Kuunliljan lätsähdys ja muita syksyyn taipuneita

Ensimmäinen kuunliljan lätsähdys on tapahtunut. Yöt ovat olleet viime aikoina melko lämpimiä. Paljon lämpimämpiä, kuin syyskuun alkupäivinä, jolloin mittari painui yöaikaan lähelle nollaa. Silti vasta nyt etupihan suurin kuunlilja muuttui aivan parissa yössä keltaiseksi ja taipui syksyn edessä nuolemaan väsähtäneillä lehdillään maanpintaa. 

Syyshortensia Vanille Fraise

Monet muutkin kasvit ovat vaihtaneet väriä ja pian varmasti seuraa lehtien variseminen maahan. Sateet ja ensimmäinen kunnon syysmyrsky on saanut ilman sakeaksi keltaisista lehdistä.

Syyshortensia Vanille Fraise

Syyshortensia Vanille Fraise jaksoi sittenkin pukata muutamiin korkeuksia hipoviin oksankärkiinsä kukkanuput, jotka ovat vihdoin avautuneet. Eiköhän noihin vielä punerrustakin ehdi tulla.

Syyshortensia Vim's Red

Onkohan syyshortensioiden lehdet aiempina syksyinä kellastuneet niin kauniisti, kuin mitä nyt on tapahtunut? Sekä Vanille Fraise että Vim's Red kumpainenkin ovat saaneet upean syysvärin. Sen sijaan tavallinen syyshortensia on edelleen kohtalaisen vihreä.

Syyshortensia Vim's Red

Vim's Red on ihastuttanut punertuneilla kukinnoillaan jo jonkin aikaa. Kukkia on viime vuotta vähemmän, mutta niiden syysväritys on kyllä vertaansa vailla. Miten sitä heinäkuisen pionien kukinnan jälkeen voikin ajatella, että tässäkö ne kaikki ihanuudet sitten olivat. Vaan kyllä sitä kukintaa pionien jälkeenkin riittää, vaikka puutarhani ei ehkä lajien kirjolla monien muiden kanssa kilpailekaan. Muutama varma, eri aikoina kukkiva peruskasvi takaa jo aika runsaasti iloitsemisen aihetta.

Perhoangervo - Gillenia trifoliata

TainaT ihasteli Kahelinkulma -bloginsa postauksessa  perhoangervon syksyistä loistoa. Muistin, että minäkin istutin kesällä omaan puutarhaani perhoangervon nähtyäni sellaisen Marketanpuistossa. Piti lähteä pihalle katsomaan, millaisia värejä omasta puskasta löytyy ja aika kivan näköinen se onkin. Perhoangervoni ei ole ehtinyt kovin paljon kasvaa ja ehkä se voisi olla aurinkoisemmassa paikassa. Odotan ja toivon perhoangervoni selviävän tulevasta talvesta, sillä haluan nähdä sen herkän kauniin kukinnan ensi kesänä. 

Villiviini - Parthenocissus

Villiviini laittaa tänä syksynä parastaan. Talon päädyn imukärhivilliviini ei ole kovin suureksi jaksanut kasvaa. Kasvupaikka lienee sille liian vähämultainen ja karu. Aiempina vuosina se on hiukan korkeammalle kasvettuaan pudonnut alas. Olen antanut sen olla, sillä pidän siitä myös maanpeitekasvina. Tänä vuonna köynnös on kasvattanut uusia versoja ja myös pysynyt hyvin seinällä. 

Talomme olopihan puolella kasvava villiviini sitä vastoin ei ole imukärhimallia, eikä se myöskään värity yhtä upeasti. Yleensä osa sen lehdistä karisee ruskeina maahan ja osa kuivuu roikkumaan, kuin rytistetyt ruskeat paperit konsanaan. Ei niin kaunista katseltavaa.

Tuoksumatara - Galium odoratum

Tuoksumataran siirsin aiemmin kesällä toiseen paikkaan, jossa sillä on enemmän tilaa ja mahdollisuuksia levitä. Muutama päivä sitten huomasin, että nyt sitten on tuoksumataraa uudessa ja vanhassa paikassa. Sinänsä ei haittaa, sillä pääkasvusto on kuitenkin pelastettu ja vanhassa paikassa jatkakoon elämää, jos niin haluaa. Aika hauskasti tuoksumatarakin on saanut uutta syysväriä pintaansa.

Liuskavaleangervo - Rodgersia podophylla

Mielenkiintoista katsella, miten eri tavoin kasvit syksyyn suhtautuvat. Jotkut pudottavat oitis lehtensä muuttamatta väriä ollenkaan. Jotkut taasen ruskistuvat ja putoavat sen jälkeen. Liuskavaleangervo rajaa lehtensä reunat kevyesti oranssilla. Saapa nähdä, miten väri niissä kehittyy.

Kotkansiipi - Matteuccia struthiopteris

Ihmeellistä on myös, miten sama kasvi aivan vierekkäin toimii niin eri tavoin. Toisen kotkansiiven väri on muuttunut keltaiseksi, toinen porskuttaa edelleen kesäisen vihreänä. Tuskin sillä on merkitystä, että leikkasin keltaiseksi muuttuneesta kotkansiiven lehdistä suurimman osan pois, kun ne kaatuivat käytävälle. Litimärkien ja muutenkin syksyyn kuolevien kasvien lojuminen pihakäytävillä hankaloittaa kulkemista, eikä vain tunnu muutenkaan mukavalta.

Pensasmustikka - Vaccinium corymbosum

Kolmesta pensasmustikastani yksi kuoli viime talven aikana ja toinenkin on kyllä aika henkitoreissaan. Sen sijaan kolmas näyttää vahvistuneen ja alkaneen kasvattaa kokoa ja korkeutta. Siinä oli keväällä ainoastaan yksi kukka, joka ei sekään marjaksi asti kehittynyt. Vai napsaisiko joku elikko sen ainokaisen kenties suihinsa. Niin tai näin, mutta syysväri pensasmustikalla on upea. Jos tämä puska hengissä säilyy, se ansaitsee paikkansa jo pelkästään syksyisen värinsä vuoksi.

Mustamarja-aronia - Aronia melanocarpa

Mustamarja-aronia on yksi upeimmin syksyllä värittyvistä pensaista. Oheinen kuva on viikon takaa, jolloin meidän puskissa oli vähemmän punaista. Nyttemmin punaisten lehtien määrä on lisääntynyt, joskin paljon lehtiä on jo varissut poiskin. Espoon Marketanpuiston ohi viikolla ajaessani ihailin siellä kasvavan aronia-aidanteen punaista paloa. Aurinko paistoi aronioihin ja niiden takana kasvaviin vaahteroihin saaden värit hehkumaan unohtumattomalla tavalla.

Korallikanukka - Cornus alba 'Sibirica'

Joka vuosi korallikanukka ei ole yhtä upea, kuin tänä syksynä. Aiemmin meillä oli tien vieressä korallikanukka-aidanne, mutta siitä luovuttiin, koska se vaati niin suuren tilan. Oksat taipuivat tielle saakka ja talvella ojaan aurattu lumi katkoi sen maahan taipuneita oksia. Naapurin rajakulmassa on yksi valtavana rehottava korallikanukka, jonka syysloistosta pääsemme nyt mekin nauttimaan.

Annoin sitten myöden minäkin syksylle ja nakkasin tien puolen laatikoissa jo huonovointisiksi käyneet ruusuliisat kompostiin. Tilalle laitoin callunaa ja jätin reunoille roikkumaan kesän laatikoissa viettäneet muratit. Yhdestä kesäkukkaruukusta poistin lankaköynnöstä lukuunottamatta muut pois ja laitoin tilalle kanervan ja pienen sypressin. Tulkoon nyt sitten syksy - ihan pääovesta.

 Oikein mukavaa viikonloppua ja lokakuun alkua kaikille!