Tänään päätettiin lähteä aamupäivällä mamman kanssa sipulihommiin. Ajattelin istua vieressä katsomassa, että mamma laittaa varmasti kaikki sipulit oikeinpäin. Olen nimittäin kuullut tarinan mamman nuoruudesta, silloin hän istutti kasvimaalle tavallisia sipuleita nurinpäin ja siitä on riittänyt hauskuutta vuosiksi eteenpäin. Kuinka mamma laittoi sipulit kasvamaan kiinalaisia varten.
Enpä kuitenkaan muistanut, että mamman hommat ovat hyvin monivaiheisia. Sen sijaan, että hän olisi hakenut lapion ja ryhtynyt tunkemaan kukkasipuleita multaan, hän asettelikin kaikki pussukat terassille ja ryhtyi niitä kuvaamaan. Eihän nyt sipulit sillä tavoin ryhdy keväällä kukkimaan. Terassilla, ilman multaa, höh. Niinpä sitten päätin järjestää vähän säpinää mamman elämään ja spurttasin kovalla vauhdilla suoraan keinun yläparrelle.
Menomatka sujui oikein hyvin. Kovassa vauhdissa kun ei ehdi ajattelemaan, eikä edes pahemmin pelkäämään. Täällä korkeuksissa en olekaan ollut pitkään aikaan. Mitähän täällä tekisi ja miten ihmeessä pääsisin alas? Mamma on siirtänyt keinun kirjaston ikkunan alle ja työntänyt tuon huvilakatosen aivan viereen. Näkyvissä ei ole sopivaa paikkaa, johon hyppäisin.
Miten olisi toisesta päästä? Ei, siellä on sama juttu. Huvilakatoksen nurkkapylväät sielläkin liian lähellä. Mamma ei taida muistaa, että minusta tavaroiden pitäisi pysyä samoilla paikoilla. Pentuna oli kiva innostua uudesta järjestyksestä, mutta minä-kissa olen jo ohittanut teini-iänkin. Keinu on kyllä nyt paremmassa paikassa, kun siihen paistaa aurinko pidempään. Tuo huvilakatos sen sijaan on minusta ihan kauhea kummitusmainen hökötys, enkä ole koskaan siitä tykännyt.
Ehkä nämä sirkuskissamaiset temppuilut riittävät tältä päivältä ja palaan tuonne maankamaralle samaa reittiä, mistä tulinkin. Mammakin vaan räpsii kamerallaan ja nauraa hekottaa sen sijaan, että tulisi auttamaan minua. Saa kyllä istuttaa sipulinsa ilman minun neuvojani.
Siinä olikin tämän sunnuntain liikuntatunti. Nyt menisin mielelläni ruokakupin kautta lempituolilleni ottamaan mukavat päivätorkut. Haloo henkilökunta! Valjaat pois, kissa haluaa sisälle!
Kissantassun pehmoisia painalluksia syyskuun viimeisiin päiviin
teille kaikille
toivottavat Juuso ja Between!
Ihana Juuso! <3
VastaaPoistaNiin on, Juuso on ihana!
PoistaKyllä Juuso on taitava kiipeilijä.
VastaaPoistaHyvät kuvat.
Mukava sipulistori. ♥ ♥
Juuso on tosiaan taitava kiipeilijä, mutta kiipeilyn suhteen melkoisen laiska katti. Viihtyy paremmin maatasolla.
PoistaOnneksi Juuso osasi tulla itse alaskin. Siinä olikin tarpeeksi temppuilua yhdelle päivälle!
VastaaPoistaNiinpä, Juusosta on vanhemmiten tullut varsin laiskanpulskea katti.
PoistaHyvin on tottunut valjaisiin, kiipeilyssäkään ei haitaksi. Täällä vasta harjoitellaan tuollaisten käyttöä.
VastaaPoistaJuuso totutettiin valjaisiin ihan pennusta lähtien. Ei se niistä pienenä tykännyt ja pari kertaa pääsi livahtamaan vapaaksi. Kannattaa siis laittaa aika kireälle, sillä kissa pullistelee itseään valjaita pukiessa, jolloin ne tulee helposti liian löysälle. Nykyisin Juuso on niin tottunut valjaisiin ja flexiinsä, että ulkoilee niiden kanssa kuin koira ikään. Hyvin se on oppinut myöskin kiertämään puskia ja esteitä, ei siis jää kovin heposti kiipeliin valjaidensa kanssa.
PoistaIhana tarina! Ja ihana tuo toiseksi viimeinen kuva, suloinen kisuli sulla. :) Alkaessani lukemaan tarinaa, ajattelin, että kyseessä olisi aivan joku muu henkilö kuin kissa! Mutta niin vain hauskasti päättyi tämäkin tarina ja kissakin selvisi ehjin nahoin seikkailuista. :D
VastaaPoistaJoskus täytyy katsoa maailmaa myös kissan silmin.
PoistaHyvä Juuso, hienosti tasapainoiltu! Ja mukavaa, että vähän autoit sipulihommissa :)
VastaaPoistaKissataloudessa täytyy aina kysyä myös kissan mielipidettä - myös sipuli-istutuksissa.
PoistaKuin voimistelija puomilla!
VastaaPoistaKissa on erittäin taitava tasapainotehtävissä.
PoistaKivat Juuson seikkailut .On ne vaan kotieläimet mukavia . Hyvää viikkoa.
VastaaPoistaLemmikeistä on ihmisille enemmän iloa, kuin voisi kuvitellakaan. Hyvää viikkoa myös sinulle!
PoistaViime yönä oli taas -2 pakkasastetta, mutta loppuviikoksi luvattiin jopa +13 lämpöastetta. Taisin laittaa sipulit liian aikaisin, mutta kun noita menoja on niin paljon, etten taas tiedä, milloin olisi seuraava pidempi vapaa hetki.
VastaaPoistaSuloinen Juuso ja varmasti yksi elämäsi suola.
VastaaPoistaLemmikkiin kiintyy vahvasti. Eihän se ihmissuhdetta korvaa, mutta antaa niin paljon ihania asioita elämään. Aivan oikein, Juuso on yksi elämäni suola.
PoistaSuloisia kissakuvia, harmi kun pikkuiset eivät juuri nyt pyöri sylissäni niin olisin näyttänyt.
VastaaPoistaVärikästä syksyä. Kun sadepäivät yllättää ja tekee mieli olla sisällä, käyppäs kurkistamassa, blogissani on sinulle Puutarha Haaste!
Lapset tykkäävät suvereenisti kaikista eläimistä. Itse kuvittelin pienenä, että kaikki koirat ovat poikia ja kissat tyttöjä.
PoistaOtan haasteesi vastaan mielelläni ja palaan siihen vähän huonomman sään kohdatessa.
Voi tuota Juusoa:)
VastaaPoistaSanopas muuta. Kun lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet omilleen, on sentään yksi vauva, jota helliä.
PoistaJuuso on kertakaikkisen ihana! Runsaasti rapsutuksia ja silityksiä hänelle.
VastaaPoistaPerille menevät, niitä Juuso ei koskaan kyllästy vastaanottamaan.
Poista