Kesäpäivälle riittää pituutta, mutta siitä huolimatta illalla ei millään malttaisi mennä nukkumaan. Muutama luku pitää joka ilta vielä lukea dekkaria tai jotain muuta kirjaa ennen silmien ummistamista. Sitten uni maistuukin, kunnes...
...herään siihen, että vierestäni kuuluu tömähdys ja heti sen jälkeen äänekäs naukuminen. Juuso on saapunut mamman viereen ja voihan vietävä, kun siitä pitää niin äänekkäästi ilmoittaa. Vähemmästäkin sitä havahtuu täysin hereille, eikä unta ole sen jälkeen kovin helppo saada.
Juuso kiertyy kyllä aluksi ihan nätisti kerälle tyynyn viereen. Vaan ei siinä pitkää aikaa kulu, kun se kellahtaa selälleen ja alkaa kuorsata äänekkäästi. Yleensä vielä niin, että häntä on miltei minun suussani ja etutassut pitkin pituuttaan roikkuen sängyn reunan yli. Ei siis pää tyynyä kohti ja jalat jalkopäätä, kuten tilan puolesta voisi kuvitella fiksuimmaksi. Ei todellakaan, vaan poikittain mahdollisimman paljon tilaa vieden ja mammaa kohti sängynreunaa ujuttaen.
Olen surkea nukahtamaan uudelleen kerran herättyäni. Usein hiippailen yön hiljaisuudessa työhuoneeseen tietokoneen ääreen jotain naputtelemaan tai vaikkapa blogeja lueskelemaan, kunnes alkaa uudelleen väsyttämään ja uskallan palata sänkyyni. Joskus vain on niin väsynyt, ettei jaksa edes sängystä nousta. Sellaiset yöt ovat hankalimpia, sillä unettomana ja kuitenkin rättiväsyneenä petissä pyöriminen on vihoviimeistä yöelämää.
Yöllä monet ihan mitättömätkin asiat saavat aivan uskomattoman suuret mittasuhteet. Nyt, kun pihalla odottaa lukuisa joukko istutusta odottavia taimia, alkaa tietenkin päässä pyörimään, mihin niitä istuttaisi. Useimmille on jo paikka katsottuna, mutta aina joukkoon mahtuu yllätyskasveja sieltä täältä. Kasveja, joiden hankintaa ei ole laisinkaan ennakkoon suunnitellut, mutta joita nähdessään ei ole voinut olla mukaan ottamatta.
Yön hämäryydessä istuttamattomien kasvien määrä tuntuu paisuvan, kun taas niille mahdollisten paikkojen määrä kutistuu kutistumistaan. Kukkapenkit pyörivät mielessäni vinhaa vauhtia ja kääntelen aukkopaikkoja puolelta toiselle pohtien, mikä mihinkin sopisi parhaiten. Vielä muutama hetki, niin hyppäisin ylös sängystä ja lähtisin pihamaalle istutushommiin.
 |
| Varjolilja - Lilium martagon |
En sitten kuitenkaan lähtenyt, vaan käänsin kylkeä ja ojensin käteni koskettamaan pehmoista sänkykaveria. Se päästi matalan kurahduksen ilmoittaen siten, että paikalla ollaan, jatketaan nukkumista. Niukasta patjatilasta huolimatta kiskoin peiton päälleni ja vaivuin uudelleen uneen.
 |
| Saksankurjenmiekka - Iris germanica |
Aamulla kasvien sijoituspaikat eivät enää tuntuneet yhtä ongelmallisilta. Itse asiassa, en niitä heti aamutuimaan ajatellut laisinkaan. Istutusurakka odottaa yhä ja saakin odottaa sopivaa ajankohtaa tai pikemminkin aikaa, jolloin ehdin niitä maahan kaivelemaan. Tietenkin olisi ollut hyvä saada kasvit maahan ennen sateita, jolloin ne olisivat päässeet hyvin kasvun alkuun ilman ylenmääräistä kastelukannushowta. Kun ei ehdi, niin ei sitten ehdi. Eipä ainakaan tarvitse kuoppia kaivella rutikuivaan maahan ja rikkaruohotkin lähtevät hyvin kosteasta mullasta nypättäessä.
 |
| Talon päädyssä on rehevää |
Mukavaa kesäpäivää ja rentoja yöhetkiä itse kullekin!
Ihana Juuso. Meilläkin Milla osaa kyllä herättämisen taidon. Samoin, jos pitää ruokaa saada!
VastaaPoistaKissat ovat totisesti yöeläimiä. Ja vieläpä nälkäisiä yöliikkujia.
PoistaMeillä on joskus kolmen kissan kasa sängyssä ja vaikka eivät tilaa veisi niin peiton multa ainakin. Yöllä saa kivoistain asioista helposti ongelmia. Mä olen tämän kesän saanut valvoa myöhään ja tykkään yön tunnelmasta paljon, kunhan ei tarvitse huolehtia aamuheräämisestä.
VastaaPoistaYöllä onkin mukava tunnelma, varsinkin kesäöisin. Jostain kumman syystä uni ei tule tai jostain syystä häiriintyy juuri niinä iltoina, kun aamulla on aikainen nousu.
PoistaKissojen toimet ärsyttävät yöllä, mutta ei niille vaan voi olla vihainen. Ehkäpä kissassa viehättääkin eniten niiden lahjomaton itsenäisyys ja itsepäisyys.
Voi Juuso suloinen 💕 Hienot potretit hänestä!
VastaaPoistaSissi ei tunge tyynylle, vaan nukkuu jalkopäässä. Sitten kun se tykkää että on aika herätä, se hipsuttaa yöpöydälle ja alkaa nakertaa mun silmälasien sankoja! Varma keino saada mamma hereille :)
Ei vielä yhtään inspiroi tuonne ulos puutarhapuuhiin mennä. Toivottavasti jo huomenna olisi kivempi keli, että pääsisi sateessa kaatuneita ja räjähtäneitä siistimään.
Ihana Sissi! Kuka vielä kehtaa sanoa, että kissat olisivat tyhmiä. Pienempänä Juusolla oli tapana pudottaa silmälasini yöpöydällä. Nyt se pudottaa vain kaikki löytämänsä kynät.
PoistaTäällä sade vihdoin näyttää tauonneen ja hetken jo kävin sateen jälkiä siivoamassa. Kaikki rötköttää pitkin pituuttaan, joten nostelemista ja tukemista riittää.
Voi miten suloisia kisut osaavatkaan olla, voin kuvitella miten teidän Juuso retkottaa sängyllä poikittain :D Meidän Missi herättää minut joka yö puoli kolmelta ulos päästämään, puraisemalla hellästi nenästä, etuhampaillaan, onneksi ei takahampailla silloin minulla ei olisi enää nenää ollenkaan :D
VastaaPoistaOn totta että iltayön pimeinä tunteina sitä alkaa mielessä pyöriä kaikenmaailman tekemiset ja tekisi mieli pompata oitis sängystä ylös.
Mulla on joskus ollut semmoinen kasvipankki mihin olen istuttanut ruukuissaan semmoiset kasvit joille ei heti ole paikkaa löytynyt. Nyt on piha ja kukkapenkit täynnä kaikenmoista enkä ole edes taimistoilla käynyt katselemassa hankintamielessä. Jotkut erikoiset syötävät sensijaan ovat alkaneet kiinnostamaan.
Voi että miten kaunis on tuo kurjenmiekka, tykkään siitä ihan hirmuisesti ja tuo ukkolaukkakin, jos tunnistan oikein, on upea!! Ihanan rehevää teillä tuolla talon päädyssä <3
Jokaisella kissalla näyttää olevan omat hauskat tai vähemmän hauskat rituaalinsa. Missi saisi taatusti nenästäsi hyvinkin reiällisen mallin, mutta tarkoitus onkin vain saada sinut avaamaan ovi.
PoistaKasvipankkkalue onkin kätevä ratkaisu. Aiemmin minullakin oli taimille välisijoituspaikka, mutta nyt siinä kasvaa muuta. Tarkoitus oli saada hankitut kasvit samantien maahan, mutta sade sotki suunnitelmat. Nyt täytyy hetken aikaa pitää maltti mielessä, vaikka vielä niitä talvituhoaukkoja olisi täytettävänä.
Ukkolaukkahan se on, hyvin tunnistit.
Mietinkin tänään mitä Juusolle mahtaa kuulua <3. Se kurahdus on niin ihana kun koskettaa nukkuvaa kissaa. Jännä kun Juuso ei pelkää että ihmiset pyörivät nukkuessaan sen päälle, Juuson itseluottamus on siis kohdallaan.
VastaaPoistaOn ihan vihoviimeistä miettiä mitään keskellä yötä. Silloin pienetkin asiat tuntuvat suurilta ja aamulla sitten miettii että mikähän sekin ongelma muka oli.
Juuso voi oikein hyvin. Äsken se tunki itsensä väkisin syliini, joten piti laittaa tabletti syrjään rapsutussession ajaksi.
PoistaJuuson itseluottamus on kokoluokkaa megasuuri. Ilmeisesti sitä vaistomaisesti varoo kellahtamasta kissan päälle. Joskus olen vahingossa astunut Juuson hännän päälle keittiössä sen pyöriessä jaloissa. Sen rääkäisyn kyllä kuulee, mutta öisin on kaiketi häntä saanut olla rauhassa. Ja se kurahdus on tosi ihana ääni. Sitä on vaikea kuvata ihmiselle, jolla ei ole kissoista kokemusta. Kissaihmisenä sinä tajusit heti.
Totta, yöllä asiat saavat aivan käsittämättömät mittasuhteet ja aamulla tosiaankin on saattanut jopa unohtaa koko jutun.
Illan hämärtyessä kukkien värit syvenevät...ihana sävy!
VastaaPoistaJa Juuso halusi mamman viereen!
Leppoisaa sunnuntaita, ota päiväunet!
Kiitos, sunnuntai on ollut sopivan leppoisa. Päiväunet jäi väliin, mutta vslvotun yön jälkeen yleensä seuraavana yönä uni maistuu.
PoistaJuuso haluaa mamman viereen joka yö.
Katit eivät kinua tarhaan. Villa suostui pihakuviin. En ole edes yrittänyt kuvia, mutta sinä olet saanut kauniit kuvat.
VastaaPoistaKun riittävän paljon kuvia räpsii, aina osa onnistuu. Juuso on hyvä kuvattava, rauhallinen ja pitkämielinen - toisinaan.
PoistaIhanat kuvat! Arvaas miten yöt sujuu, kun talossa on kuusi kissaa? No kaikki ei ole tunkemassa petikavereiksi, mutta aina muutama siellä pyörii. Ja loput päättää aamuyöstä, että ulos on päästävä. Yksi kerrallaan. Onneksi on sikeät unenlahjat ja pääsen saman tien takaisin uneen.
VastaaPoistaVarmasti on vipinää kuuden kissan taloudessa, kun yksikin saa välillä säpinää aikaan. Ehkä sinun tapauksessasi harkitsisin kissanluukkua. Vaikka sitten varmaan kissat keksisivät jonkin muun yöllisen tarpeen, jolla piikaa juoksuttaa.
PoistaMeilläkin ollaan välistä öisin kissojen ovimiehiä, varsinkin näin kesäaikaan kun on pakko nukkua ikkuna auki. Kun kissa hyppää ikkunalaudalle ja vaatii päästä sisälle, ei auta palvelijan kuin hilata itsensä ovelle. Ja sitten toisena ajankohtana toinen kissa. Ja jos tarpeeksi kauan nukkuu aamusta, alkaa touhu pihallepäin;)
VastaaPoistaNiin se vain on, että koirilla on isäntä, kissoilla palvelusväki. Juuso ei kulje ulkona vapaana, joten aamuyöstä on tosi kiva herättää mamma ulkovessakäynnille. Vaikka sisällä on hiekkalaatikko. Silloin kyllä käväisee mielessä, josko antaisin mennä itsekseen. No, toistaiseksi olen lähtenyt hihnan päähän.
PoistaAivan ihana rehevä alue tuossa viimeisessä kuvassa. Kyllä sinulla on niin kaunis kissa. Muista ottaa vaikka päiväunet jos yöllä on nukkumisen kanssa ongelmia. Mukavaa alkavaa viikkoa! Meillä vielä sataa.
VastaaPoistaKiitos Anneli, Juuso on ihana ja kaunis kissa, vaikka välillä koetteleekin meikäläisen hermoja.
PoistaJuhannusviikko alkamassa, toivotaan, että siitä tulee lämmin ja aurinkoinen.
Todella kaunis toi rehevä alue. Meillä on koira joka tunkee ittensä aina kylki kylkeä vasten.
VastaaPoistaMulla sama juttu, jos ei nukuta, ylös hetkeksi ja sitten taas uudelleen nukkumaan. Ei kannata väännellä sängyssä.
Välillä nuo lemmikit osaavat ärsyttää, mutta elämä ilman niitä olisi aika tyhjää.
PoistaUni tulee, kun hetken aikaa kuhkii yön pimeydessä jotain muuta.
Yöllä valvoessa pienet murheet kasvavat mahdottoman suuriksi. Joskus pitää aivan selittää itselle, että nyt näille asioille ei voi tehdä mitään, vasta aamulla. Joskus se auttaa, joskus ei.
VastaaPoistaVaikka toisinaan ikävöin kovasti kissaa ja haaveilen uudesta lemmikistä, niin olen todella iloinen hyvin nukutuista öistä. Olin itse aina se, jonka vanha Aku herätti päästämään ulos. Usein sen jälkeen en saanut ollenkaan unta. Jotain hyötyä on kissattomastakin elosta.
Juuso ei koskaan herätä Ukkokultaa, tuskin hän heräisikään, vaikka millainen melu olisi. Eittämättä lemmikeistä on huolta ja murhetta ja ylimääräistä työtä. Sitä ei vain tule ajatelleeksi lemmikkiä hankkiessaan.
PoistaKun olisi edes joku todellinen murhe, niin ymmärtäisi yöllisen vatvomisen. Ihmettelen itsekin, miten iso juttu muodostui. Muutaman kasvin istutuspaikasta. Onneksi aamu valkeni ja ajatukset selkeni.
Meilä kissa herättää yöllä vain jos on asiaa: Tuli saalista, jota on näytettävä tai alkoi hiukoa niin, että on pyydettävä piikaa tarjoilemaan yöpalaa. Usein herään aamulla kissan vierestä ja jollain tempulla se on saanut minut työnnettyä toiselle laidalle vieden itse poikittaisasennollaan suurimman tilan. Mutta kissa edelä mennään, olen alistunut.
VastaaPoistaMainiota - vain jos on asiaa. Kissan mielestä asia kun asia on sen verran tärkeää, että palveluskunnan on paras nousta ylös. Usein aamulla minäkin herään kapealta laitakaistaleelta todeten, että kissa rötköttää poikittain ketarat kohti kattoa täydessä unessa kuorsaten. En kyllä henno omaa alaa ryhtyä valtaamaan, joten kyllä, kissa edellä mennään täälläkin - myös alistuneena.
PoistaTiedän niin tuon yöheräämisen, vaikka herättäjänä ei toimi kissa, eikä välttämättä mikään muukaan asia tai olio. Minä vaan heräsin ja valvoin loppuyön. Onneksi olen jo päässyt siitä eroon... Toivottavasti Juuso oppisi äänettömäksi yöhiippailijaksi, että saisit nukuttua
VastaaPoistaOsaa se hiljaakin kulkea, mutta ei katso sitä tarpeelliseksi. Kissan ego on joskus - ei, vaan useimmiten - moninkertainen sen kokoon nähden.
PoistaMinulla on ollut pitkiäkin aikoja, jolloin olen nukkunut huonosti, eikä siihen mitään erityistä syytä ole ollut. Siksi olenkin oppinut, ettei sängyssä kannata pyöriä, vaan parempi nousta vähäksi aikaa jotain tekemään. Aina sekään ei auta, mutta useimmiten. Mitä enemmän valvomista ja yöheräämistä murehtii, sen suurempi ongelma siitä tulee.
Upeita kuvia! Varsinkin tuo ensimmäinen kuva on hieno!
VastaaPoistaSuloinen Juuso kissa! Ihana!
Meillä oli joskus saman niminen kissa ja oli saman värinenkin!😊
Mukavaa illan jatkoa!
Lapset antoivat aikanaan nimeksi Juuso. Tai poika olisi halunnut nimeksi Alpo, mutta hävisi äänestyksen. Nyt lapset ovat muuttaneet omilleen ja Juuso jäi meidän lemmikiksi.
PoistaKissa on sekä ihana, että joskus aika raivostuttava yökaveri. Meillä Pena-kissa on se joka valtaa hirmun osan sängystäni ja siinä pysyy....
VastaaPoistaMaija on toki kooltaan pienenpi ja myöskin osaa nukkua pitkin pituuttaan, tosin osaa myös poikittain valtauksen.
Jos olen oikein väsynyt ei uni tahdo tulla ja silloin kaikki tekemättömät työt tulevat kummittelemaan siihen sänkyni päätyyn.
Yleensä nukun yöni aika hyvin ja kaksikin kissaa siinä minun kanssani, Maijalla on sellainen tapa, että hän tulee pääni viereen ja sitten minun täytyy nostaa peittoa ja kissa pujahtaa kainalooni ja hurina alkaa.
Juusolle lempeitä silityksiä täältä meiltä.
Ihania nuo kissojen persoonalliset tavat. Jokaisella tuntuu olevan joku ihan oma juttu, jota ne toistaa uskollisesti. Itse asiassa ei ole yhtään kummallista, että kissat sekä ihastuttavat että raivostuttavat. Sama pätee ihmisiin ja kun saman ihmisen kanssa elää päivästä toiseen, väkisinkin tulee niitä kahnauksia. Miksei sitten kissaan välillä ryytyisi. Ei niistä silti luopuisi, ei sitten millään.
PoistaTuttua touhua. Lemmikit ovat oikein mukavia, mutta yöunet välillä kärsivät. Kuin olisi pieniä lapsia talossa...
VastaaPoistaNimenomaan, lapsia, joista ei koskaan tule aikuisia.
PoistaIhanat kuvat taasen sinulla Tuo viimeinen kuva on kaunis ja rehevä
VastaaPoistaJuuso on niin ihana kauniit kuvat juusosta :)
Talon päädyssä on meidän metsäpuutarha eli tontin rajan takana kunnan pöheikössä valtavaksi ja tiheäksi kasvanut puusto. Se varjostaa, mutta tarjoaa myös rehevyyttä tuolle alueelle.
PoistaOn se Juuso sellainen köllykkä.
Voi karvakaveria :) Meillä ei kesäisin ole tunkua sänkyyn, mutta talvella saattaa öisin ilmestyä kissa makaamaan mahalle tai polvitaipeisiin. Yleensä en raaski vaihtaa asentoa ennen kuin on ihan pakko.
VastaaPoistaÖisin ajattelusta ei yleensä tule kuin stressiä. Jos joku keksisi, miten öiset pohdinnat saisi käännettyä sormia napsauttamalla off-asentoon, olisin siitä kovin kiitollinen.
Juusolla on kummallinen tapa nukkua vieressäni nimenomaan kesäisin. Talvella se nukkuu joko omassa kodissa tai takkahuoneen nojatuolissa. En varmaan koskaan pääse perille logiikasta, jolla se nukkumapaikkansa kulloinkin valitsee.
PoistaSellainen off-nappula olisi kyllä tarpeellinen.
Heh, kuulostaa niin tutulta. Minun peittoni alla nukkuu meidän koira, joka mönkii välillä peiton päälle jalkopäähän ja taas takaisin peiton alle, joskus menee hermot, kun olen herkkäuninen. Valoisat yöt ovat ,muutenkin sekoittaneet unirytmit täysin. Ja yleensä unta odotellessa tulee pohdittua kaikenlaisia asioita. Toivoisinkin yhtä vuorokautta lisää viikkoon, jotta saisin edes jotut asiat tehtyä loppuun asti. Mahtava viidakkomainen tunnelma viimeisessä kuvassa.
VastaaPoistaTekemättömien töiden lista taitaa olla loputon. Ei tästä ole montaakaan päivää, kun tyytyväisenä totesin olevani hyvin hommien tasalla. Ja sitten niitä taas ilmaantuu pilvin pimein. Mahtaisiko se yksi ylimääräinen päivä edes auttaa? Luultavasti hommaa kertyisi senkin edestä.
PoistaKoira tai kissa, tavat näköjään samanlaiset. Taitaa olla parasta iloita siitä, ettei lemmikki sentään ole hevosen kokoinen.
Hahaa! Tämä on niin tuttua! Minulla on koira unta häiritsemässä. Minäkään en tahdo saada unta uudelleen herättyäni. Minäkin alan suunnitella piha ym töitä yöllä ja asiat saavat aivan suhteettomat mittasuhteet. Ollaan me sellaisia!
VastaaPoistaOlen aina kadehtinut ihmisiä, joilla on taito nukahtaa ja nukkua tilanteessa kuin tilanteessa. Ukkokulta kun päänsä tyynyyn painaa niin jo alkaa kuorsaus.
PoistaPositiivista sentään, että yövalvominen kuluu puutarhaa ajatellessa. Voisi olla tyhmempiäkin mietittäviä.
On se sellai juttu, kun ei nukuta, niin kärpäsestä tulee härkänen, tai käy suurilla kierroksilla. Silloin ei nukkumatti millään mahdu mukaan.
VastaaPoistaJuuri niin, asioista tulee yöllä vuoren kokoisia ja sitten vasta uni kaikkoaakin.
PoistaJuusolla on samanlaisia tapoja kuin Rikulla:)
VastaaPoistaOnneksi Rikukin on aika pienikokoinen koira. Ajattelepa, jos joka ilta sänkyyn pyrkisi vaikka tanskandoggi.
PoistaUpea toi pääty.
VastaaPoistaOsallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.
Kiitos! Minulla on jo kastehelmikakkuvati, en taida kahta tarvita.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoi Juuso! Oma muruseni harrastaa samaa, yleensä parkkeeraa itsensä tyynylleni, niin että kiertyy pääni ympärille kuin karvahattu konsanaan. Toinen suosikkipaikka on tulla kylkeni päälle torkkumaan. Olen onneksi siunattu hyvillä unenlahjoilla, jos vain unen päästä saan kiinni enkä aina herää unikaverin tuloon.
VastaaPoistaMamman vieressä taitaa olla talon paras unipaikka. Onhan se omalla tavallaan aika imartelevaa, vaikka välillä unta häiritseekin.
PoistaIhanat kuvat Juusosta.
VastaaPoistaSemmosia ne lemmikit ovat.
Kaunista on pihallasi
Kiitos Sylvi!
PoistaOnneksi lemmikeistä on enemmän iloa kuin vaivaa.
Liityin blogisi jäseneksi äsken. Tule myös minun blogini seuraajaksi/lukijaksi. Olisi kiva saada uusia blogituttuja.
VastaaPoistaTervetuloa!
PoistaOlen kyllä käynyt blogiasi lukemassa, mutta kirjautuminen on tainnut jäädä tekemättä. Tabletilla se on vähän hankalaa, mutta kunhan ehdin isolle koneelle.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista