Sivut

maanantai 1. lokakuuta 2012

Mikä mättää tekniikassa?


Laitoin loppuviikosta lämpöpatterit päälle ja Juuso hoksasi heti, että ikkunalaudalla on jälleen lokoisaa köllötellä. Kyllä se taitaa vieläkin minulle olla kiukkuinen siitä, että puolitoista vuotta sitten siirsin sohvan pois tästä ikkunan edestä. Siellä sohvan selustan takana oli erinomainen paikka köllötellä nauttien tuosta patterin lämmöstä. Ulos näki hyvin ja saattoi naksutella siellä lentäville linnuille, toisaalta sohvan selkänoja suojeli unissaan lattialle kellahtamasta ja ehkä myös toi turvantunnetta, jota eläin yleensä ympärilleen hakee. No, joka tapauksessa lämmitysaikaan siirtyminen toi taas kissalle takaisin vanhan tiirailupaikan. Eikä kissat taida ylipäätään olla erityisen pitkävihaisia. Eiköhän se ole ihmisten ikioma ominaisuus.


Juuso ei muuten nuorempana koskaan nukkunut näin pitkin pituuttaan etutassut pään alla, kuten se nykyisin tuppaa tekemään. Se ei ole lihonnut, joten selitys ei liene liian iso mahakaan, niin ettei kerälle pääsisi. Tällainen nukkuma-asento on Juusolle yleinen niin lattialla, tuolilla kuin tässä ikkunalaudallakin - ja tässä asennossa se on nukkunut korkeintaan kahden vuoden ajan.

Kissan lempipaikat tai asennot eivät kuitenkaan olleet tuo otsikon tekniikkaongelma. Ei, vaan tämän bloggerin sääteleminen on ajoittain kummallista. Yhdessä vaiheessa en millään saanut sopivaa taustaväriä pysymään, vaan tuntui, että ohjelma säätelee oman mielensä mukaan. No, nyt värit ovat ja pysyvät, vaikka mitä tekisin. Kuvien lataamisessa näihin päivityksiin ei ole mitään ongelmaa. Sen sijaan kuvan saaminen esimerkiksi ylätunnisteeseen ei syystä tai toisesta tahdo millään onnistua. Ja bloggerin ohjeet ovat kyllä hiukan samaa tasoa kuin facebookissa; niin ympäripyöreät, että kukin saa tulkita niitä ihan itse haluamallaan tavalla, eikä niillä sittenkään ole mitään vaikutusta tai merkitystä.

Olen myös ihmetellyt noita robottitunnistuksia. Joinain päivinä joutuu tulkitsemaan kirjaimia ja numeroita yksi toisensa jälkeen, eikä mikään kelpaa. Ohjelma on kaiketi päättänyt, että ko. päivänä kommentteja ei robotit lähettele. Välillä tekisi mieli repiä hiukset päästä, kun kerta toisensa jälkeen ohjelma käskee todistamaan, etten ole robotti. Kyllä siinä vähitellen itsensä robotiksi tuntee, kun yrittää tulkita sinne tänne vinossa olevia kirjaimia mielessään ja tihrustaa silmät killillään tuhruisia numeroita. Ja sitten tulee näitä tällaisia päiviä, kuten tänään. Kirjoitat mitä tahansa, kaikki kelpaa. Ei mitään ongelmaa, vaikka kuinka tulkitsisi vaaleanvihreän neliön luvuksi 123, tai 231, tai 321 tai mitä vaan. Ehkä robotintunnistusohjelmassa on jokin ihmisälyä suurempi idea, jota tuskin koskaan tulen keksimään. Ei haittaa, ihmetyttää kylläkin.

Olen nyt käyttänyt tätä bloggeria runsaan vuoden ja ihan hyvähän tämä on. Kelpaa hyvin minun tarkoituksiini, mutta jotenkin olisi kiva myös kehittyä tekniikan hallinnassa. Toki olen monia juttuja oppinut, mutta pitkälti kyllä blogituttujen neuvojen avulla, yrittämisen ja erehdyksenkin kautta, enimmäkseen tuon erehdyksen. Kenties se on hinta ohjelman ilmaisuudesta. Kenties hyvää ei saa halvalla, puhumattakaan että ilmaiseksi.

10 kommenttia:

  1. Mulla on myös usein ongelmia bloggerin kanssa. En saa kuvia lisättyä, eikä kommentteja. En kyllä ehkä vielä osaa käyttää tätä kovin hyvin. Tuo sinun kissa on oikea hurmuri! Meillä Paavo-kolli nukkuu monissa asennoissa. Välillä jopa pitkin pituuttaan selällään. Meillä on pikkuinen nukensänky, johon laitoin vanhan täkin pehmusteeksi. Paavo nukkuu usein siinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinten kanssa saa kyllä välillä nauraa vatsa kippurassa. Juusokin nukkuu välillä ihan selällään kaikki ketarat levällään. Sillä tuppaa olemaan erilaisia nukkumapaikkoja. Yhdessä vaiheessa se tunki itsensä pienen pieneen koriin ja nukkui siellä onnellisen näköisenä monella mutkalla. Ihana nimi kissalle tuo Paavo!

      Poista
  2. Mun on ruvennut tekemään Niin mieli kissaa, kun olen blogeista seurannut kissojen elämää ja touhuja. En vaan voi millään ottaa kissaa, koska mies ei voi niitä sietää ollenkaan. Joten voin vain haaveilla :( ...
    Hei minäkin onnistuin laittamaan kuvan ylätunnisteeseen :) ja haaveilen taustakuvasta, mutta ei vaan ole löytynyt tarpeeksi aikaa opetteluun, että miten se oikein tulikaan. Mielenkiintoistahan tämä opettelu kyllä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet miehet sanovat inhoavansa kissoja, mutta todellisuudessa heillä ei vain ole kokemusta eläimistä tai ainakaan kissoista. Mutta toki on myös ihmisiä, jotka ihan tosissaan inhoavat jotain tiettyä eläintä.
      Yritin yhtenä päivänä saada kuvaa ylätunnisteeseen, mutta blogger väitti, että olen ylittänyt kuvien lataamiskiintiön.

      Poista
  3. Mulla on ongelmana kuvien vierekkäin asettelu, tuntuu olevan ihan henkimaailman hommaa. Muuten bloggeri on mielestäni helppo ja nopeakäyttöinen, näin puolen vuoden kokemuksella.
    Muuten vinkkinä. ainoatakaan roskakommenttia ei ole tullut joten voin lämpimästi suositella sanavahvitsuksen poitsoa sullekin. Ne on kyllä raivostuttavia välillä.

    Aivan ihanat nukkukuvat. Meillä on lempipaikka juuri sohvantakunen ikkunalaudalla, jossa patteri alla lämmittää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa pitää paikkansa, että kissat tykkäävät lämpimästä. Pienenä meidän Juuso kävi jopa löylyssä, mutta nykyisin sille riittää tuo patterin lämpö.
      Roskapostia ei ole tosiaankaan tullut, ja kyllä minä etupäässä ihan tyytyväinen tähän bloggeriin olen.

      Poista
  4. Äidin kissa viihtyi myös ikkunalaudalla. Laitettiin sille petilaatikko, jossa oli lampaantalja. Rakasti sitä! Nukkui siinä boxissa taljalla milloin selällään milloin mahallaan. Oli turvassa ja lämpimässä. Myöhemmin ostin sille sellaisen pienen, topatun koiran pedin taljaboxin tilalla. Rakasti sitäkin. Ikkunalauta oli sen lempipaikka, kun näki ulos ja sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet taitavat luontaisesti valita paikan, josta ne näkevät joka suuntaan. Takaavat sillä oman turvallisuutensa.

      Poista
  5. Olen siirtänyt oman blogini aivan hiljattain vuodatuksesta bloggeriin ja minulla on ollut välillä ongelmia kuvien asettelun kanssa. En saa niitä sivulle haluamallani tavalla esim. kahta kuvaa vierekkäin, kuin aivan sattumalta. Toivottavasti jatkossa helpottaa.
    Vierailen ensi kertaa sivuillasi ja ihailin hellyttäviä kissakuviasi. Mieheni on valitettavasti allerginen kissoille joten emme voi hankkia omaa lemmikkiä. Se on todella harmi, mutta terveys ennen kaikkea.

    Hyvää syksyn jatkoa sateista huolimatta toivottaa: Kruunuvuokko Puutarhan Lumosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunuvuokko, olet lämpimästi tervetullut blogini pariin. Taidanpa myös vierailla sinun blogissasi.
      Enimmäkseen olen ihan tyytyväinen tähän bloggeriin, mutta näin tietokoneen kohtalaisen aktiivisena käyttäjänä joskus harmittaa jonkun yksinkertaisen asian kanssa venkoilu. Ja noiden kuvien saaminen vierekkäin on tosiaan ongelmallista.
      Meidän Juuso on 11½-vuotias kollikissa, jonka tyttäreni toi lupaa pyytämättä kotiimme. Tytön muuttaessa pois, kissa jäi, eikä siitä kyllä millään hennoisi enää luopua. Poikani on aika allerginen, mutta kissasta hän ei ole saanut ongelmia. Tosin poikakin muutti omilleen, mutta ehti hän kuitenkin olla useamman vuoden kissan kanssa. Terveys on kuitenkin niin tärkeä asia, ettei sitä kannata vaarantaa. Täytyy vain käydä kissanomistajien luona vierailulla.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!