Hiekkakäytävien putsausta

Rosa Ritausma

Monta päivää on ihan rehellisesti sanotttuna ottanut pattiin yläpihan hiekkakäytävien rikkaruohokasvustot. Käytävien keskiosa on kohtalaisen hyvin rikatonta, mutta reunat sitten paikoin pahastikin sammaloituneita ja ties mitä heiluvaa heinää valtaamassa kulkualaa. Joka kesä nypin rikkoja ahkerasti, mutta isompi kunnostustyö on tainnut jäädä muutamana kesänä kokonaan väliin. Hetken harkitsin tohon (olisiko virallinen nimitys kaasupoltin tms.) hankintaa ja sillä kulottamista. Googletettuani tohoja totesin niiden maksavan useita kymppejä ja liekki polttaa kuitenkin vain olemassa olevan kasvuston. Juuret säilyvät. Ongelma olisi siis vain siirtynyt eteenpäin.

Käytäviä siivotessa kivituhkapinta ohenee ohenemistaan ja piakkoin täytyy taas tilata kuorma-autollinen uutta tavaraa. Edellisestä kivituhkakuormasta on jo aikaa kulunutkin, mutta ehkä pinnassa on vielä sen verran paksuutta, että jonkin aikaa näillä materiaaleilla selvitään.

Rapskulehtikukka uutena heinäkuussa 2013

Kesän ensimmäisenä kunnon hellepäivänä potutus ylitti tulvarajansa ja kaivoin työvälineet esiin. Aloitin olopihalta purkamalla muutama vuosi sitten sinne rapskulaatoista tekemäni kukkakuvion, jonka rakensin olopihan hiekkanurkkaukseen heinäkuussa 2013. Idean kukkakuvioon löysin puutarhakalenterista (josta kuva alla). Rapskulehtilaattojen välit olivat sammaloituneet ja muurahaiset olivat rakentaneet asujaimistojaan laattojen yhteyteen. Sinänsä sammal on ihan kaunis, mutta myös monenlaista rikkakasvia pyrki kivien välistä esiin ja niiden kitkeminen ei enää tuottanut tyydyttävää tulosta.

Idean lähde: Puutarhakalenteri 2013

  

Kuvassa vain osa työvälinearsenaalista. Lisänä oli pari pientä haraa ja lapio. Hernepensaselämää -blogissa on oivallinen postaus sorakäytävien kunnostuksesta. Aivan niin tehokkaaseen otteeseen minusta ei ollut, mutta jostain täytyy aina aloittaa. Kunhan saisin muutaman vuoden laiskuuden tulokset ensin siivottua pois, voisin jatkossa panostaa enemmän ylläpitoon.

Laattojen nostamisen jälkeen voimallisesti heiluriharaa käyttämällä poistin sammal- ja rikkamassaa hiekka-alueelta. Pinnasta lähti pahimmillaan muutaman sentin kerros, joka koostui pääasiassa tiiviistä ja matalasta sammaleesta, mutta toki joukossa oli erilaista rikkaakin. Kivituhkaa lähti samassa rytäkässä aika lailla, sitä oli mahdotonta välttää. Ei sitä mössöä oikeastaan edes kivituhkaksi enää voinut kutsua. Pintakerroksen poiston jälkeen harasin vielä muutamaan kertaan tarkistaakseni, jäikö rikkoja jäljelle, joista pitkäjuurisimmat poistin käsin kitkemällä. Jotain varmaan jäikin, mutta kohtalaisen siistiä silti tuli. Lopuksi asensin rapskulaatat paikoilleen vähän eri paikkaan ja järjestykseen kuin aiemmin.

Kukkakuvion rakensin nyt leikkimökin edessä olevalle hiekka-alueelle. Siinä on aikanaan ollut lasten hiekkalaatikko ja paikka on odottanut uutta käyttöä. Hyvää ideaa ei toistaiseksi ole tullut, joten alue on saanut toimia leikkimökissä vierailevien lasten temmellysalueena. 

Illalla otin muutaman kuvan, mutta kuivassa hiekassa rapskulaatat eivät näy kunnolla. En enää jaksanut virittää kasteluletkua. Varsinkin, kun yöksi oli luvattu vesisadetta. Aamulla otin yöllisen sateen jälkeen kuvan työhuoneen ikkunasta ja siinä laatat näkyvät paremmin. Loppusilaus on edelleen tekemättä. Tarkoitus on istuttaa muutamia kiviä isompien laattojen väleihin, kuten aiemmassakin paikassa. Helteessä työskennellessä kunto loppui ja niin loppui päiväkin. Ehtiihän sitä myöhemmin.

Hiekkakäytäväkunnostus ei toki edes tähän lopu. Sama urakka odottaa niin talon kummassakin päädyssä kuin etupihallakin. Askel kerrallaan, niin homma ei ala tympiä liikaa.

Maantasalla työskennellessäni huomasin syksyllä leikattujen ja hyvin kasvuun pyrähtäneiden norjanangervojen joukossa jotain vaaleanpunaisena pilkistävää. Yläpuolella on terassin kaiteella kesäkukkalaatikot. Vaan tänä vuonna niissä ei kuki mitään näin vaaleanpunaista, joka olisi pudonnut pensaikkoon. Minulla on kyllä tapana nyppiä kesäkukkia ja nakata kuihtuneita kukkia pensaiden joukkoon. Kaivoin vaaleanpunaisen yllätyksen esiin ja sepä oli petunia. Luultavasti viime kesäisen petunian jälkeläinen, joka on alkanut itsekseen itämään ja elämään angervojen joukossa.

Enpä malttanut ihanaista jättää yksin puskiin kasvamaan, vaan kaivoin sen ylös ja siirsin ruukkuun. Toivottavasti jää henkiin ja ilahduttaa meitä loppukesän pergolan pöydällä. 

Näissä merkeissä toivotan mukavaa sunnuntaipäivää teille kaikille!