Sivut

maanantai 3. lokakuuta 2016

Terapeuttista voimailua

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Voi vietävä, miten ihmisen pitääkin keksiä itselleen hommia, vaikka ei mikään pakko olisi. Kun joku idea päähän pälkähtää, ei se sieltä pois lähde millään muulla keinolla, kuin tekemällä tai omaan mahdottomuuteensa sulamalla. Jokin aika sitten pähkäilin täälläkin, miten sitä kannattaa tehdä syksyllä kaikki mahdolliset hommat pois alta, jotta keväällä pääsee aloittamaan niinsanotusti tyhjältä pöydältä. Pähkäily jatkui oman nupin sisässä ja kanavoitui lopulta konkreettisiin toimiin. 


Pitkään olin katsellut tyytymättömänä Kriikunapolkua ja sen hiekoitusta valloittaneita rikkaruohoja. Etenkin akileija oli siementänyt lilliputtitaimiaan yhden sakaran polusta täyteen. Voihan niitä kitkeä, mutta loputtomalta se tuntui. Ja kun kerran tekee jonkun asian huonosti, sitä saa sitten paikkailla jälkikäteen loputtomiin.

Vuosi sitten Kriikunapolkua laajentaessani minulla ei ollut kotona mitään maanrakennuskangasta. Niinpä laitoin kivituhkan alle paksun kerroksen sanomalehteä. Sanomalehti toimii hyvin kukkapenkkien katteena, mutta ei kulkuväylillä. Se maatuu näköjään aika nopeasti ja sen läpi puskee vahvemmatkin kasvit. Sen nyt huomasin ihan käytännössä poistaessani rapskulaattoja ja vanhaa kivituhkaa, jota sitäkin oli aivan liian ohut kerros.


Lisäksi istutusalueet on syytä jollain systeemillä rajata hiekoituksesta, sillä multa ja mahdolliset katteet valuvat vähitellen hiekalle.

Poistin siis kivet, laatat, vanhan kivituhkan ja sen alla olevat sanomalehdet sekä tietenkin rikkaruohot ja mahdolliset juuret. Laitoin pohjalle kunnon juuriestekankaan ja rajasin istutusalueet käytävistä muovisella nurmireunanauhalla (tiedän, ei niin kaunista, mutta edullista ja helppo asentaa). Sitten odotin muutaman päivän, että tilaamani kivituhkalähetys saapuu.


Kivituhkan saavuttua olikin vuorossa lapioimista, kärräämistä ja taas lapioimista. Tilasin kivituhkan suursäkissä, joka pudotettiin autokuormasta yläpihalle. Säkistä kivituhka oli siirrettävä kottikärryyn, joka taasen oli kärrättävä alapihalle. Kuormaa ei voinut oikopäätä kipata käytävälle, sillä osa hiekasta olisi silloin mennyt istutusalueiden puolelle. Vaikka käytävä kuvassa näyttääkin aika leveältä, todellisuudessa sen leveys on alle metrin. 

Saatuani käytäville sopivan paksuisen kerroksen kivituhkaa, istutin vielä betonista tekemäni rapsku- ja ympyrälaatat takaisin. Luultavasti joudun kivituhkaa vielä lisäämään, sillä vaikka se tiivistyy heti alkuun ihan hyvin, torstaipäivän sade on varmasti painanut sitä lisää.

Saadakseni reunanauhan pysymään kunnolla pystyssä ja suorassa, tuin sitä paikoin molemmilta puolilta pienillä kivillä. Viimeistelin istutusalueet tuoreella mullalla, joka myös peitti tukemiseen käytetyt kivet. Kuvassa oikealla näkyvien havujen alustat suojasin katekankaalla, sillä en halua niitä peittämään mittavia akileijakasvustoja. Tarkoitus on peittää kankaan päällä oleva multa myöhemmin hakkeella.

Kivituhka näyttää kuvissa hyvin vaalealta, mutta todellisuudessa se on tumman harmaata ja väri tummenee pahimman kivipölyn sen pinnasta sekoittuessa. 

Pallokrysanteemi

Vaikka välillä manaankin itse itselleni järjestämiä ylimääräisiä hommia, ovat ne kuitenkin varsinaista hermolepoa ja terapiaa tämän hetken omaishoitohommien lomassa. Isän muisti on heikentynyt kuluneen vuoden aikana melkoisesti ja parin viime päivän aikana olen etsinyt hänen hukkaamiaan laskuja ja maksanut kadotetuista laskuista seuranneita muistutusmaksuja. 

Onneksi sain isän keväällä myöntymään verkkopankin avaamiseen, joten nyt valtaosa laskuista on muutettu e-laskuiksi ja voimme setviä maksettuja ja maksamattomia laskuja yhdessä hänen kanssaan kotona sen sijaan, että matkaisimme pankkiin. Jonne sinnekin on varattava aika, jos asia on vähänkin monimutkaisempi. Varmasti olisi korkea aika miettiä raha-asioiden virallistakin siirtämistä jonkun muun hoidettavaksi, mutta miten sen esittää isälle, joka on koko elämänsä vastannut omien asioidensa lisäksi myös monien muiden ihmisten asioiden hoitamisesta. 


Sain myös vihdoin kotihoidon lääkäriltä isälle lähetteen muistiklinikalle. Aikamoisen vääntämisen tulos sekin, keväällä ei kuulemma kriteerit vielä täyttyneet. Isä myöntää itsekin, että hänellä on ongelmia muistinsa kanssa. Me läheiset näemme ja koemme sen konkreettisesti. 

Pelkät muistiongelmat voisi laittaa vanhuuden piikkiin, mutta kun isän käytös on selvästi muuttunut. Hänestä on tullut riitainen ja sotkuinen. Niin peseytymisestä kuin vaatteiden vaihdostakin syntyy joka kerran riita. Hän pudottaa ruokaa rinnuksille, tahraa hihansa kastikkeeseen ja sotkee myös ympäristönsä syödessään. Mies, joka on aiemmin ollut äärimmäisen siisti ja pukeutumisestaan tarkka ihminen, kulkisi vaikka koko kuukauden samassa paidassa ja sukissa.

Isä väittää voittaneensa lotossa, mutta rahat on hänen mukaansa häneltä huijattu. Joka kerran vanhempieni luo mennessäni, käymme saman lottoasian läpi. Ei hän sitä seuraavalla kerralla muista ja aloittaa jälleen alusta. Monessa muussakin asiassa hänestä on tullut hyvin epäluuloinen ja etenkin raha-asioissa häntä aina huijataan. Lääkkeiden ottaminen on oma lukunsa. Isän mielestä ne on aina jaettu väärin ja hän järjestelee lääkkeitään ja ottaa niitä oman päänsä mukaan. Aika usein jättää ottamatta kokonaan.


On siis aivan ihana kotona vaihtaa pihavaatteet päälle ja purkaa turhautumisensa lapion ja kottikärryjen kanssa voimailuun ja kukkien nyppimiseen. Sinne ne huolet ja murheet uppoavat puutarhan multaan ja taas jaksaa soittaa äidille kuullakseen uusista ongelmista ja valmistautuakseen niiden kukistamiseen. Elämä on nyt tällaista, mutta ei sen sureminen mitään auta. Mennään hetki kerrallansa eteenpäin.


Lämmin kiitos ihanasta Elsa Beskowin kuvin koristellusta mukista, jonka sain Parasta aikaa -blogin arvonnassa. Näitä mukeja olenkin katsellut Tukholmassa käydessäni ja muistelen niitä nyt myytävän Suomessa myös Hemtexin myymälöissä. Ehkä hankin tälle parin jollain toisella kukalla koristettuna, vaikka pidän kyllä todella paljon juuri tästä kuviosta.

Kiitos myös valosarjasta Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikille. Arvontaa en voittanut, mutta Tuulikin kanojen, Allin ja Nupun puhekuplakeskustelun sanoitus miellytti Tuulikkia. Aika hauskoja vuorosanoja olivat monet muutkin keksineet. Valosarja odottaa pöydällä, kunhan kerkiän näihin kodin sisäpuolisiin asioihin paneutua.

44 kommenttia:

  1. Kylläpä kuulostaa isäsi muutokset tutulta. Meillä on äidillä samanlaisia oireita. Tällä viikolla yritämme saada lääkäriltä lähetteen muistipolille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoista vääntämistä tuon muistipolin lähetteen kanssa oli. Mietin, että eikö olisi parempi todeta vanhus terveeksi tai ainakin saada diagnoosi mahdollisimman aikaisin, kuin vetkutella tutkimusten kanssa. Jos vanhusten on tarkoitus pärjätä mahdollisimman pitkään kotihoidossa omaisten tukemana, voisi kaupunki hiukan tulla vastaan. Vielä ollaan päästy kohtalaisen helpolla, mitä lie edessä.
      Kaupunki pitää huolen rahoistaan, mutta me omaisistamme. Tsemppiä sinulle!

      Poista
  2. Muistisairaus vie läheisten voimat! Jaksamista sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta! Aikamoisia seikkailuja tässä on ollut ja varmasti tulee vielä olemaan.

      Poista
  3. Voimia! Tuo on raskasta aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! Onneksi elämässä on paljon valopilkkujakin.

      Poista
  4. Käytävien rakentaminen on erinomaista vastapainoa huolille. Tekee hyvää, että voi hallita joitain alueita ja saada valmista. Epäluuloisuus ja hullut fantasiat ovat tyypillisiä dementikolle. Minusta tuntui aikoinaan, että lähiomaisillani todellisuus ja unet sekä televion anti sekoittuivat. Kesti pitkään ennen kuin löysin kommunikaatiotavan, jossa hyväksyn fantasiat toisen todellisuutena, enkä enää yrittänyt oikaista harhoja. Vain ahdistavissa asioissa yritin tuoda uusia näkökulmia. Pystyin helpottamaan läheiseni ja omaa oloani kun hyväksyin muutoksen, jolle ei voi mitään. Vaikeaa ja raskasta huoli vanhemmista kuitenkin on aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut isäni kohdalla saman asian, että monet arkipäivän uutiset sekoittuvat isän mielikuvitukseen ja hän rakentaa niistä sitten tarinoita. Aika lailla on opittava itseään psyykkaamaan, ettei toisaalta lähde mukaan niihin kummallisiin tarinoihin, mutta ei myöskään ala kinaamaan niiden oikeellisuudesta. Isällehän ne ovat todellisuutta. Hän loukkaantuu, kuin pieni lapsi, jos hänen kertomuksiaan kyseenalaistetaan ja niistä aletaan väittelemään. Äiti kokee, että isä tahallaan kiusaa häntä ja tekee hänen elämästään vaikean. Se on yksi syy yrittää saada isän muistiongelmille diagnoosi. Ehkä äidin ja muiden sisarusten on sitten helpompi ymmärtää ja hyväksyä, ettei isä ole tahallaan ilkeä, vaan hänen muistinsa ei enää toimi samoin kuin ennen. Ja että sairaus muuttaa isän käyttäytymistä.
      Näin se elämä kiepsahtaa ympäri. Ensin olet vanhempiesi lapsi ja sitten yhtenä päivänä sinun on otettava vastuu lapsenomaisista vanhemmistasi.

      Poista
  5. Puutarhallahan on toristetusti parantava voima. Kroppa väsyy ja miäli tyhyjenöö ku pihalla aikansa huhkii. Isoo urakka on ens keväältä tehtynä, hiano ja siisti lopputulos.
    Yksin asuva äiteeki pelekää muistinsa pualesta, mutta ainakaa viälä ei oo hätää. Valitettavasti vanhenemine ei tuu yksi, aina o joku seuralaane.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistisairauksista puhutaan nyt niin paljon, että varmasti myös täysin hyvämuistiset vanhukset alkavat pelätä muistinsa puolesta. Onneksi on myös niitä, joiden muisti ja nuppi ylipäätään pysyvät kirkkaina viimeiseen asti. Kropan luhistumiselle meistä kukaan ei voine mitään. Sekin on hyvä syy möyriä tuolla puutarhassa. Kun vielä siihen pystyy.

      Poista
  6. Niin samoissa tunnelmissa mennään, äidin muistipoliaika on parin viikon päästä. Hyvä, että olet saanut asiat eteenpäin nytkäytettyä. Puutarhahommat on hyvää terapiaa ja tuo uusittu polku on tosi kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin se muistipolikäynti elämää kovin paljon mullistaa, mutta toivottavasti tuo ainakin jotain selvyyttä asiaan. Ja niin äidilleni kuin muille sisaruksille selityksen isän käyttäytymiseen ja siihen, ettei isä tahallaan ole niin muuttunut ja ilkeäkin.

      Poista
  7. Voimia, onneksi puutarhailu on hyvää vastapainoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Puutarhassa saa päästää höyryt kunnolla pois ja taas maistuu uni.

      Poista
  8. Juuri tuollainen tekeminen, raavas ruumiillinen työ on parasta lääkettä kaikenlaisille huolille. Sinne ne tosiaan voi painaa syvälle maahan. Minullakin on äidin laskujen kanssa muistaminen, nytkin juuri laitoin maksuun kiinteistöveron, mistä tuli maksumuistutus. Hän vaan laittaa talteen kaikki tulleet laskut, minkä mihinkin paikkaan. Ja sinne ne unohtuvat :(
    Voimia sinulle, pidetään vanhemmistamme huolta - ovathan he niin rakkaita ja tulee aika kun heitä ei enää ole.
    Hyvän puutarhapolun olet tehnyt, toivottelen polullesi pitkää ikää - nyt sitä ei varmasti tarvitse korjailla vuosikausiin :) Minäkään en ole vielä ehtinyt sisähommiin paneutua, enkä edes kynttilöitä poltella. Mutta ihan pian on sen aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulikki!
      Juuri noin isäkin on toiminut. Avaa laskut ja laittaa ne hyvään talteen. Niin hyvään, ettei niitä kukaan sen jälkeen löydä ja sitten tulee muistutuslaskuja. Kun ne muistutuslaskutkin alkoivat kadota, oli pakko tehdä jotain. Nyt laskut ovat e-laskuja.
      Aurinkoinen ja lämmin ilma houkuttelee pihahommiin. Ehtii sitä sisällä vielä puuhata pitkän talven.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos Ritva! Elämässä on nyt tällainen vaihe. Aikansa kutakin.

      Poista
  10. Ahkera urakointi puutarhassa auttaa unohtamaan huolet hetkeksi. Pidähän itsestäsikin huolta, ettet aivan väsähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Onneksi omat kotijoukot ovat parasta tukea puutarhuroinnin ohella.

      Poista
  11. Arvaa vain, miksi puutarhuroin niin paljon? Paras terapeutti. Voimia, sillä vanhusten kanssa ei ole suunta parempaan. Siksikin se on niin raskasta. Mutta samalla niin arvokasta. Äitisi tarvitsee myös tietoa muistisairauksista ja tukea arjessa jaksamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti moni meistä upottaa huolensa puutarhan multaan. Kaikki eivät julkisesti edes rutise, kuten minä teen. Vanhusten hoitamisessa varmasti tosiaan vaikeinta onkin se, ettei tilanne suinkaan helpotu. Ja totta myös, että äitiä ei sovi tässä ruljanssissa unohtaa.

      Poista
  12. Puutarhan hoito on parasta terapiaa monenlaisiin huoliin. Voimia omaishoidon haasteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haasteita riittää, mutta onneksi pääsee itseään nollaamaan puutarhaan.

      Poista
  13. Huh huh minkä työn oot tehnyt, nostan hattua sinulle. Laskujen maksussa on e-lasku kyllä hyvä, helpottaa ettei tartte niitä paperilappuja kuljettaa pankkiin tai naputella nettipankissa.
    Sun puutarhasta tulee hieno, se on totta keväällä on kiva aloitta puhtaalta pöydältä. Rikkaruohot ovat tosi sisukkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vaikka syksy on vasta käynnistynyt, kevät on jo mielessä.

      Poista
  14. Tulipa siisti polku uudistuksen jälkeen.
    Voimia sinulle omaishoitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko!
      Olisi vuosi sitten pitänyt tehdä polku kunnolla, mutta opinpa taas tästäkin.

      Poista
  15. Syksyinen puutarhapuuhastelu on melkoista mielenterveystyötä (varsinkin keskeltä omaishoitotyötä). Ja tuollainen jälki - vau! Kyllä on siistit polut ja nätit istutukset siinä reunalla!

    Sini K.
    www.kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini!
      Luonnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille on tutkittu ja tunnustettu asia. Puutarhailu on osa luonnossa toimimista.

      Poista
  16. Polusta tuli nyt sekä nätti että kestävä. Kantapään kautta sitä on täälläkin pihassa opittu käyttämään eriste- ja katekankaita. Voimia isäsi kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nettimartta!
      Kantapään kautta opiskelulle pitäisi myöntää ihan oma diplominsa. Sen verran usein sitä tapaa on harrastettu.

      Poista
  17. Siis voi hyvänen aika miten ihana tuo polku on nyt! En ikinä osaisi tehdä noin hienoa, olen ihastunut. Oikea paratiisi! Minullakin kokemusta vanhemmiten suoraan sanottuna kamalaksi muuttuvista sukulaisista, vihaisista ja epäluuloisista. Se on kaikille niin raskasta. Yritän itse pitää mielessä, että muistisairaudet ovat usein negatiivisten ihmisten tauteja, mieli ikäänkuin särkyy. Täytyy itse tässä tapella katkeruutta ja kielteistä ajattelua vastaan kaikin voimin ettei sitten joskus muutu raskaaksi riesaksi omille lapsilleen...Muki on niin suloinen, kiva kun voitit! Tuosta on luksusta hörppäistä kaffet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa voisikin vaikuttaa omaan vanhenemiseensa ja siihen, miten silloin käyttäytyy. Ainakin puutarhassa möyriminen vahvistaa lihaksia ja virkistää ajatuksia.
      Kauniita mukeja on vaikea vastustaa ja tämä Beskov-kuvioitu on yksi kauneimmista.

      Poista
  18. Mikä onni, että sinulla on puutarha, missä saat purkaa turhautumistasi ja luoda jotain uutta ja kaunista! Se on niin parasta terapiaa, jotain, jonka voi kokea olevan omassa hallinnassa. Vaikka ovat ne kasvitkin välillä aika omapäisiä.....
    Olen joutunut läheltä seuraamaan muutamia muistisairauteen sairastuneita vanhempia sukulaisia, juuri se luonteen muuttuminen on raskainta omaisille. Vaikka tietää sen johtuvan sairaudesta, sitä on silti vaikea ymmärtää.
    Yksi ystäväni oli vanhainkodissa töissä ja hän joskus kertoi millaisia syytöksiä sairaat keksivät koko ajan, erityisesti he uskoivat, että heidät on ryöstetty. Joka päivä sama juttu. Ei tämä ystäväni tietenkään yksilöidysti näistä tapauksista kertonut, vaan ihan yleisellä tasolla. Joskus aikoinaan kauan sitten vanhainkodissa oli ollut alzheimerin tautiin sairastunut entinen kirkkoherra, joka oli sairauden myötä alkanut ihan hirveästi kiroilla ja huoritella hoitajia. Mikä traagisinta tämä ystäväni sairastui itse alle 50-vuotiaana alzheimerin tautiin ja menehtyi siihen muuutamassa vuodessa.
    Omalla äidilläni on vielä muisti ihan terävä, jalat ja näkö tekevät kiusaa. Hän on aikoinaan ollut pankissa töissä, siitä huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, hän on halunnut, että meillä veljeni kanssa on käyttöoikeus hänen tiliinsä. Olemme tilanneet kaikki hänen laskunsa e-laskuina ja sopineet, että veljeni hoitaa hänen pankkiasiansa. Varmasti muistisairaan kanssa tällaisistakin asioista on vaikea sopia, kun mieli jo muutenkin on epäluuloinen.
    Voimia sinulle ja virkistäviä hetkiä puutarhassasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja!
      Kasvien omapäisyydessä on jotain hyvin positiivista haasteellisuutta. Jollei ensimmäisellä kerralla onnistu, aina voi miettiä, mitä voisi jatkossa tehdä toisin. Puutarhailu on jatkuvaa oppimista ja uuden löytämistä, hyvin innostavaa.

      Nyt on isän laskut kaikki e-laskuja ja ilmoitus niiden saapumisesta verkkopankkiin tulee kännykkääni. Yksi huoli vähemmän.
      Lähipiirissä on ollut kaksi alzheimeriin sairastunutta, joten sinänsä tämä ei ole uutta ja yllätyksellistä. Appiukon kohdalla muistan hyvin, miten aina kovin kohtelias ja hiljainen mies muuttui kiroilevaksi ja rumia puhuvaksi. Silloin tosin jo tiesimme, että sairaus aiheuttaa käytöksen ja persoonan muuttumista.
      Olisin suonut isälle muuten terveen vanhuuden, kun hänen näkönsä on jo miltei mennyt ja aiheuttaa hänelle ihan riittävästi ongelmia. Ja äidille myös.

      Poista
  19. Voimia! Ei tässä kai muuta voi toivottaa, etkä sinä muuta tehdä kuin olla ja yrittää auttaa.
    Ihanan kauniit puutarhakuvat ja kylläpä tuli upea käytävä. Oi, Elsa Beskowin puutarhatyypit ovat niin suloisia, ihastuttava muki, onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila!
      Onneksi voin jakaa hoitovastuuta veljeni kanssa. Helpompaa, kun ei yksin tarvitse asioita pohtia ja viedä eteenpäin.
      Mukin saavuttua piti kaivaa hyllystä lasten Beskov-satukirjat ja ihastella hänen ihania piirroksiaan.

      Poista
  20. Muistisairaus on pelottava asia ja sen tuomat muutokset henkilön ajatusmaailmaan on niin arvaamatonta.
    Sinulla on onneksi tuo ihana puutarha ja voit sieltä ammentaa mielentyyneyttä ja rauhaa kun vastuu ja huoli vanhemmistasi käy ajottain yli voimiesi.
    On nämä ihmiselämän koukerot niin moninaiset, että niiden ymmärtäminen ja hallinta on monesti niin raskasta ja vaikeaa ja varsinkin silloin kun nämä vaikeudet kohtaa omissa rakkaissaan.
    Toivon sinulle jaksamista ja muistathan pitää myös itsestäsi huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley!
      Puutarhassa touhuaminen on erinomaista terapiaa ja pään nollaamista. Onneksi myös vanhin veljeni on tullut mukaan jakamaan hoitovastuuta, joten enää ei tarvitse ihan yksin murehtia. Jotenkin on vain niin vaikeaa nähdä oman läheisensä sairastumisen ja muuttumisen. Vanhempiaan pitää aina muuttumattomina ja aikuisina ja sitten yhtäkkiä niin ei enää olekaan. Siinä on totuttelemista.

      Poista
  21. Voi että, muistisairaus on ikävä asia. Se etenee hyvin yksilöllisesti, ja olisikin tärkeää että lääkkeet tulee otettua oikein. Muistilääkkeissä on myös iholle laitettava laastari, se tosin pitää vaihtaa päivittäin, mutta jos muuten lääkkeiden ottaminen on hankalaa.
    Kyllähän tuo nuhjuisuus, äreys ja tarinat muistisairaudelta kovin kuulostaa.
    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo!
      Hyvä tietää tuo laastariasia. Tosin isän kohdalla kaikki lääkkeet pitäisi olla laastarimallia, sillä muuten ne jäävät ottamatta. Hän väittää, että lääkkeet ovat myrkkyä.

      Poista
    2. Kun menette sinne muistipolille, niin asiat hieman järjestyvät. Toivotaan niin.
      Unohdin tuossa aiemmassa kommentissa mainita kokonaan miten kivannäköiseltä kunnostetut polut näyttävätkään!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!