Syksyistä eloa

Viikolla käveltiin yhtenä iltapäivänä Ukkokullan kanssa kirjastoon. Reitin varrelle kuuluu kapea tieosuus, jota reunustaa vanhat vaahterapuut. Maahan leijailleita lehtiä katsellessani muistin, kuinka viime vuonna näihin aikoihin kävin juuri tuosta samaisesta paikasta hakemassa korin ja muovikassin kanssa värikkäitä vaahteranlehtiä tehdäkseni niistä ruusuja kimpuiksi ja kransseihin. Samanlaista väriloistoa ei tänä vuonna ole ainakaan meidän nurkilla näkynyt. Etupäässä ruskeaa ja keltaista, mutta sellainen loistava puna, jota viime syksynä oli runsaasti, näyttää puuttuvan kokonaan. Toki vaahterat ova vielä varsin tuuheina lehdistä, joten niitä punaisen sävyjäkin saattaa yhä tulla. Ehkä siis jokunen ruusukin tulee vielä tehdyksi. Tiedä häntä.

Kaikenlaista hässäkkää ja kiirentynkää on ollut sen verran, ettei pahemmin ole pihalle kerennyt, ei kameran kanssa eikä ilman kameraa. Ukkokulta on kyllä alkanut kutsua minua Ahkera-Liisaksi, koska omaishoitotehtävien lisäksi olen ehtinyt saada myös kotona kaikenlaisia rästihommia hoidettua. Olen sitä mieltä, että meikäläinen on tuottavimmillaan silloin, kun kiire painaa päälle. Pienessä paineessa jossain takaraivossa oleva rästilista lyhenee mukavasti. Ja voi sitä tyytyväisyyden tunnetta, kun siitä listasta voi pyyhkiä joitakin pitkään mieltä painaneita ikäviä touhuja taas joksikin aikaa kokonaan pois. Tähän sarjaan kuuluu etenkin keväisin ja syksyisin ikkunoiden pesu. Jotenkin on sellainen muistikuva, että keväällä väli-ikkunat jäivät kokonaan pesemättä. Jos näin on, ei huoli ole kummoinenkaan, sillä eivätpä nuo kovin pölyiset olleetkaan. Jaoin tällä kertaa ison urakan puoliksi ja viime viikolla pesin makkarien ja keittiön ikkunat, tällä viikolla olkkarin, takkahuoneen ja kirjaston ikkunat sekä joitakin pikkuikkunoita. Eilen istuin pelkästään puhtaita ikkunoita ihailemassa sohvannurkassa tovin kovin itseeni tyytyväisenä.

Pitkään olen suunnitellut kellarin siivoamisen lisäksi myös autotallin järjestämistä. Koska olemme hiljaa keskenämme Ukkokullan kanssa sopineet, että nuo alueet ovat hänen valtakuntaansa, olen odottanut sopivaa yhteistä aikaa, jolloin voisimme pureutua esimerkiksi autotalliin. No, eihän sellaista ole löytynyt. Eilen sitten menin varaston kautta autotalliin ja yksinkertaisesti ryhdyin hommiin. Siivosin muutama viikko sitten kellarista yhden osuuden ja silloin totesin, ettei välttämättä paljon tarvitse edes pois heittää. Riittää, kun järjestää tavarat loogisesti ja järkevästi, tilaa syntyy. En laisinkaan väheksy Ukkokullan järjestyksenpitoa, mutta jotenkin on vain vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi strasselipusseja pitää olla kolmella hyllyllä, kun niille riittäisi yksi helposti tavoitettavissa oleva paikka. Muutama tunti tuohon siivousurakkaan meni, mutta tulokseen oli pakko olla tyytyväinen. Kaikenmaailman öljyt, varaosat ja työkalut ovat likimain entisillä paikoillaan, mutta tiivistettyinä, järjestettyinä ja rikkinäisistä hanskoista sekä niistä turhista strasselipussukoista tyhjennettyinä. Isot tavarat asettelin seinien viereen, joten nyt pääsee vaivatta autotallissa liikkumaan.

Tänään oli tarkoitus mennä aamusella pihamaalle, ainakin katsastamaan, mitä siellä voisi tehdä. Niin ja ottamaan muutamia kuvia. Aurinkokin paistoi kauniisti ja lämpöä riitti heti aamusta jo +7 asteen verran. Tuli sitten kuitenkin muita hommia ja vähitellen taivas on vetänyt pilveen. Toki myös lakanapyykki on pyörinyt koneessa ja leivoin pellillisen raparperi-herukkapiirakkaa, joten ei tämä päivä tyhänpanttina ole kulunut. Huomiseksi on luvattu jälleen lämmintä ja aurinkoista, joten vietettäköön raikas sunnuntai pihamaalla - jollei muuta niin mietiskellen ja nurmikolle pudonneita lehtiä potkiskellen.

Tokihan sitä pitää myös kuva rakkaasta karvakasasta laittaa tähänkin postaukseen. Juuso ei selvästikään pidä syksyn saapumisesta. Se käy ulkona lähinnä asioillaan, mutta palaa mielellään takaisin sisälle heti vain, kunhan isäntäväki suostuu sen hakemaan. On se hyvä, että meillä on pitkä ruokapöytä, sillä näin lauantaiaamuna siihen on mahduttava kahden ihmisen aamiaistarpeet, lehti kumpaisellekin luettavaksi jaettuna ja tietenkin kunnon lohko kissan aamutorkuille. Ei puhettakaan, että se menisi vaikkapa tuolille köllimään tai matolle. Eihän sieltä näe tarvittaessa ulos. 

Monet hygieenikot taivastelevat usein kissanomistajien tapaa päästää lemmikkinsä omaan sänkyyn tai jopa pöydille. Kissa on kuitenkin erittäin siisti eläin ja jokainen lemmikkinsä tunteva osaa yleensä punnita kaikenlaiset riskit. Monet asiantuntijat väittävät, että lisääntyneiden allergioiden syynä olisi ihmisen vieraantuminen eläimistä ja luonnosta sekä myös liiallinen tehosiivousaineiden käyttö. Eläinperheessä siivoamista tulee toki enemmän, mutta kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Jaksan imuroida lattioita ja pestä pöytäliinoja sen verran usein, ettei meillä kukaan tukehdu kissankarvoihin. Jos Juuson aamutorkut ruokapöydällä olisivat olleet meille terveydellinen riski, olisimme varmasti jo näiden 12 vuoden aikana sairastuneet. Ja toki katti häädetään lattialle, kun talossa on oman väen lisäksi muitakin tai kun pöydälle katetaan muita aterioita.

Juusosta on ollut meille niin paljon iloa, että vastapainoksi jaksan vähän enemmän kotia puunata. Juusolla on omat oikkunsa ja tapansa ja ihanan persoonallinen luonne, joten se sopii hyvin meidän kahden aikuisen pieneen perheeseen tuomaan hiukan ääntä, eloa ja erityisesti sitä iloa.