Vielä riittää kukkijoita

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Kesä näyttää vähitellen väistyvän ja syksy saavan yhä suuremman jalansijan puutarhassa. Aurinko on kuitenkin viime päivinä lämmittänyt ihan kesäiseen malliin ja pihalla on ollut mukava touhuta.

Punahattu – Echinacea purpurea

Runsaasti löytyy vielä kukkivaa penkeistä, mutta paljon on jo ruskeaa ja pystyyn kuivunutta. Esimerkiksi liljojen varsia olen leikannut pois ja alapihan Kurgaanista osan pioneistakin laitoin mataliksi, sillä olivat kyllä kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa.

Neilikkaruusu - Rosa F.J. Grootendorst

Ruusuista neilikkaruusu, Ritausma ja Sävel ovat intoutuneet kukkimaan. Myös pihan ainokainen jaloruusu pukkaa uusia nuppuja heti, kun olen lakastuneet kukat käynyt leikkaamassa pois.

Clematis Aljonushka

Osa kärhöistä ovat myös vihdoin aloitettuaan kukkineet ahkerasti. Varsinkin lumikärhö ja Aljonushka kukkivat ja kukkivat päivä toisensa jälkeen. Lumikärhö on kasvanut mittaa aivan valtavasti ja sen kukinnot huitelevat sellaisissa korkeuksissa, että ilman tikkaita ei niitä kuvata. Aljonushka on pysynyt matalampana, joten sitä pääsee ihailemaan ihan silmätysten.

Joku kärhö, vaan mikä

Puutarhaportin oikealle puolelle kesän mittaan kasvanut kärhö pukkasi yhden nupun, joka on nyt auennut. Jännäsin, onko outo kärhö kenties Piilu, jonka olen tuolle paikalle muutama kesä sitten istuttanut. Ei taida olla. Tässä kohtaa kirjanpitoni sakkaa pahemman kerran, eivätkä muistiinpanoni anna kunnon vihjettä kärhöstä.

Clematis Paul Farges/Summersnow

Pari päivää olen siivonnut puutarhaa. Viiden päivän poissaolo pihapiiristä näkyy ja tuntuu ankarana työrupeamana. Nurmikko kasvaa edelleen hurjaa vauhtia ja koska haluan pitää sen matalana ja siistinä, viikon väli on vielä tässä vaiheessa liian pitkä. Puista putoaa lehtiä nyt vauhdilla ja niitäkin saa siistittyä ajelemalla lehdet silpuksi nurmikonleikkurilla. Tontin laidalla kasvava koivu on jo ihan tyhjä lehdistä, mutta ympäristön puista niitä riittää yllin kyllin. Vaahteratkin ovat jo alkaneet pudotella lehtiään.

Syyshortensia Vanille Fraise

Huomasin syyshortensia Vanille Fraiseni yllättäen kehittäneen kukkanuput pitkääkin pidemmiksi venyneisiin oksankärkiinsä. Jouduin leikkaamaan Vanillen miltei tapille keväällä, kun valtaosa sen oksista paleltui talvella. Nyt pensas on kasvattanut runsaasti uusia oksia ja niiden latvukset liehuvat minua korkeammalla. Saapa nähdä, jaksaako ja ehtiikö kukat kunnolla avautua ja värittyä.

Sormustinkukat eivät ole tänä kesänä juhlineet edellisvuoden tapaan. Meidän pihassa kukki aiemmin kesällä yksi valkoinen ja nyt tämä punainen kumartelee Aljonushkan kupeessa. Sen sijaan ensi kesäksi on luvassa taas aikamoista sormustinkukkien tulitusta, sillä lehtiruusukkeita on vähän joka paikassa ja runsaasti onkin. Joitakin olen kitkenyt tarkoituksella pois, sillä runsaudellakin saa olla rajansa.

Kaunokainen - Bellis

Luin jostakin, että syksyllä kannattaa kitkeä monivuotisia rikkaruohoja ja kantata kukkapenkit. Pääsee keväällä helpommalla, kun on heti siistin näköistä. Rikkakasvit eivät saa yhtä nopeaa alkustarttia, joten voi paremmin luottaa siihen, että kukkapenkistä nousee sinne istutettuja kukkia, eikä rikkaruohoja. 

Kanttausta ja rikkaruohojen nyhtämistä olenkin tehnyt ja tehtävää riittää vielä joksikin aikaa. Toisaalta nyt alkaa huomaamaan, kuinka ahkera kanttaaminen kantaa hedelmää. Kukkapenkit ovat pysyneet huomattavasti siistimpinä, eikä nurmikko kovin helposti enää leviä penkkeihin. Yksittäisiä rönsyleinikkejä ja maahumalan taimia toki aina yrittää ylittää rajaa, mutta ne on helppo nyhtäistä pois.

Syysleimu - Phlox paniculata

Vaikka tänä kesänä on vettä tullut usein ja paljon, silti päällimmäisenä on sellainen tunne, että pihalla ja ulkona on tullut vietettyä runsaasti aikaa. Siksi tuntuu niin äärimmäisen haikealta taas siirtyä enenevässä määrin sisälle. Kun päivällä katselin taivaalla kohti etelää lentävää kurkiauraa ja kuuntelin lintujen huutelua, tuli miltei itku. Miten tämä kesä aina meneekään niin nopeasti. Vuosi vuodelta nopeammin.