etsimään, kun tästä noutopöydästä saattoi yhdellä istumalla syödä vatsansa täyteen - jos olisi ehtinyt.
PoistaKrookukset ovat rusakon herkkua! Meillä ne ovat taas tänä keväänä parturoineet monta kasvustoa. Useana aikaisempana keväänä olen yrittänyt hillitä niitä ripottelemalla kahvinporoja krookusten kasvupaikoille ja mielestäni se on toiminut melko hyvin. Nyt olen ollut paljon poissa ja näyttää siltä, että vain pari paikkaa on säästynyt pupujen hyökkäykseltä. Muut sipulikukat eivät onneksi niille maistu!
VastaaPoistaTaidanpa minäkin kokeilla kahvinporoja, sillä noista papanajäljistä ja kadonneista kukinnoista päätellen pupujussi ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa tässä pitopöydässä.
PoistaPuput kyllä rakastavat krookuksia. Minulla vieraisilla käyvät rusakoiden lisäksi citykanit. Viime kevään suurien myyrätuhojen aikaan luulin, että myyrät olivat syöneet kaikki krookuksenikin. Olisikohan yksi peräti säästynyt jossakin kohtaa. Tänä keväänä niitä taas jo kukkii enemmän, eli taisivat sittenkin "vain" puput olla asialla silloin.
VastaaPoistaKyllä minä kadehdin tuon Juuson seuraa puutarhatöissäsi, silloin kun hän sitä suvaitsee sinulle suoda. Omia kissojani en uskalla vapaana pitää, joten tuo ilo on ihan kokematonta minulle.
Minäkin epäilin viime keväänä syyshortensian tuhosta myyrää, mutta kyllä se jänöjussi on ollut. Krookusten syömisen vielä saatan sietää, mutta puuvartisia kasveja ei ihan joka vuosi menetettyjen tilalle viitsisi istuttaa.,
PoistaTotutimme Juuson ihan pienenä valjaisiin, koska muuten emme olisi voineet pitää pihaovea kesällä auki. Juuso ulkoilee hienosti valjaissa ja flexissä, joka on kiinnitetty jousihaalla pihapuiden väliin pingotettuun pitkään juoksulankaan. Kissa jopa ymmärtää sanan KIERRÄ, kun joskus erehtyy tulemaan väärältä puolelta jotain puuta tai pensasta. Tietenkin valvomme kissan ulkoilua, emmekä jätä sitä pitkäksi aikaa yksin ulkosalle, mutta ihmeen hyvin ja ongelmitta se on kohta 11 vuotta ulkoillut. Ainoa haitta on Juuson tottuminen "ulkovessaan" eli vain erittäin harvoin se suostuu tekemään tarpeensa sisällä olevaan hiekkalaatikkoon. Niinpä Juusoa ulkoilutetaan kuin koiraa ikään. Paitsi, että se on paljon koiraa itsepäisempi ja haluaa nuuskia ihan kaikki pensaat ja välillä istuskella vain elämää miettien. Eikä taatusti pissi käskien, vaikka olisi millainen hätä. Onpa jouduttu iltasella kolmestikin sen kanssa käymään ulkona, ennen kuin se löytää sopivan kuopan kaivettavaksi.