Sivut

perjantai 5. toukokuuta 2017

Aurinko ja lämpö sai vipinää kinttuihin

Pioni, mutta mikä?

Vapun jälkeinen viikko on ollut kiireistä. Kaiken mahdollisen ajan olen viettänyt pihamaalla, eikä sekään ole riittänyt. Kuvaamisetkin ovat jääneet muutamaksi pikaräpsyksi. Pihan olen sentään kiertänyt vähintään kerran päivässä ja ihmetellyt kaikkea mullasta nousevaa. 

Käykö teille muille niin, ettette muista edelliskesän istutuksia. Minä ainakin joudun näin keväällä miettimään, mitä ihmettä tuostakin nousee, vaikka mukamas pidän niin hyvää kirjaa kaikista istutuksistani.

Varjolilja

Alapihalle tulevan metalliverkkoaidan pystytys siirtyy ainakin viikolla, sillä emme saaneet kaikkia tarvittavia osia. Suursäkki multaa on tilauksessa ja samassa kuormassa myös koivuklapeja. Edellisvuoden multatilauksesta on vielä vähän jäljellä, mutta alkuviikosta säkin keskiosa oli edelleen jäässä. Suursäkeissä tilaan yleensä puutarhamultaa, joka käy vähän kaikkeen. Yleismultaan sekoitettavaksi tai kokonaan sitä korvaamaan rahtaan muutaman kerran kesässä auton takapaksissa säkkimultaa. Nytkin sitä pitäisi hakea, mutta aikataulu paukkuu sen verran, että jäänee ensi viikkoon.

Pioni Coral Charm

Alapihalle tulevan aidan tieltä kaivoin ylös 60 kuusentainta ja siirsin ne talon päätyyn. Alkuun kuvittelin, että kuuset voisivat jäädä metalliaidan oheen, mutta sehän oli ihan järjetön idea. Kasvaessaan kuuset olisivat mahdollisesti kaataneet aidan ja toisaalta aidan lomasta kuusia olisi myöhemmin vaikea kaivaa pois. Talon päätyyn olin ajatellut istuttaa tuijia aidaksi, koska ne kasvavat nopeasti tuoden näkösuojaa ja varjoa. Kuuset ovat hitaampia, mutta ehkä siedän paljautta talon päädyssä sen aikaa, kun kuuset saavat vähän enemmän mittaa. Kesän myötä alueelle nousee sentään töyhtöangervoa, joka tuo viherrystä paljaaseen ympäristöön.

Kuolanpioni - Paeonia anomala

Lehtikomposteista sain kolme vihdoin käännettyä ja siirrettyä alapihan laitaan. Neljäs oli alaosasta vielä jäässä, mutta sain kammettua lautakehikon sen ympäriltä pois ja pian voin varmaan kärrätä hyvin maatuneen ja vihdoin sulaneen kasan pensaiden alustoille. Niin alapihan kuin yläpihankin olen haravoinut varmaan kolmeen kertaan, mutta joka ikinen pienikin tuulenpuuska pyörittää hakkuualueelta lehtiä meidän pihaan. Enää en jaksa niistä piitata. Isompia oksia nappaan ohimennessäni pois kulkuväyliltä.

Kotilot ovat heränneet. Ensimmäinen mateli käytävällä vastaan eilen aamulla, kun olin lähdössä. Niin kiire ei koskaan ole, ettenkö kaikkein röyhkeimmät kotilot ehdi etikkaan hukuttaa. Onneksi olin jo sijoittanut muutaman etikalla höystetyn pesuainepurkin talon nurkille. Eipä tule houkutusta nakata kotiloita kauemmas. Sieltähän ne vyöryvät joukolla takaisin ja siinä matkalla napostelevat minun kasvejani.

Omenapuut luovat hauskoja varjoja

Ukkokulta on pessyt tiilikatolta pois sammalta ja talven aikana sinne kertynyttä roskaa. Tänään on menossa kolmas pesupäivä ja varmasti vielä riittää hommaa yhdeksi päiväksi. Pikkaisen tuli viivästystä, kun painepesuri hajosi ja sitä piti lähteä kaupasta ostamaan.

Mikään homma ei mene näköjään kerralla putkeen, vaan katon pesemisestä aiheutuu runsaasti lisätyötä. Katolta vesipesun mukana tuleva sammalmössö pitää haravoida ja kuskata pois käytäviltä. Ikkunat ovat nyt aivan täynnä likaisia vesiroiskeita ja valumia. Terassi pitää pestä. Samoin pergolan valokate, jonne myös roiskuu sammaleista kuravettä. Eilen meinasin viedä pyykkiä ulos kuivumaan, vaan enpä vienytkään. Ensin piti pestä pyykkiteline, kuten myös mattoteline. 

Omenapuun silmut pullistelevat. Tässä Huvitus.

Keskiviikkona kiikutin autotallista muovisiin purkkeihin istuttamani daaliat, japanin ihmekukat, lukinliljat ja tuoksumiekkaliljat kasvihuoneeseen. Kasvarissa on lämpöä päivisin +35 astetta, joten hyvin siellä tarkenevat. Automaattisesti avautuvan ikkunan lisäksi olen pitänyt ovea auki. Suurin osa mahtui kahteen metallihyllykköön, joiden ympäri kiedoin harsoa. Harsot avaan aamuisin, etteivät kasvit läkähdy. No, aika harvassa purkissa vielä mitään mullan pinnalla näkyy. 
 
Jouluruusu - Helleborus 'Double Ellen'
 

Tekemistä on normikevättä enemmän. Kylmyyden vuoksi moni asia tuli siirrettyä ja moni asia oli pakkokin siirtää lämpimämpien kelien päiville. Ympäröivän metsikön muuttuminen avohakkuualueeksi on lisännyt työlistaan aidanrakentamisesta ja monia muita käytännön tehtäviä. 

Huomaan jo tottuvani uuteen maisemaan, vaikka pihalla työskennellessä onkin aika alaston olo. Ennen näkyvyys meidän pihalle on ollut hyvin rajallista, mutta nyt ollaan kaiken aikaa kuin tarjottimella. Tuntuu oudolta. Sen sijaan valosta, joka ympäröi meitä aamusta iltaan, nautin ja iloitsen suunnattomasti. Usein sisälläkin saatan pitkään katsella olohuoneen ikkunoista näkyvää horisonttia ja taivaalla lipuvia pilviä. Ennen taivaan nähdäkseen piti kurkotella ylös tai tihrustella kapeaa näkymää työhuoneen ikkunasta.


Niin mukava, kuin pihalla olisikin viettää vaikka kaiket päivät, ei se ole mahdollista. Arjen pyörittäminen vaatii oman osansa ja lepoakin ihminen vaatii. Keskiviikkoiltana huomasin, että olisi ehkä aika lopettaa päivän hommat, kun vähän jo väsähtäneenä pudotin yhden tuoksumiekkaliljapurkin kasvarin hyllyltä päähäni. Multa rapisi hiuksiin ja paidan sisään ja sipulit lentelivät pitkin kasvaria. Nauratti, mutta samalla myös hiukan potutti. Lisähommaa tuli, kun piti sipulit istuttaa uudelleen ja siivota mullat kasvarin lattialta.


Kädet on sentään tullut pestyä todella hyvin, sillä tiskikone hajosi ja astianpesu on nyt hoidettava manuaalisesti. Ei vaan ole ollut aikaa lähteä tiskikoneostoksille. Omaishoitokin on jälleen varsin aktiivisessa vaiheessa, sillä ohjelmassa on isän glaukoomahoitoa silmäklinikalla ja isän muistipoliklinikkakäynti, puheluja kotihoitoon ja äidin kaihileikkauksen alullepanoa. Pitäisi myös selvittää, mistä vanhemmille siivousapua. Ja sen miettimistä, miten idean ulkopuolisesta siivousavusta saa myytyä vanhoille ihmisille, jotka ovat aina tottuneet tekemään kaiken itse. Ja jotka ensimmäiseksi olettavat, että kyllähän ne lapset tarvittaessa siivoavat. Käytännössä siis minä. Mutta, kun en millään kaikkien muiden töiden päälle enää ehtisi ja jaksaisi.


Aurinkoa ja lämpöä on luvassa vielä huomiseksi. Sitten näyttäisi olevan muutama viileämpi päivä. Kylmyys ei tietenkään tunnu mukavalta, mutta voihan sen ottaa pienen lepopaussin ja suunnittelutauon kannalta. Huomenna menen Kotipuutarhalehden "Kasvata syötävää laatikoissa" -kurssille. Tekemistä riittää välillä vähän liiaksikin, mutta on tämä kevät aivan mahtavaa aikaa. Otan kyllä siitä ilon irti ihan täysillä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ihanille puutarhaihmisille ja ihmisille ylipäätään!
 
 

45 kommenttia:

  1. Upeita kuvia!
    Ihanaa, kun maasta työntyy alkuja!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Multaa tulee tuijotettua välillä noin intensiivisesti, että jo pelkästään katseen voimalla kasvit sieltä tunkevat itsensä esille.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ja kasvavat ajatustakin nopeammin. Sen tänään huomasin.

      Poista
  3. Maisemanmuutokseen tottuu yllättävän nopeasti, nopeammin kuin omaisten avuttomuuden lisääntymiseen. Toisten asioiden hoitaminen vie yllättävän paljon aikaa ja energiaa, kun joutuu selittelemään ja kuulemaan joskus epämääräisiä vastauksia...Tänään sellaisia asioita olen itsekin hoidellut eikä valmista tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu, että monet ns. viranomaispuhelut ovat niitä työläimpiä. Ensin pitää saada oikea henkilö kiinni, sitten selittää asia moneen kertaan ja lopuksi kuulee soittaneensa ja selvittäneensä tyystin väärälle ihmiselle. Ei muuta, kuin uusi kierros.

      Poista
  4. Luulen ja uskon, että olet ollut tosi ahkerana ja tehnyt kaiken mikä aina kuhunkin päivään mahtuu. Maiseman muutos tuo monenlaisia uusia asioita ja näkymiä, mutta kaikkeen aika nopeasti tottuu ja yleensä muutos lopulta kääntyy plussalle.
    Olimme vajaan viikon kesäkodissa ja nyt olen ihan puhki, ei siellä oikeastaan mitään vallan suuria töitä tehty mutta puuhaa vain riitti.
    Kissatkin ovat ihan uuvuksissa ja tässä terassilla nukkuvat umpi unessa.
    Täällä kotona ei oikeastaan ole kevät millään lailla "räjähtänyt"ja nurmikkokin on ihan ruskeana eli vielä saan odottaa mitä maasta mahtaa nousta, vai nouseeko mitään viime vuoden kukkapenkkiin.
    Viikonlopuksi on luvattu viieätä eli olisiko se mahdollisesti myös joutenolon paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että eniten aikaa menee kaikenlaiseen oheistoimintaan. Tekee mitä tahansa, aina pitää kaivaa tarvittavat tavarat esille ja aina ne pitää poiskin siivota. Ja lisäksi niitä tavaroita hakiessa eksyy tekemään ihan jotain muuta.
      Kissat ovat saaneet terveellistä maalaisilmaa ja lepäävät nyt sen uuvuttamina. Juuso ei enää viihdy laisinkaan pihalla tai sitten se huutaa pihan laidalla minun perääni. Kissoilla näyttää käyvän samoin, kuin ihmisillä; vanhuuden myötä käytös muuttuu lapsenomaiseksi. No, nyt Juuso kuorsaa tässä sohvalla ihan kyljessä kiinni.
      Nämä lämpimät päivät ovat kiihdyttäneet kasvua, mutta kyllä täälläkin vielä on kovin paljasta. Nurmikosta ei ole vielä tietoakaan. Eipähän tarvitse leikata.
      Siltä näyttää, ettei viikonloppuna kovin lämmintä ole. Kellahdetaan silloin vaikka kissan viereen.

      Poista
  5. Talaven jäläkihi voi olla iha tavallisten ja tuttujenki kasvien nimet hukas. Joka ikine päivä pitää piha kiärtää monehenki kertahan ja onneksi löytyy pääasias iloosia yllätyksiä.
    Mukavan rentua kurssipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin ilma on tehnyt tehtävänsä ja se, mikä aamulla vasta mullasta kurkistaa, on illalla jo muutaman sentin mittainen. Aika mukavaa nyt on pihaa kiertää.
      Kurssin vetäjänä taitaa olla Paula Ritanen-Närhi, joten kiva päivä on tulossa.

      Poista
  6. Pihalla touhuaminen on erinomaista terapiaa ja itsensä hoitamista, kun on päivän setvinyt muiden asioita. Jos ja kun saa itsensä liikkeelle. Nyt olen tosiaan ahkeroinut, mutta tulipa noiden kylmien päivien aikana laiskoteltua tämänkin edestä.
    Mukavaa mökkiviikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  7. Oletpas sinä ollut ahkera. Kyllä puutarhatyöt maistuvat talven jälkeen ja kun keväänkin tuloa sai odotella. Minäkin olen vähän aloitellut puutarhatöitä, mutta meillä on vielä jonkun verran lunta joten vähän pitää vielä jarrutella. - Aurinkoista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai niitä puutarhatöitä yhdessä viikossa ole tarkoituskaan tehdä, mutta lämpimän sään ja sopivien vapaiden innoittamana lähti taas vähän mopo karkuun.
      Viikonloppu on jo lopuillaan ja aurinkokin ilmeisesti vähäksi aikaa muisto vain. Toivotan mukavaa alkuviikkoa sinulle!

      Poista
  8. Elämän kevät ja täydessä vauhdissa!
    Aurikoisia toukokuun päiviä sinne!

    VastaaPoista
  9. Sieltä ne hiljalleen nostavat päätään. Aurinkoista viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhdilla mullasta kaikenlaista nyt nousee. Mukavaa alkuviikkoa sinulle!

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Eilen tulikin Helsingissä käytyä ja lämpimästi sielläkin aurinko paistoi.

      Poista
  11. Juuri niin käy, ei enää muista mitä viime keväänä istutti. Ja vaikka on laittanut jotain ylös niin silti joutuu miettimään onko pieni alku juuri se kasvi. Salapoliisina saa olla ennen tunnistusta :)
    Voi että sulla on siistit omenapuun aluset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kasvien nimet palautuvat nopeasti mieleen, kun niiden kanssa tulee taas ahkerammin touhuttua.
      Vuosien työ omenapuiden alustojen siivoamisessa alkaa vihdoin näkyä. Kantaan alustat pari kertaa kesässä. Kohta siellä taas kasvaa akileijaa ja sormustinkukkia sekä uutena tulppuja, joita syksyllä istuttelin omppupuiden alle.

      Poista
  12. Viime hetkessä syksyllä maahan tuupattujen kasvien kohdalla on nimiet ihan hukassa. Siis löytöretkeilyä omassa puutarhassa. Ei ole vain mitään muistikuvaa mitä istutin minnekin. Nimilaput on vielä jäässä maan sisässä, mutta kyllä ne selviää kevään mittaan.

    Voimia vanhempiesi asioiden hoidossa. Minulla on just sama jama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin jännitystä piisaa, kun keväisin tonttia kiertää ja ihmettelee, mitä mistäkin pintaan ponnahtaa.
      Vanhojen ihmisten asioiden hoito ei ole suinkaan sieltä keveimmästä päästä. Varsinkin, kun siinä ohessa pitäisi elää omaakin elämää. Aika moni näiden asioiden parissa painii ja jokaiselle nostan kyllä hattua. Niin myös sinulle.

      Poista
  13. Kovasti riittää puuhaa, nämä puuhat onneksi tuovat niin paljon iloakin.
    Olen monesti miettinyt, miten monelta huolelta olen säästynyt kun menetin vanhempani, heidän ollessaan reilusti alle 70-vuotiaita.
    Vaikka se silloin oli hyvin tuskallista aikaa!
    Voimia tähän omaishoitoon ja iloa päiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omalla tavalla on tietenkin helpotus, ettei vanhempiensa asioita tarvitse hoitaa. Tuskin se koskaan mitään helppoa hommaa on ollut, mutta jotenkin tuntuu, että byrokratia sen kun vain kasvaa. Ilman muuta sitä haluaa pitää vanhempansa mahdollisimman pitkään. Onneksi on tuo puutarha, jonne voi mennä päätään ja mieltään rauhoittamaan.

      Poista
  14. Tuo istuttamiesi kasvien unohtaminen on tuttua, mutta voi miten iloiseksi se saakaan, kun huomaa jotain työntyvän maasta ja joutuu pohdiskelemaan, mitä siihen onkaan istuttanut! Minulta meinaa jo nyt loppua aika näiden blogipäivitysten kirjaamiseen ja lukemiseen, sitten meneekin yömyöhälle, kun haluaisi olla mukana muiden puutarhahörhöjen kanssa iloitsemassa heräävästä keväästä! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä blogipäivitykset ja kommentoinnit jäävät väkisinkin vähemmälle ja varmasti sen kaikki ymmärtävät. Sen puolen voi sitten hoitaa huonommalla säällä tai siirtää vaikka kokonaan talvikauteen - jos siis raaskii.

      Poista
  15. En muistaisi istutuksiani, ellen olisi niistä kartaa piirtänyt! Ihana viikko ollaan saatu viettää vapun jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulunut viikko oli kyllä säiden puolesta parasta a-luokkaa. Nyt sää näyttää muuttuneen, mutta ei murehdita. Eiköhän se siitä taas lämpene.

      Poista
  16. Niinhän se on, että yksi homma johtaa toiseen. Samoin jos yksi laite hajoaa, menee rikki kohta toinenkin. Mut pihalla on niin mukavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ne vempaimet hajoavat samaan aikaan. Astianpesukone on edelleen hankkimatta, mutta josko tulevalla viikolla....

      Poista
  17. Nyt kun minulla on enemmän kuin yksi kukkapenkki, en muista enää puoliakaan kasveja :) Onneksi on kirjanpito.
    Viikkosi kuulostaa ahkeralta. Niinhän se on, että yhtäkkiä tullut kevät vaatii puutarhurilta nyt kiireellistä reagointia. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet mullasta tunkevat piipot ja kasvit ovat pieninä aika samannäköisiä, joten tunnistaminen vaatii välillä vähintäänkin odottamista. Vaikka kuinka pitäisi kirjanpitoa istutuksistaan, harvemmin niiden lappusten tai peräti tietokoneen kanssa pihamaalla tulee käyskenneltyä. Kesän mittaan kasvien nimet taas palautuvat mieleen.

      Poista
  18. Toivottavasti oli antoisa kurssi! Kuulostaa niin tutulta, koska en todellakaan muista keväällä, mitä syksyllä olen istuttanut. Osa taimista saa nimilapun, mutta eivät kaikki. Kitkiessä pitää katsoa tosi tarkkaan, mitä poistaa, että tule vahinkoja. Kirjanpito ei auta, koska se on sisällä tietokoneella, eikä ulkona mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurssi oli ihan mukava. Tuli joitakin hyviä vinkkejä ja porukka oli todella mukavaa.
      Nimilaput näyttävät lumen ja roudan myötä siirtyvän ja myös teksti niissä haalistuu. Yleensä sitä vanhemmat istutukset jo muistaakin, mutta uusien kanssa on välillä miettimistä.

      Poista
  19. Juu, useinkin;) Tässä eräskin päivä sitten ihmettelin, kun uudesta kukkapenkistä nousee ihan iriksen näköisiä piippoja vaikken niitä ole laittanut... vaan onneksi on muistiinpanot;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan tulee väkisinkin miettineeksi, että miten voikaan unohtaa talven aikana asioita näin tehokkaasti. Yleensä kasvien nimet ja paikat täsmentyvät, kun niiden kanssa alkaa enemmän touhuta. Loppukesästä näkyy ne muistiinpanotkin olevan vähemmän tarkkoja.

      Poista
  20. Voi että miten ihanat alut! Ja kyllä käy, juuri tutkin pihalla jotain punervaa alkua ja luulin sitä Pioniksi, hetken päästä muistin, että joidenkin Ängelmäongelmaa ratkosessa sain yhden sellaisen :) Yllätyksiä täynnä kevät! Tsemppiä tiskailuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiskaaminen on itse asiassa ihan mukavaa, jos siihen on sopivasti aikaa. Kiireessä mikään työ ei ole kovin hauskaa.
      Ei sitä millään kaikkia viime kesän kaivamisia heti muista. Vähitellen asiat palautuvat mieleen ja kasvitkin löytävät nimensä.

      Poista
  21. Olet kyllä ollut todella ahkera! Ihania uusia alkuja ja muita keväänmerkkejä! Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihatouhut ovat mukavia. Kumma, ettei kodin siivoaminen ole koskaan yhtä innostavaa.
      Samoin sinulle mukavaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  22. Sinä olet ahkeroinnut.
    En minäkään kaikkia muista. Suloseni kirjoitti nimiä tikkuihin mutta joku niitä kuljettaa talven aikana.
    Kauniita kevään ilonaiheita siellä teillä on nousemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonnekin osa niistä taimitikuista ja -kylteistä talven aikana katoaa. Ja usein syksyllä on jo vähän väsähtänyt puutarhahommiin, joten jokaisen istutuksen paikkaa ja nimeä ei tule edes merkinneeksi.
      Jokainen maasta mönkivä kasvi on ilonaihe, oli nimeä tai ei.

      Poista
  23. Jeps, minulta unohtuu mitä olen istuttanut, vaikka yritän kirjata ne ylöskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, en siis ole yksin tyhjän pääni kanssa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!