Sivut

lauantai 10. syyskuuta 2016

Kurpitsaa ja kuntoilua


Rutinasta ja kitinästä huolimatta kasvarista on vihdoin päässyt korjaamaan satoa. Tomaatit ovat alkaneet kypsyä ja vauhdilla sen tekevätkin. Kurkuista kuvassa on viimeinen, sillä vaikka kukkia on edelleen runsaasti, eivät ne enää ole kehittyneet hedelmiksi (tai oikeammin vihanneksiksi). Kurpitsa kukkii yhä myös runsaana kasvimaalaatikossa ja keltaisia pötkylöitä on siellä vieläkin kasvussa. Poimin osan ja osan jätin jatkamaan kasvuaan.


Kurpitsan kukat ovat ihastuttavia ja toki niitä voisi myös syödä. Ehkä annan näiden kuitenkin kukkia ja mielellään muodostaa keltaisia pötkylöitä vaikka keittoon käytettäväksi.


Omenoiden suhteen tämä kesä on ollut yhtä juhlaa. Ties kuinka monennen kerran sanon jälleen, että rakastan omenoita. Syön niitä mielellään ihan sellaisenaan, mutta on niistä mukava valmistaa kaikenlaista muutakin. Omppuja olen pilkkonut, lohkonut ja hillonnut. Enää ei pakastimeen niitä mahdu, joten nyt näitä rouskutetaan välipalaksi ja retkieväänä ja vaikka missä välissä. Ja miten ihanalta maistuukaan kannellinen omenapiirakka vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera. Mitään hirvittäviä määriä puussa ei enää hedelmiä ole, mutta roikkukoon siellä. Säilyvät niin paremmin, kuin terassin koreihin kerättyinä.


Tässä työpöydän ääressä istuessani ovikello soi ja naapuri kahden lapsenlapsensa kanssa ilahdutti minua runsaalla pussillisella suppareita. Ihanat lapset kertoivat, etteivät itse syö sieniä, mutta tykkäävät kyllä niiden poimimisesta. Lämmin kiitos herkullisesta yllätyksestä Maritille, reippaalle Viljamille ja suloiselle Henni-tytölle. Sainpa taas huomata, kuinka kullan arvoisia kivat naapurit ovat.


Aroniapensaiden marjatkin ovat jo aikaa sitten kypsyneet. Kovin paljon marjoja meidän pensaisiin en odottanutkaan, sillä leikkasin ne vuosi sitten 20-senttisiksi. Hyvin ovat korkeutta kasvaneet, mutta eivät tietenkään ole kukkineet yhtä runsaasti, kuin leikkaamattomat pensaat tekisivät. Joinakin vuosina olen lisännyt marjoja mm. omenahilloon. Nyt jätin suosiolla vähäisen marjamäärän lintujen syötäväksi. 

Aroniapuskassa elelee mustarastas, joka mitä ilmeisimmin on lentokyvytön. Toissailtana näin sen hyppäävän monta kertaa maasta kohti marjaterttua. Sen ulottuvuudelta on jo kaikki marjat syöty, joten ilmeisesti linnun on nyt yritettävä ulottua yhä korkeammalle. Mietimme Ukkokullan kanssa, pitäisikö kerätä aronianmarjoja linnulle johonkin astiaan ja sijoittaa astia sen saataville.


Pari päivää käytin kukkapenkkien ja istutusalueiden kanttaamiseen ja rikkaruohojen kitkemiseen. Jos joku vielä väittää, etteikö puutarhatöissä saisi liikuntaa, ei hän todellakaan ole tosissaan mitään pihassaan tehnyt. Noiden ahkerointipäivien iltoina kaikki lihakset olivat jäykkinä runsaasta kykkimisestä, nousuista, laskuista, raskaiden kottikärryjen työntämisestä, lapioinnista, talikon heiluttamisesta, haraamisesta ja kaikista niistä liikunnallisista kiemuroista, joita puutarhahommissa ikinä vain joutuukin tekemään. Vaan en valita. Niin komealta nyt näyttää. Paljon mieluummin touhuan rikkaruohojeni parissa raittiissa ulkoilmassa etelään muuttavien kurkien huudellessa taivaalla, kuin ajan autolla nostamaan puntteja jonnekin maksulliselle salille.


Myös mamman karvakasa oli ylen onnellinen saadessaan vahtia reviiriään piikansa häntä välllä rapsuttaessa. Enimmän aikaa tosin Juuso nukkui antoisia päiväuniaan aurinkoisella leikkimökin terassilla.
 

44 kommenttia:

  1. Voi mustarastasta! Eikö Juuso syö sitä? Komeat kanttaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso ei nykyisin piittaa linnuista tippaakaan. Vaikka sen vieressä istuisivat. Pienempänä se saattoi jahdata linnut lentoon, mutta ilmeisesti se on tyytyväinen kotiruokaan, eikä koe tarvetta harjoittaa saalistusta. Lisäksi Juuson juoksunaru ja flexi rajoittavat sen liikkumisaluetta ja tuo mustarastas hyppii sopivasti sen alueen reunamilla.

      Poista
  2. Kauniin värikästä syyssatoa.
    Mukava paikka päikkäreille, Juuso osaa nauttia:)
    Kyllä hyvät naapurit ovat kullanarvoisia.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monen monta kertaa ajattelen ottavani mallia Juusosta ja kissoista ylipäätään, kun on kyse rennosta elämäntyylistä. Miten se aina unohtuukaan.
      Meillä on kyllä aivan ihanat naapurit.

      Poista
  3. Puutarhan laittaminen on juur sopivaa liikuntaa ja löytyy uusia lihaksia...uni tulee hyvin.
    Meillekkään ei kovin iso aronia satoa tule koska leikkasin myös pensaat tapille. Ensvuanna sitte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen on kyllä vähän kahjo, kun sitä vapaaehtoisesti raataa hullun lailla lihaksensa kipeäksi ja vielä nauttii siitä. Kerta toisensa jälkeen. Kunpa huushollin siivoukseen ja vaikkapa ikkunanpesuun suhtautuisi yhtä intohimoisesti.

      Poista
  4. Porkkanan kans justihi rouskutin. Hyvää oli. Täälä on ollu tosi umiaa, sumusaretta koko päivä. Ei oo teheny miäli pihalle. Muina päivinä on sitte ulukoliikuntaa hariootettuki iha riittävästi.
    Meilläki on pomppinu monena päivänä joku vahingoottunu rastas, joka ei lennä. Son popsinu viimmeeset mustikat parempihi suihi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonoista säistä on se hyöty, että pakostikin tulee välillä hoidettua sisähommia ja tehtyä sellaista, minkä mieluummin sivuuttaa, jos vain ulos voi mennä. Minulla esimerkiksi silitettävien pyykkien vuori tuppaa kasvamaan kesäaikaan, kun on niin paljon kiinnostavampaa touhuta pihalla.

      Poista
  5. Mustarastas parka. Oma marjakuppi olisi kiltti teko:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi hätään pudottelin ylempiä terttuja pensaiden tyville. Siellä se mustarastas yleensä hyppii.

      Poista
  6. Hyvää satoa olet saamassa. Ihanat naapurit! Suppilovahverot on niin ihania sieniä, niitä me emme ole vielä löytäneet. Juuso on niin kaunis kissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suppikset ovat suurta herkkua. Naapurin lapsenlapset ovat taitavia niitä löytämään ja keräämään. Mukavaa, että toivat minullekin.

      Poista
  7. Puutarhajumppa on ihan parasta jumppaa. Siinä syntyy muutakin tulosta kuin hyvä kunto.
    Lisäksi ulkoilmasta saa vielä lisäplussaa. Ei tarvitse kuntoilla hikisissä sisätiloissa.
    Puutarha kiittää ja luovuttaa satoa. Sinulla on nyt vaikka mitä herkkuja jumppakiitoksina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäplussan lisäplussa tulee vielä siitä henkisestä mielihyvästä, jonka puutarhassa työskentely monin tavoin aiheuttaa. Kuten moni näissä kommentteissa on sanonutkin.

      Poista
  8. Puutarhaliikunta on parasta liikuntaa, ainakin minun mielestä. Minä kitkin kukkapenkkejä muutaman tunnin tänään, josko olisi sitten siistimpiä penkkejä keväällä kun lumet sulaa. samalla sai tuhottua kotiloita ennen kuin ehtivät kaivautua talveksi maahan. Tulee heti siistin näköistä, siksi tykkäänkin kitkemisestä. Hyvän näköisiä omppuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotilot unohdinkin mainita. Niitä minäkin marinoin etikkaan useamman kappaleen ennen, kuin ehtivät linnoittautua mullan syvyyksiin ensi kesää odottelemaan.

      Poista
  9. Ihanat naapurit teillä!
    Puutarhanhoito on parasta hyötyliikuntaa. Meillä nurmikon leikkuu käy aerobisesta treenistä ja lapion kanssa heiluminen sekä kottikärryjen työntäminen kohottaa lihaskuntoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nurmikonleikkuu onkin aikamoinen kuntosuoritus. Meillä sitä riittää runsaaksi tunniksi kerrallaan, mutta kesällä ei yksi kerta viikossa edes riitä.

      Poista
  10. Voi mamman karvakasa ♥ Ja ihanat naapurit ♥
    Naurattaa, kun muistan entisen opettajani Englannista, puutarha-alalta. Hän oli mies, syntyperältään Lähi-Idästä, mutta aina Englannissa kasvanut. Hieman hurjan näköinen perusbritti siis. Hän murisi partaansa, että "puutarhanhoito ei ole mitään sellaista, että kotirouva vähän leikkaa kuihtuneita ruusun kukkia sunnuntaisin! Puutarhanhoito on raakaa työtä!" :-D Mutta niinhän se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettajasi oli hyvin oikeassa. Minullekin eräs tuttu ehdotti yhteisiä punttisaliharjoituksia ja kun vastasin, että minun punttisalini on kasvuaikaan pihamaalla, hän rupesi väittämään, ettei puutarhassa kävely harjoita riittävästi lihaksia eikä nosta sykettä. Ei todellakaan, jos siellä puutarhassa kävelee kevyt kori käsivarsillaan leikkaamassa ruusuja maljakkoon. Mutta jos tekee kaikkea sitä, mitä oikea puutarhanhoito vaatii, tietää kyllä töissä olleensa. Eikä kunnon puutarhasession jälkeen taida enää löytyä ruutia punttisalille.

      Poista
  11. Ihanan herkullisen näköistä satoa. Komeita omppuja, meillä oli vähän rupisia. Tarkkaavainen ilme kissalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä omenien laatu on ollut aika hyvä. Yhdessä puussa on rupisia ja huonokuntoisia omenoita, mutta niin siinä on aina. Oli sato millainen tahansa.

      Poista
  12. No kyllähän sieltä kasvaristakin alkoi tulemaan satoa, taisimme olla hieman hätäisiä sen odottelussa 😊 kyllä puutarhanhoito on parasta liikuntaa, jossa saa lihakset todella kipeiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, hätäisiä olimme, sillä nyt kypsyy vauhdilla. Osittain on varmasti näiden upeiden syyssäiden ansiota. Aurinkoa ja lämpöä on viime päivinä riittänyt.

      Poista
  13. Hieno sato. Voi lintusta...kannatan marja-astiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussille jo vastasinkin, että kävin ensi hätään pudottamassa ylimpiä marjaterttuja pensaiden tyvelle. Siellä se mustarastas taitaa asustaa.

      Poista
  14. Puutarha on pahuksen hyvää jumppaa. Yksikään personal-trainer ei saisi minua kyykkyyn-ylös päivän mittaan niin lukemattomia kertoja :D Puutarha on mielestäni myös mentaalista terapiaa. Nähdä kaiken kasvavan, nähdä kättensä työn jälkeä ja vuoden kiertoa puutarhassa. Eli puutarha on sekä keholle että sielulle parasta hoitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Puutarhassa työskennellessä saa kaiken kuntoilun oivassa paketissa ja plussana tulee hyvä mieli.

      Poista
  15. Kyllä puutarhurointi ihan jumpasta käy ja samalla saa vielä raikasta ulkoilmaa keuhkot täyteen.
    Ystävälliset naapurit, kun noin hienosti metsän antimilla muistivat. Se saa varmasti saajan rinnassa lämpimästi läikähtämään.
    Meilläkin omenoita tuli ihan kivasti. Punainen Melba teki suhteellisen hyvän sadon, mutta Samossa mylläsi muumiotauti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämessä tosiaan läikähti lämpimästi vastaanottaessani suppiksia.
      Meillä on yhdessä syys-/talviomenassa muumiotautia ihan joka vuosi - jos vain siihen omenoita tulee. Sääli, sillä sen puun hedelmä on raikas ja maukas. Harvoin vain pääsee niistä nauttimaan. Olemme miettineet puun kaatamista, mutta toisaalta keväinen kukinta on tosi kaunis.

      Poista
  16. Ihanaa kasvihuoneen satoa! Kyllä tänä vuonna onkin saanut osotella tomaattien kypsymistä. Täällä jopa marjatomaatit ovat odotuttaneet vaikka ovat niin pieniä. Kumma juttu.
    Onpas komea suppilovahverosato, täällä niitä ei kasva ollenkaan.
    Ja omenat, niitä on täälläkin saatu yltäkylläisyyteen asti ja miten ihanalta tuoksuu omenapiirakka juuri uunista tulleena, voi sitä tuoksua!!
    Hyvät kanttaukset olet tehnyt, kasvit kiittää :) Ihana seuralainen sinulla puutahassasi ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntui tosiaan, etteivät tomaatit ala laisinkaan kypsyä ja nyt ne kypsyvät kovalla vauhdilla. Hyvä niin, sillä ei näitä lämpimiä säitä varmaan pitkään jatku.
      Omena taipuu moneen, joten tällainen runsas sato on kyllä oiva lisä myös ruokapöytään.

      Poista
  17. Liityn edellisiin - puutarhahommailu on todella monipuolista liikuntaa, siinä tarvitaan voimaa ja notkeutta ja venyvyyttä. Lisäksi ajatukset kirkastuvat ja moni asia ratkeaa vaikkapa kompostin kääntelyn aikana. Kaunis lopputulos palkitsee töistä - kuten nyt tuo mainio sato teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tapana mennä oikein kiireisten ja vaikeiden päivien jälkeen suoraan puutarhaan. Kun siellä puuhailee edes vähänkin aikaa, mieli ja ajatus kirkastuu. Asiat palautuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Aikamoinen voimavara ihan pienikin puutarha voi ihmiselle olla.

      Poista
  18. Oi, mitä sadonkorjuun iloa! :)
    Minäkin olen nauttinut vapaahetkinä puutarhan kunnostustöistä. Nyt on aikaa enemmän kuin keväällä, kun kaikki pitäisi tehdä yhtäkkiä. Rikkaruohoja tänä kesänä on kyllä riittänyt, sateiden ja lämmön ansiosta.
    No, ei kuntoilut ainakaan lopu, kun hommaa riittää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kertookin aika paljon puutarhatöiden mielekkyydestä, että ammattilainenkin käyttää vapaa-aikaansa puutarhassa touhuten. Kasvit ovat mukavaa seuraa ja joskus olen huomannut jopa jotain puskien välissä ääneen puhuvani. Loputonta, sitä kyllä, mutta kuitenkin aina ihan erilaista.

      Poista
  19. Kyllä lihaksiaan tosiaan mieluummin pihalla vahvistaa kuin salilla;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, aivan niin. Bonuksena saa lihaskunnon päälle myös hyvän mielen.

      Poista
  20. Täälläkin tomaatit ovat ottaneet kypsymisvaihteen päälle. Mahtavasti omppuja! Meillä tulee aika huonokuntoisia ja vähän. Kuorimalla ja huonot kohdat poistamalla saanen niistä aronioiden kanssa sosetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein omenissa se huonokuntoisuus on kuoressa ja aivan pinnassa. Kelpaavat pienen putsauksen jälkeen erinomaisesti moneen tarkoitukseen.

      Poista
  21. Ihanainen "mamman karvakasa" <3 leppoisaa sunnuntaita sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ronja, myös sinulle leppoisaa sunnuntaita! Ja tänään ainakin täällä on aivan uskomattoman lämmin päivä. Aivan kuin kesällä konsanaan.

      Poista
  22. Nyt oliskin hyvä kitkee rikkiksiä, mutta ku ei yhtään huvita. Tuntuu, että ne saaneet yliotteen, siksikin kai työlästä alottaa.
    Kaunis kissa sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sen huvittamattomuuden yli on äärimmäisen työlästä päästä. Minulla ainakin menee hurjan paljon aikaa turhaan haahuiluun, kun mietin, jaksanko tänään vaiko huomenna. Ja sitten kun toimeen tarttuu, homma hoituu yllättävän vikkelästi. Se aloittamisen vaikeus lienee suurin ongelma.
      Juuso on kaunis kissa, mutta omaansa on tietenkin helppo kehua.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!