Sivut

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kuuraisia kukkia ja hitauden tuntua


Kesä oli niin ihanan lämmin ja suosiollinen kaikenlaiseen ulkoiluun ja pihalla elämiseen, että taisin tyystin unohtaa senkin ihanuuden joskus loppuvan. Hyiset koillistuulet ovat tuoneet arktisia ilmoja ja pakottaneet napsauttamaan sähköpatterit iltaisin päälle ja kaivamaan villasukat kesäsäilöstään. Hurjinta taisi olla torstaiaamun vilkaisu lämpömittariin; meillä oli nimittäin vielä aamuyhdeksältä -1 astetta - siis pakkasta. Siltä näytti pihallakin. Valkoinen kuura päällysti alapihan nurmikon ja yläpihankin kasvien lehdet olivat saaneet pitsimäisen peitteen.


Jatkossakin kylmiä ilmoja ja yöhallaa ennustavat säätiedotukset ovat saaneet syyspuuhiini vauhtia. Kaivoin vielä kauniisti kukkivat pelaguut isojen ruukkujen kesäkukkaistutuksista ja laitoin omiin purkkeihinsa. Aion yrittää niiden talvetusta, vaikka oikein sopivaa paikkaa ei olekaan. Toistaiseksi pelaguut saavat olla autotallissa, jossa ne saavat valoa. Autotallissa ei kuitenkaan ole lämmitystä ja kunnon pakkasten saapuessa se lienee liian kylmä paikka pelaguille. Mahtaisivatko ne jaksaa kitkuttaa kellarissa, jossa on lämpimämpää, mutta pimeää? Kokeillaan, muutenhan sitä ei tiedä.


Samoin sisäänkäynnin isoissa ruukuissa kesän kasvaneet runkoverenpisarat laitoin omiin purkkeihinsa, sillä niitä isoja ruukkuja ei kyllä mitenkään tämän naisen voimin saa lämpimämpään paikkaan siirtymään. Verenpisaratkin saavat viettää jonkin aikaa autotallissa ja sen jälkeen kuskaan ne kellariin. Amppeleissa roikkuneet riippapegoniat kärsivät tuosta ainokaisesta pakkasyöstä. Ne olivat aamulla varsin surullisen näköisiä paleltuneita lehtiä alakuloisina roikottaessaan.

Perjantai kului mukavasti pihamaata siivotessa. Pesin kukkaruukkuja ja -laatikoita, kuskasin kesätavaroita kellariin ja inventoin samalla kynttilälyhtyjen määrän ja kunnon. Jokusen lyhdyn olen jo tuonut ulos ja ryhtynyt polttamaan niissä kynttilöitä. Illat ovat jo kovin pimeitä, aurinko laskee seitsemän tienoilla. Pihakalusteet kannoimme Ukkokullan kanssa kellariin, terassille jäi pari tuolia ja pöytä, jotka kestävät talvea sekä puukeinu, joka on niin iso, ettei sitä pysty kellariin viemään. 


Puut ovat vielä lähes täydessä lehdessä. Joissakin koivuissa on keltaiset lehdet ja toki lehtiä on runsaasti alaskin tullut, mutta on myös vielä ihan vihreitä koivuja. Vaahteranlehtiin on alkanut tulla ruskan sävyjä, aurinkoisilla paikoilla runsaastikin, mutta haravointi on edelleen edessäpäin. Huomiseksi olen suunnitellut sipulien istuttamista, mikäli ei sada.


Jollei enää omalla pihalla tarkenekaan istuskella, on jälleen aikaa kävellä katselemassa oman kylän maisemia. Tien vierillä kukkivat vielä lupiinit, apilat ja monet muut luonnonkukat. Useimmat luultavasti toista kertaa edellisen viikon lämpimien ilmojen innoittamina. Sisälläkin tulee taas siivottua kesäistä ahkerammin. Innostuin jopa verhoja vaihtamaan ja siinä ohessa sain pestyä makkarien ja keittiön ikkunat. Ulkopinnat pesin jo muutama viikko sitten, mutta sisä- ja välipinnat pitää vielä kuurata olkkarin ikkunoista. En ole järin ihastunut ikkunanpesupuuhaan, mutta kun laittaa hyvää musiikkia soimaan ja ottaa sopivan asenteen, homma kyllä hoituu. 


Tänään kipaisin kaupasta hakemassa muutaman kanervan ja callunan. Josko huomenna saisin niitä laitettua pois otettujen kesäkukkien tilalle. 

Toisin kuin kevät, tämä syksy saa minut jotenkin hidastumaan. En pidä pimeydestä enkä kylmyydestä, en kovin paljon edes maaväreistä. Monet puhuvat innostuneena lämpöiseen torkkupeittoon kääriytymisestä ja antautumisesta hyvälle kirjalle kynttilöiden palaessa ympärillä. Minkäs sille mahtaa, että olen toiminnan ihminen, pidän konkreettisesta tekemisestä ja sellaisesta touhusta, jossa jotain näkyvää syntyy. Toki rakastan kirjoja ja luen niin paljon kuin suinkin ehdin. Enimmäkseen kuitenkin sängyssä ennen nukahtamista ja sellaisina hetkinä, jolloin ei ole mahdollista ryhtyä johonkin aikaa vievämpään puuhaan. Ehkä kuitenkin saan itseeni vauhtia, kun tämä syksy tästä etenee. Ja kohtahan on kuitenkin joulu ja sen jälkeen voikin sitten ryhtyä hyvällä omallatunnolla suuntaamaan katseensa kesään. Eli kesää kohti ollaan menossa. Reippaasti.


 
Kaupat ovat täynnä ihania villalankauutuuksia. Hetken jo tänään seisoin lankakeriä hypistelemässä miettien, mitä niistä voisinkaan tehdä. Herkullisista väreistä ja pehmoisista keristä huolimatta kutominen ei nyt vaan ole tällä hetkellä minun juttuni. Sen sijaan ristipistot jaksavat edelleen innostaa ja muutama idea onkin muhimassa. Viime viikolla älysin jopa ottaa ristipistotyön mukaan mennessäni isän kanssa Silmäklinikalle. Siellä kun saa istua odottamassa tunnin jos parikin, aika kului hyvin neulalla värejä kankaalle pistellessä. Muutama mummo tuli kiinnostuneena kysymään, mitä teen, kun työ näytti niin oudolta. Ristipistojen tekeminen ei ole ollut suomalaisittain koskaan mikään erityisen suosittu juttu. Suomenruotsalaiset sen sijaan lienevät niitä enemmän harrastaneet.

Leppoisaa viikonvaihdetta kaikille!
 

15 kommenttia:

  1. Hassua että täällä pohjoisemmassa ei ole vielä ollut pakkasta, meri lämmittää sen verran, luulen. Ja torstai-iltana oli aika kylmää, mutta sitten tuli pilvistä, siis pelastus pakkaselta:)
    Mun pelargoniat talvehtii sisätiloissa, ikkunoiden lähellä. Talvella saattavat näyttää kovin kurjalta, mutta kevään lähestyessä kasvit vihertyvät taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota pelaguiden sisälle tuomista, mutta mihin laitan keväällä uudet taimet. Taitaa tulla ruuhkaa ikkunoiden luo.

      Poista
  2. Olet selvästi toiminnan ihminen, haa mitä tarmoa! Ja miten ihanasti sanottu: kesää kohti ollaan reippaasti menossa :-) Vaan onpa kauniita nuo kuurakuvat. Minusta tammikuussa saisi olla tuon näköistä, ja sitten voisikin jo tulla kevät ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin Saila. Ei mitään metrisiä hankia ja paukkupakkasia. Maa kuurassa hetken aikaa ja sitten suoraa päätä kevääseen.

      Poista
  3. Täällä meillä Tampereella ei ole ollut vielä yöpakkasta, ainakaan tässä meidän kulmilla.
    Kesäkodin tienoilla ehkä käväisi torstaiyönä pakkaselle. Daaliat ovat saaneet siipeensä, mutta ei kaikki.
    Talvettaminen on sellaista onnen kauppaa,minulla on osa pelakuista pimeässä kellarissa ja sitten heti tammikuun lopulla tungen niitä ympäri kesäkodin ikkunapöytiä. Viime talvena minulla oli toinen iso verenpisara pimeässä kellarissa ja pääsiäisen tienoilla toin sen kuistille ja siitähän se lähti kasvuun.
    Olen lukenut, että verenpisarat saattavat talvella kellarissa kuolla kuivuuteen. Pari kovaksi puristettua lumipalloa talven aikana kukan juurelle ja niistä tulee hitaasti kukalle kosteutta. Liika märkyyskin on pahasta.
    Onnea talvettamiseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lumipallovinkki onkin oiva. Toisaalta meidän kellarissa touhutaan pitkin talvea, joten ehkä sinne kastelukannunkin kanssa joskus eksyy.

      Poista
  4. Meillä ei ole viellä pakkasyötä ollut,kaikki kukat ovat viellä hyvissä voimissa daaliatkin niin ihanasti kukoistaa,saa nähdä sitten kuinka kauan säästyvät.Pelakoonit tatvetan aina kellarissa daalianjuurakot ja
    Ruostekukan ja miekkaliljan sipulit kellariin. Kyllähän nyt on kaikellaista puuhaa pihalta viemistä talvisäilöön. No viellä on aikaa, en usko että sitä lunta viellä tule pysyvästi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin tosiaan lunta vielä saadaan. Ei ainakaan pysyvää. Tässähän on haravointikin kokonaan aloittamatta, kun lehdet ovat suurimmaksi osaksi vielä puissa.

      Poista
  5. Onpas teillä ollut jo komeat kuurat maassa, meillä on pysytty vielä öisinkin lämpimän puolella. Mutta tänään ilma on jo hyisempää ja ensi yönä saattaa jo mittari painua pakkaselle. Minun pitää kans alkaa raivailemaan kesän kukkijoita autotalliin ja muutama kärhö siirtää kellariin odottelemaan ensi kevättä, jos vaan tuo selkä antaa periksi, viikko on mennyt ihan pipariksi sen takia. Mutta nokka pystyyn, kyllä se siitä taas tokenee aikanaan...Ja kummasti alkaa neuleet pyöriä ajatuksissa syysiltojen hämärtyessä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillisia nuo selkävaivat, olen päässyt itsekin niitä kokemaan. Täytyy vain ottaa positiivinen asenne ja tehdä sitä, mitä kulloinkin voi.

      Poista
  6. Meillä kävi myös pakkasella, daaliat ja osa krasseista paleltuivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merkillistä, miten yksi ainoa pakkasyö saa niin paljon muutoksia aikaan. No, olihan tässä muutamana yönä lähellä pakkasta, joten ei se tuohon yhteen ainokaiseen jäänyt.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kerrankin olin aamulla nopea, aurinko sulatti kuurat aika pian pois.

      Poista
  8. Pakkasella kävi myös täällä, toissa yönä, -2. Tais olla vielä aamullakin ainaki -1. Silti kuuraa ei ollut enää aamulla noin paljon kuin kuvissasi.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!