Motivaatio-ongelmia

Auringolla on ihmeellinen vaikutus. Heti, kun se ilmaantuu taivaalle, mieliala kohoaa ja monenlaiset suunnitelmat vilisevät päässä. Ei haittaa, vaikka ei niin lämmintä olisikaan. Pääasia, että pihalla voi työskennellä juoksematta jatkuvasti sateensuojaan. Pääasia, että aurinko antaa edes lupauksen etenevästä keväästä ja lisääntyvästä lämmöstä.

Näkymä työhuoneen ikkunasta iltapäivällä 29.4.2017.

Viime päivinä tuota auringon mahtavaa vaikutusta on kaivattu enemmän, kuin koskaan. Enpä muista huhtikuuta, jolloin ikkunanäkymät olisivat aamu toisensa jälkeen olleet yhtä masentavat, kuin tänä keväänä. Jos välissä onkin yksi tai kaksi aurinkoista päivää, kolmantena jo taivaalta on satanut rakeita, räntää ja lunta. Vesisadekin on helpompi hyväksyä, sillä se ei sentään peitä alleen niitä vähäisiäkin keväänmerkkejä, jotka toistuvat räntäkelit ovat alleen haudanneet.

Näkymä työhuoneen ikkunasta vappuaaton aamuna 30.4.2017.

Pyrin etsimään asioista kuin asioista positiivisia näkökulmia, mutta ei sitäkään loputtomiin jaksa. Kylmä ja pitkittynyt kevät kaikkine räntäsateineen syö tämän naisen energiaa ja aiheuttaa merkittäviä motivaatio-ongelmia. Ympäristön metsän kaatumisen aiheuttamat monenlaiset lisätoimet pihan ja puutarhan hyväksi eivät asianlaitaa helpota. Varsinkin, kun lumisateiden vuoksi on vaikea mitään toimenpidettä saada vireille.

Tarkoitus on jatkaa talon päädyn tuija-aitaa saadaksemme sinne sekä näköestettä että tuulensuojaa ja myös vähän varjoa alueelle istuttamilleni metsäkasveille. Kävimme vappuviikolla parin ketjuliikkeen pihamyymälöissä katsomassa heidän mainostamiaan kartiotuijan paakkutaimia. Kuraisella taimipihalla olisi pitänyt kaivaa puuhäkkiin makaamaan pinotuista kuraistakin kuraisemmista tuijista itselleen sopivan määrän. Sateet olivat hakanneet verkkoon pakattujen juurien ympäriltä mullat ja levittäneet ne sitten tasaiseksi kerrokseksi tuijien päälle. Oli vaikea erottaa tuijien rungot kuran seasta. Toisessa kaupassa tuijat oli sentään nostettu pystyyn. Ostopäätös siirtyi myöhemmäksi. Kukapa niitä tuolla lumisateessa olisi istuttanutkaan.

Kun nyt ruikuttamisen aloitin, jatketaan sitä sitten vielä vähän eteenpäin. Aika monta vuotta olen keväisin siemenestä kasvattanut niin hyöty- kuin koristekasvejakin. Täytyy sanoa, että tämä kevät on ollut kaikista surkein. Samettikukat itivät hyvin ja selviytyivät koulinnastakin. Sen jälkeen niistä yksi toisensa jälkeen heitti henkensä ja vain muutama isosamettikukka Vanilla on jäljellä. Tomaatit ovat sentään vähän paremmin pärjänneet, mutta aikamoista katoa on niilläkin ollut. Ja edelleen taimet ovat paljon pienempiä kuin muina vuosina samaan aikaan.

Verenpisara, jonka tämän kuvan jälkeen latvoin toistamiseen.

Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikilta sain oivallisen kasvilamppuvinkin. Tilasin sellaisen, jotta saisin taimilleni vähän valoa ja voisin laajentaa taimikasvatusta, kun ikkunalautatilaa on aivan liian vähän, eikä se muutenkaan alla olevien sähköpattereiden vuoksi ole kovin hyvä ratkaisu. Odotin tilattua lamppua kolme viikkoa ja sitten soitin perään. Saan kasvilamppuni toukokuun toisella viikolla, joten aika myöhäiseksi menee. Hyvällä tuurilla pääsen hyödyntämään kasvihuonetta ennen lampun saapumista ja kasvilamppu jää sitten odottamaan ensi kevättä. Ei mene oikein mikään nyt putkeen.

Kaktus, joka kukkii runsaana marras-joulukuussa, päätti aikansa ulos katseltuaan, että laitetaanpa pystyyn uusi kukinta. Kuuli varmaan saman uutisen, jonka minäkin eli tänä vappuna on enemmän lunta maassa kuin jouluna. Juuri hetki sitten meteorologi Matti Huutonen sanoi, että lämpötila on nyt vajaan 10 astetta normaaliajankohtaa vähemmän. Aika paljon, sanoisin.

Pelargonia 'Inspire Pink'

Sen verran runsaasti on pikkulintuja käynyt marjakuusessa roikkuvalla ruokinta-automaatilla, että kävin laittamassa sinne lisää siemeniä. Olin ajatellut lopettaa ruokinnan tältä keväältä, kunhan automaatti tyhjenee, mutta vaikeaa lintujen on lumesta ruokaa löytää. Aika lailla kirjava seurakunta siellä päivittäin vierailee. Viherpeippoja, punatulkkupariskunta, peipposia, punarintoja, varpusia, sini- ja talitiaisia, käpytikkoja, mustarastaita. Ainakin. 

On ollut hauskaa seurata, miten mustarastaat oppivat lentämään ruokinta-automaattia lähimpänä olevalle oksalle ulottuakseen siitä syömään. Alkuun ne yrittivät maasta käsin pyrähtää nokkaisemaan siemenen kerrallaan laskeutuakseen sitten napostelemaan sitä maahan. 

Maanantaiksi luvattiin aurinkoa ja lämpöäkin ehkä jopa yli 10 astetta. Vappuaaton taivaalla purjehtii paksuja ja mustia pilviä, mutta niiden välistä pilkahtaa välillä aurinkokin. Kummasti kukkapenkeistä lumi jo nyt sulaa, vaikka mittarissa on nelisen astetta. Voin siis hyvin kuvitella, että lisälämpö taikoo nopeasti lumet tiehensä. 

Loppukoon siis ruikutus tähän. Suunnataan katse kohti aurinkoisempia ja lämpimämpiä ilmoja. Yksikin hyvä puutarhapäivä poistaa motivaatio-ongelmat ja palauttaa tutun innostuksen. Sitä kohti siis, ystävät!