Puutarhan ruskaa

Aronia

Vielä jokunen päivä sitten murehdin syysruskan puuttumista, mutta nyt se on saapunut. Eilisessä auringonpaisteessa luonto hehkui upeissa väreissä. Hienoja sävyjä katsellessa ajattelin, että pihan ja puutarhan istutuksia suunniteltaessa on tärkeää huomioida myös sellaiset kasvit, jotka tuovat syysruskallaan väriä juuri tähän vuodenaikaan. 

Vaikka tänään on ollut lähes koko ajan taivas pilvessä, keltaisiin lehtiin sonnustautuneet puut saavat näkymän kuitenkin hehkumaan. Kaunista on ja saa mielen virkistymään.

Herttavuorenkilvet

Eilen oli ihan pakko mennä ulos aurinkoisesta sunnuntaista nauttimaan. Vaikka vielä onkin aika turhaa lehtiä haravoida, tulin sitä kuitenkin tehneeksi. Talon läheisyydessä on runsaasti kaiken kokoisia vaahteroita, joten vankka lehtisato on joka vuosi taattu. Haravoiminen on kivaa puuhaa, ainakin silloin, kun sitä voi tehdä täysin omaan tahtiinsa, ilman kiirettä ja paineita. Kunpa nyt muistaisin jättää kukkapenkit rapsuttamatta ja lisätä vain keväällä tuoretta multaa peittääkseni mätänevät lehdet ja parantaakseni kukkapenkkien ulkonäköä. Näin menettelin viime keväänä ja koin sen erinomaiseksi keinoksi lisätä kukkapenkkien ravintorikasta maamassaa. Hyvin kaikki kukat penkeistä nousivat.

Lähinnä eilen tuli haravoitua pihan hiekkakäytäviä. Kuivuneissa lehdissä kahlaaminen on toki ihan hauskaa, mutta sisälle kengissä kulkeutuessaan rapisevat lehdet lisäävät imurointivastaavan hampaiden kiristelyä. Hetken ajan pihalla oli ihan siistin näköistä, mutta tänään maahan leijailleita lehtiä oli ihan yhtä paljon kuin eilen ennen haravoinnin aloittamista, ellei sitten enemmänkin.

Kukkien iloittelu lienee tältä vuodelta jälleen ohi, mutta joitakin myöhäisiä sentään puutarhastani vielä löysin. Viktoria-ruusu on kukkinut kesän ajan reippaasti, mutta nämä nuput saattavat jäädä avautumatta, mikäli ensi viikoksi luvattu viileneminen toteutuu. Samoin käynee tuolle toiselle jaloruusulle, jonka nimeä en enää muista (aina pitäisi laittaa laput talteen tai kirjata nimi jonnekin varmaan paikkaan - tarkoittaa siis sellaista paikkaa, josta ne itsekin löytää). Kurtturuusu on availlut nuppujaan tasaiseen tahtiin..

Maurinmalvassakin on vielä runsaasti nuppuja, mutta avautuessaan kukat ovat jo vähän vaisumpia. Hopeatäpläpeippi on alkukesän runsaan kukintansa jälkeen tehnyt tasaiseen tahtiin muutamia yksittäisiä kukkia ja kurjenpolvi muistuttaa olemassa olostaan kirjomalla vihreän lehdistömassan liloilla kukilla.

Lämpöiset päivät ovat saaneet monet kasvit kukkimaan uudelleen. Meidänkin pihalla koivuangervossa on joitakin uusia valkoisia kukintoja, syysleimuun ja syyshortensiaan on ilmestynyt uusia kukintoja. Maksaruohot eivät ole vielä lopettaneetkaan, puhumattakaan pikkupuutarhan pensashanhikista.

  
Punaherukoista tuli jälleen kesällä hyvä sato. Keräsin kaikki marjoina pakkaseen, koska mehua meillä menee aika vähän. Herukoita laitamme aamupuuroon ja toisinaan teen niistä vispipuuroa tai käytän leivontaan. Mitenkään emme silti koko satoa ehdi talven aikana käyttämään sellaisenaan, joten tänään höyrystin osan pakkaseen säilötystä sadosta mehuksi ja valmistin siitä punaherukkahyytelöä hillosokerin avulla. Noita hyytelöpurkkeja on kiva antaa vaikka joululahjaksi, sillä hyytelö sopii vaikka lihan höysteeksi, leipäjuuston seuraksi tai puurosilmäksi. 

Ja kun tuo sana joulukin jo tuli mainituksi, niin kerronpa sitten saman tien, että joulukorttiaskartelukin on lähtenyt käyntiin. Ihan tarkka formaatti ei ole vielä selkeytynyt, ristipistoja on kuitenkin tullut pisteltyä monena iltana ja kartonkivarastoja inventoitua. Tästä se taas lähtee. 

Hurjaa vauhtia nämä päivät ja viikot ja kuukaudet kuluvat. Vasta tovi sitten oli sunnuntai-ilta ja nyt alkaa maanantaikin kaartua iltapäivään. Auringon laskeuduttua pimeys on kovin mustaa ja sitä valaisemaan olen alkanut sytytellä kynttilöitä sisäänkäynnin terassille. Tapaan käyttää näin alkusyksystä ensin vanhat pöytäkynttilöiden jämät, joiden alustaksi laitan lyhtyyn pienen alumiinivuoan. Nopeastihan ne lyhdyssä palavat, mutta näin saan tilaa jouluisemmille kynttilöille ja öljykynttilöille, jotka palavat pitkään ulkona myös pakkassäällä. Olopihan puolella en öisin palavia kynttilöitä polta, sillä niiden loimotus saa Juuson loikkimaan levottomasti pitkin yötä ja herättämään minutkin varhain aamuyöstä. Rauhalliset yöunet - niin minun kuin Juusonkin - menevät tässä asiassa ohi tunnelmallisuuden.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!



.