Sivut

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste 2/5


Munkit paistettu ja vapunvietto alkamassa.


Laitan arkikuvahaasteen (päivästä kerrotaan vähintään yhdellä kuvalla viiden päivän ajan ja jokaisena päivänä haastetaan joku mukaan) Leila Kastellille Metsätontun Ruusutarhaan.

Iloista vappua kaikille!

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 1/5


Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista ja Irmeli Ruusu-Liisa -blogista antoivat minulle Arkihaasteen, eli päivästä kerrotaan vähintään yhdellä kuvalla viiden päivän ajan ja jokaisena päivänä haastetaan joku mukaan. Harvoin ehdin purkaa kamerasta kuvia saman päivän aikana, joten arkipäiväkuvaukseni saattaa kulkea päivän jäljessä.

Ikkunanpesu ei ole sitä miellyttävintä hommaa ja siirrän sitä kerran jos toisenkin. Ikkunoidemme ulkopinnat pääsee helpoiten pesemään pihalta käsin, joten sen tein jo ennen pääsiäistä. Urakka toimi ikäänkuin harjoitteluna, sillä olin luvannut pestä myös vanhempieni ikkunat. Kun toiselle jotain lupaa, siitä ei kehtaa lipsua ja niinpä isä ja äiti pääsivät nauttimaan kirkkaista ikkunoista viime viikon tiistaina. Aika urakka. Etenkin parvekelasit, joita kaikkia en saanut kääntymään ja jouduin keikkumaan 6. kerroksen parvekkeen laidalla saadakseni edes suurimmat pölyt ulkopinnoilta pois. Nyt olen pessyt omien ikkunoideni sisäpintoja hissukseen, joka onkin huomattavasti miellyttävämpää kuin urakoida kaikki kerralla. Enää on jäljellä tien puolet ikkunat eli voiton puolella ollaan.


Sain myös vihdoin soitettua Viherpeukaloille tilaamistani keltavuokoista, joiden kunto on kaikkea muuta kuin hyvälaatuista. Kerrankin palvelu oli todella ystävällistä ja joustavaa. Saan lähipäivinä uudet taimet ja nuo kuolemankielissä viruvat saan laittaa kompostiin tai istuttaa maahan, jos niistä vaikka vielä jotain virtaa löytyisi. Näin pitää verkkokaupan toimia. Minulle jäi hyvä mieli.

Olen vähän arkaillut kasvien tilaamista netistä, sillä siitä on jonkun verran huonoja kokemuksia. Aikanaan Viherpeukaloiden kasvit olivat huonosti pakattuja ja usein kuivia. Nyttemmin ei ole kyllä mitään valitettavaa. Isossa tilauksessani kaikki muut olivat erinomaisessa kunnossa ja taimet vankkoja ja hyväjuurisia sekä hyväkuntoisia. Aina ei saa suoraan taimistoltakaan ostaessa näin hyviä taimia. Odottelen toisesta paikasta tilaamiani kasveja mielenkiinnolla. Vaikka taimikaupoissa onkin kiva käydä, netistä ostamalla säästää aikaa ja bensaa. Varsinkin silloin, kun tietää, mitä haluaa - eikä tule tehtyä liiaksi heräteostoksia.

Haastan Hernepensaskujanteen tähän arkihaasteeseen. 
 

Yllätyksiä puutarhassa


Nyt eletään niitä aikoja, jolloin pihalla törmää päivittäin yllätyksiin. Uusia kasveja nousee jatkuvasti mullan pintaan ja niihin nuppuja samaa tahtia. Ihmettelen suuresti, miten muut ihmiset tuntuvat muistavan kaikki edellisenä tai edellisinä vuosina istuttamansa kasvit ja vieläpä mihin paikkaan ne on laitettu. Taidan huseerata niin monessa, ettei yksittäiset asiat enää pysy päässä. Parin päivän ajan olen ihmetellyt tuota kuvassa näkyvää pinkkiä kukkaa. Taitaa olla esikko, mutta kun en laisinkaan muista sitä tuohon tyrkänneeni. Yleensä onnistun tappamaan kaikki kevään iloksi sisälle ostamani esikot, eivätkä ne juuri ehdi maahan istutettavaksi. Olisinko sittenkin saanut jonkun viime keväänä säilymään hengissä? Mukava yllätys kuitenkin.


Eilen huomasin tontin "alalaidassa" valkoisia karvoja, joita ensin luulin höyheniksi. Tarkemmin tutkittuani totesin, että joku karvainen otus on saanut hieman pöllytystä omenapuidemme läheisyydessä. Mieleeni tuli likimain päivittäin pihamaalla loikkiva kookas rusakko, jota jo ehdin manailla tulppaanieni popsimisesta. Tänään törmäsin lisätodisteeseen, joka ei ole kovin iloista katsottavaa.


Tämän on pakko olla rusakon tai jonkun muun jänöjussin käpälä. Netin mukaan jänisten yleisimpiä vihollisia ovat ihminen, ilves, haukka, kotka, kettu, huuhkaja, näätä, ahma, kissa, koira. Meillä päin liikkuu kyllä ilveksiä, mutta on se sen verran arka eläin, etten sentään usko näin keskelle taloja sen tulevan. Juusokin saa puhtaat paperit, sillä ei ole ollut tilaisuutta ja mahdollisuutta metsästää paikassa, jossa jänö mitä ilmeisimmin on kohdannut saalistajansa. Veikkaan jotain noista isoista linnuista.

Lisäys samana iltana: 
Kyse taitaakin olla oravan takajalasta. Ukkokulta tutki käpälää ja yhteistuumin totesimme, että koko vastaa paremminkin oravaa. Tällaista se elämä luonnossa on, vaikka ei tuollaisia löytöjä ole hauska omilta nurkilta tavata. Saattaa hyvinkin olla kissan tekosia. Niitä kyllä ravaa näissä meidänkin nurkissa Juusoa vahtaamassa.



Tänään luvattiin sadetta ja hartaasti minä sen lupauksen täyttymistä odotan. On niin rutikuivaa ja pölyistä, siitepölyistä. Kahden maissa taivas meni pilveen ja hetken rapisi lupaavasti. Patiolle putoili raskaita pisaroita - ja siihen se sitten loppuikin. Odotus jatkuu.


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Aurinkoinen puutarhapäivä tämäkin


Naamaa kuumottaa koko päivän touhuaminen ulkona ja auringossa. Tänäänkin piti laittaa shortsit päälle, jotta selviäisi läkähtymättä muutamasta multakärryllisestä ja lapioimisesta. Multaan pääsivät puutarhamessuilta ostetut esikot ja jouluruusut sekä osa perjantaina postitse saapuneista Viherpeukalon kukista ja niistä Honkkarin taimista, joita täällä jo hehkuttelin.

Iso puutarharuukku painaa jo yksistään melkoisesti ja kun sen täyttää mullalla, ei sitä liikuteta riuskankaan naisen voimin. Hain kellarista jostain meille kulkeutuneet kaljankuljetuskärryt (enpä muuten ole niillä kaljaa kärrännyt, viiniä kyllä Tallinnan reissuilta pari-kolme laatikkoa mukaan tarttuu). Nitisivät ja natisivat, mutta ruukku siirtyi kärryillä sopivaan paikkaan.

 


Isoon ruukkuun istutin Fairy-maanpeiteruusun ja pari lewisiaa. Saavat viettää kesäpäiviä ruukussa patiolla ja syksyn tullen kaivan ne maahan. Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosikausia ruusuja ruukuissa terassilla. Ne kukkivat aivan ihanasti ja tuovat eteläisten maiden tunnelmaa. Viime vuonna kokeilin Neilikkaruusua samaan tarkoitukseen, mutta se on liian pystykasvuinen. Katsotaan, miten onnistun Fairyn kanssa.


Jouluruusut laitoin syreenien edessä olevaan penkkiin, joka on puolivarjoisa ja sen verran suojaisa paikka, etten käy talvellakaan tuossa paikassa tallustelemassa. Edessä on esikoita ja Kevätkaihonkukkaa sekä sivussa Varjoyrttiä.

Ukkokulta katseli istutustouhujani ja totesi, että se on samanlaista kuin isäni täytekakun teko, kaikkea paljon ja sekaisin. Ehkä osa kukkapenkeistäni on tosiaan hieman sekaisen näköistä, ainakin tähän vuodenaikaan. Aloittaessani puutarhani rakentamista, en ollut kovin hyvin perillä kasveista, eikä minulla ollut mielessäni mitään erityistä suunnitelmaa, jota olisin alkanut toteuttaa. Kasvit ovat vaan tulleet ja istahtaneet jonnekin. Osa on lähtenyt alkuperäisistä paikoistaan kiertämään ja osa on jäänyt silleen. Jotkut ovat heittäneet henkensä ja jotkut ryhtyneet tekemään valloitustaan hyvinkin voimallisesti. Niin tai näin. Oikeastaan tykkään puutarhastani tällaisena täytekakkuna. Sitäpaitsi tähän aikaan vuodesta ei vielä voi sanoa ulkomuodosta paljon mitään. Palataan aiheeseen parin kuukauden päästä.

Ja mitä kaikkea maasta ponnistaakaan...

Ruohosipulia voi jo napsia

Punaherukka puhkeaa lehteen

Pionit punaisena puhkoo maata

Mukulaleinikki nupulla



Kissanminttu kutsuu kohta kylän kissoja kokoontumaan


Vuorenkilpi

Ainakin yksi jaloruusuista selvisi talvesta
Pikkusydämestäkin löysin tänään nuppuja

Norjanangervon kukat aukeavat lämpimällä seinustalla
Luonto on nyt todella kuiva ja vaikka näistä ihanista kevätsäistä nauttiikin, toivoisin sentään sadetta. Ei mitään hetkellistä rankkasadetta, jonka seurauksena vesi vierii kuivaa maata pitkin suoraan ojiin. Ei, vaan sellaista kosteaa ripottelua päivän pari. Ja tietenkin sen jälkeen taas lämmintä ja aurinkoa. Kyllä silloin kaikki suorastaan räjähtää vihreäksi.


Sailan uutta kirjaa on jo täällä blogimaailmassa muutaman kerran esitelty. Tilasin ja sain omani viime viikolla, mutta pikaista selaamista enempää en ole siihen ehtinyt tutustua. Kannesta pidän todella paljon, minusta se on tyylikäs ja kaunis. Usein puutarhakirjojen kannet ovat enemmän tummasävyisiä, vihreää ja liilaa. Tämä on niin valoisa ja kuten aina, sitä täytyy pyöritellä käsissä kunnolla ennen avaamista ja sisältöön tutustumista. Ehkä tänään jo...
 

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kasvihuone, kasvihuone, koitahan lämmetä!


Blogin päivittäminen on nyt jäänyt vähän lapsipuolen asemaan, kun vapaa-aika kuluu pihalla ja jossain välissä pitäisi niitä välttämättömiä sisätöitäkin tehdä. Aurinkoiset ja likitulkoon kesäisen lämpimät päivät ovat jatkuneet pääsiäisen ylikin ja sehän on merkinnyt luonnon huomattavaa vihertymistä. Puissa on jo suuret hiirenkorvat, valkovuokot kukkivat ja puutarhan kukkapenkeistä nousee niin paljon kasveja, että melkeinpä suhinan korvissaan kuulee. 

Pitää varmaan ryhtyä kantamaan kameraakin selkärepussa, jotta aikaa ei hukkaantuisi turhiin kuvausvehkeiden noutoihin, vaan kaikki tarpeellinen kulkisi jatkuvasti mukana. Olenkin miettinyt, pitäisikö tehdä tai teettää sellainen "suutarinessun" kaltainen tamine, jossa olisi paljon taskuja ja ripustuslenkkejä erilaisille puutarhatyökaluille. Tai sitten voisi valjastaa itsensä jonkinlaisten kärryjen eteen, jolloin perässä kulkisi kaikenaikaa tarvittava arsenaali kamaa liikkui sitä sitten missä päin puutarhaa tahansa.


Laitoimme kasvihuoneen syksyllä miltei valmiiksi, mutta automaattinen kattoluukunavaaja jäi hankkimatta. Nyt sekin on ostettu ja asennettu. Pari ensimmäistä päivää kului rattoisasti tuijottamalla kasvihuoneen suuntaan, joko luukku on auennut ja kuinka paljon. Joka aamu käyn katsomassa kasvihuoneen mittarista menneen yön alimman lämpötilan. Toistaiseksi on joka yö ollut vähän pakkasta, joten ei vielä toivoakaan viedä sinne mitään kasvamaan.

Jonkun antamasta vinkistä ostimme kasvihuoneeseen tuollaisia mustia laastipaljuja, joiden pohjiin porattiin pieniä reikiä. Koska kasvihuoneeseen ei mahdu kottikärryt, sujuu mullanvaihto näppärämmin, kun voi tarvittaessa kiskoa paljun ulos, yksi kerrallaan. Yhden paljun tilavuus on 80 litraa, joten ihan mukavasti niissä mahtuu kasvit kasvamaan. Kummallekin sivulle mahtui kolme paljua ja päähän jää vielä tilaa vaikka viiniköynnökselle. Esimerkiksi.


Pääsiäisen aikaan näin jossain mainoksessa valopetroolilämmittimen tarjouksessa sen verran edulliseen hintaan, että päätin oitis pyhien mentyä käydä sellaisen hankkimassa kasvihuoneeseen. Olin aivan varma, että tarjous oli ollut Hongkongissa. Ei ollut. Niitä oli kyllä ollut siellä myytävänä, mutta olivat loppuneet. No, jälkeenpäin löysin sitten sen mainoksenkin ja kyse oli Multasormesta, jossa kaikki lämmittimet olivat menneet kertaheitolla. Pitäisi varmaan aina hyvän tarjouksen nähdessään napata lehtinen talteen ja mennä samantien kauppaan. Kaikki puutarhaan liittyvä on juuri nyt niin liikkuvaa tavaraa, että tarjoustuotteet loppuvat heti alkuunsa.


Honkkarissa meinasi maltti karata heti kassan ohitettuani, sillä kauppaan oli juuri tullut monta rullakollista perennan taimia. Aika usein Honkkarin taimet ovat jo alkuunsa niin surkean oloisia, ettei niitä viitsi maksusta kantaa omaan pihaan kuolemaan. Taimiressukat on usein tungettu ahtaasti ja rullakko sijoitettu paljaan taivaan alle alttiiksi niin polttavalle auringolle kuin sateelle ja tuulellekin. Eikä kukaan oikein taida ehtiä kasveja riittävästi kastelemaan, joten ne rupsahtavat ennen aikojaan. Nyt perennat olivat tuhteja ja hyväkuntoisia. Ja kauppa kävi. Meitä oli muutama naisasiakas kasseinemme rullakkojen kimpussa ja jokainen tuhisi itsekseen ja toisilleen, että kohta loppuu rahat, mutta tämäkin on vielä saatava.


Pitkään olen miettinyt, millaista meidän puutarhamaamme mahtaakaan olla. Viime kesänä jo kysyin apteekistakin ph-testejä, mutta paketti maksoi lähes 40 euroa. Jäi ostamatta. Nyt löysin tällaisen paketin, jonka vielä raaskii ostaa. Kaivoin ihan aluksi alapihan nurmikolta ohjeiden mukaisesti pikkaisen maata ja laitoin putkiloon tislatun veden ja paketissa olevan pillerin kera. Vatkasin putkea ja seisotin, kuten käsketään. Vaan ei tullut keltaista, vihreää, turkoosia tai sinistäkään. Ei edes punaista. Tuli ruskeaa, kuten äkkipäätään jokainen ymmärtää, jos sotketaan veteen multaa. Mikälie mennyt pieleen? Olisiko maata sittenkin tullut putkiloon liikaa? Täytynee uusia koe lähiaikoina uudelleen. Onhan paketissa sentään jäljellä seitsemän pilleriä.

Pohjantähti -köynnösruusu lämpimällä seinustalla

Pihassa tapahtuu nyt niin paljon, ettei kaikesta millään ehdi raportoida sen enempää itselleen kuin täällä blogissakaan. Tänään hain postista Viherpeukaloiden lähetyksen. Tilasin paketin Fairy -ruusuja istutettavaksi kesäksi ruukkuun. Siirrän ne sitten syksyllä maahan. Ruusut ovat parhaillaan ämpärissä likoamassa ja odottamassa istutusta. Tiukkaa tekee, ehdinkö tänään.


 
Kolme erilaista haastetta odottaa käsittelyä. Pirkko, Irmeli ja Tansku, olen ottanut haasteet vastaan, mutta säästän ne sellaiseen päivään, jolloin on aikaa enemmän ja kenties vähän vähemmän tätä muuta pulinaa.

Toivotan myös Evin, Marikan ja Katjan lämpimästi tervetulleiksi blogini lukijoiksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille. Nauttikaa auringosta ja lämmöstä sekä tietenkin kaikesta kauniista, jota luonto meille nyt tarjoaa!
 


PS.

Se vietävän rusakko on käynyt popsimassa alapihan penkistä tulppaaneja. Ai, että ottaa pattiin.


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Juusolla kaikki hyvin


Ei ollut Juusolla mitään vakavaa vaivaa. Ehkä se vain jännitti vatsallaan tämänpäiväistä hampaiden rassausta ja rokotusta. Hammaskiven poistoa varten Juuso rauhoitettiin ja nytpä se onkin tavanomaista hiljaisempi. Takajalat ovat jo löytäneet jäntevyytensä, mutta silmät vielä lurpsahtelevat ja Juuso saattaa unohtua pitkäksi aikaa nököttämään silmät puoli ummessa. Omaan tuoliinsa se ei halua jäädä millään. Sanoin jo sille, ettei sen tarvitse näyttää yhtään urheammalta kuin on. Hammaslääkärireissun jälkeen on lupa köllötellä, mutta hän nyt ei vaan halua.

Olen käyttänyt Juusoa vuosikausia oman kylän eläinlääkärillä, joka on opiskellut ulkomailla ja on erikoistunut koirien hampaisiin. Tällaisia eläinlääkäreitä ei kuulemma Suomessa kovin montaa ole ja niinpä hänellä mitä ilmeisimmin riittää asiakkaita. Taksat ovat myös huikeita ja uuden toimitilan myötä hinnat tuntuvat entisestään kohoneen.

En laisinkaan vähättele eläinlääkärin ammattitaitoa, erikoistumiseen menevää aikaa ja rahallista panostusta tai asianmukaisten tilojen vaatimuksia. Monilla on jo nykyisin lemmikilleen hankittu vakuutus ja etenkin kalliiden rotukoirien hampaiden kanssa varmasti tarvitaan osaamista. Monet kylän ihmiset ovat kuitenkin todenneet, etteivät enää viitsi mennä lemmikkiensä kanssa tälle eläinlääkärille, koska oli käynnin syy mikä tahansa, aina katsotaan ensiksi hampaita. Ja uskokaa pois, siinä sitten sataset vilahtavat niin, ettei kulmasta ehdi kiinni pitää.

Juuson hampaiden hoidon lähtöhinta tällä lääkärillä olisi ollut 311 euroa. Koska Juusolla on ikää kohta 13 vuotta, olisi ennnen hampaiden hoitoa pitänyt otattaa verikokeet ja röntgenkuvat. Se olisi vaatinut oman käyntinsä, maksullisen tietenkin, eikä se labratutkimuskaan mitään ilmaista ole. Juusolta on tällä eläinlääkäriasemalla poistettu kahdesti hampaita. Perushammashoito + 45 minuutin hammaspoisto olisi maksanut alk. 699 euroa. Rokotus vajaan satasen lisää. Lopullinen summa olisi selvinnyt vasta toimenpiteiden ja hoidon jälkeen. Ymmärrätte varmaan, että ihan huvikseni pyysin arvion toiselta eläinlääkäriltä.

Toinen eläinlääkäriasema on hieman pidemmällä, naapurikylässä. Silti ihan järkevän ajomatkan päässä. Ajan sinne sai helposti. Eläinlääkäri on ammattitaitoinen ja kuulin hänestä pelkkää hyvää. On hoitanut tuttujen hevosia, koiria, kissoja ja kaneja vuosikausia. Hän arvioi Juuson hammashoidon hinnaksi 150 euroa, joka sisältäisi myös rokotuksen. Vein tänään Juuson tälle naapurikylän eläinlääkäriasemalle. Vastaanotto oli ystävällinen ja asianmukainen. Eläinlääkäri teki Juusolle samanlaisen yleistarkastuksen, kuten aina on ollut tapana. Kyseli ruokailutottumukset, ulkoilut, madotukset yms. Sitten Juuso sai rauhoittavan piikin ja pääsi omaan kantokoppaansa odottamaan toimenpidettä. Mamma käskettiin tunniksi kahville.

Palatessani sovittuna aikana hakemaan kissaani, se oli heräilemässä omassa kopassaan. Eläinlääkäri sanoi poistaneensa hammaskiveä, mutta muuten Juuson hampaat ovat kuulemma ihan terveet, eikä mitään hampaita tarvitse poistaa. Sillä ei ole ientulehdusta, ei heiluvia hampaita, eikä mitään muutakaan syytä, miksi hampaita pitäisi ottaa pois, kuten toinen eläinlääkäri uumoili. Kaikenkaikkiaan Juuso todettiin virkeäksi, terveeksi ja hyvinvoivaksi lemmikiksi. Isokokoiseksi, mutta sopusuhtaiseksi ja jänteväksi. Painokin on jo vuosia pysynyt lähestulkoon samana, 100 gramman heitolla ylös tai alas. 

Parasta näin lemmikin omistajan kannalta oli tietenkin hoidon loppusumma. Tämä eläinlääkäri laskutti 120 euroa. Se siis sisälsi rokotusaineet, rauhoitteen ja herätteen, hammashoidon, tarvikkeet ja poliklinikkamaksun. Sain kotiinvietäväksi hoidetun ja terveen kissan ja tunsin säästäneeni useita satoja euroja.

Mielestäni hoidan kissaamme hyvin ja vastuullisesti. Jotkut maatiaiskissan omistajat eivät juurikaan hoidata lemmikkiensä hampaita, vaikka hammaskivi on varsin tavallinen vaiva kissalla kuin kissalla ja saattaa hoitamattomana tehdä kissan syömisestä ja elämisestä varsin tuskallista. Kertoessani eräälle koiran omistavalle ystävälleni Juuson hammashoidoista ja rokotuksista, hän tuhahti, että "laitatko tavalliseen kissaan niin paljon rahaa ja vaivaa!" No, olen laittanut ja tulen vastaisuudessakin niin tekemään. Haluan, että Juusolla on hyvä elämä, sillä olemassa olollaan se tuo meille niin paljon korvaamatonta iloa. Juuso on tavallinen maatiaiskissa, mutta se ei ole laisinkaan sen arvottomampi kuin jonkun toisen tuhansien eurojen arvoinen rotukoira. 

Tietenkin voidaan esittää kysymys, onko lemmikeistä jo tullut ihmisen korvikkeita. Niihin laitetaan ylenmäärin rahaa. Niitä ruokitaan, hoidetaan, pestään, puunataan, puetaan. Valtavilla summilla samalla, kun jossain päin maailmaa ihmislapset näkevät nälkää. Eläin on eläin, eikä se milloinkaan toista ihmistä täysin korvaa. Se kannattaisi aina pitää mielessä. Jossain on oltava raja, miten paljon on järkevää laittaa eläimeen rahaa. Jokainen on tietenkin valmis uhraamaan itselleen sopivaksi katsomansa summan, mutta luoko ympäristö paineita esimerkiksi tehdä lemmikkinsä vuoksi velkaa, jota ei enää pystykään hoitamaan? Onko lemmikistä tullut puuttuva ihmissuhde, jota sitten palvotaan epätoivoisinkin keinoin? Sehän harvemmin kykenee emäntänsä tai isäntänsä tekoja vastustamaan, vaikka nuo teot olisivat täysin järjettömiä.

Taisin karata pohtimaan syntyjä syviä. Asioita, joista helposti saa riidan aikaan, koska lemmikeistä puhuttaessa liikutaan pitkälti tunnemaailmassa. Olen jo useampana vuotena näin keväällä Juuson rokotuskutsun saapuessa pohtinut, missä menee oma tahtoni ja kykyni panostaa Juusoon. Tähän saakka olen kiikuttanut kissani samaan paikkaan rokotettavaksi ja lopputuloksena on aina ollut mittavat hammasoperaatiot ja valtava lasku. Nyt se loppui. Rahaa ei ole, mutta ei ole tahtoakaan. Ainakaan valtavien eläinlääkärilaskujen maksamiseen. Haluan hoidattaa Juuson asianmukaisesti, mutta järkevällä ja omaan talouteeni sopivalla summalla. 

Nyt Juuso on taas rokotettu ja hampaat hoidettu. Kissa on terveeksi todettu, kohtuuhintaan. Mammalla on hyvä mieli. Uskon, että myös Juusolla. Äsken se kävi jo syömässä ja sen jälkeen hyppäsi omaan tuoliinsa. Pesi itsensä ja paneutui nukkumaan. Siinä se kehrää. Tässä talossa kaikki siis hyvin.


Puutarhajuttuja sitten toisen kerran.



 

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Juuso sairastaa?


Pääsiäinen alkaa olla lopuillaan, ja säiden puolesta tämä jääneekin niihin parhaisiin muistoihin. Aurinko ja lämpö ovat hellineet meitä koko pyhän seudun ja pihalla on voinut istua t-paidassa. Hetkeksi vaihdoin jopa shortsit, mutta varjopaikassa veti sitten liian viileäksi. Tänään ei tehty juuri mitään järkevää, mikä puutarhan kannalta tarkoittaa lähinnä sitä, että emäntä on istunut pihalla kutomassa sukkaa tai liehunut kameran kanssa tiirailemassa kukkia. Ajatus on kyllä kaiken aikaa kulkenut taimihankinnoissa ja lapion varressa. 


Minulla on jälleen jatkuvia vaikeuksia kuvien tarkennuksessa. Silmälasit pois ja silmälasit takaisin ja taas säädetään. Kyse ei ole kameran tärähtämisestä, sillä kuvista tulee epätarkkoja myös jalustan kanssa. Tai ei siis koko kuvasta, vaan en saa tarkkuutta haluamaani kohtaan. Harmittaa, kun enin osa ajasta on yhtä säätämistä ja hyvät kuvat tulevat lähinnä onnenkaupalla.


Juusolla on jotain masuvaivoja. Se herätti minut yöllä kolmelta ja halusi ulos, mikä on aika harvinaista. Vaatimus oli niin kovaääninen, että nousin ja lähdin noutamaan valjaita. Kodinhoitohuoneessa haisi kissankakalta ja laitoin valot todetakseni, että joku on käynyt hiekkalaatikolla. Juuson kohdalla sitä tapahtuu vain ääritilanteissa, joten kiireesti kissalle valjaat ja pihalle. Pimeää oli, mutta kuulin kyllä Juuson kaivavan kovasti kuoppaa ja sitten oli hetken hiljaista ennen kuopan peittämistä. Poika olisi halunnut jäädä ulos haistelemaan, mutta mammapa tykkäsi mennä takaisin omaan sänkyynsä ja silloin myös kissan on tultava sisälle. En minä jätä Juusoa yösydännä yksin flexinsä kanssa istuskelemaan. Hiekkalaatikon siivous, valot pois ja hiljaisuus, joka onneksi jatkuikin ihan aamukahdeksaan saakka.


Päivän Juuso on viettänyt pihalla ja välillä olemme nähneet sen käyvän kuopalla. Vatsa on kuralla, eikä ruokakaan maistunut. Nyt illansuussa se söi kohtalaisen hyvin ja nukkuu nyt omassa tuolissaan. Olen varannut Juusolle rokotuksen ja hampaiden rassauksen keskiviikoksi. Toivottavasti sen vatsavaivat ovat ohimeneviä, mutta ainakin on lääkärinaika valmiina, jos vaiva ei hellitä. Ehkä se on vain popsinut liikaa tuoretta ruohoa, jota jo pilkistää kuivan karikkeen joukosta.


Niin se on lemmikki kuin pieni lapsi. Sen pieniäkin murheita mamma miettii sydän sykkyrällä.
 

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Lämmin lankalauantai


Eipä voisi pääsiäissää enää tämän paremmaksi tulla. Aurinkoista ja lämmintä. Töitä tehdessä oli pakko heittää takki pois ja touhuta t-paidassa. Istuessa pitkä hiha teki olon mukavammaksi. Ukkokulta savusti kalaa ja söimme toisen kerran tänä keväänä pihamaalla. Tällä kertaa ei ollut kiire ruokailun kanssa, sillä ulkona tarkeni istua.


Laitoimme Ukkokullan kanssa kasvihuonetta siihen kuntoon, että se on likimain valmis vastaanottamaan uusia tulokkaita. Ukkokulta asensi automaattisen ikkunanavaajan ja porasi hankkimiimme istutusastioihin reikiä pohjiin. Minä kärräsin astiat puolilleen multaa. Loput täytetään sitä mukaa, kun niihin istutetaan taimia.


Kannoin myös useamman ämpärillisen kivituhkaa Pikkupuutarhan käytäville, sillä haravoinnin myötä vanha maa-aines on kulkeutunut miltei kokonaan pois. Vielä muutama päivä sitten ison kiven ympärillä olevat vuorenkilvet makasivat maassa harmaina ja apaattisina, mutta näiden parin päivän aurinko ja lämpö ovat saaneet lehdet nousemaan ja piristymään kummasti. Ehkä sentään piakkoin voisi taas vähän sataakin, sillä tieltä kulkeutuva pöly on aika sakeaa.


Tällaiseen kaveriin törmäsin mennessäni ripustamaan pyykkiä narulle. Sammakko könötti roska-astian vieressä ymmällään, mihin on oikein joutunut. Pääsin ihan vierelle sitä kuvaamaan, eikä se ilmettään väräyttänyt. 


Lehtitietojen mukaan Etelä-Suomessa on jo alkanut sammakkojen kevätkonsertti, mutta minä en ole sellaista kuullut. Meillä ei ole oikein sopivaa paikkaakaan ihan tässä lähellä. Lisäksi lintujen konsertti on aamusta iltaan niin mahtavaa, että sitä kuunnellessa kyllä kaikki muut äänet jäävät toiseksi. Niin on kirjava ja monimuotoinen laulukavalkadi ilmoilla, ettei mihinkään konserttiin nyt tee mieli. Mustarastas on jälleen löytänyt naapurin aitakuusen latvan, jossa se laulelee ilokseni ripustaessani pyykkiä narulle.


Ulkoilutin hetken aikaa osaa taimista. Jos säät jatkuvat lämpiminä, on ryhdyttävä vähitellen jatkamaan niiden karaisemista ja miettimään kasvihuoneeseen siirtoa. En muistanut resetoida kasvihuoneen mittaria edellisen silmäyksen jälkeen, joten se näytti minimilämpötilaksi -5 astetta, joka siellä oli jo viikko sitten. Nyt ei kuitenkaan ole ollut kovin kylmiä öitä, joten lämpötila lienee ollut sentään nollan paikkeilla.


Jatkakaamme keväisiä puuhiamme ja siihen lomaan sopinee myös hiukkasen pääsiäislötköttelyä.
 

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Hiirenkorvia ja kevätkissa


Viime vuonna messuilla käydessäni himoitsin jouluruusuja, joita oli myynnissä miltei jokaisella ylipäätään jotain kauppaavalla. Vaikuttivat aika kalliilta, enkä osannut päättää ostanko ja keneltä, joten ostamatta jäi. Toissa viikolla Helsingin messuilla käydessäni olin päättänyt, että nyt taatusti ostan jouluruusun tai pari, vaikka perikato iskisi. Onhan minulla puutarhassa jo jouluruusu kasvamassa, mutta olen jo tainnut useaankin kertaan kertoa, kuinka menin siirtämään ne paikkaan, jossa tulevat tallotuiksi talvisin linnuille ruokaa laitettaessa. Täytyy nyt kevään aikana kaivaa ne uudelleen ylös ja siirtää parempaan paikkaan.


Tänä vuonna en sitten jouluruusuja löytänytkään kuin parilta myyjältä ja sillä toisella oli totisesti melko kalliita ja vähän onnettoman oloisia kukkia. Toinen kauppias myi 20 euron kappalehintaan, mikä ei sekään mikään halpa hinta ole, mutta  kukat olivat komeita yksilöitä ja tarjoushinnalla sai kaksi 35 eurolla. Päätetty, mikä päätetty. Ostin vaalean ja tuollaisen tummemman jouluruusun. Viikon ajan ne olivat autotallin ikkunalla, sillä siellä on viileää ja valoisaa. Muutama päivä sitten istutin kumpaisenkin isoon ruukkuun, jonka laitoin patiolle metallipylvään päälle suojaisaan paikkaan odottamaan maan lämpenemistä ja istuttamista. Pärjäävät näköjään huomattavasti paremmin ulkosalla. Viime yönä talon toisella puolella näytti mittari -3 pakkasastetta, mutta luultavasti jouluruusujen sijaintipaikassa oli sentään hivenen plussan puolella.


Marja-aronia


Tuomi hiirenkorvalla


Alppikärhö


Tuoksukäynnöskuusama - myös alla



Sain monta vuotta sitten naapurilta keltaista tarha-alpia. Enpä silloin tiennyt, miten vikkelä se on leviämään ja kohta se varmaan täyttää yhden yläpihan penkeistä. Viime kesänä kitkin sitä aika kovalla kädellä, mutta sillä on niin mahtavat ja kaikkialla tunkevat juuret, joten luultavasti koko penkki pitäisi kaivaa tyhjäksi. Se taasen on sen verran iso homma, että olkoot ainakin toistaiseksi. Innokkaasti se on taas nousemassa kohti kesäistä kukoistustaan, eikä näytä olevan moksiskaan viime kesän kovasta käsittelystä. 


Idänsinililjat ja kirjokevättähdet alkavat availla kukkiaan ja niitä tupsahtelee sieltä täältä. Syksyllä leikkasin marja-aroniat mataliksi ja nyt Juuso pääsee yläpihalla ollessaan kaivelemaan rinteeseen kuoppiaan. Kunnon kollikissa ei ihan pieneen kuoppaan tyydykään, joten toissapäivänä sain todeta scillapopulaation löytäneen uuden reitin ilmojen halki kohti nurmikkoa. Ison kuopan peittäminen tarvitsee myös paljon mullan siirtelyä, joten rinteessä on tällä hetkellä paljas läiskä muistona erään karvaisen olion lannoituspuuhista.





Vuohenjuuri pilkistää talvion takaa


Kevätkaihonkukka on jo availlut nuppujaan. Pidän kovasti kevätkaihonkukasta, sillä se on todella hyvä leviämään eikä pahemmin kainostele paikkaa kuin paikkaa. Alkukeväästä saattaa näyttää, että se on kadonnut kokonaan, mutta kohta jo pieniä lehtiruusukkeita alkaa nousta sieltä täältä eikä aikaakaan, kun se jo peittää isojakin alueita lehdistöllään. Sen kukka muistuttaa hiukan lemmikkiä ja samalla tavoin väri vaihtelee eri sinisen sävyissä. Kevätkaihonkukkaa on helppo monistaa irrottamalla sen rönsyjä. Olenpa käyttänyt sitä kesäkukkaistutuksissakin ja siirtänyt sitten syksyllä maahan täyttämään taas jotain sopivaa aukkokohtaa. Tosi kiitollinen ja nätti kukka kuin myös melko aikainen viherryttäjä.


Meidän puutarhan omapäisin kukka on sen sijaan Juuso, joka ei käskien kuvattavaksi asetu. Mamman on joko tyydyttävä kuvaamaan häntä takaapäin tai sitten liikkumaan itse kissan kasvopuolelle. Silloinkin Juuso saattaa olla sen näköinen, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa koko valokuvaustouhu. Tärkeää on kuitenkin olla siellä, missä mammakin.
 

Pääsiäisen pajunkissa
yksin istuu aatoksissa,
nostaa ylös pikku päätä,
viel´ on ympärillä jäätä.
Silloin lämmin ääni pien´
kuiskaa: sinut kotiin vien.
Lasten laulut siellä raikaa,
ilmassa on kevään taikaa.

-Anneli Vanhakartano-
 
Aurinkoista ja mukavaa pääsiäistä!