Ensimmäinen pakkasaamu

Viikonloppu ei mennyt ihan toivotulla tavalla, sillä äiti vietiin ambulanssilla sairaalaan ja hoitelin sitten vanhusten asioita tovin. Isäkin taisi pelästyä ihan kunnolla. Hain äidin pois sairaalasta ja tänään hän voi jo paljon paremmin. Onneksi selvittiin jälleen kerran säikähdyksellä.

Surkeasti nukutun yön jälkeen aamu valkeni pienessä pakkasessa. Tämän syksyn ensimmäisessä meidän kulmilla. Ilmeisesti yöllä oli ollut useampikin pakkasaste, sillä vielä yhdeksän aikaan aamulla mittari oli auringossakin yhden asteen pakkasella. Villasukat jalassa ja sormet kohmeessa piti mennä ottamaan ensimmäiset kuvat huurtuneista kasveista.

Eilen siivosin vähän pihaa ja leikkasin nurmikon. Kovin pitkäksi se ei viikossa ollut kasvanut, mutta lähinnä olikin tarkoitus silputa pudonneita puunlehtiä. Koivut alkavat jo olla tyhjiä, mutta vaahterat vasta aloittelevat lehtiensä sirottelua pitkin nurmikkoa ja pihaa.

Leikkasin eilen jälleen perennanvarsia, mutta jäipä niitä vielä monin verroin leikkaamatta. Nyt siihen alkaa olla totisesti aihetta, sillä etenkin kuunliljat menivät yhdessä yössä keltaisiksi, veltoiksi kasoiksi. Myös viikonlopun hienosti kukkineiden daalioiden lehdet ovat onnettoman surullisia roikkuessaan tummiksi rypistyneinä pitkin kasvien varsia. Eipä tarvitse kahdesti miettiä, milloin niiden juurakot raaskii kaivaa kukkapurkeista ja viedä kellariin kuivumaan.

Sunnuntaina kehuskelin, että kaikki sipulit on nyt multaan peitetty. Unohdin kuitenkin puutarhalehden lukijatarjouksesta tilatut tähtitulppaanit, jotka saapuivatkin vasta eilen. Eiköhän tuo ilma vielä tuosta lämpene ja maa pehmene sen verran, että saan viimeisetkin pikkusipulit istutettua.

Tähän saakka meillä on ovet olleet auki pihamaalle saakka aina, kun Juuso on ulkona. Nyt siihenkin tuli muutos, sillä ulkoa hohkaa kylmyyttä silloinkin, kun kaikki ikkunat ja ovet on kiinni. Illalla laitoin ensimmäisen patterin päälle ja hetki sitten Ukkokulta lupasi laittaa takan lämpiämään. Ilmeisesti nyt on sitten ihan käytännössäkin siirrytty syksyyn, tai pikemminkin jo talven kynnykselle. 

Monia syystöitä on vielä likimain kokonaan edessä. Useimmat pensaat ovat täynnänsä lehtiä ja omenapuutkin aivan vihreinä. Luultavasti viimeiset haravoinnit tehdään näillä leveysasteilla marraskuussa. Parhaimmillaan vielä joulukuussakin, ellei sitten tule varhain lunta.

Ensimmäiset joulumainoksetkin ovat jo tippuneet postilaatikkoon, joten vääjäämättömästi sekin on taas edessä. Pitäisiköhän alkaa pohtia tämän vuoden joulukorttimalleja. Ehkä ei sentään ihan vielä.

Juusokin on siirtynyt ihan selvästi syyskauteen. Yhä vähemmän se viihtyy ulkona. Siitä on ilmeisesti huomattavasti mukavampaa tiirailla ympäristön tapahtumia lämpimistä sisätiloista käsin. Tai köllötellä sohvalla mamman kyljessä kiinni.