Monenlaista kukkijaa

Saksankurjenmiekka - Iris germanica

Tänä kesänä kasvu ja kukkiminen on tapahtunut niin vauhdilla, ettei aina ole mukaan ehtinyt. Tai toki olen kiertänyt kukkapenkkejä katselemassa ja kasvien edistymistä seuraamassa, mutta monista kukista raportoiminen on jäänyt vähäiseksi. Yleensä sitä tulee kuvattua eniten niitä näyttävimpiä kasveja. Yksittäiset herkut tuppaavat jäämään muiden jalkoihin.

Kuvan saksankurjenmiekka on asustanut puutarhassani jo vuosia. Viime vuonna se jätti kukinnan kokonaan väliin, mutta tänä kesänä kasvi on laittanut parastaan. Kovin pitkään näiden saksankurjenmiekkojen iso kukka ei hyväkuntoisena kestä. Saksankurjenmiekkoja kannattaa ehdottomasti katsella läheltä, sillä niiden yksityiskohdat laittavat jälleen kerran ihmettelemään luonnon monimuotoisuutta ja kekseliäisyyttä.

Iris - vaan mikä niistä

Tämä kurjenmiekka muistuttaa paljon tavallista siperiankurjenmiekkaa, mutta ei se sellainen kuitenkaan ole. Tämä on nettikaupan bonuskasvi ja sen piti olla valkoinen Gulls Wing tai vaaleanpunainen Pink Parfait. Kuten jokainen näkee, ei ole kumpikaan. Kyseisen nettikaupan valikoimissa on ollut lilaan vivahtavaa japaninkurjenmiekkaa (Iris ensata), jota tämä muistuttaa ehkä eniten.
 

Isotähtihyasintti - Camassia leichtninii

Isotähtihyasintin sipuleita istutin syksyllä. Ehdin jo unohtaa ne, sillä tämä korkeaksi hurahtanut kasvi sijaitsee vähän varjoisammassa paikassa ja ilmeisesti sen kukinta-aika muutenkin on monia sipulikasveja myöhempi. Parhaimmillaan se oli kesäkuun viimeisellä viikolla. Nyt jo kukat ovat lakastuneet ja varret törröttävät kukkapenkissä.
 

Jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Jaloängelmän kukinta meni jotenkin hurjan nopeasti. Eniten tästä korkeaksi hujopiksi kasvaneesta kukasta tykkään sen nuppuvaiheessa, mutta ei se hullumpi ole kukassakaan. Tästäkin kultakuoriaiset tykkäsivät kovasti. Mietin, kiipeävätkö ne koko pitkän matkan korkealle kukintoon vai lentävätkö ilmateitse laskeutuen lilaan pöheikköön.

Loistotädyke - Veronica austriaca

Tätä rinteessä kasvavaa sinistä kukkaa menin jo minttuna ystävälleni esittelemään, mutta eihän se mikään minttu ole. Jotenkin jo esitellessä takaraivossa värähti oudosti ja kaivoin taimilapun esiin. Kyseessä on loistotädyke. Kukkii parhaillaan aivan ihanasti. Muuten oiva kasvi, mutta tuppaa vähän liikaa makaamaan pitkin pituuttaan.

Tädykkeiden joukossa vaaleanpunaista laukkaneilikkaa (Armeria maritima)

Joillakin puutarhaihmisillä on loistava kyky ja taito istuttaa toisiinsa hyvin sopivia kasveja. Yksi tällainen henkilö on Irene Rakkaudesta Vironperään -blogista. Sellaisen taidon toivoisin omaavani, mutta olen jo aikaa sitten luopunut ajatuksesta, että itselleni moisen taidon jostain taikoisin. Niinpä silmää hivelevät kasvikumppanuudet ovat puutarhassani enemmänkin sattumaa. Yksi tällainen sattuma on viime päivinä ihastuttanut ja se muodostuu rinteessä kasvavasta loistotädykkeestä ja vaaleanpunaisesta laukkaneilikasta. Aika herkullinen yhdistelmä. 

Orvokki

Alapihalla ei ole koskaan kesäkukkanakaan orvokkeja kasvanut, mutta pari sellaista on tänä kesänä ilmestynyt Päivänliljapenkkiin. Orvokeilla on tällaisia hauskoja tapoja ilmaantua yllättäviin paikkoihin pitkänkin aikaa sen jälkeen, kun niitä on lähistöllä ollut. Tällaisia yllätyksiä soisin löytyvän enemmänkin.
 

Pikkulaukka - Allium

Pikkulaukkoja on vuosien mittaan tullut istutettua sinne tänne. Kukkapenkkejä myllätessä pienet sipulit ovat vaihtaneet paikkaa, enkä enää ole ihan kartalla, missä niitä pitäisi olla. Ei haittaa. Kasvakoon siellä, mihin ovat kotiutuneet. Pikkulaukka ei ole suuren suuri, mutta näyttää vuosien mittaan viihtyessään runsastuvan. Kiva pieni väriläiskä isompien kasvien kupeessa. Pikkulaukkaa löytyy puutarhastani myös keltaisena.

Purppuraheisiangervo - Physocarpus opulifolius 'Diabolo'

Hurmehappomarjapensas ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Siitäköhän juontaa pitkä antipatiani punalehtisiä kasveja kohtaan. Onneksi olen vihdoin päässyt moisesta negatiivisestä asenteesta ja vuosi vuodelta puutarhaani löytää tiensä yhä uusia tummalehtisiä kasveja. Ensin tulivat keijunkukat, sitten koristeomenat ja tänä kesänä vihdoin jo pitkään haikailtu purppuraheisiangervo.

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'

Kesäkuun alussa istutin koristeomena Musta Rudolfin. Silloin epäilin vahvasti saaneeni Rudolfin sijasta jonkun muun koristeomenan. Puun nuoret lehdet olivat selkeästi vihreät, eikä niissä ollut liuskoittumista, mikä kuuluu Mustan Rudolfin ominaisuuksiin. Nyt olen alkanut tuumailla, josko kyseessä sittenkin on Musta Rudolf, sillä kaikki puun lehdet ovat hyvinkin tummia ja kasvaessaan ja ikääntyessään lehti liuskoittuu. Oli, mikä oli. Puu on paikkansa puutarhassani lunastanut, enkä sitä pois kaiva.

Unikko - Papaver

Vaalean/haaleanpunaisen unikon lisäksi uutena tänä kesänä puutarhaani ilmestyi valkoinen unikko. Ihmettelin alkuun, mistä nämä uudet unikot ovat meille tulleet, kunnes kaivoin muistiinpanojani. Viime kesänä tyhjensin useita vanhentuneita siemenpussukoita, joiden joukossa oli myös unikoita. Lienevät sitä perua. Nämä valkoiset kaverit nimesin trumbeiksi, sillä niiden terälehtien muoto tuo mieleen presidentti Trumbin.

Unikkosiemenpusseja tarttuu tarjoushyllyistä helposti mukaan ja niinpä toistin muutama viikko sitten viime kesäisen tempun eli kävin tyhjentämässä vanhentuneita tai vanhenevia siemenpussukoita alapihalle paikkaan, jossa olisi tilaa ja toiveita unikkokasvustolle. Pieniä taimia siellä on jo runsaasti mullan pinnalla, joten aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Punakärsänmö - Achillea mil. 'Paprika'

Joku aika sitten taisin täällä blogistaniassakin todeta, kuinka huonosti minulla on useimmat Honkkarin neljä taimea kympillä -tarjouskasvit menestyneet. Joitakin ilopilkkuja joukkoon sentään mahtuu ja yksi niistä on punakärsämö, joka jo toista vuotta asustaa ja kukkii Kiemurapenkissä.  Toinen ilon aihe on tuo ylempänä esitelty loistotädyke.

Alppitähti - Leontopodium alpinum

Valkokukkaisen alppitähden lempinimi - Edelwaiss, tuo ehkä ensimmäisenä mieleen tunnetun sävelmän musikaalista The Sound of Music. Tämä vuoristokasvi sopii hyvin kuivaan ja niukkaravinteiseen paikkaan. Kovin näyttävä kasvi se ei ole, mutta ansaitsee paikkansa vaikkapa kivikkopuutarhassa.

Päivänkakkarasta pidän, mutta sen kasvutavasta en. Muutaman ensimmäisen päivän kukan avauduttua varret pysyivät pystyssä, mutta ensimmäisten sadepisaroiden myötä kasvi jo rötkötti kukkapenkissä. 

Monen kukan kohdalla sitä pohtii, miten nopeasti kesä etenee. Paljon on kuitenkin vielä kukkijoita odotettavissa ja kaunista tulossa.