Sain luettavakseni Into Kustannus Oy:n julkaiseman "Kotipihan valtaajat - opas haitallisten vieraslajien torjuntaan" -kirjan. Kirjan ovat kirjoittaneet maatalous- ja metsätieteiden tohtori Miia Jauni ja haitallisiin vieraslajeihin erikoistunut biologi Markus Seppälä.
Miia Jauni on useiden vuosien ajan tutkinut haitallisia vieraskasveja sekä selvittänyt niiden menestymiseen vaikuttavia tekijöitä. Hän on puuhannut haitallisten vieraslajien parissa niin luonnonsuojelujärjestössä, lainsäädännön valmistelussa kuin kotipihallakin.
Markus Seppälällä on vuosien kokemus vieraslajeihin liittyvästä neuvonnasta, koulutuksesta ja luennoimisesta sekä torjuntatoimien suunnittelusta ja koordinoinnista. Seppälä on Suomen luonnonsuojeluliiton edustaja kansallisessa vieraslajiasiain neuvottelukunnassa ja on sen kautta osallistunut lainsäädännön ja haitallisten lajien listan kehittämiseen.
Vieraslajit ovat levinneet maahan ihmisen toiminnan seurauksena, joko tahattomasti tai tarkoituksellisesti tuotuina. Vieraslajit eivät kuulu Suomen alkuperäiseen lajistoon. Vieraslajiksi määritellään myös laji, joka on saapunut alun perin ihmisen avustamana naapurivaltion alueelle ja sen jälkeen levinnyt maahamme omin voimin (kuten supikoira).
Tulokaslajeiksi taas kutsutaan sellaisia maassamme uusia lajeja, jotka ovat levinneet lähialueilta Suomeen omin avuin, ilman ihmisen avustusta. Tulokaslajit ovat siis luontaisesti laajentaneet omaa levinnäisyysaluettaan (esim. merimetso, neitoperhonen ja rusakko).
Monet vieraslajit ovat saapuneet Suomeen jo kauan sitten ja ne voidaan saapumisajankohdan perusteella jakaa muinaistulokkaisiin ja uustulokkaisiin.
Vain pieni osa vieraslajeista pystyy vakiintumaan uudelle alueelle ja vain pieni osa vakiituneista vieralajeista aiheuttaa vakavaa vahinkoa alkuperäiselle lajistolle, ekosysteemeille, maa- ja metsätaloudelle tai muille elinkeinoille. Ekologisen ja taloudellisen haitan lisäksi vieraslajista voi olla myös terveydellistä haittaa. Vahinkoa aiheuttavia vieraslajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.
Haitallisten vieraslajien haitat ovat moninaisia
- uhkaavat luonnon monimuotoisuutta
- taloudelliset kustannukset torjunnasta ja hävittämisestä
- terveydelliset haitat (esim. jättiputken ihoreatkiot ja marunatuoksukin allergisoiva vaikutus
- esteettiset haitat (kurttulehtiruusujen valoittamat rannat, kanadanhanhien jätökset puistoissa ja uimarannoilla)
Tiesitkö, että esimerkiksi Iso-Britanniassa japanintatar alentaa jo merkittävästi kiinteistöjen arvoa ja vaikeuttaa asunto- ja kiinnelainojen saamista.
Kirja on selkeä ja helppolkuinen. Alkuosan yleisen osuuden jälkeen on omat osionsa kasveille ja eläimille. Kunkin kasvin/eläimen kohdalla kerrotaan tuntomerkit, elinympäristö, miten leviää, alkuperä ja levinneisyys Suomessa, haitat, miten toimia ja mihin voi sekoittaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Kirjan lopun liitteissä on mm. luettelo EU:n haitallisista vieraslajeista, pieni sanasto, aakkoselliset lajihakemistot ja kirjavinkkejä aiheesta lisälukemiseksi.
Olen toki tiennyt vieraslajeista ja haitallisista vieraslajeista jo pitkään. Aihe kolahti konkreettisesti vasta, kun halusin päästä eroon tuttavalta saadusta jättitatarista. Työtä tatarin hävittämiseksi olemme tehneet nyt noin kolme vuotta, eikä loppua ole vielä näkyvissä. Voin siis hyvin kuvitella, miten työlästä ja kallista jonkun tietyn kasvin tai eläimen torjuminen on hiukankin isommassa mittakaavassa.
Kotipihan valtaajat on ensimmäinen kattava tietokirja kotipihojen ja puutarhojen haitallisista vieraslajeista. Kirjan avulla tunnistat luonnolle, kukkarolle ja terveydelle haitalliset vieraslajit ja opas antaa viimeisimpään tutkimustietoon perustuvia vinkkejä, miten päästä eroon valtaajista ja estää niiden leviäminen luontoon.
Kirjassa on runsaasti meille kotipuutarhureillekin tuttuja kasveja, jotka jo kuuluvat haitallisiin vieraslajeihin. Joidenkin lajien aiheuttama uhka on jo nyt mittava, toisten suhteen ollaan vielä alkutaipaleella. Näin uuden istutuskauden kynnyksellä kirjan lukeminen avasi taas uusia näkökulmia ja laittoi pohtimaan, kuinka tärkeitä ja elämää suurempia voivat olla myös meidän jokaisen yksittäiset ratkaisut.
Miia Jauni Markus Seppälä
Kotipihan valtaajat - opas haitallisten vieraslajien torjuntaan
Into Kustannus Oy
ISBN 978-952-264-751-01
Lisäys 27.4.2017: Lisää tietoa haitallisista vieraslajeista löydät Luonnonvarakeskuksen Vieraslajit.fi -sivustolta, kuten Terrafiore alempana kommentissaan kertoo.
Minäkin sain tämän kirjan pari päivää sitten, mutta en ole vielä sitä lukenut. Hyvältä ja hyödylliseltä kirjalta vaikuttaa.
VastaaPoistaMielenkiintoinen ja asiallinen kirja. Yllättävän paljon haittoja saattaa olla ihan tutuissakin kasveissa.
PoistaMinulla on tuo sama kirja juuri luvussa. Se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja aiheelliselta.
VastaaPoistaKiteytät hyvin tuossa viimeisessä lauseessa minunkin pohdintaani. Meillä jokaisella kotipuutarhurilla on oma vastuumme suuremmastakin alueesta, kuin vain omasta pläntistämme. Lisäksi meillä puutarha-alan ammattilaisilla on vielä suurempi vastuu. Puutarha on kyllä todella monisäikeinen juttu.
Kyllä tällainen tavallinen kotipuutarharikin voi istua paljon vartijana. Ajattele, kuinka monelle sitä on itsekin omasta puutarhastaan taimia jakanut. Ja miten jakaa tietoa kasveista blogissaan. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea ja suositella sitä myös muille.
PoistaHyvä postaus, faktat kohdallaan. Pitääkin päästä käsiksi tuohon kirjaan. :)
VastaaPoistaKirjastoista en tiedä, mutta myynnissä kirja ainakin on. Hyödyllinen ja suositeltava kirja.
PoistaNäitä asioita on hyvä jokaisen puutarhurin miettiä. Itse taistelen balsamia vastaan, jonka tyhmyyksissäni toin lapsuuden kodin pihasta omaan kukkapenkkiin.
VastaaPoistaSamoin minulle kävi jättitatarin kanssa. Istutin omaan pihaan, kun ystävältä sellaisen sain ja tykkäsin kasvin tuomasta näkösuojasta. Kunpa olisin tiennyt, minkälaisen riesan siitä sain.
PoistaKiitos kirja-arviosta ja ajankohtaisen aiheen esille tuomisesta. Täytyypä hankkia itsellekin lähdeteokseksi, jotta tiedot ovat ajan tasalla kun silloin tällöin käyn aiheesta luennoimassa. Jospa saisin itsekin aikaiseksi aiheesta kesällä postata, sillä kesäpaikassa ovat meneillään aika laajat jättipalsamin ja komealupiinin torjuntaprojektit. Nyt kolmantena vuonna alkaa jo tuloksia näkyä, joten torjuntahommat kyllä kannattaa, kunhan jaksaa olla sinnikäs!
VastaaPoistaKirja kannattaa vähintäänkin lukea, vaikka sinulla kirjan tieto on varmaan jo hallussa. Jos käyt aiheesta luennoimassa, kirjaa voi siinä yhteydessä hyvin myös esitellä ja suositella luettavaksi. Hämmästyttävän vähän kotipuutarhareilla on tietoa haitallisista vieraslajeista.
PoistaSinnikkyyttä olemassa olevien haittakasvien tuhoaminen tosiaan vaatii. Sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ja naapuruston yhteistyötä kannattaa myös korostaa. Ei auta, jos yksi piha torjuu, jos muut ympärillä eivät tee mitään.
Kirja on todella hyvää. Minäkin aikoinaan taistelin balsamia vastaan sain kerran lahjaksi ystävältä taimen, kun en silloin tuntenut sitä kukkaa
VastaaPoistaenkä tienyt miten kovasti se leviää. No kyllä minä lopulta sain sen kokonaan hävitettyä.
Onpa hienoa, että sait balsamin hävitettyä. Onhan se nätti kasvi, mutta todella hanakka leviämään ja hankala päästä siitä eroon.
PoistaJossain näinkin maininnan tuosta kirjasta ja kiinnostuin kovasti. Tämä sinun esittely vain lisäsi kiinnostusta.
VastaaPoistaKannattaa lukea, jos vain jostain löydät. Kuuluu ihan kotipuutarhurinkin perustietämykseen tuntea haitallisia vieraslajeja, että osaa niitä välttää.
PoistaKiitos postauksesta! Ja minulla myös tuon kirjan käsiin etsiminen edessä. Olen asiaa usein pohtinut, että mitään uskallan istuttaa pihaani, etten tee suuria tuhoja. Minulla on itselle uusi vanha piha, ja olen kuullut ja lukenut paljon kauhutarinoita kasveista joista ei pääse eroon. Vielä pitää selvittää onko sillä mitään tekemistä vieraslajien kanssa, vai voiko alkuperäiskasvistokin olla yhtä hankalaa. Minä kun olen aloittanut puutarhaharrastuksen nollatiedoista reilu vuosi sitten.
VastaaPoistaPaljon on kasveja, joita ei luokitella mitenkään haitallisiksi, mutta jotka kotipuutarhassa aiheuttavat harmaita hiuksia. Sellaisista olen itsekin muistaakseni viime vuonna postannut. Sopivissa olosuhteissa niistäkin voi tulla riesa. Haitalliset vieraslajit on kyllä hyvä tietää, sillä moni niistä on ollut ja osa on yhäkin kotipuutarhoissa yleisiä. Niitä saattaa saada ystäviltä ja tutuilta taimina, jollei niitä tunnista ja osaa sitten kieltäytyä. Siinä mielessä tämä kirja kyllä kannattaa lukea. Ikinä en jättitatarta pihaani enää istuttaisi, mutta 20 v sitten sen haitallisuudesta ei vielä puhuttu mitään.
PoistaKritisoin tätä vieraslajijuttua siinä, että Suomi pitäisi jakaa kahtia. Eteläpuolella lajeista voi olla haittaa, mutta pohjoispuolella ilmastollisista syistä ei. Raja menee jossain Kokkolan kohdalla viistosti kaakkoa kohti.
VastaaPoistaMontaa vieraslajiksi listattua olen yrittänyt hellyydellä kasvattaa, mutta ei tahdo olla menestystä. Jos taimen saa pysymään hengissä, niin ei se ainakaan lisäänny. Esimerkiksi keltamajavankaali olisi upea, mutta kolmesta taimesta yksi enää kituu hengissä.
Keltamajavankaali onkin levinnyt luontoon meillä vasta eteläisessä Suomessa, mutta se luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, eikä sitä nykyisin saa tuoda maahan, eikä edes kasvattaa. Jopa hallussapito on laissa kielletty. Monet aikoinaan puutarhan koristekasveiksi tuodut ovatkin alkaneet levitä voimakkaasti ja paljon on haitallisia vieraslajeja, joita tavataan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Kaikkien haitallisten vieraslajien kohdalla ei edes meidän kylmä iilmastomme ole este leviämiselle. Parempi on välttää ja torjua silloin, kun esiintymät ovat vielä pieniä. Ilmastomuutoksen myötä monesta nyt viattomalta tuntuvasta kasvista tai eläimestä saattaa tulla hirvittävä riesa.
PoistaKertooko kirja mitään tuosta ah niin inhotusta hirvikärpäsestä?
VastaaPoista1970 luvulla osallistuin Imatralla erääseen Suomen Ladun ulkoilutapatumaan ja siellä oli ohjelmassa tietysti myös luontopolku ja eräällä rastilla oli pienessä muovipussissa pieni ötökkä ja se piti tunnistaa. Ötökkä oli ihan uusi tulokas Itä-Suomessa ja sieltä se sitten ajan kanssa on levinnyt tänne muualle Suomeen meidän metsässä kulkevien suureksi inhon ja riesan aiheuttajaksi. Eli ötökän ihan oikea nimi oli hirvensaivartajakärpänen. Minä sen tunnistin tai olin siitä lukenut ja ihan arvaamalla muistin oikean nimen.
Tällainen tulokas ja kuulema se tuli lähinnä Karjalan kannaksen hirvieläimistä eli lentäen rajan yli.
Kirjassa ei ole mainintaa hirvikärpäsestä. Johtuu ehkä siitä, että vaikka se on tulokaslaji, sitä ei ole luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Toki se ihmiselle aiheuttaa haittaa ja on inhottava, mutta se ei ole vaarallinen ihmiselle, eläimille tai luonnolle siten, kuin haitalliset vieraslajit luokitellaan. Kannattaa lukea kirja. Se avartaa meitä kotipuutarhureitakin.
PoistaHyvä ja hyödyllinen kirja:)
VastaaPoistaJuuri sitä tuo kirja on. Oikeastaan jokaisen kotipuutarhurinkin se kannattaisi lukea.
PoistaHyvä postaus!
VastaaPoistaVarmasti hyödyllinen kirja.
Viime kesänä Hollannissa olimme yhdessä rantakaupungissa. Meren ranta oli korkeita heinäisiä dyynejä. Siellä kulkiessani huomasin miten tuhottomasti siellä kasvoi kurtturuusua. Varmasti vieraskasvi.
Kurtturuusu onkin yksi haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu kasvi. Se sietää hyvin suolaisuutta ja viihtyy hiekkaperäisessä maassa, joten siksi se on valloittanut erityisesti rantoja niin mantereella kuin saaristossakin.
PoistaKurtturuusu
Kurtturuusu huonon maineen vuoksi ihmiset leimaavat nykyisin monet kurtturuusun sukulaiset yhtä haitallisiksi, mutta se ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Hansa-ruusua suositellaan kurtturuusun korvaajaksi, koska se ei leviä kurtturuusun tavoin.
Tuntuu mielenkiintoiselta kirjalta. Kiitos, että esittelit sen meille. Hyvää alkavaa viikkoa.
VastaaPoistaKiitos Nila, viikko on alkanut mukavasti ja toivotan samaa sinulle!
PoistaKirja on hyvä ja hrlöpolukuinen. Suosittelen sitä lämpimästi myös kaikille kotipuutarhureille.
Itse en ole kyseistä kirjaa lukenut, mutta vaikuttaa ihan hyvältä ja asianmukaiselta teokselta.
VastaaPoistaKirja sisältää tärkeää tietoa myös kotipuutarhureille. Kannattaa lukea.
PoistaPalasin pari päivää sitten lomamatkalta Kroatiassa, jossa kiertelimme sisämaata ja rannikkoa. Japanintatar oli siellä vallannut kokonaisia joenrantaniittyjä esimerkiksi Zagrebissa.
VastaaPoistaSuomessa tatarit eivät onneksi ole vielä niin suuri riesa, mutta kyllä on syytä olla tarkkana näiden haitallisten vieraslajien kanssa.
PoistaMoni suhtautuu huolettomasti moniin levinneisiin vieraslajeihin, jos ne eivät kosketa omaa lähipiiriä. Mutta harva tulee ajatelleeksi noita kirjassakin mainittuja haittoja laajemmassa mittakaavassa, jolloin puhutaan jo rantojen, elinkeinon ja asuinalueen riskeistä. Varmasti hyvä kirja!
VastaaPoistaNiinpä, kyllä jokaisen tulisi ajatella asioita laajemmin. Kukaan ei elä ja asu missään umpiossa, johon ulkopuolella tapahtuvat asiat eivät vaikuttaisi.
PoistaLUKEn Vieraslajit-sivuilla on myös kattavasti tietoa vieraslajeista ja niiden levinnäisyydestä. Kunkin kasvin kohdalla on paljon kuvia tunnistamisen helpottamiseksi, torjuntaohjeita ja oikeassa sivupalkissa levinnäisyyskartta. Sivun ylälaidassa on myös sekä Suomen maakohtainen että EU-tason luettelo haitallisista vieraslajeista: http://vieraslajit.fi/lajit/HBE.MG2/list
VastaaPoistaKiitos Terrafiore! Luken sivuilla olen itse käynyt tsekkaamassa näitä asioita. Liitän tuon linkin postaukseen, jotta se on sieltä myöhemmin tarvittaessa nähtävissä.
PoistaNäyttää siltä, että näissä ongelmalajiryhmissä olisi paljon opiskeltavaa. Usein vain ilahtuu, kun pihaan ilmaantuu joku mielenkiintoinen tulokas, mutta täytyypä tarkistaa luettelot! Hyvä postaus!
VastaaPoistaEsimerkiksi linnut kuljettavat monien vieraslajien siemeniä ja siten haittakasveja voi ilmaantua myös omaan pihapiiriin. Ennenkuin antaa kasvin kotiutua, kannattaa varmaan tutustua sen ominaisuuksiin.
PoistaMä haluun ton kans! Vieraslajikasvit, biodiversiteetti, luonnonkasvit ja ekologia yleensä oli mun lempiaiheita jo koulussa.
VastaaPoistaHyödyllinen kirja niin harrastelijalle kuin ammattilaisellekin. Vieraslajit ovat sen verran iso haitta, että niistä pitää kasvien kanssa tekemisissä olevien ihmisten tietää.
Poista