Sivut

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Omenoita ja kissan ummetusta

Oman kasvihuoneen satoa

Hupsista, miten nämä päivät kuluvat hurjaa vauhtia. Pihalla olen ehtinyt tuskin käydä kääntymässä, mutta auringon paisteen ja lämmön kyllä huomaa, vaikka missä viipottaisi. Ihanaa, ettei kesä päättynyt elokuun sateisiin, vaan olemme saaneet nauttia näistä kesäisen kauniista syyskuun päivistä.

Yöt ovat olleet ajoittain aika vilpoisia ja niinpä Ukkokulta laittoi kasvihuoneeseen lämmittimen, jotta runsas tomaatti- ja chilisato kypsyisi. Tomaatteja onkin saanut nyt tasaiseen tahtiin ja olen optimistinen sen suhteen, ettei ihan kaikkia tomskuja tarvitse vihreinä kantaa sisälle kypsymään.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Eilen söimme päiväruoan ulkona ja savukalaa napostellessani tiirailin kukkapenkissä näkyvää vaaleanliilaa kukkaa. Sitä kun ei vielä pari päivää sitten ollut näkynyt. Minun ihka ensimmäinen Syysmyrkkyliljani oli ihan yllättäen noussut kaatuilevien kesäkukkijoiden joukosta kurkistamaan maailmanmenoa. Tervetuloa vaan, onpa mukava näky.

Pelargonia Inspire Pink Fi - ihan itse siemenestä kasvatettu ja talven yli eläetty

Viime postauksessa kerroin puutarhahaahuilusta eli siitä, kuinka sitä lähtee tekemään yhtä hommaa ja lopulta huomaakin olevansa ihan jonkun muun projektin kimpussa. Tämä haahuilu näyttää olevan aika yleistä ja yksi jos toinenkin kertoi tekevänsä samaa. Tänään haahuilin itse oikein kunnolla. Lähdin etsimään kellarista sopivaa ruukkua, johon voisin siirtää kesän isossa piharuukussa kasvaneen kärsimysköynnöksen talvettamista varten. Painavaa piharuukkua ei kellariin jaksa kukaan rahdata, eikä köynnös taasen selviytyisi ulkona pakkasista. Ruukku löytyi, kunhan olin ensin innoissani raivannut omaa puutarhatarvikenurkkaustani peräti kahden tunnin ajan. Toki se on ollut aika sekasortoisessa tilassa, mutta olen odottanut sopivan sateista päivää, jolloin voisin hyvällä omallatunnolla pureutua ruukkujen ja lapioiden ja tyhjien multasäkkien järjestämiseen. Mitä sitä nyt aurinkoista sunnuntaipäivää turhaan kellarissa viettäisi. No, tulipa nyt kuitenkin vietettyä.

Omena Huvitus

Omenoita on tullut syötyä oikein urakalla. Rakastan oman puutarhan omppuja. Mikään ei voita sitä tunnetta, jolloin saa käydä aamusella keräämässä omenoita vaikka yöpaidan helmaan ja rouskutella niitä suurella halulla sanomalehteä lukiessa. Ensimmäiset omenat tuli poimittua hellästi yksitellen taskuun laittaen. Kypsymisprosessin edistyessä eivät taskut enää riitä, vaan aina alapihalle mennessä täytyy ottaa vähintään yksi kori mukaan. Huvitukset alkavat olla jo niin kypsiä, että tapaan ravistaa puuta saadakseni kaikki tarjokkaat ajoissa alas. Niiden loistava puna näyttää houkuttelevan lintuja nokkimaan pyöreitä poskia ja seuraavaksi niihin nokittuihin kohtiin asettuvatkin ampiaiset ja muut öttiäiset. Ei siinä sitten mitään syötävää minulle enää jääkään.

Eilen leivoin omenapiirakkaa, tein omenahilloketta ja pakastin omppuja myös paloina. Alkaa olla pakastin täynnä säilöttyä kesää.

Rosa rugosa Sointu

Torstaina vietin muutaman tunnin vanhempieni kissan kanssa eläinlääkärissä. Meetulla on ikää jo 17 vuotta, mutta se on hyväkuntoinen ja kiiltäväturkkinen töpöhäntäkissa. Äiti soitti minulle ja sanoi kissan oksentaneen koko päivän. Näytti myös siltä, ettei se saa kakkaa tulemaan, joten äiti pohti, pitäisikö soittaa eläinlääkärille. Soitin ja saimme viedä kissan heti tutkittavaksi. Meetulta otettiin verikokeet ja röntgenkuva. Jouduin avustamaan röntgenissä, eikä se ollut mikään kovin mukava toimenpide. Hoitaja piti kissaa takajaloista, minä etujaloista ja siten keikautimme kissan röntgenpöydälle kyljelleen. Meetu-ressukka murisi, sähisi ja yritti purrakin päästäkseen pois. Kuvista näkyi, että kissan ohut- ja paksusuoli olivat täynnä massaa, joka olisi luonnollisesti saatava pois.

Ensin Meetu sai kipupiikin, sitten pahoinvoinnin estolääkettä. Sitten se laitettiin koppaan ja pyyhe pään päälle. Kaksi ihmistä piti kissasta kiinni, kun sille tiputettiin 150 ml nestettä. En tiennytkään, että kissalle neste laitetaan suonen sijasta nahan alle, josta se imeytyy elimistöön. Enkä tiennyt sitäkään, ettei kissa kestä laisinkaan paastoa. Meetu oli oksentanut sen torstaipäivän ja jo se oli aiheuttanut selvää kuivumista ja kunnon heikentymistä.
Lopuksi Meetu sai vielä peräruiskeen.

Tuhdin laskun, parafiiniöljyn ja hoito-ohjenipun kanssa lähdimme kotiin. Meetu oli voipunut ja hiljainen. Yleensä se on kova "höpöttämään" ja tykkää olla ihmisten seurassa. Kotiin päästyämme se meni sängyn alle torkkumaan aivan hiljaisena. Peräruiskeista, parafiiniöljyhoidosta ja ruokavaliosta huolimatta Meetun vatsa alkoi toimimaan vasta eilen. Nyt se alkaa jo olla oma itsensä ja juttuakin tulee. Sen turkki on parafiiniöljyssä ja kaulasta puuttuu karva kokonaan, koska lääkäri ajoi sen pois kyetäkseen paremmin löytämään suonen verikoetta varten.

Ikääntyneillä kissoilla ummetus on kuulemma melko yleistä ja sitä voidaan kotona hoitaa ihmisten lääkkeillä, tosin huomattavasti pienemmällä annostuksella (esim. Levolac). Ruokavalioon on lisättävä enemmän kuituja. Verikokeet osoittivat, että Meetulla on myös munuaisten vajaatoiminta, mikä niinikään on tavallista vanhenevilla kotikissoilla.

Juuso ulkoiluttaa kieltään
Meetun lääkäriprojektin yhteydessä törmäsin jälleen lemmikin hoitamiseen liittyviin osittain eettisiinkin kysymyksiin. Monet, etenkin vanhemmat ihmiset tykkäävät, ettei lemmikkikissaan kannata laittaa turhaan rahaa. Eläinlääkärithän tunnetusti maksavat paljon, mutta onko maatiaiskissan hoitaminen turhaa sen vuoksi, että sen hankintahinta on usein niin matala, jopa ilmainen? Missä kulkee ikääntyneen eläimen - kissan tai koiran hoitamisen ja lopettamisen raja? Milloin eläin on liian vanha hoidettavaksi? Mikä on sellainen sairaus, että sitä kannattaa hoitaa ja milloin mennään inhimmillisesti tai eläimellisesti katsoen yli järkevyyden?

Meetun vaivana oli ummetus, joka oli kuitenkin kohtalaisen helposti hoidettavissa. Munuaisen vajaatoiminnasta huolimatta Meetu on ikäisekseen hyväkuntoinen, aktiivinen ja kiva kissa. Sillä saattaa olla vielä monta hyvää vuotta. Jo nyt se on ilahduttanut lähes kahden vuoden ajan vanhempiani. Meetu on virallisesti pikkuveljeni kissa. Heillä on myös koira ja elämä turhankin hektistä, joten toissakesäisen lomamatkan ajaksi hoitoon tuotu Meetu on saanut viettää aikaansa vanhempieni luona. Tällä kertaa pääsin vaikuttamaan siihen, että Meetua hoidettiin. Tekisin samoin uudelleen, oli kyse sitten omasta tai toisen kissasta. Kun on ottanut eläimen vastuulleen, on se minusta hoidettava siten, että myöhemmin kehtaa katsoa itseään peilistä häpeämättä.


Susanna, olet lämpimästi tervetullut blogini lukijaksi!
Ja kaikille tasapuolisesti oikein mukavaa syyskuista viikkoa!
 

31 kommenttia:

  1. Eläimen hoitamiseen liittyvät asiat eivät todellakaan ole helppoja, jos kyseessä on vaikea leikkaus tai jopa eläimen lopettaminen. Itse olen pohtinut asiaa ja todennut, että on vaikea vetää rajaa ennenkuin olet asian ytimessä eli kuulet lääkärin mielipiteen hoidon suhteen. Meillä on vakuutus koiralle jos joskus jotain sattuu. Toivottavasti ei satu! Hienoa, että Meetu parani ja pääsee vielä ilahduttamaan vanhempiesi elämää! Eläimistä on paljon seuraa ja iloa. Ihania kuvia. Ihana olisi myös rouskutella omppuja:) Äsken söin yhden ja saankin taasen potea vatsakivuista loppuillan:) Oikein ihanaa syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Päätökset eläimen hoitamiseksi voi ja kannattaa tehdä sitten, kun lääkäri on arvioinut tilanteen. Koiralle kannattaakin - ja miksei myös kissalle - vakuutus, sillä eläinlääkäriin menee hurjasti rahaa.
      Harmi, että saat vatsasi kipeäksi omenasta. Ne kun ovat ihanaa syysherkkua ja kotimaisia kaikenlisäksi.

      Poista
  2. Hienoa, että Meetu sai tutkimukset ja hoitoa... :-)

    Ihania kuvia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna. Vähällä päästiin tällä kertaa.

      Poista
  3. Meidän kissat ovat olleet halpoja hankittaessa, maatiaisia kun ovat, mutta ovat tulleet kyllä kalliiksi eläinlääkäri käyntien takia. Tarkoitan siis, jos rahassa jotenkin mitataan. En kuitenkan ajattele niin, vaan juuri niin kuin sanoitkin, vastuuseen kuuluu myös huolehtiminen siitä, että niiden elämä on parhain päin. Ja toivon, että saan pitää kisut piiiitkäään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on rahaa mennyt meidän Juusoonkin. Rokotukset, hampaat ja muutama vuosien varrella tullut kolhu. Vaikka eläinlääkärilasku on aina kirpaissut, en ole edes miettinyt, ettäkö jättäisin Juuson hoitamatta. Kaikki tässä elämässä maksaa, eikä kaikkea voi kuitenkaan rahassa mitata - kuten sanoitkin. Juuso on meille mittaamattoman rakas.

      Poista
  4. Meidän Dooris jouduttiin lopettamaan sen munuaisvaivav takia. Se meni tosi nopeesti niin huonoon kuntoon, että nenästä alko tulee verta ja lääkäri oli lopetuksen kannalla. Ei enää ikinä mitään eläintä! Se lopetus oli niin kova juttu. Kissan ikävä on kyl kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimen lopettaminen on aina raskas asia, mutta edessähän se meilläkin joskus on. Turha on kiduttaa ja pitkittää elämää, jos siihen ei säällistä parannusta löydy. Olen yhden kissan lopettamisen käynyt läpi ja silloin päätin, ettei ikinä enää lemmikkiä. No, pitkään sen muistin, mutta lopulta unohdin. Nyt olen ajatellut, että kun joskus joudun Juusosta luopumaan, saatan ottaa uuden kissan (tai kaksi) mahdollisimman pian.

      Poista
  5. Olen kuullut että toi Levolac olisi eläimillekkin turvallinen. Kyllä ihmisellä pitää olla se päätös ja vastuu lopettaa eläin jos se kärsii. Hankala ja ikävä päätös mutta rakkautta se on ihanaa eläin kohtaan. Mummoni iäkäs kissa kärsi vuosia munuaisvaivasta. Kun lopetti syömisen niin vein lopetukselle. Raskasta mummolleni mutta hän kertoi olevansa jälkeen helpottunut koska homma oli ohitse ja oli nähnyt kisun kärsivän..ei osannut&kyennyt vaan itse päätökseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinlääkäri kehotti antamaan Levolacia, joten ihan virallinen tieto siis.
      Eläimestä luopuminen on vaikea päätös, vaikka kuinka tietäisi sen olevan kaikille parempi vaihtoehto. Tuskin kukaan silti haluaa pitkittää eläimen kärsimyksiä. Ehkä on hyvä, että silloin on päätöksenteossa tukena toinen ihminen, jolla ei ole yhtä vankkaa tunnesidettä lemmikkiin.

      Poista
  6. Olen itsekin törmännyt siihen, että joidenkin mielestä etenkään vanhaa maatiaiskissaa ei viedä eläinlääkäriin kulujen vuoksi. Meillä on tänä vuonna käytetty 15-vuotiasta kissaa lääkärissä kolme kertaa ja juurikin syynä on ollut syömättömyys, mikä on jo lyhyessä ajassa kissalle hengenvaarallista. On löytynyt haimatulehdus (hoitui antibiooteilla), kissaflunssa (tämä oma syy kun rokotus oli mennyt vanhaksi. Nyt on kalenterissa jo ensi vuoden kohdalla rokotusmerkintä, ettei unohdu) ja haljennut hammas. Kalliksihan se on tullut, mutta en voisi kuvitellakaan jättäväni hoitamatta.Kissaa ei tosin tätä ennen ole tarvinut lääkärissä käyttää kuin sterilisaatiossa ja rokotuksissa. Kun lemmikin ottaa, kyllä siitä huolta haluaa pitää.

    Mulla on kaapissa pullo parafiiniöljyä, jota annan kissalle heti, jos alkaa näyttää ummetuksen oireita ja oksentelee. Yksi jo edesmennyt kissa tarvitsi sitä säännöllisesti kun oli jos jonkinlaista karvapallotukosta. Näille nykyisille ei ole tarvinnut antaa, mutta onpahan kaapissa pahan päivän varalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parafiiniöljy on vieläpä ihan edullinen hoitokeino, joten sitä on hyvä olla kaapissa varalta.
      Juusoltakin halkesi kerran hammas ja sen poistaminen maksoi maltaita. Meillä on kylällä eläinlääkäri, joka on erikoistunut koirien hampaisiin ja hänen taksansa hipovat pilviä, vaikka kyseessä olisi miten pieni toimenpide.
      Kissaflunssa on todella vaarallinen sairaus ja siihen voi kissa helposti kuolla. Vaikka flunssa sanana tuntuukin aika köykäiseltä.

      Poista
  7. Lemmikin ottamiseen liittyy myös vastuu sen hoitamisesta.

    Hienoa, että Meetu tuli kuntoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, totta puhut. Kunpa me ihmiset kantaisimme vastuumme myös eläimistä.

      Poista
  8. Olen myös sitä mieltä, että lemmikkejä täytyy hoitaa ja laittaa rahaakin siihen, kun sellaisen itselleen ottaa. Oli sitten ilmainen tai kallis, yhtä arvokkaita kaikki.
    Hienoa, että Meetu tuli kuntoon ! Pitääpä laittaa tuo Levolac ja parafiiniöljy korvantaakse. Siirikin oli oksentanu viime yönä. Ehkä sunnuntaipäivän seikkailut otti koville. Nyt se ei päästä mua silmistään, tulee syliin nukkumaan menin sitten minne vain istumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat oksentavat niitä karvapalloja aika usein. Olen joskus ihmetellyt, ettei meidän Juuso sen enempää oksentele, kun siitä välillä lähtee aika paljonkin karvoja. Talvisin kasvatan sille joko kauraa tai rairuohoa pureskeltavaksi. Se kuulemma helpottaa karvapallojen sulatusta ja oksentamista.
      Levolac ei kovin paljon maksa ja ruiskulla sitä voi antaa kissalle. Täytyykin katsoa, millaisen määrän lääkäri laittoi Meetun ohjeisiin.

      Poista
  9. Kiva kuulla, että Meetu saatiin hoidetuksi. Ja hieno sato teillä tomaateissa!

    Edellisen postauksesi japanin ihmekukka -mainintasi perusteella sain suomenkielisen nimen kasvattamilleni kesäkukkasille. Ostin helmikuussa Amerikasta Four o´clockin siemeniä enkä ollut vielä ehtinyt selvittää niiden suomenkielistä nimeä. Kiitos siis vinkistä! Täytyykin katsoa, ovatko kasvattaneet minkälaista juurakkoa, kukat ainakin ovat kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhamessuilla on monena vuotena myyty noita Japanin ihmekukkia. Niiden juurakko/mukula on kuin musta porkkana. Nostin mukulat syksyllä ylös purkista, kuten daaliat yms. ja talvetin kellarissa. Hyvin lähtivät kesän mittaan kasvamaan ja ovat kukkineet taukoamatta jo pitkään. Aamulla ja illalla kukat myös tuoksuvat hyvälle.

      Poista
  10. Päivät menee hirmu äkkiä. Illatkin myös - en ehtinyt tätäkään kunnolla rauhoittua lukemaan.. :/ Mikähän meidät pitää niin kiireisenää. Juusolle paranemisterkkuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä vanhemmaksi tulee, sen kiivaammin aika tuntuu kuluvan. Ei ihme, että eläkkeellä olevat sanovat elämän olevan kiireisempää kuin työelämässä.

      Poista
  11. Hyvää että Meetu sai hyvää hoitoa.Kyllähän eläinlemmikit ovat rakkaita ,eihän niitä voi jättää hoitamatta. Kauniita kuvia olet ottanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meetu voi taas hyvin ja "höpöttää" entiseen malliin.

      Poista
  12. Onpa söpöjä tomaatteja! :)

    Hyvä että Meetulla on kaikki hyvin. Pelottaa jo valmiiksi mitä tapahtuu kun omat kisut vanhenee koko ajan... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söpöyden lisäksi tomaatit ovat myös makoisia ja ihka itse kasvatettuja.
      Juusokin on jo yli 13-vuotias, mutta onneksi hyvässä kunnossa. Sitä paitsi ihan helpolla se ei kyllä mitään lopettamistuomioita saa. Mikäli minulta kysytään, ja vaikka ei kysyttäisikään, minä vastaan.

      Poista
  13. Hienoa, että Meetu sai avun vaivaansa. Todellakin, jos lemmikin ottaa itselleen, siitä pitää myös kantaa vastuu. Onhan meilläkin mennyt rahaa noihin maalaiskissojen eläinlääkäreihin, mutta jos kissalla on joku hätä, vien sen heti lääkäriin. Rahaa en siinä vaiheessa ajattele yhtään...
    Meilläkin kirsikkatomaatit punastuvat vielä hyvää vauhtia kasvihuoneessa. Tänä kesänä ne ovat tuottaneet satoa oikein ennätyspaljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä blogimaailmassa onkin ihastuttavan vastuullisia kissaihmisiä ja lemmikin omistajia. Onneksi niitä kummastelijoita on tänä päivänä melko vähän. Usein juuri vanhemmat ihmiset ovat tottuneet siihen, ettei maatiaiskissalla ole rahallista arvoa tai että sitä hoidettaisiin eläinlääkärissä. Asenteet ovat muuttumassa ja muuttuneet. Eräs tuttuni pitää hevostilaa noin 60 km:n päässä Helsingistä. Heidän naapurissaan on iso maatila, jossa on aina perinteisesti ollut paljon kissoja. Vanhempi sukupolvi ei siellä millään tahdo ymmärtää, että kissat pitäisi leikata. Paikallinen eläinlääkäri käy tilalla harva se vuosi lopettamassa useita leikkaamattomia kissoja, kun ei saa isännän asennetta muuttumaan. Pari vuotta sitten lopetettiin 30 kissaa. Käsittämätöntä. Isännälle kissat ovat vain jotain massaa, joista ei sen kummemmin huolehdita.
      On se vaan ihanaa käydä hakemassa kasvarista omia tomaatteja.

      Poista
  14. Parempaa jatkoa Meetulle! Onneksi on saanut sinut emännäkseen, joka pitää siitä huolta. Itsekin vanhan koiran omistajana tunnen huolta ystäväni hyvinvoinnista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan en ole Meetun emäntä, mutta samalla kun hoidan vanhempieni asioita, hoidan myös heidän kissansa eli Meetun etuja. Meetu voi nyt hyvin, joskin on vieläkin parafiiniöljyssä. Osa siitä on mennyt suuhun, osa karvoihin. Meetulla onkin nyt runsaasti putsattavaa.

      Poista
  15. Meetulle terveiset ja rapsutukset.
    Kun eläin/kissa sairastaa oli se kallis rotukissa tai vaikkapa vain maatiainen se on kuitenkin jollekin meistä rakas lemmikki. Ne eurot joita kissan kunnon eteen olemme maksaneet ja saaneet lemmikin terveeksi ei koskaan mene hukkaan. Kaikki maksaa ja toisaaltaan mihin sitä menoerää vertaa, terve iloinen ystävämme perheenjäsen ja lemmikki eikö sen elämänlaatuun kannata satsata.
    Tuo pieni sana tuossa maatiaisen edessä ( vaan vain) on sana jota minä vieroksun. Kissa on kissa ja sillä selvä.
    Tässä kesäkuun alussa meidän Penan turkki ajeltiin taas kerran ja lasku oli 160€ ja kas minä sen mukisematta maksoin. Jos olisin käynyt ihmislääkärillä ja se olisi maksanut saman verta olisin taivastellut kotiin tultua, että ottipa kovan hinnan.
    En tiedä mutta minä ainakin asetan lemmikkien terveyden ja hyvinvoinnin melko korkealle ja taas toisaaltaan minun vaatekaapissani on monta sellaista luomusta joita olen pitänyt ehkä pari kertaa ja kenkiä joissa tuskin voin seistä.
    Kyllä lemmikkiin mennet rahat ovat tuottaneet paljon hyvää, paljon enenpi hyvää kuin esim. piukat puristavat kengät tai jotain muuta hömppää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä saan aina pienen hepulin kuullessani tuon sanan "vain" maatiaiskissan edessä. Ihan sama, onko kissasta maksanut sentin tai tonnin, se on rakas, eikä siinä hinnalla ole mitään tekemistä. Jos pitäisi valita Juuson lääkärilaskuun laitettava satanen tai itselle kengät, olisi lääkärilasku ilman muuta tärkeämpi, eikä siitä edes tarvitse keskustella. Tapaan budjetoida menojani etukäteen ja Juuson rokotukset kuuluvat budjettiin olennaisena osana siinä kuin muut tärkeät hankinnat.

      Poista
  16. Omenoita riittää, pitäisi jo melkein vaihtaa banaanin syöntiin :)
    Meillä iso-mummo (joka oli kyllä pieni mummo, mutta neljännen polven esiäitiä kutsuttiin tällä nimellä ) kuivatti meille lapsenlapsille aina omenarenkaita. Mummo toi ne varmasti suurta mielihyvää tuntien isossa ruskeassa paperipussissa meille. Tästä jäi oikeasti lämpimät muistot!
    Vanhenevilla elimillä tuntuu olevan ihan ihmisten vaivoja. Meetulle hyvää toipumista! Onneksi on ympärillä välittäviä ihmisiä jotka ottavat vastuun lemmikistään!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!