Sivut

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kitkemistä ja kurittomuutta

Mehitähden kukintaa kannattaa katsella lähempää

Torstaiaamusta sunnuntai-iltaan satoi enemmän tai vähemmän kaatamalla. Pitkään ja hartaasti. Perjantai-iltana sää selkeni muutamaksi tunniksi ja silloin ryntäsin kiiren vilkkaa leikkaamaan nurmikkoa. Tilapäinen auringonpaiste sai ilman väreilemään kosteaa lämpöä ja pian oli pakko riisua villatakkikin.


Kun nurmikko oli saatu lyhyempään kuosiin, innostuin kitkemään rikkaruohoja. Ah, ihanuutta, miten helposti rikat lähtevätkään kosteasta maasta. En yksinkertaisesti malttanut lopettaa kesken, vaan jatkoin penkki toisensa perään nyhtämistä ja haraamista.

Päivänlilja-penkki putsattuna

Eihän sitä auringonpaistetta sitten ihan iltaan saakka kestänyt, vaan runsaan kolmen tunnin ilottelun jälkeen taivas vetäytyi jälleen pilveen ja pian niskaani alkoi putoilla raskaita sadepisaroita, joista sitten kehittyihin taas ihan kunnon sade.


Sunnuntaina sade onneksi loppui aamupäivän aikana ja pääsin vihdoin jatkamaan kitkentäurakkaani. Kynsinauhat ovat vieläkin, useista pesuista ja jynssäyksistä huolimatta ihan mustat. Olihan minulla hanskat kädessä ja välillä kävin niitä puhtaisiin vaihtamassakin. Silti ylenmääräinen märkyys ja kosteus multaisessa maassa imeytyi hanskoihin ja sitä myöten kädet ovat kaikkea muuta, kuin hoidetun näköiset.


Kitkemisten loputtua siirryin istutushommiin. Enää ei tarvitse yösydännä miettiä, mihin minkin kasvin sijoittaa, sillä joitakin yksittäisiä ja kasvua purkissa jatkavia lukuunottamatta kaikki on nyt multaan peitetty. Olin toki paperilla sommitellut istutuspaikat, mutta niinhän siinä aina käy, että todellisuudessa ne paikat muuttuvat melkoisestikin. Ja jokunen vanha kasvi vaihtoi paikkaa uusien tieltä. Kerrankin sateesta oli todellinen hyöty, sillä se kasteli sopivasti kaikki juuri istutetut taimet. 


Ehdin jo etukäteen murehtia, minne saan kaikki haalimani kasvit taas sijoitettua. Ei tullut ongelmaa, sillä aukkopaikkoja löytyy edelleen. Viime kesänä muokkasin ja uudistin monia kukkapenkkejä melkoisesti. Kiemurapenkin kaivoin nurin niskoin viime vuoden elokuussa kokonaan, koska pikkutalvio oli valloittanut siitä joka nurkan. Talvion poistamisen jälkeen istutin vanhat kasvit takaisin penkkiin, mutta niistä talvi vei suurimman osan. Ei noussut värimintut, ei palavarakkauskaan.


Päivänliljapenkin päästä kaikki jaloruusut ovat heittäneet henkensä. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, ettei siellä kovin montaa ruusua ollutkaan. En ole vuosiin juurikaan jaloruusuihin panostanut. Nyt puutarhassa on yksi ainokainen jaloruusu ja se nousee kesä toisensa jälkeen tanakkana kurgaanin pikkusydänten joukosta. Nuppu on täynnä kirvoja, jotka pyyhkäisin paljaalla kädellä pois. Illalla ruusua kuvatessani samanlainen joukko oli jälleen löytänyt tiensä nuppuun.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Sateiden jäljiltä puutarhassa löytyy tuettavaa ja korjailtavaa. Monenlaista kurittomuutta pitkin poikin. Punapäivänkakkara oli ihan vaivihkaa avannut nuppunsa, mutta korkeat ja hontelot varret rötköttivät pitkin pituuttaan muiden kukkien päällä ja lomassa. Se sai tuet pysyäkseen pystyssä.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Reunuspäivänkakkara on tehnyt valtaisan määrän siementaimia pikkupuutarhan kivipenkkiin. Emotaimi kuoli talven aikana, mutta pikkuisia riittää. Kunhan kerkeän, käyn jokusen taimen siirtämässä toisaalle.


Vaaleanlilan pioniunikon taimia on sekä ruusupenkissä, että omenapuiden alla. Omenapuiden alta rikkaruohoja kitkiessäni siirsin joitakin pioniunikon taimia parempiin paikkoihin. Saa jatkossakin siementää ja levitä sinne tänne. Muutama hippikukka akileijojen ja sormustinkukkien lisäksi sopii hyvin yllättämään iloisesti.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehti oli talven jäljiltä kurjassa kunnossa, mutta juuret eivät ole olleet moksiskaan ja nyt kasvi taas jatkaa valloitusmatkojaan. Tässä se pyrkii jo ylös tai alas portaita pitkin. Ja kuka vielä väittää, että taponlehti on varjon kasvi. Meillä se viihtyy erinomaisesti myös auringossa.

Rohtosormustinkukka - Digitalis purpurea

Myös sormustinkukka on löytänyt itselleen vakiopaikan portaiden askelvälissä. Viime kesähän oli aikamoista sormustinkukkien ilotulitusta, mutta tästä kesästä ei ihan yhtä runsaskukkaista ole ilmeisesti tulossa. Kiva silti, että tämä oman tiensä kulkija on vihdoin kotiutunut puutarhaani - vaikkakin varsin omituisiin paikkoihin. Kasvakoon, missä parhaiten viihtyy. Itsepäisyydessään se on oiva kasvattaja tällaiselle perfektionistille, jolla on paha taipumus järjestellä sellaistakin, mikä ei toisten tahtoon helpolla taivu.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Ihanimman yllätyksen löysin rikkaruohoja kitkiessäni päivänliljapenkistä. Sain Tylsä Mörökölliltä valkoisen sinivaleunikon siemeniä, joista taimeksi kasvoi muutama kappale. Taimet istutin viime loppukesästä penkkiin ja ne lähtivät keväällä heti kasvuun. Olen vahtinut nuppuja ja odottanut jännityksellä kukan avautumista. Siinä sitten rikkaruohojen parissa kykkiessäni ihan sävähdin huomatessani nupusta näkyvää lilaa terälehteä.


Tänään kukka on varmaan jo kokonaan avautunut, joten täytyy käydä sitä ihailemassa ja kuvaamassa. Toinenkin nuppu odottelee avautumistaan. Vieressä olevassa taimessa ei näy nuppuja. Mielenkiintoista nähdä, ovatko molemmat tällaisia sinililoja, vai tuleeko toisesta kenties valkoinen. Ihan sama, minkä värinen. Tällaiset pienet onnistumiset ovat niitä puutarhurin suurimpia iloja.

Poimulehti- Alchemilla vulgaris

Juhannukseksi on luvattu aurinkoa, lämpöä, vesisadetta ja ilmeisesti ihan kaikenlaista säätä. Harmi, ettei tuosta voi valita itselleen sopivaa, mutta toivotaan, että vaikka vettä tulisikin, sitä ei sataisi tuntitolkulla putkeen. Eiköhän viime päivien sateilla pärjätä taas hyvän matkaa eteenpäin.

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!

PS. Toisinaan tämä bloggerin käytös menee täysin yli hilseen. Nyt oikeasta sivupalkistani on kadonnut seuraamieni blogien luettelo. Asetuksissa se näkyy, mutta ei blogissa. En tajua - tätäkään.
 

35 kommenttia:

  1. Olet ollut kahdehdittavan ahkera! Minulla on kaikki puutarhahommat vasta vaiheessa...

    Bloggeri temppuilee joskus, minulla on usein kateissa lukijaluettelo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukijaluettelo on aika useinkin kadoksissa, mutta nyt sitten tuo blogilista. Onneksi se löytyy vielä omista asetuksista, joten tiedot ovat tallessa. Kunpa saisin ne näkyiin.

      Kitkin ja kitkin ja kitkin. Selkä on nyt jäykkänä, mutta mieli sitäkin tyytyväisempi lopputulokseen.

      Poista
  2. Oi vau mikä ihana valeunikon avautuva nuppu! Oikea ihme. Ihanan siisti tuo päivänliljapenkki, kyllä tässä saa kättensä jäljestä nauttia.
    Mullakin usein häviää joku juttu blogista ilmestyäkseen taas omia aikojaan takaisin, toivottavasti blogiluettelosi pian palaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogger taitaa elää ihan omaa elämäänsä, jota ei tällainen kuolevainen oikein ymmärrä.

      Unikot ja valeunikot ovat kyllä aivan upeita juuri tuossa nuppuvaiheessa. Sieltä se rypistyneen paperin näköinen kukka vähitellen oikenee ja ilmestyy ihailtavaksi.

      Poista
  3. Tunnelmalliset kuvat! Kitkemistä täälläkin harjoitetaan ja nurmen leikkuuta. Siinä se kesä aina vilahtaakin :D

    Saanen laittaa sun blogisi omani lukulistaan - blogilistat on kivoja pomppulautoja toisiin blogeihin. Semmoisesta sunkin blogisi löysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tita, laita vaan. Minullakin on blogin oikeassa reunassa normaalisti seuraamieni blogien lista, mutta tänään se on kummallisesti kadonnut. Sen kanssa olen tässä tovin pähkäillyt, mutta en vain saa esiin.

      Kävin kirjautumassa blogisi vakiolukijaksi, kun sinne tieni löysin.

      Poista
  4. Onpa sulla upea sinivaleunikko avautumassa! Se onkin joku spesiaali tuon värinsä kanssa. Näytä pika pikaa se avautunutkin kukka :)

    Kanttaus tekee niin siistin näköiseksi. Mulla ei ole enää missään kanttauksia, kun rajaus on hoidettu tiilillä... Herttileijaa kun tässä jo lonkatkin valittaa :) Eilen ja tänään varsinaista pihapuurtamista ja sateessa kaatuneitten tuentaa. Siestan paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko käyttänyt kanttauksessa tavallisia tiiliä vai piharakentamiseen tarkoitettuja kiviä? Toisaalta tuon kanttauksen tekeminen ei enää ole kovin suuri homma, kun alkuun on päässyt. Pari kertaa kesässä käyn kanttaukset läpi ja yksittäisiä rikkaruohoja kitken sieltä täältä useammin.

      Kohta lähden kuvaamaan sinivaleunikkoa. Aiemmat sinivaleunikkokokeilut eivät ole talven yli pärjänneet. Katsotaan, miten tämän käy. Paikka on nyt vähän toinen, kuin aiemmin.

      Poista
    2. Meillä oli täällä aika paljon vanhoja hassun muotoisia pihatiiliä. Jonnekin ne piti sijoittaa. Tavalliset murenee. Tykkäsin kanttaushommasta, kivaa puuhaa ja tuli siisti ilme nopeasti.

      Poista
    3. Kiviset kukkapenkit reunukset ovat siitä mukavia, että ruohonleikkuu sujuu näppärästi ja penkit pysyvät siistinä. Meillä on kellarissa runsain määrin tavallisia tiiliä, mutta ne eivät tosiaankaan pitkään maassa ehjinä pysy.

      Poista
  5. Saman lämpöilmiön koin viime viikolla, vaihdoin villasukat, pipon ja paksun takin kevyempiin kun hikipisarat alkoivat tippua otsalta 😊 saitkin hyvän kitkemisvaihteen päälle, sitä ei kannata lopettaa kun vauhti on päällä. Joskus toivoisin olevani pikkuinen keiju, jotta huomaisin kaikki pikkuiset kukat yksityiskohtineen läheltä. Oletkin saanut ihania siemeniä, joiden kukista saat nauttia pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kosteus yhdistettynä lämpöön saa äkkiä hikipisarat otsalle. Sateissa kostunut maa tosiaankin suorastaan höyrysi auringonpaisteessa.
      Joskus puutarhassa kuljeskellessa tulee tutkittua kasvien yksityiskohtia tarkemmin. Se kyllä kannattaa ja siten löytää monia hienoja yksityiskohtia, joihin muuten ei tule kiinnittäneeksi laisinkaan huomiota.

      Poista
  6. Niin upeita kuvia taas!
    Harmillista tuo bloggerin temppuilu! Toivottavasti saat pian muiden blogit näkyviin.
    Ihanaa tiistai päivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tutkia blogger-ongelmaa paremmalla ajalla. Usein ne korjautuvat itsestään, mutta tämä ei ainakaan vielä ole paremmaksi muuttunut.
      Kiitos, samoin sinulle!

      Poista
  7. Oi mitä ihanuuksia sinulla on ja niin näyttä olevan siistiä Minullakin on paljon kitkemistä tuntuu ettei se lopu koskaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitkeminen on siitä inhaa touhua, että sen joutuu aloittamaan alusta heti, kun on toisesta päästä loppuun päässyt. Toisaalta vuosien kitkemisellä ei enää ihan hirveästi rikkaruohoja tulekaan.

      Poista
  8. Ai että sinä jaksatkin ;-) Minä en ole koskaan ollut mikään penkkien puhtaana pitäjä. Yritystä ja tahtoa on riittänyt, muttei lähellekään tarvittavaa määrää. Siksi meillä mennään sinnepäin-puutarhalla. Ilo katsella näitä sinun kättesi jälkiä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Toivoisin, että minulla olisi enemmän silmää ja taitoa sommitella yhteensopivia kasveja. Kun sitä ei ole, täytyy tyytyä pitämään penkit edes siistin näköisinä.

      Poista
  9. Voi mikä kaunotar tuo sinivaleunikko, unikot ovat niin upeita ja juuri tuossa avausvaiheessa hellyttäviä. Minulle käy usein samoin, vaikka kasvien paikat ovat muka mietitty, niin uusiksi osa suunnitelmista menee tehdessä ja kasvit saavat muuttaa välillä paikasta toiseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvikaruselli taitaa olla tuttu ilmiö useimmille puutarhureille. Eikä se välttämättä mitään turhaa touhua ole, sillä moni kasvi on siirron jälkeen alkanut kasvaa ja kukoistaa.
      Unikot ovat melkeinpä ihanimpia juuri tuossa avautumisvaiheessa.

      Poista
  10. Harmi noita talvimenetyksiäsi. Olet ollut ahkera kitkijä. Minäkin kitkin, mutta en mielestäni saanut tarpeeksi aikaan.

    Kovat sateet olivat tarpeen ja oli helpompi istuttaa niiden jälkeen. Meillä tosin sateet eivät olleet läheskään niin kovia kuin teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan jo olla ihan sinut talvituhojen kanssa. Kasveja on tullut mietittyä uudelta kantilta. Tämä on vähän niitä elämä opettaa -tapauksia.

      Kahtena päivänä kitkin niin, että vieläkin on selkä jäykkänä. Tiesin, etten myöhemmin ehdi ja rehottavat rikkaruohot olisivat harmittaneet. Juhannuksena tulee vieraita ja haluan pihan olevan silloin siisti.

      Poista
  11. Upea kuva avautuvasta sinivaleunikosta! Kylläpä olet ahertanut. Minulla on juuri menossa talvion poisto kukkapenkistä( huoh).Talvion seassa on kukkasipuleita, jotka haluan pelastaa. Hidasta hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa. Talvion poistossa on iso urakka. Yritin ensin kaivaa sieltä täältä varoen muita kasveja, mutta ei siitä tullut mitään. Talvio oli lonkeroinut itsensä niin syvälle ja muiden kasvien lomaan, että lopulta kaivoin koko kukkapenkin ylös. Siinä meni lukuisa joukko sipuleita, eivätkä uudelleen istutetut kasvit ehtineet ilmeisesti juurtua kunnolla ennen talvea. Harva sen penkin kasveista nousi keväällä. Mutta pääsinpä talvioista - siinä penkissä ja olen todella tyytyväinen, että lopulta ryhdyin isoon urakkaan. Kannatti ehdottomasti. Edelleen talviota on massoittain monessa paikassa. Ikinä en enää istuta talviota mihinkään kukkapenkkiin.

      Poista
  12. Upeita kasveja ja kuvia! Ja niin ihailtavan huoliteltua. Talvituhoista ehkä eniten suren menetettyjä unikoita. Onneksi sentään muutamat nousivat. Aivan huikean värinen tuo sinivaleunikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pelästyin menettäneeni unikot, mutta nousivat kuitenkin. Joskin muita vuosia hitaammin.

      Poista
  13. Minäkin kitkin sateen jälkeen yhdestä uudesta kukkapenkistäni rikat pois. Maa oli niin pehmeää, että kitkeminen oli jopa tosi mielekästä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kosteasta maasta kitkeminen on suorastaan juhlallista verrattuna kuivasta maasta nyhtämiseen. Tuntuu upealta saada koko rikka kerralla pois.

      Poista
  14. Siistiä on kun saa kitkemisen tehtyä ja se on todella mukavaa!
    Hippikukkia tarvitaan puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valmiiksi tehdyn työn jälkeen on aina vähän hieno tunne. Kunnes homma alkaa jälleen alusta...

      Poista
  15. Kaunista. Pidän taponlehdestä.

    VastaaPoista
  16. Puutarhahommat on siitä kivoja, kun näkee heti tekemänsä työn. Ihania kuvia jälleen.

    VastaaPoista
  17. Vau, mikä sinivaleunikon nuppu! Laitathan paljon kuvia siitä kukkivana. Mehitähtien kukkakuvasi muistuttavat, että puutarhassa pitää muistaa kumartua ihailemaan matalampia kukkia, eikä vain ihailla näyttäviä ja suuria pioneja ja muita perennoja.

    VastaaPoista
  18. Meillä ei kuki tänä vuonna yhtään sormustinkukkaa, talvi vei kaikki:(
    Onneksi siementaimia nousee hurjin määrin, ja useista paikoista!

    VastaaPoista
  19. Kauniita kuvia, ihanat unikot ja mehitähdet. Mehitähden kukintaa odotan, siitä ei vielä meillä näy merkkejä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!