Kylän päälle tuli sitkeä sadepilvi

Eilinen päivä alkoi varhain käyttämällä äitiä Helsingissä sairaalassa. Kyseessä oli tutkimuskäynti, jonka seurauksena kahden viikon sisällä vähän pidempi uusintakäynti. Koska sairaalassa meni niin vähän aikaa, päätimme kävellä Kauppatorille kahville. Taivaalla oli vielä paksut pilvet ja sää hieman sumuinen, mutta iltapäiväksi oli luvassa aurinkoisempaa. Nykyisin Helsingissä tulee käytyä luvattoman harvoin ja lyhytkin reissu tuntuu miltei ulkomaanmatkalta. Torikahvilassa oli mukava istua, mutta mielelläni olisin halunnut katsella sieltä merelle ja siellä purjehtivia laivoja. Kojut on kuitenkin sijoitettu niin, ettei ollut toivoakaan nähdä muuta kuin seuraavan kojun seinä. Millainen valtti olisikaan merinäköala kahvilassa. Vetäisi niin turisteja kuin oman maan kansalaisia. Meillä on paljon oppimista eurooppalaisesta kahvilakulttuurista.

Helsingin rautatieasemalla on Ihmepuutarha -tapahtuma kesäkuun puoliväliin

Paluumatkalla Espoon junalle pysähdyimme vanhempieni kanssa Helsingin rautatieasemalla katselemaan sinne pystytettyä ihmepuutarhatapahtumaa. Muutaman kuvan ehdin ottaa, kunnes oli jatkettava matkaa. Helsinki näytti olevan taas täynnä tapahtumia, joita olisi ollut mielenkiintoista jäädä seuraamaan. Ehkä sitten toisen kerran ihan omalla ajalla.

Norjanangervot kohtasivat oksasaksihirviön

Kotiin palattuani oli päivää vielä jäljellä ja auringon paistaessa päätin mennä pihalle. Tilaamaani mullan ja kivituhkan toimitusta päivystäessäni päätin tehdä jotain muutakin hyödyllistä. Koska Norjanangervojen kukinta alkaa olla ohi, kaivoin kellarista oksasakset ja ryhdyin leikkaamaan jykeviksi kasvaneita angervoja. Oksien päässä oli tupsu, mutta varret likimain paljaita ja pensaiden alaosat tyystin risuuntuneita. Näin ollen ajatus vain joidenkin oksien perkaamisesta romuttui ja parturoin pensaat maan tasalle. Näin olen tehnyt aikaisemminkin ja kokemuksesta tiedän, että angervot sietävät leikkaamista hyvin. Ei aikaakaan, kun tilalla on taas kauniit ja rehevät pensaat.

Turilaan toukka - oletan

Keskiviikkoltana tyhjensin jäljelle jääneen lehtikompostin, joka tosin oli vain puolillaan. Sisältö oli sitten sitäkin parempaa. Mustaa ja muhevaa multaa, jota kärräsin pyykkitelineen viereiseen tukimuuriin. Kompostimullan joukossa oli kyllä hiukan liikaa maatumattomia oksia ja sanoinkin Ukkokullalle, että jatkossa pitäisi välttää kaiken maailman “kapuloiden” nakkaamista kompostiin. Ne joutuu joka tapauksessa sieltä jossain vaiheessa pois kaivamaan. Kompostia kaivaessani löysin jälleen sieltä muhevia toukkia, vaaleita ja pulleita. Tämä ei ollut siis ensimmäinen kerta, vaan niitä on ollut aina komposteissamme ja toisinaan myös hakekasassa. Selasin luonto-oppaitani ja googletin löytääkseni nimen kompostitoukalle. Nettikeskustelujen ja kuvien perusteella toukkamme näyttäisi olevan turilaan toukka. Erään nettitiedon perusteella toukat voisivat olla jopa syötäviä. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että toukkia kompostista ruokapöytään keräisin. Maailmassa on edelleen heimoja, joiden ravintoon erilaiset toukat kuuluvat luonnollisena osana. Saattaa olla, että jossain tulevaisuudessa toukkia syödään ihan yleisesti, sillä niiden tuottaminen kuluttaa maapalloa huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi viljan viljeleminen tai lihakarjan pitäminen.

660 litraa perennamultaa ja 1000 kg kivituhkaa

Tulihan se multa-hiekka -lähetyskin ja hiabilla kuorma-autokuski sai säkit sijoitettua ennalta sovittuun paikkaan. 

Tänään kärräsin lisää multaa pyykinkuivaustelineen viereiseen muuripenkkiin. Siirsin siihen aikoinaan aroniapensaan alle jääneet suikertavat tuhkapensaat, mutta niiden selviytyminen ei ole laisinkaan varmaa, sillä ne ovat aika huonokuntoisia. Tarkoitus on kuitenkin laittaa tähän kohtaan jotain havukasvia; tuiviota, kääpiövuorimäntyä tms. Mitään korkeaa paikalle ei voi laittaa, koska pyykkitelineessä roikkuvien lakanoiden täytyy mahtua pyörimään. Lisäksi tähän on pakko kolata lunta talvella, jotta pääsemme kulkemaan varaston ovelle. Muuri ei välttämättä ole niitä kauneimpia rakenteita, koska se on tehty harmaista harkoista ja saa todennäköisesti pintaansakin harmaan slammauksen. Toisaalta muuri ei näy juuri minnekään, sillä vieressä on naapurin aita, jonka vierustalla kulkee meidän kottikärryreitti alapihalle. Mielelläni olisin laittanut muurin oikein hienoista talon sävyyn sopivista muurikivistä, mutta siihen olisi tarvittu melko paljon enemmän euroja.

Töyhtöangervot ovat kasvaneet pituutta ja joitakin röyhynuppuja on jo näkyvissä. Kukkiessaan töyhtöangervoilla on tapana kaatua käytävälle, etenkin sateen niitä hakatessa. Niinpä laitoin niille koristeaitaa tueksi. Aidan kiinnitin paikalleen bambukepeillä. Jonkin ajan päästä aita peittyy välistä tunkeutuviin lehtiin, mutta pitää kuitenkin angervot pystyssä.

Pohjantähdessä on tänä vuonna pieniä vihreitä toukkia, jotka syövät ruususta lehdet ja varmaan myös nuput, jos niitä ehtisi tulla. Ilmeisesti toukka myös saa lehdet käpristymään ja rusentumaan rumiksi rytyiksi. Suihkutin ruusua mäntysuopanesteellä ja niitä putosikin runsaasti maahan. Täytyy varmaan tutustua tilanteeseen vähän intensiivisemmin, kunhan tästä kerkeän. Alkaa jo pahasti näyttää siltä, ettei ruusu kenties kuki laisinkaan. Vielä en ole muissa ruusuissa noita vihreitä toukkia nähnyt ja toivottavasti ei tulekaan.

Tuoksuköynnöskuusaman nuput - ihana tuoksu odotettavissa

Tälle päivälle oli luvassa aurinkoa ja lämpöä. Hieno päivä olikin puoli kahteen saakka, mutta sitten jostain vyöryi valtaisa musta pilvi taivaalle ja tietenkin sen piti sataa kaatamalla runsaan kolmen tunnin ajan juuri meidän talon päälle. Näytti kuin pilvi ei olisi liikkunut laisinkaan ja sen laidoilta näkyi kaikkialla sininen taivas. Sateen alkaessa olin saanut juuri viimeisen kottikärryllisen täyteen multaa ja tarkoitus oli tehdä sen kärräämisen jälkeen muutakin pientä puutarhassa. Hetkeä aikaisemmin olin myös ripustanut valkopyykin ulos kuivumaan. Sateen loppumista odotellessani kuuntelin radiota, jossa kiiteltiin taivaalla mollottavaa aurinkoa ja sen mukanaan tuomaa lämpöä. Mutta meillä vain satoi. Nettisäänkin mukaan sadepilvi oli vain meidän kylän päällä. Kun sade ei näyttänyt loppuvan, lähdin sateeseen kärräämään multakuormani ja sen jälkeen hain vettä valuvat pyykit narulta sisälle kuivumaan. Huomiseksi kun on taas luvassa sadetta, mitä turhaan jättäisin pyykit odottamaan kuivattavia ilmoja.

Sulkaneilikka aloittaa kohta kukintansa

Jalkapallon EM-kisat alkavat tänään. Se merkitsee sitä, että Ukkokulta löytyy parhaiten telkun ääreltä. Ei siinä mitään, kyllä minäkin jalkapalloa katson. Loppuottelut ainakin. Nyt ei kuitenkaan tarvitse kokea huonoa omaatuntoa tietokoneen ääressä istumisesta, kun Ukkokullan keskittyy intensiivisesti matseihin. Ei ehdi hänelle tulla juttukaveria ihan heti ikävä.