Nyt se sitten tuli

Siis mikä tuli? No, joka ikinen kesä jossain vaiheessa tulee sellainen tunne, että piha ja puutarha on pelkkää työmaata, jossa enemmän menee pieleen kuin onnistuu. Yleensä tällainen alakulo liittyy syksyn merkkien saapumiseen ja myös kiireeseen ja riittämättömyyden tunteisiin. Kun niin mielellään touhuaisi pihamaalla, mutta kaikki muu elämä vaatii ajan ja voimavarat.

Pihlajanmarjakoi huvittelee Huvituksessa

Tässä lauantai-illan suussa tein pikaisen pihakierroksen, kastelin kukat ja napsin muutaman kuvan. Väsyneenä olisi ehkä parempi pysytellä sohvannurkassa kutomassa villasukkaa ja tuijottamassa Avaraa luontoa telkusta. Alkoi pihamaalla ottamaan niin älyttömästi pattiin kaikki toukkien syömät omenat ja kotiloiden kaluamat kukanlehdet.

Maurinmalva maistuu kotiloille

Aurinko ja lämpö kuivattaa äkkiä maan ja kastelukannun kanssa on saanut huhkia joka päivä virkistääkseen nuutuvia kesäkukkia. Niitä poloisia, jotka koleasta alkukesästä ovat selvinneet tänne asti.

Juuson polku

Joku vietävän otus oli käynyt mönkimässä kukkapenkissä pitkin nurmikkoa viikko sitten siemenestä  kasvattamani ja hartaasti vaalimani sinivaleunikon ja sinikämmenen taimet. En ole uskaltanut niistä edes ääneen puhua, kun olen ajatellut, että liikoja kehumatta kenties paremmin selviytyisivät jatkossa. Liekö viime päivinä pihaan ilmestyneet rastaat vaiko joku naapuruston kissoista. Juuson flexi ei siihen kukkapenkkiin ylety. En ole ehtinyt pariin päivään pihakierrosta tekemään, joten hengettömiä taimet olivat. Aarrrggghhhhhh.... kyllä nyt harmittaa.

Eiköhän nyt ole riittävästi hampaita tälle päivälle kiristelty, joten voinkin sitten siirtyä positiivisempiin asioihin. Äkkiäkös noista pihan totaaliasfaltointifiiliksistä pääsee, kun törmää yhteenkin iloiseen uutiseen pihamaalla ja sellainen löytyi punahatuista. Luulin jo jonkun ötökän pistäneen kaikkien hattujeni nuput poskeensa, vaan ei. Sieltä niitä ihania ilonaiheita tulee. Hitaasti nuput kehittyvät kohti avautumista, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.

Stora Blindgrund, huvila saaressa

Ystävän synttärit on juhlittu ja saareen olisi saanut jäädä saunomaan ja yöpymäänkin. Iän myötä mukavuudenhalu menee kuitenkin juhlimisen edelle ja muutaman muun kanssa lähdin kotiin tarjoilujen, juhlapuheiden ja hetken musiikinkuuntelun jälkeen.

Stora Blindgrund, yläkerran makuutiloja

Synttäriherkkujen vieläkin vatsaa täyttäessä siirryn nyt suosiolla sinne tuttuun ja turvalliseen sohvannurkkaan kutimieni pariin. Juuso siellä jo odottelee korissaan mamman varpaiden ilmestymistä tuoksuetäisyydelle. Ja kohta saan varmasti seurakseni Ukkokullan ja hänen kanssaan saunomaan saapuneen Pojan. Eipä siis muuta, kuin oikein rattoisaa lauantai-iltaa kaikille!