Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää ja muuta jorinaa

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise'

Tänään tajusin, että vihdoinkin pihassani on aina jotain kukkivaa. Ei välttämättä samassa penkissä, mutta kohtuullisen matkan päässä toisistaan. Tänä vuonna kaikki kukkiminen on lomittunut todella näpsäkästi siten, että edellinen kasvi ei vielä ole ehtinyt aivan kukkimistaan lopettaa, kun jo seuraava aloittaa. Tulppaanit, pionit, ruusut, liljat ja lukuisat muut ovat kukin vuorollaan jaksaneet ilahduttaa.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vim´s Red'

Nyt alkaa selvästikin olla syyshortensioiden vuoro astua estradille. Lämpimistä päivistä huolimatta viileät yöt pitkittävät kukintojen avautumista. Ei haittaa, näin niistä pääsee nauttimaan pitkään.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Talon sisäänkäynnin eteen aikoinaan istutettu syyshortensia on siitä ihana, että sen valkoiset kukat näkyvät hyvin myös pimeässä. Iltaisin keittiössä käydessäni vilkaisen usein pihalle vain ihaillakseni hämärässä loistavia kukintoja.

Purppurapunalatvat kasvavat normaalistikin korkeiksi, mutta tänä kesänä ne viilettävät ihan omissa lukemissaan. Taitaa jäädä syyshortensia hyväksi kakkoseksi. Purppurapunalatvat eivät aivan vielä ole täysin auenneet, mutta joitakin perhosia olen niistä jo pongannut.

Jalohortensia - Hydrangea macrophylla

Siirsin kesän piharuukussa asustaneen jalohortensian syksyllä Vanilla Fraisen ja Vim´s Redin väliin. Ajattelin, että siinä se on ikäänkuin isosiskojensa oksien suojissa.

Jalohortensia - Hydrangea macrophylla

Ilmeisesti kasvi tykkäsi ajatuksesta ja kiittää minua nyt punaisella kukinnollaan. Yhdellä vain, mutta iloisena olen sitä ainokaista käynyt ihastelemassa.

Helteiden saavuttua huomaa, miten tehokasta aikaa tällainen viileä kesä on puutarhahommien kannalta ollut. Auringon paahtaessa täydeltä taivaalta ja mittarin kivutessa hellelukemiin, ei meikäläinen kovin paljon jaksa lapiota heiluttaa. 

Viikko sitten karsin omenapuista vesiversot. Niin olen tehnyt jo useana vuotena elokuun alkupuolella. Nyt ei tarvinnut erityisemmin varoa kypsyviä hedelmiäkään, sillä kovin on mitätön sato tiedossa. Vähäisissä omenoissa pihlajanmarjakoi mellastaa oikein urakalla, joten korkeintaan jonkun omppupiirakan niistä saa väsättyä. Paljon muuhun onnettomasta saaliista ei taida olla.

Pari päivää kykin herukkapensaissa keräämässä marjoja. Punaista meillä kyllä riitti naapureillekin annettavaksi. Sadonkorjuun jälkeen leikkasin pensaista vanhoja oksia pois ja annoin varmaankin elämäni ensimmäisen kerran hedelmäpuille ja marjapensaille syyslannoitusta. En ajatellut niinkään suuria satoja, vaan sitä, että puut ja pensaat kestäisivät paremmin kaikenlaisia tuholaisia. Niitä, kun näyttää riittävän joka kesä jonkinlaisia.

Jäljelle jäivät töyhtöangervo ja pikkutalvio.

Ukkokulta ryhtyi hurruuttamaan oksasilppurilla aikaansaannoksiani pienempään olomuotoon ja totesi siinä, että laita nyt kerralla kaikki mahdollinen, ettei joka päivä tarvitse raskasta konetta esille raahata. Siitä suivaantuneena leikkasin makkarikulman jättikorkeiksi kasvaneet siperianhernepensaat (jotka olivat mielestäni jo enemmänkin puita) mataliksi ja siinä ohessa samassa paikassa hurjaan kasvuun ryöpsähtäneen metsäruusun. 

Nyt on makkarikulma hiukan paljaan, mutta huomattavasti valoisamman näköinen. Ei ehkä paras mahdollinen aika ruusupensaan leikkaukselle, mutta kokemuksesta tiedän metsäruusun vähät välittävän. Kohta se taas tunkee versojaan esille. Näin sitä myös huomaa, että sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää", pitää erinomaisesti paikkansa. Kun leikkaa säännöllisesti, ei sitten ole tarvetta tällaisille radikaaleille manöövereille.

Kuunlilja

Vihdoin olen ehtinyt myös rapsuttamaan yläpihan hiekkakäytäviä, joita kaikenlaisten rikkaruohojen lisäksi kukkapenkeistä vyöryvät kasvit ovat yrittäneet valloittaa. Kummasti hiekkakäytävät alkavat vähitellen vihertää ja suihkutin käytäville etikkaliuosta. Sen vaikutus näkyy hetken päästä lähinnä sammalkasvuston ruskettumisena, jota sitten pitää käydä haraamassa pois. Olen huomannut, että etikasta ja haraamisesta huolimatta kohta käytävät ovat taas iloisen vihreät. Hetken on kuitenkin ihan siistin näköistä.

Talvella suunnittelin, että kevään tullen kylvän krassin ja kehäkukan siemeniä moniin paikkoihin. Enpä ole kylvänyt, kuin vakkaripaikkaan eli alapihalle, naapurin aidan vieressä sijaitsevaan betonirenkaaseen, joka sekin alkaa taas vähitellen jäädä kasvavien norjanangervojen alle. Olisi kyllä kannattanut kylvää muuallekin, sillä krassi on varsinainen piristäjä ja niin helppo, ettei paremmasta väliä.

Kehäkukkaa kylvän perinteisesti kasvimaan nurkalle. Eilen löysin ensimmäisen avautuneen kukan, joten taitavat olla myöhässä nämäkin.

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum

Viikonlopuksi onkin tiedossa kodin ulkopuolista vipinää, sillä lauantaina vietetään ystävän syntymäpäiviä eräässä Espoon ulkoilusaaressa ja sunnuntaina vien äidin Jari Sillanpään 50-vuotiskonserttiin. Ostin hänelle liput kesäkuussa syntymäpäivälahjaksi, mutta eihän vanhaa ihmistä voi sinne yksinään lähettää. Niinpä lupauduin seuralaiseksi. Jari Sillanpään musiikki ei ehkä ole sitä, mitä itse valitsisin, mutta ihan mielelläni konserttiin äidin kanssa lähden.