Sivut

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Puuhaa pihalla ja puutarhassa

Punakaneli kypsyy

Sattuukos teille muille sellaista, että lähdette päättäväisenä pihalle tekemään jotain tiettyä hommaa ja hetken kuluttua huomaattekin tekevänne jotain tyystin muuta? Se jokin muu vielä poikii monenlaista oheistehtävää ja päivän päätteeksi voi vain todeta, että kaikenlaista tuli tehtyä, vaan ei sitä, mitä alunperin oli tarkoitus. Minulle tällainen poukkoilu on nykyään arkipäivää. Välillä pitää laatia tehtävälistoja ja pysytellä tiukasti niissä, jos aikoo saada tärkeiksi luokitellut tehtävät ajallaan pois päiväjärjestyksestä.

Japanin ihmekukka se vain kukkii.

Tavallisinta on aloittaa aiottu työ, joka sitten laajenee kuin sienirihmasto metsässä. Viikko sitten meni kokonainen päivä kolmen mustikkapensaan istuttamiseen. Sain Ukkokullalta Ainon, Patriotin ja Northbluen. Tiesin muka tarkkaan, mihin ne istuttaisin. Toisin kävi. Tallustin pitkin alapihaa ja siirtelin purkkeja paikasta toiseen osaamatta päättää, mistä kohtaa alan kaivamaan. Kaivaessa totesin, että valitsemani kohta on turhan tiivistä, lähes savimaista. Maata pitikin sitten ryhtyä parantamaan ja kohta jo huomasin kääntäväni yhtä lehtikompostia kohopenkin rakentamista varten.

Pidän siitä tuoksusta, joka jää käsiin kehäkukkien käsittelyn jälkeen.

Oma lukunsa on kaikkien tarvittavien työvälineiden raahaaminen edestakaisin. Yleensä tarvitsen kottikärryt, lapion, kenties oksasakset, pienen haran, kastelukannun tai ämpärin. Työn edistyessä huomaan kaipaavani milloin mitäkin vempainta ja työn päättyessä työmaalla lojuu kaikenlaista kamaa, joka pitää puhdistaa ja palauttaa oikeille paikoilleen, josta ne taas seuraavan työn käynnistyessä on löydettävissä. On myös multasäkkiä tyhjänä ja puoliltyhjänä, taimipurkkeja ja nimilappuja. Tyhjiä multasäkkejä käytän esimerkiksi hakiessani tutulta tallilta hevonkakkaa ja auki leikattuina niillä on hyvä suojata kuivuvia betonitöitä liialta auringolta. Taimipurkkejakin voi uusiokäyttää. Tosin nyt niitä alkaa olla sen verran paljon, että huonommasta päästä täytynee osa jo hävittää.

Villiviininpöheikön takaa paljastui elämää.

Talomme on olopihan puolelta L:n muotoinen. Ihan alkuvuosina istutin villiviinin talon L:n nurkkaan. Vieläpä sen tavallisen villiviinin, joka ei kovin tehokkaasti tartu omin kärhöin rakennukseen eli sitä on saanut tukea kaikenlaisin naruvirityksin. 90-luvulla kaivoin ikkunoiden alta norjanangervot pois ja rakensimme tilalle puisen terassin. Villiviini jäi nurkkaan ja talon seinustalle myös anopilta saatu Pohjantähti-köynnösruusu. Köynnösruusu ei ole miksikään jättiläiseksi kasvanut ja joskus siitä on pitänyt leikata isojakin oksia kuivumisen vuoksi pois. Se ei vie tilaa niin paljon, etteikö sopisi jatkossakin paikallaan olemaan. 

Ei Hämähäkkimies vaan sammakko kiipeämässä talon sokkelia ylös.

Villiviini sen sijaan on kasvaa porskuttanut ja parin viime kesän aikana se on alkanut työntää versoja myös terassilautojen välistä. Pari kertaa olen sen leikannut oikein kunnolla. Olen sitonut villiviiniä kulkemaan talon kumpaankin sakaraan räystäiden alle. Monta kertaa kesässä on sen pitkiä versoja pitänyt kiskoa pois kattorakenteista ja samalla sitoa myös maahan valuvia oksia pois tieltä. 

Tuosta tiilirajasta sammakko pudottautui takaisin terassille.

Maanantaina kyllästyin jälleen kerran siihen, että villiviini on vallannut niin ison alueen, ettei olkkarin toisesta ikkunasta näy enää ulos laisinkaan. Leikkasin villiviinin ihan matalaksi. Tiedän, että sieltä se taas kasvaa ja kohtalaisen nopeastikin. Olemme jo pitkään harkinneet valokatteella suojatun tilan rakentamista terassille. Olisikohan aiheellista kaivaa koko villiviini pois ahtaasta nurkasta, vaikka voisihan se toisaalta olla mukava vihertäjä. Vaan onpahan olkkarissa pitkästä aikaa taas valoisaa.

Vielä kun kertoisitte, miten saan Ukkokullan aktivoitumaan sen katetun terassin rakentamiseen. Siis ryhtymään sanoista tekoihin.


Hurja puuhaamisen into on minuun nyt iskenyt. Ulkona on aivan ihana ilma kaikenlaiseen touhuiluun. Ei liian kuuma eikä kylmä. Aamuisin on sakeaa sumua, mutta päivän mittaan aurinko aina pilkistää taivaalta. Paitsi eilen, jolloin iltapäivällä alkoi satamaan ja sitä kesti ihan yöhön saakka. Eilen oli kuitenkin omaishoitopäivä, joten pihahommista ei tullut edes unelmoitua.

Sulkaneilikka on innostunut syyskukkijaksi

Kesäkukkia olen jo joitakin heittänyt pois. Toisia on taasen saanut kastella kesäiseen tapaan näiden lämpimien säiden vuoksi. Perennapenkkejäkin olen siistinyt leikkaamalla kuivina törröttäviä kukkavarsia pois ja haravoimalla käytäville kasaantuneita keltaisia syyslehtiä. Kummasti on taas hetken aikaa ihan siistin näköistä. Shortseissa ja t-paidassa tepasteleminen vähän syksyisen oloisessa puutarhassa sopii erinomaisesti. Viikonloppuna jopa söimme ulkona, eikä tuntunut laisinkaan kylmältä.

Krassit hehkuvat kilpaa auringon kanssa

Juuso makasi pitkään tässä näytön edessä roikottaen häntäänsä näppäimistöllä. Nyt se lähti köllöttämään olkkarin pöydän alle koriinsa. Päivällä se nukkui pihakäytävän hiekalla nautiskellen auringosta, mutta yksin se ei ulkona näytä viihtyvän. Huomatessaan mamman tulleen sisälle, oli kisssakin hetken päästä ovella pyytämässä sisään. 

Seuraavaksi pitääkin tyhjentää kuvat kamerasta ja siirtää niitä muualle talteen. Kun vihdoin sain työpöytäni kissattomaan käyttöön. Päiväkin alkaa kääntymään illaksi.


Minna ja Sara D.B. 
olette lämpimästi tervetulleita blogini seuraan!

21 kommenttia:

  1. Voi tuota suloista Juusoa! Ihana seurakaveri.
    Tämä oli niin hyvin kerrottu, ettei paremmaksi voi pistää. Miten se meneekin noin, että kaikenlaista oheistoimintaa kertyy :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siis ihme, että pihalla saa ajan kulumaan. Eihän se haahuilukaan hukkaan mene. Silloin tulee tehdyksi kaikenlaisia uusia suunnitelmia ja huomioita.

      Poista
  2. Mistä ihmeestä mä löytäisin tuollaisen tarmon? Mejillä otettin just pohjantähti ylös. Siin oli ihan meilettömän paksu juuri. Entinen poikaystävä teki töitä ihan tosissan, että sai sen kaivettua ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläisen tarmo tulee puuskissa ja ehkä se on sitten jostain muusta pois. Toiset ahkeroi punttisalilla. Minun "punttisalini" on pihamaa.

      Poista
  3. Onneksi muillakin on sama ongelma kuin täällä, että työt rönsyilee ja laajenee. Itsekin olen viettänyt kaiken liikenevän ajan pihalla ja melkein kaikki oleellinen onkin tullut tehtyä tälle syksylle. Toivottavasti riittää poutaa ja lämpimiä ilmoja, että puutarhakausi jatkuisi mahdollisimman pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä lämmin syyskuu on tuntunut tosi mukavalta. Saa tosiaan tehtyä kaiken tarpeellisen ja vähän ylimääräistäkin ja samalla tulee oltua ulkona. Nautin tavattomasti pihatouhuista. Vaikka se on välillä raskasta ja hikistä, on se myös lepoa kaikenlaisista arkisista ongelmista. Ainakin itse pystyn useimmiten uppoutumaan noihin pihatöihin siten, että ajatus kulkee vain kulloinkin tekeillä olevissa projekteissa.

      Poista
  4. Olipa kiva lukea sinun kirjoitusta, sillä täällä myös työt rönsyilee.
    Olet ahkera puutarhuri. Suloinen on apurisi.
    Mukavia syystouhuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi! Kyllä onkin ollut mukava touhuta ulkona näinä lämpiminä ja aurinkoisina päivinä.

      Poista
  5. Kylläpäs kuulosti tulta! Minäkin viipotan ympäri tonttia etsien SITÄ paikkaa uusille taimille ja sitten ne purkit saattaa vaeltaa useita päiviä pihalla, kun en sitten osaa päättää mihin ne kaivan. Toisinaan vien ne suosiolla kasvimaan kukkalaatikkoon väliaikais istutukseen, jos paikkaa ei löydy tai penkkiä ei ole tehty valmiiksi. Tää on niin tätä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvimaan laatikko onkin osoittautunut erinomaiseksi väliaikaispaikaksi. Osa ehtii jopa sinne juurtua ennen lopullista sijoituspaikkaansa. Tai lopullista ja lopullista... Kummasti nuo ns. lopullisetkin vaihtaa paikkaa aina välillä.

      Poista
  6. Kuulostaa tutulta! Mulla on "väliaikaispenkki" johon tökkään kaikki alesta ostamani perennat ja pensaat, kun en heti niille paikkaa löydä. Onneksi se on tänä kesänä vähän harventunut, kun olen saanut tehtyä uusia penkkejä. Mutta vielä on ympäri pihaa monta keskeneräistä paikkaa. Eilen illallakin olin ihan pimeään saakka pihalla ja purkasin vanhaa kiviaitaa ja teen sitä uusiksi eri paikkaan. Ja ne työkalut on aina hukassa, jossakin siellä edellisen keskeneräisen keskellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että pimeä tulee jo aika aikaisin. Nyt on lämpöäkin riittänyt niin paljon, että sen puolesta voisi touhuta ulkona pidempäänkin. Työkaluille pitäisi kehittää jonkinlainen perässä vedettävä vaunu, jossa olisi kaikki oleellinen. Sitä vain siirtelisi paikasta toiseen tarpeen mukaan.

      Poista
  7. Heh, rönsyilyt puutarhahommissa on niin tuttua. Tänä suvena, kun selkäni on ollut melkoisen kipeä, olen saattanut Husbendin lähes hermoromahduksen partaalle huomioillani. Kun en kaikkea pysty heti itse tyyppillisesti toteuttamaan, listaan juttuja ääneen ja Husbend reppana on useammnkin kerran luullut että pyydän häntä hommat tekemään ;) Tekee ihan hyvää itselle, että joutuu rajaamaan ja ottamaan vain pieniä paloja! Valokate on kyllä huippu terassilla, suosittelen suuresti. Meille valittiin aikoinaan kestä ja kallein malli, eikä ole tarvinnut katua. Kestää, kestää ja kestää. Raps Juusolle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut muiltakin, ettei valokatteen hankinnassa kannata halvinta ottaa. Tulee sille hintaa, jos joutuu harva se kesä uusimaan.
      Minä teen listoja itselleni ja Ukkokullalle. Kun sitten Ukkokulta lipsuu omasta listastaan, on minun tehtävä niitäkin. Hän kun on sieltä Hämeestä ja lisäksi kärsii huonosta selästä. On kyllä tärkeää välillä pysähtyä miettimään, onko kaikki hommat tarpeen saada valmiiksi nyt ja heti. Kummasti sitä sietää keskeneräisyyttäkin.
      Juuso kiittää rapsutuksista!

      Poista
  8. Useinkin käy juurikin noin, että lähtee tekemään jotain tiettyä puutarhajuttua, ja huomaa tekevänsäkin jotain muuta. Joka ehkä liittyy jotenkin alkuperäiseen suunnitelmaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, niin käy. Kun oikein pahasti haahuilee, se jokin muu ei enää liity mitenkään alkuperäisprojektiin.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Sussi, arvelinkin, etten ole tässäkään asiassa mikään erityistapaus. Kuitenkin tuntuu ihan lohduttavalta kuulla, että muutkin haahuilevat puutarhoissaan.

      Poista
  10. Tuttu juttu :)
    Eihän päivä ole mitään mustikkapensaiden istuttamiseen. Mulla meni reilu 2 kk yhden mustikan siirtämises ruukusta takaisin maahan. Nostin PinkLemonaden alkukesästä ruukkuun, kun se oli mustikkamaalla aika pahoin paleltunut. Ajatuksena istuttaa se ison kiven viereen, jos siinä olisi lämpimämpi paikka. Unohdin asian, kun tuli jotain muuta tekemistä. Katselin sitä koko kesän ohi kulkiessa, että tuokin pitäisi istuttaa, no laitan sen pian. Tällä viikolla kaivoin montun ja istutus kesti viitisen minuuttia :D
    Northbluen mustikat ovat parhaita, isoja ja makeita ! Patriot on aromikas, maistelin ensimmäisiä tänä syksynä ja niissä oli jotenkin enemmän makua kuin muissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eija, pistit paremmaksi. Tosin tuokin on tuttua, että sitä kulkee kerta toisensa jälkeen jonkun tekemättömän työn ohi ja aikoo kohta tulla hoitamaan homman. Aina on jotain muuta muka ja tehtävä sen kun viivästyy.
      Sain mustikkapensaat Ukkokullalta synttärilahjaksi. Hän oli saanut oikein ammattilaisen opastusta taimitarhalla, joten toivotaan, että menestyvät pihallamme.

      Poista
  11. Nyt onkin ollut paljon flunssaa liikkeellä, ja aika ankaraa vieläpä. Toivottavasti alat jo toipumaan omasta taudistasi.
    Minä en ole työelämässä täyspäiväisesti, joten aikaa on enemmän pihahommiinkin. Eipä ole tulotkaan kummoiset, mutta kaikkea ei voi rahassa edes mitata.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!