Kynttiläpalautetta

Sain äidiltäni joululahjaksi kauniin, Maria Drockilan monivärisen kynttilän. Alkuun mietin, raaskinko niin hienoa kynttilää polttaakaan, mutta kun mukana tulleessa lapussa kerrottiin kynttilän valon näyttävän todella hienolta, olihan se pakko sytyttää. Ja polttamista varten kynttilät tietenkin ovat. Harmikseni kynttilän sytyttäminen oli hyvin työlästä ja sydäntä sai kaiken aikaa tonkia sulaneen steariinin joukosta. Liekki oli olematon ja se tukehtui alituiseen. Koska Drockilan kynttilät ovat melkoisen kalliita ja minua harmitti kauniin lahjan menettäminen, päätin laittaa valmistajalle asiakaspalautetta. Vastaus tuli nopeasti ja siinä haarukoitiin mahdollisia syitä huonosti palavaan kynttilään. Ilmeisesti sydänlanka on ollut poikkeuksellisesti huonolaatuinen. Lohdutukseksi sain paketin, joka sisälsi nuo kuvassa olevat kolme kynttilää, lasialustan ja lautasliinoja. Asiakaspalaute on monelle yritykselle tärkeää, etenkin, jos se on asiallista. Aina ei kannata itsekseen mutista ja kärsiä epäonnisista tuotteista. Vioille saattaa löytyä ihan selkeät syyt, eikä ne välttämättä ole asiakkaan aiheuttamia.

Ystävälläni oli syntymäpäivä uudenvuodenaattona. Lahjaa etsiessäni törmäsin erään kauppakeskuksen aulassa Asante-korujen myyjään. Asante-korut ovat käsin tehtyjä luu- ja paperikoruja Keniasta. Luukorut ovat kylien lähiteurastomoilta ilmaiseksi saatuja joko naudan tai vuohen luita ja paperikorut kierrätyspaperia. Siis ei mitään uhanalaisia eläintenluita. Kotkalainen John Raflin työllistää afrikkalaisia naisia ja miehiä antamalla rahat suoraan työntekijöille ja mahdollistaen heidän lapsiensa koulun käynnin. Korujen hintakin on kukkarolle sopiva. Värit liikkuvat lähinnä ruskean eri sävyissä, mustassa ja luonnonvalkoisessa. Minusta Asante-korut ovat kauniita ja etenkin kaulakorujen osat tuntuvat mukavilta sormissa. Ostin vain tuon kuvan korusetin ystävälleni, mutta kun seuraavan kerran törmään jossain Asante-koruihin, ostan kyllä jonkun korun itsellenikin.

Ja vielä jotain vihreää. Sain pari vuotta sitten ystävältäni pienen aloen alun. Se ei kovin kummoiselta näyttänyt ja laitoin sen multaan ajatuksella, että katsotaan. Aloe päätti näyttää minulle, ettei se mikään turhake ole ja kasvaa hurautti itsensä komeaksi pehkoksi. Täytynee myöhemmin keväällä jakaa kasvia, josko siitä saisi pari uutta tainta. Aloe on osoittautunut melko helpoksi ja huolettomaksi kasviksi. Ja ihan näyttäväksi myös.