Sivut

torstai 19. tammikuuta 2017

Ajankulua ja ongelmanratkaisua

Hilda Flodinin veistokset Pohjola talon sisäänkäynnissä Helsingin Aleksanterinkadulla.

Joulun aikaan huomasin, että minulla on ongelma. Saattaa toki olla useampikin, mutta yksi vaivaa juuri nyt ylitse muiden. Tykkään nimittäin todella paljon kutomisesta ja etenkin villasukkien kutomisesta. Maailmaa ei kuitenkaan voi villasukilla täyttää, vaikka harrastuksen laajuudesta päätellen varsin moni niin on ajatellut. Sukulaiset ja tuttavat eivät määräänsä enempää villasukkia halua. Myyminen on turhauttavaa, sillä toisten mielestä pilkkahintaan ei saa myydä ja toisten mielestä hinta on aivan liian kova. Vaikka hinta olisi mikä, aina se on jonkun mielestä jommassa kummassa ääripäässä.

En ole ammattilainen, enkä sellaiseksi pyrikään. Jatkossa lahjoitan, minkä lahjoitan ja loput taidan myydä siihen hintaan, että materiaalikustannusten lisäksi viivan alle jää hivenen hyvänmielen palkkiota. Jos jonkun mielestä edullisilla hinnoilla halveksun käsityöläisyyttä ja poljen muiden käsityöläisten hintoja, niin olkoon se heidän tulkintansa. Kutominen on kivaa monellakin tapaa, mutta ei ole myöskään mitään mieltä kutoa ja purkaa vain siksi, etteivät kaapit ja laatikot täyttyisi valmiista töistä. Töistä, joita kukaan ei liian kalliilla osta ja joita ei liian halvalla saa myydä. Lahjoittaisin kaikki, mutta sen verran on tienestit tiukassa, että jostain pitää saada myös rahaa uusiin lankoihin.


Ostin itselleni joululahjaksi muutaman käsityökirjan ja Merja Ojanperän "Kauneimmat villasukat" on yksi niistä. Päätin aloittaa kuluvan vuoden vähän erilaisella villasukkaotteella eli pyrin opettelemaan uusia malleja. Sitä toki olen tehnyt aiemminkin, mutta nyt yritän pureutua vaikean näköisiin malleihin. Ojanperän kirjassa on tosi kauniita sukkamalleja. Enimmäkseen naisille, mutta muutama myös miehille sopivia. Ohjeet ja kaaviot ovat selkeitä ja osin kuvien lisäksi myös sanallisesti selitettyinä.

Vasemalla Vadelmaiset, oikealla Kukkapolku-sukat.

Ensimmäisenä haasteena aloitin Kukkapolku -nimiset sukat, jotka kuvassa oikealla. Kirjan mallisukat löytyvät ylemmän kuvakollaasin oikeasta reunasta. 

Vasemalla oleviin Vadelmaiset -sukkiin löysin ohjeen Kardemumman talo -blogista. Käy kurkkaamassa, jos haluat ohjeen ja nähdä, millaiselta kuvio näyttää jalassa. Malli on todella helppo ja nopea ja todellakin viehättävämpi, mitä minun vaisu kuvani kertoo. 


Kukkapolku-sukkien ohje kaaviokuvineen näytti vaikeammalta, mitä sitten olikaan. Sen verran poikkesin ohjeesta, että käytin lankana valkoisen sijasta luonnonvalkoista ja sijoitin sukan varteen vain yhden virkatun kukan yhdeksän sijasta. Siihen on parikin syytä eli en ole nykyisin kovin innostunut virkkaamaan ja toiseksi tuo kukkien ompeleminen sukanvarteen on vielä ärsyttävämpää kuin lankojen päätteleminen.

Opetus: älä kuvaa valkoista kohdetta valkoista taustaa vasten.
 
Seuraavaksi otin työn alle Helmi-Orvokki -sukan, joka löytyy kirjakuvakollaasin vasemmasta reunasta. Laatikossani ei ollut harmaata eikä beigeä lankaa, joten toteutin omani yhdistämällä valkoiseen syklaamia. Ja tälläkin kertaa jätin valmiista sukasta virkatut kukat kokonaan pois. Tämäkin oli helppo malli. Tosin jalkapöydän päälle tuleva pitsikuvio vaati tarkkaavaisuutta ja ohjeen seurantaa. Käytin apuna nauhalla kaulaan ripustamaani kerrosrivilaskuria. Muuten olisin seonnut ohjeessa keskeytysten sattuessa. 

Kummankin sukan ohje on naisen jalankoolle 37, joten olen työstänyt mallia vähän isommaksi. Kukkapolku-sukassa kudoin yhden ylimääräisen pitsikuvion vaaleanpunaisine raitoineen ennen kärkikavennuksia ja Helmi-Orvokissa tein muutaman ylimääräisen sileän kerroksen pitsikuvion jälkeen. Myöhemmin totesin, että viimeisen pitsikuvion olisi voinut kutoa kokonaisuudessaan, ohjeessa se tehdään vain puoliksi.


Joulunpyhinä, ennen Ojanperän kirjan ottamista käsittelyyn, päätin tuhota suureksi pussilliseksi patoutunutta jämälankerien massaa. Lukemattomia eri värisiä ja pikkuruisia lankakeriä, joille olen pitkään miettinyt käyttötarkoitusta. Kaivoin esiin digitaalisen keittiövaa'an ja lajittelin langat toisiinsa sopiviin väriryhmiin. Punnitsin langat siten, että sain aina kahteen kerään suunnilleen saman määrän lankaa. 

Aloitin punasävyisistä langoista ja rauhoitin värit tekemällä sukkaan mustan resorin, kantapään ja kärjen. Kudoin saman aikaisesti molempia sukkia, jotta näin tarkemmin, miten pitkälle kustakin kerästä sukkaa valmistuu. Se on tärkeää etenkin silloin, jos haluaa likimain täsmälliset määrät samaa lankaa molempiin sukkiin. Liukuvärjätyistä langoista oli välillä todella vaikea löytää samaa aloituskohtaa, eikä se täysin aina onnistunutkaan. 
 

Toiset jämälankasukat kerrostuivat oranssi-keltaisista sävyistä. Vähän tuli vihreää ja harmaan sävyjäkin mukaan, kun samassa langassa oli useampia värejä. Jälleen yksivärinen resori, kantapää ja kärki rauhoittaa sekamelskaa.


Lilat sukat olivat tosi helppo nakki, sillä niissä lankajämä koostuu valtaosiltaan lilasta ja olisiko tuo raitalanka sitten vaahtokarkkia tai jotain muuta liukuvärjättyä raitalankaa. Liloja pikkukeriä oli jostain syystä kertynyt useampi kappale ja uskaltauduin kokeilemaan, riittäisikö niistä sukan pääväriksi. Riittihän se juuri ja juuri. Vajaan kerroksen verran jäi lankaa eli tarkalle otti.

Ruskeat, vihreät, siniset ja harmaat jämälangat odottavat vielä käsittelyä.

Pikkuisia lankajämiä ei missään nimessä kannata hävittää. Uskokaa huviksenne, mutta neljästä grammasta kutoo monen monta kerrosta ja muutamasta pikkuisestakin kerästä valmistuu äkkiä kokonainen sukka ja sille pari. Myös ihan sikinsokin räsymattotyyliin valituin tai valitsemattomin sävyin tulee hauskan näköisiä sukkia. Eikä kukaan kiellä tekemästä kahta erilaista sukkaa. Olihan Peppi Pitkätossullakin jaloissaan sukat eriparia.


Nämä eivät ole jämälankasukat, vaan ohjeen näin Facebookin Voihan villasukka -ryhmään jonkun lataamassa videossa ja mallin nimi on Flying Swallows (Lady in Red -blogissa ko. malli on nähtävissä alkuperäisen ohjeen mukaan toteutettuna). On muuten ihan helppo ja nätti malli, varsinkin toteutettuna esimerkiksi liukuvärjätyllä langalla. Menin mallia muuttamaan ja tulos on jotain ihan muuta. Koska valmiin työn purkaminen on äärimmäisen turhauttavaa, annoin olla. Tulipa kokeiltua Novitan Eero-lankaa, joka oli tarjouksessa ja josta löytyi kiva puolukanpuuron väri.




Joulupukki toi minulle myös tällaiset lapaset. Sain kyllä selvityksen, miten malli on toteutettu, mutta eihän se päähän jäänyt. Tarkoitus on jollain ajalla perehtyä aiheeseen paremmin. Moni taitava puikkojen heiluttaja varmaan osaa jo tästä kuvastakin mallin päätellä.


Uusi sukka on jo tuloillaan. Välityö. Seuraava luultavasti taas Merja Ojanperän kirjasta.

Huonekuusen latva

Loppiaisen nettiseikkailun tuloksena tilatut siemenpussukat ovat saapuneet. Jossain välissä pitäisi ehtiä laatia syvällisempi kylvösuunnitelma, sillä sen aika ei ole jossain tulevaisuudessa, vaan joidenkin lajien osalta jo käsillä. Tarkoitus on siis siirtyä takaisin perusasioihin eli puhumaan puutarhaa kaikkien sinne tänne seikkailujen jälkeen.
Saamattomuutta ilmassa, mutta eiköhän se taas tästä pois puhallu.
 

52 kommenttia:

  1. Kyllä sinä olet oikea sukka-taituri,itselle tuottaa vielä perussukatkin vaikeuksia, vaikka niitä muutamat olen tehnytkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taito kasvaa tehdessä. Kolmatta vuotta nyt urakoin villasukkia, mutta sitä ennen väliä oli liki 20 v. Ei mennyt se ensimmäinen eikä toinenkaan pitkän välin jälkeen ihan ohjeiden mukaisesti. Kutomisesta on nyt tullut arkinen intohimo. Puikkojen heiluttelu pitää myös sormien nivelrikon kurissa.

      Poista
  2. Voi että millainen mestari olet! Kun kerroit tuosta hinnoittelusta ja muusta...en kyllä koe että poljet kenenkään hintoja, et kuitenkaan villasukkia leipätyöksesi tee ja olen samaa mieltä että ainakin lankojen ja hyvänmielenpalkan hinta on aivan kohtuullinen saada.

    Voi siis upeutta, niin ihania sukkia! Mun täytyy etsiä tuo kirja myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilasin kirjan Adlibriksestä, sitä on hyvin saatavissa muuallakin. Meidän kirjastossa ei vielä ollut ja halusinkin omaksi, jotta voin toteuttaa malleja omaan tahtiin. Ihania ohjeita ja useimmat helpompia, mitä ensinäkemältä näyttää.

      Oman työn hinnoitteleminen näyttää olevan tosi vaikeaa. Monet eivät tiedä, kuinka paljon hyvät langat maksavat. Haluan vain päästä ylimääräisistä eroon, enkä ajattelekaan sukkamyynnillä ryhtyä elämään tai peräti rikastumaan.

      Poista
  3. Kyllä olet tehnyt kauniita sukkia, minä teen vain perussukkia en jaksa keskittyä noihin kuvioihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perussukille on aina tarvetta. Erilaisiin pitsi- ym. malleihin joutuu keskittymään ja paneutumaan. Siksi minäkin välillä teen ihan yksinkertaista.

      Poista
  4. Aivan ihania sukkia!!!
    Itsekin neulon lähes päivittäin sukkia, sillä se on niin rentouttavaa. Olen neulonut sukkia lahjaksi perheenjäsenille ja ystäville, mutta pääasiassa neulon Joulun Lapsi-keräystä varten. Moni lapsi on saanut lämpöiset sukat viluisiin varpaisiinsa ja jokaisen silmukan olen siunauksin siivittänyt. Näiden sukkien neulomisesta tulee itselle tosi hyvä mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahjaksi minäkin mielelläni kudon ja annan syksyisin yleensä asunnottomien yön keräykseen. Iltaisin en vain pysty istumaan kädet sylissä mitään tekemättä ja mikäpä sen mukavampaa, kuin kutominen. Muutama vuosi sitten sormissani todettiin nivelrikko ja siihen kutominen on ollut todella hyvää lääkettä.

      Poista
  5. Vai on saamattomuutta ilmassa!? Mitä sinä sitten saatkaan aikaan, kun ei saamattomuus vaivaa, kun saamattomana olet tehnyt tuollaisen määrän ihania sukkia!
    Tuo oman työn hinnoittelu on niin vaikeaa, kaikessa muutkin kuin sukissa. Itsekin teen paljon lahjaksi tai materiaalin hinnalla kavereille, kun en työkseni niitä tee. Myyjäisissä hinnoittelemaan niin, että jää vähän työpalkkaakin.

    Kylvösuunnitelmat minullakin jo mielessä, taas kerran pitää yrittää pysyä kohtuudessa 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamaton on näköjään saanut aikaan villasukkia, mutta moni muu asia on jäänyt tekemättä.

      Ystäville ja tutuille annan yleensä sukkia ilmaiseksi, paitsi, jos erityisesti pyydetään jotain tekemään. Silloin katson ihan asialliseksi pyytää maksamaan materiaalin. Muutaman kerran olen myynyt sukkiani myyjäisissä, joissa villasukkakauppiaita on yleensä muitakin. Silloin on hämmentävää, kun joku myy alle materiaalihinnan ja toinen taas pyytää designtuotteen hintaa. Joulun alla olin myyjäisissä, jossa ostajia kävi äärimmäisen vähän ja yhdenkin osoittaessa kiinnostusta jonkun villasukkaa kohden, mummot ryhtyivät alentamaan kilpaa hintojaan. Yksi olisi myynyt miestensukat 4 eurolla, kunhan vain kaupat tulevat. Ei tullut kauppoja, ostajaehdokas sanoi kutovansa sukat itse. Kunhan kävi katselemassa kivoja malleja.

      Poista
  6. Voi hyvät hyssykät, en näkisi sinua missään enkä milloinkaan saamattomuuden tilassa! Luulen, että olet yksi järjestelmällisimmistä ja ahkerimmista ihmisistä, mitä tiedän. Noin kauniita sukkia kasapäin nytkin valmiina.
    Toi käsitöiden hinnoittelu on todella vaikea asia. Käsityöt ansaitsisivat kyllä parempaa arvostusta.
    Kylvösuunnitelmia täälläkin mietitään kuumeisesti. Kohtuudessa pysyminen voi olla vaikeaa, taas kerran...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meikäläinenkin hallitsee saamattomuuden ja vätystelyn. Tosin pientä koulutusta siinä ehkä tarvitsen, sillä perfektionistinen luonteenlaatu ei hevillä anna periksi.

      Luultavasti nuo tulevat kylvöt ja keväiset suunnitelmat pukkaavat jossain alitajunnassa pintaan ja aiheuttavat muissa hommissa saamattomuutta. Puutarha-ajatukset vetävät väkisinkin puoleensa.

      Poista
  7. Niin hienoja sukkia, olet taitava. Nuo Kukkapolku sukat on niin kauniit. Itselläkin kaappi pursuaa villasukkia, mutta en aio kuitenkaan lopettaa niiden tekemistä, se on niin mukavaa ajankulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Kutominen on todella mukavaa ja rauhoittavaa. Kaupat on pullollaan ihania lankoja ja uusia värisävyjä. Vähän niinkuin värityskirjan ja -liitujen kanssa leikkisi.

      Poista
  8. Ihania sukkia!! Nyt ovat sukkapuikot saaneet huilia, mutta nuo Vadelmaiset olisivat pikkutytölle ihan kivat. Taidankin parempia kuvaussäitä odotellessa tuollaiset kutoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vadelmaiset olisivatkin pikkutytölle oivallinen sukkamalli. Nopea ja helppo kutoa ja lopputulos tosi kaunis.

      Poista
  9. Vautsi, olet oikein intohimoinen sukantekijä. Ovat tosi kauniita!
    En ite ole saanut aikaiseksi kuin yhdet, ne yritin tehdä eriparisiksi, mutta aika paljon samanlaiset tulivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa tosiaan lähennellä jo intohimoa. Yritin joulunaikaan istua illalla ilman kutimia, mutta ei siitä mitään tullut. Kutominen on mukavaa hommaa ja samalla tulevat nivelet hoidettua.

      Poista
  10. Toisinaan on mukava tehdä sitä perusjuttua, vaikkapa telkkaa katsoessa mutta kiinnostavaa on ottaa joku haastava juttu, kirjoneule tai kohoneule. Siinä pistää itsensä oppimaan uutta. Sukat ovat kuitenkin käyttöesineitä, kyllä niille ottajia löytyy. Kaikki sukat kuvissa ovat houkuttelevan näköisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parin vaativamman mallin jälkeen on ihan pakko tehdä perussukkaa saadakseen aivonsa taas nollattua. Kirjoneule on minun heikkouteni, joten se on yksi haaste, johon vielä jossain vaiheessa aion paremmin paneutua.

      Poista
  11. Paljon ja kauniita sukkia olet taas kutonut. Itse olen kyllä sitä mieltä, että täytyyhän kutojankin saada jotain asiallista korvausta myymistään sukista. Lahjoitukset ovat sitten asia erikseen.
    Langat eivät ole suinkaan kutojalle ilmaisia ja työlle täytyy laskea oma hintansa. Asiakas kyllä sitten itse päättää millä hinnalla ja millaiset sukat haluaa ostaa. Niin moni varmaan ilahtuu voidessaan yleensä hankkia käsintehtyjä villasukkia valmiina. Kaikki eivät välttämättä ehdi tai halua ryhtyä sukkia itse kutomaan tai tarvittavaa sukantekotaitoa vain ei ole jostain syystä tullut hankittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaiset käsityöt ja myös sukkien kutominen on tänä päivänä suorastaan muotia, mikä on hieno asia. Kaikki ei kuitenkaan koskaan innostu kutomisesta tai käsitöistä ylipäätään. Kuka mistäkin syystä. Meidän maassa villasukille on varmasti aina tarvetta. Niin paljon ilmasto ei taatusti muutu.

      Yleinen hintatason nousu vaiko harrastuksen lisääntyminen lienee syynä, mutta villalankojen hinnat nousevat kaiken aikaa hurjaa vauhtia. Huonosta langasta ei kannata kutoa ja hyvät maksavat.

      Tällä hetkellä niin moni kutoo villasukkia, joten varmasti jokainen saa omansa itselleen sopivalla hinnalla. Kaupasta ei oikein aitoja villasukkia tahdo löytyä.

      Poista
  12. Onpa taas ihania villasukkia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ronja! Puikot viuhuu iltaisin, joten valmista syntyy tasaiseen tahtiin.

      Poista
  13. Ihania villasukkia olet tehnyt!
    Kukkapolku sukat on hienot!
    Hyvää illan jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Ehkä jätän Kukkapolut omaan käyttöön. Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  14. Mielettömän kauniita villasukkia. Ei se minusta ole suinkaan ongelma, jos tykkää neulomisesta! Minustakin olisi kiva neuloa, jos osaisin. Minusta nuo Kukkapolku-sukat ovat tosi ihanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma kai on se, että innostus kutomiseen täyttää ennenpitkää laatikot ja kaapit. Vaan onpa maailmassa vakavampiakin ongelmia, joten ei hätää.
      Kiitos kauniista sanoistasi. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  15. Nyt piti henkäistä syvään villasukkien edessä - onpa upeita malleja! Tosi persoonallisen näköisiä ja vallan salonkikelpoisia hienompaankin käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole meillä salonkia, mutta jospa menisin Kukkapolku-sukissa kesän korvalla pergolaan iltapäiväkahville. Olisi juhlallinen olo. Ja säästä riippuen mahdollisesti myös hikinen...

      Poista
  16. Sun tekemiäs sukkia ihailen suu auki, ne on niin upeita.
    Tosta myynnistä, mulla on noitten korttien kanssa sama tilanne.
    Kukaan ei maksais kuin euron, ne vertaa heti jonkun halpiksen hintoja. Eivätkö oikein tajua, materiaalin hintoja ja työn hintaa.
    Sukissa on sama juttu, lankojen hinta ja jos itselle pitäis saada työpalkkaa, niin sellaista hintaa en mä ainakaan voi pyytää.
    Mä teen kans sukkia omalle väelleni, kiva on antaa.
    Kortteja teen omiin tarpeisiini. Olen kokenut et se on parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tehdyt kortit voisi melkeinpä hinnoitella korkeammaksi, kuin kaupan kortit, jotka on yleensä täysin teollisia. Hinnoittelu on kuitenkin ikuisuuskysymys. Joku oli laskenut, että jos yrittäjävinkkelistä laskisi villasukalle hinnan, tulisi design-polvisukkapari maksamaan 1200 euroa.
      Sukat on mukavia lahjoja. Varsinkin sellaiselle, joka ei itse kudo.

      Poista
  17. Paljon olet tehnyt kauniita sukkia. Hyvää loppuviikkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Valmista tulee, kun lähes joka ilta kudon.

      Poista
  18. Ihastuttavia sukkapareja! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  19. Mahtavia sukkia. Olet todella ahkera kutoja. Pitäisi itsekin taas tarttua kutimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Lähes joka ilta kudon ainakin vähän, joten äkkiä siinä valmista tulee.

      Poista
  20. Aivan ihania sukkia! Oletpa ollut ahkera. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Viikonloppu alkaa olla lopuillaan, mutta nautitaan vielä näistä jämistäkin.

      Poista
  21. Sisareni kutoo paljon sukkia myyntiin ja kuulosti niin tutulle nuo hintavertailut. Hän kutoo ohuesta villalangasta sukkia ja niiden tekemiseen menee tunti jos toinenkin. Eihän niitä ilmaiseksi viitsi myydä, vaikka tekopalkkaa ei juuri jääkään.
    Kauniita sukkia olet tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Materiaalin hinta nyt ainakin pitäisi saada ja mielellään vähän myös tekopalkkaa. Ohuesta langasta kutominen vaatii todellakin enemmän työtunteja.

      Poista
  22. Todella kauniita sukkia. Tuo kirja täytyykin katsoa lainaan kirjastosta, jos löytyisi. Muutkin sukkasi ovat aina taattua tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustakissa! Meidän kirjastoon ei kirjaa vielä ollut tullut ja varmaan sitä joutuu jonottamaan, kun se hankitaan. Tilasin omani Adlibriksestä, jossa se oli edullisempi, kuin muissa kivijalka- ja nettikirjakaupoissa.

      Poista
  23. ÄÄh, pitäisikö minunkin ryhdistäytyä ja opetella joku uusi sukkamalli? Teen aina sitä yhtä ja samaa - tosin opin sukankutomisen vasta 35-vuotiaana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusien sukkamallien opetteleminen on mukavaa. Harvoin eteen tulee sellaista mallia, jota ei ymmärrä eikä vähän miettimällä opi. Välitöinä on sitten hyvä tehdä ihan tavallisia sukkia, että saa päänsä nollattua. Ja varsinkin, jos meinaa kutoessa seurata jotain tv-ohjelmaa vähän tarkemmin.

      Poista
  24. Jestas sulla on hyvä käsiala! Ihan mielettömiä, nostan hattua. Olen hard-core villasukkakuluttaja ja seuraan näitä malleja senkin takia. Toi ekan kuvan vasensukkamalli oli mulle ihan uusi kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tosi kaunis kuvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati! Villasukkien kutominen on tosi mukavaa ja uusia malleja opetellessa pääsee haastamaan itseään. Kuljen aina kotona villasukat jalassa ja se tekee olon jotenkin ihanan pehmoiseksi ja jopa ylelliseksi. Sen kun ihmiset tajuaisivat, villasukat olisivat entistä suurempi menestys.

      Poista
  25. Voi miten upeita sukkia oletkaan taas kutonut! Kyllä olet taitava! Minun taitoni karttuu myös, mutta hitaammanpuoleisesti, koska joka ikisen sukka-ja lapasparin kudon useampaan kertaan, siis puran ja kudon.. vielä joskus opin, niin itselleni uskottelen! Aivojumpaksi sitä nimitänkin, niin paljon pää höyryää;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti opit. Kuinkahan monta kertaa minäkin olen katsellut erilaisia opasvideoita vaikeimmista kohdista ja lopulta se oivallus tulee. Pieniä virheitä en enää edes pura, jos neule muuten täyttää tehtävänsä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!