Aika veijareita

Ukkokulta oli kierrellyt Juuson kanssa päivälenkillä ja tulivat sitten lenkkinsä jälkeen sisälle. Ukkokulta kyseli, mitä kumman sipuleita olen kylvänyt kukkapenkin reunaan ja osin nurmikollekin. Pieniä, kuin kepasipuleita. Hetken mietin, kyselin lisää ja valkenihan se. Viime viikolla istutin tähtitulppaanin sipuleita ruusupenkin reunaan, josta linnut ovat ne käyneet tonkimassa ylös matoja kaivaessaan. 

Persian Pearl'in ja Bakeri Lilac Wonderin kumpaisenkin sipulit ovat pieniä ja siksi en niitä kovin syvälle kaivanut. Multa ruusupenkissä on kuohkeaa ja minun sipuleita istuttaessani vielä lisää kuohkeuttamaani, joten helppo on tinttien ollut sipuleita mullasta ympäriinsä levitellä.

Lumikärhö - Clematis Summer snow

Muuallakin puutarhassa linnut näyttävät nyt tönkivän innokkaasti. Mustarastaita, räkättejä, punarintoja ja viime päivinä runsaasti myös tinttejä on saapunut hyörimään pihamaalle. Jos jossain penkissä on oksahaketta, sitä varsinkin on pöllytetty käytäville ja ympäristöön. Ensimmäisiin sotkuihin törmätessäni olin jo syyttämässä naapurin koiraa, joka aidan poiston jälkeen pääsee nyt pihaamme esteettä. Muutaman kerran se on minut yllättänytkin tuijottamalla minua aivan vieressä kykkiessäni jonkun kukkapenkin äärellä. Monet koirat tykkäävätkin kaivella, mutta nähdessäni muutaman kerran rastaiden pelmuuttavan kukkapenkissä oikein railakkaasti, sipulien levittelijän syyllisyys selvisi oitis.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Kun piti mennä pihamaalle istuttamaan uudelleen lintujen levittämiä sipuleita, päätin istuttaa lauantaina ostamani lisäsipulit samantien. Ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa yhtään ainokaista uutta sipulia, mutta minkäs teet, kun niitä oli hyllyssä niin kauniisti esillä. Ja osa vielä halvennuksessakin. Jaa, miksikö ylipäätään menin sipulikauppaan, kun kerran olin vannonut, etten niin tekisi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että Sametti Hortensia blogissaan Pikkuinen puutarhani kirjoitti niin houkuttelevasti syysmyrkkyliljoista. Ja minulla on niitä vain yksi. Tai itse asiassa tänään löytyi jo useampikin, mutta muutama vuosi sitten olen ostanut vain yhden sipulin ja se on näköjään alkanut monistautua.

Syysmyrkkylilja 'Waterlily' - Colchicum autumnale

Pelkästään sipulien vuoksi en lähde lauantaina naapurikaupunkiin ajelemaan, mutta tällä kertaa asiaa oli muutenkin. Olin tyystin unohtanut viedä vanhempieni käytävämaton pesulaan ja se oli tehtävä oitis, jotta saisin sen sovitussa ajassa takaisin.

Löysin siis matkani varrelle osuneesta puutarhaliikkeestä syysmyrkkyliljan sipuleita. Liikkeessä oli vain sitä yhtä sorttia, jota luultavasti tuo minun entinenkin on, mutta ei haitannut. Ostin kolme sipulia lisää Waterlilyä. Niin sitten mukaan tarttui muitakin sipuleita, mutta ihan kohtuullisesti.

Vasemmalta pikkulaukka Allium oreophilum

Tulipa puchella Persian Pearl

Hyacinthus Purple Sensation

Viime syksynä istutin tuota tähtitulppaani Persian Pearlia ja se oli varmasti yksi kevään kauneimmista tulppaaneista. Matala ja tuuhea ja kukki pitkään. Ja niin upean värinen. Tilasin sitä nettikaupasta ja ne sipulit istutin jo viikolla, mutta pakko oli ostaa tämäkin pussukka, kun ihan nenän edestä löytyi. 

Pikkulaukat ovat myös ihastuttavia ja sopivat hyvin kukkapenkin reunoihin. Niin, ja kukapa voi vastustaa hyasinttia. Viime syksynä istutin sinisiä ja valkoisia hyasintteja, jotka nousivat hitaasti ja ehtivät miltei hukkua muuhun vihreyteen. Siksi ostin nyt tuollaista varmasti näkyvää ja muusta kasvillisuudesta erottuvaa Purple Sensationia. Eikä kyllä muita värejä enää ollut tarjollakaan.

Iris reticulata Harmony

Muscari azureum 

Nämä pikkusipulit olivat alennuksessa, joten niitäkin oli vaikea vastustaa. Vielä pihaan mahtuisi pilvin pimein sipuleita, mutta niiden multaan tunkeminen ei ole minulle mieluisinta puuhaa. Ja jos meinaa levitellä kympin sinne, toisen tänne, tulee kukkaron pohja äkkiä vastaan.

Taidankin jatkaa loppuillan Kukkasuutarin seurassa. Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogista vinkkasi tästä kirjasta kirjacorner-postauksessaan ja hyvä, että vinkkasi. Kuuntelin nimittäin loppukeväästä Yle-radion Pikkujuttuja-sarjassa Erja Mannon lukemia Mari Mörön Kukkasuutari-tarinoita ja tykkäsin niistä kovasti. Välillä tuntui, kuin olisi kuunnellut omia ajatuksiaan. Sain tietää, että Mari Möröltä on ilmestynyt samanniminen kirja ja päätin sen hankkia, mutta kesän tuoksinassa unohdin täydellisesti. Kiitos siis Riinalle, että postauksesi myötä muistutit minua hyvästä kirjasta ja sain sen tilattua itselleni.

Kirjan mukana oli yllätys eli nippu erilaisia siemenpusseja. Mainittakoon, että Kukkasuutarin sielu -kirjassa on hyvien tarinoiden lisäksi myös aivan ihastuttavia kuvia. Niitä katselee mielellään ja väkisinkin alkaa ajatella, että pitäisi kasvattaa omaan puutarhaankin tuollainen ja tuollainen ja tuollainenkin... Kyllähän te tiedätte, mitä pelkästään jonkun kukan kuvan näkeminen saa aikaan puutarhaihmisen mielessä.

Palatakseni tämän postauksen alkuun eli veijareihin, niin lintuveijarien lisäksi ilman muuta myös Juuso on aikamoinen veijari. Se on nimittäin siirtynyt nukkumaan takkahuoneen nojatuoliin, mikä ilmeisesti kissakalenterissa tarkoittaa virallista syksyyn siirtymistä. Kesällä Juuso ei koskaan nuku siinä nojatuolissa, syksyllä ja talvella kylläkin. 

15 vuoden aktiivisen kissanomistajuuden jälkeenkään en ole perillä, millä kriteerillä kissat kulloisetkin nukkumapaikkansa valitsevat. Aivan selvä kierto ja toistuva kaava siinä on, mutta mikä on paikan valinnan peruste? Kertokoon se, ken tietää.

 

PS. Pitipä vielä sanomani, että viitatessani jonkun blogiin tai muuhun lähdeaineistoon, olen yleensä lihavoinut sen nimen tai sanan, jota klikkaamalla pääsee viittauksen kohteeseen. Linkki on siis lihavoidussa osuudessa.

Mukavaa syyskuun viimeistä viikkoa kaikille!