Sivut

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Monenlaista kukkijaa

Saksankurjenmiekka - Iris germanica

Tänä kesänä kasvu ja kukkiminen on tapahtunut niin vauhdilla, ettei aina ole mukaan ehtinyt. Tai toki olen kiertänyt kukkapenkkejä katselemassa ja kasvien edistymistä seuraamassa, mutta monista kukista raportoiminen on jäänyt vähäiseksi. Yleensä sitä tulee kuvattua eniten niitä näyttävimpiä kasveja. Yksittäiset herkut tuppaavat jäämään muiden jalkoihin.


Kuvan saksankurjenmiekka on asustanut puutarhassani jo vuosia. Viime vuonna se jätti kukinnan kokonaan väliin, mutta tänä kesänä kasvi on laittanut parastaan. Kovin pitkään näiden saksankurjenmiekkojen iso kukka ei hyväkuntoisena kestä. Saksankurjenmiekkoja kannattaa ehdottomasti katsella läheltä, sillä niiden yksityiskohdat laittavat jälleen kerran ihmettelemään luonnon monimuotoisuutta ja kekseliäisyyttä.

Iris - vaan mikä niistä

Tämä kurjenmiekka muistuttaa paljon tavallista siperiankurjenmiekkaa, mutta ei se sellainen kuitenkaan ole. Tämä on nettikaupan bonuskasvi ja sen piti olla valkoinen Gulls Wing tai vaaleanpunainen Pink Parfait. Kuten jokainen näkee, ei ole kumpikaan. Kyseisen nettikaupan valikoimissa on ollut lilaan vivahtavaa japaninkurjenmiekkaa (Iris ensata), jota tämä muistuttaa ehkä eniten.
 
Isotähtihyasintti - Camassia leichtninii

Isotähtihyasintin sipuleita istutin syksyllä. Ehdin jo unohtaa ne, sillä tämä korkeaksi hurahtanut kasvi sijaitsee vähän varjoisammassa paikassa ja ilmeisesti sen kukinta-aika muutenkin on monia sipulikasveja myöhempi. Parhaimmillaan se oli kesäkuun viimeisellä viikolla. Nyt jo kukat ovat lakastuneet ja varret törröttävät kukkapenkissä.
 
Jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Jaloängelmän kukinta meni jotenkin hurjan nopeasti. Eniten tästä korkeaksi hujopiksi kasvaneesta kukasta tykkään sen nuppuvaiheessa, mutta ei se hullumpi ole kukassakaan. Tästäkin kultakuoriaiset tykkäsivät kovasti. Mietin, kiipeävätkö ne koko pitkän matkan korkealle kukintoon vai lentävätkö ilmateitse laskeutuen lilaan pöheikköön.

Loistotädyke - Veronica austriaca

Tätä rinteessä kasvavaa sinistä kukkaa menin jo minttuna ystävälleni esittelemään, mutta eihän se mikään minttu ole. Jotenkin jo esitellessä takaraivossa värähti oudosti ja kaivoin taimilapun esiin. Kyseessä on loistotädyke. Kukkii parhaillaan aivan ihanasti. Muuten oiva kasvi, mutta tuppaa vähän liikaa makaamaan pitkin pituuttaan.

Tädykkeiden joukossa vaaleanpunaista laukkaneilikkaa (Armeria maritima)

Joillakin puutarhaihmisillä on loistava kyky ja taito istuttaa toisiinsa hyvin sopivia kasveja. Yksi tällainen henkilö on Irene Rakkaudesta Vironperään -blogista. Sellaisen taidon toivoisin omaavani, mutta olen jo aikaa sitten luopunut ajatuksesta, että itselleni moisen taidon jostain taikoisin. Niinpä silmää hivelevät kasvikumppanuudet ovat puutarhassani enemmänkin sattumaa. Yksi tällainen sattuma on viime päivinä ihastuttanut ja se muodostuu rinteessä kasvavasta loistotädykkeestä ja vaaleanpunaisesta laukkaneilikasta. Aika herkullinen yhdistelmä. 

Orvokki

Alapihalla ei ole koskaan kesäkukkanakaan orvokkeja kasvanut, mutta pari sellaista on tänä kesänä ilmestynyt Päivänliljapenkkiin. Orvokeilla on tällaisia hauskoja tapoja ilmaantua yllättäviin paikkoihin pitkänkin aikaa sen jälkeen, kun niitä on lähistöllä ollut. Tällaisia yllätyksiä soisin löytyvän enemmänkin.
 
Pikkulaukka - Allium

Pikkulaukkoja on vuosien mittaan tullut istutettua sinne tänne. Kukkapenkkejä myllätessä pienet sipulit ovat vaihtaneet paikkaa, enkä enää ole ihan kartalla, missä niitä pitäisi olla. Ei haittaa. Kasvakoon siellä, mihin ovat kotiutuneet. Pikkulaukka ei ole suuren suuri, mutta näyttää vuosien mittaan viihtyessään runsastuvan. Kiva pieni väriläiskä isompien kasvien kupeessa. Pikkulaukkaa löytyy puutarhastani myös keltaisena.

Purppuraheisiangervo - Physocarpus opulifolius 'Diabolo'

Hurmehappomarjapensas ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Siitäköhän juontaa pitkä antipatiani punalehtisiä kasveja kohtaan. Onneksi olen vihdoin päässyt moisesta negatiivisestä asenteesta ja vuosi vuodelta puutarhaani löytää tiensä yhä uusia tummalehtisiä kasveja. Ensin tulivat keijunkukat, sitten koristeomenat ja tänä kesänä vihdoin jo pitkään haikailtu purppuraheisiangervo.

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'

Kesäkuun alussa istutin koristeomena Musta Rudolfin. Silloin epäilin vahvasti saaneeni Rudolfin sijasta jonkun muun koristeomenan. Puun nuoret lehdet olivat selkeästi vihreät, eikä niissä ollut liuskoittumista, mikä kuuluu Mustan Rudolfin ominaisuuksiin. Nyt olen alkanut tuumailla, josko kyseessä sittenkin on Musta Rudolf, sillä kaikki puun lehdet ovat hyvinkin tummia ja kasvaessaan ja ikääntyessään lehti liuskoittuu. Oli, mikä oli. Puu on paikkansa puutarhassani lunastanut, enkä sitä pois kaiva.

Unikko - Papaver

Vaalean/haaleanpunaisen unikon lisäksi uutena tänä kesänä puutarhaani ilmestyi valkoinen unikko. Ihmettelin alkuun, mistä nämä uudet unikot ovat meille tulleet, kunnes kaivoin muistiinpanojani. Viime kesänä tyhjensin useita vanhentuneita siemenpussukoita, joiden joukossa oli myös unikoita. Lienevät sitä perua. Nämä valkoiset kaverit nimesin trumbeiksi, sillä niiden terälehtien muoto tuo mieleen presidentti Trumbin.

Unikkosiemenpusseja tarttuu tarjoushyllyistä helposti mukaan ja niinpä toistin muutama viikko sitten viime kesäisen tempun eli kävin tyhjentämässä vanhentuneita tai vanhenevia siemenpussukoita alapihalle paikkaan, jossa olisi tilaa ja toiveita unikkokasvustolle. Pieniä taimia siellä on jo runsaasti mullan pinnalla, joten aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Punakärsänmö - Achillea mil. 'Paprika'

Joku aika sitten taisin täällä blogistaniassakin todeta, kuinka huonosti minulla on useimmat Honkkarin neljä taimea kympillä -tarjouskasvit menestyneet. Joitakin ilopilkkuja joukkoon sentään mahtuu ja yksi niistä on punakärsämö, joka jo toista vuotta asustaa ja kukkii Kiemurapenkissä.  Toinen ilon aihe on tuo ylempänä esitelty loistotädyke.

Alppitähti - Leontopodium alpinum

Valkokukkaisen alppitähden lempinimi - Edelwaiss, tuo ehkä ensimmäisenä mieleen tunnetun sävelmän musikaalista The Sound of Music. Tämä vuoristokasvi sopii hyvin kuivaan ja niukkaravinteiseen paikkaan. Kovin näyttävä kasvi se ei ole, mutta ansaitsee paikkansa vaikkapa kivikkopuutarhassa.


Päivänkakkarasta pidän, mutta sen kasvutavasta en. Muutaman ensimmäisen päivän kukan avauduttua varret pysyivät pystyssä, mutta ensimmäisten sadepisaroiden myötä kasvi jo rötkötti kukkapenkissä. 

Monen kukan kohdalla sitä pohtii, miten nopeasti kesä etenee. Paljon on kuitenkin vielä kukkijoita odotettavissa ja kaunista tulossa.

53 kommenttia:

  1. Monta ihanaa kukkijaa pihallasi on ilahduttamassa! Nauratti tuon ihanaisen unikon nimi, jonka annoit - kerrassaan sopiva! Kurjenmiekat ovat myös suosikkejani, vaikka kukinta ei kauaa aina kestäkään, niitä todella täytyy katsella läheltä, ihania yksityiskohtia! Noista päivänkakkaroista tykkään myös, meille ne ovat ominpäin muuttaneet rytörinteeseen...joskus niinkin :D

    Edellisen postauksen sukat olivat jälleen upeita!

    Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasveja katsellessa tulee välillä kummallisiakin mielleyhtymiä ja niille sitten hihitän yksikseni puutarhassa. Trumb nyt sitten tuli ja jäi puutarhaan juuri niin pitkäksi aikaa, kun samanlaisia unikoita meiltä löytyy.
      Päivänkakkarat, kuten niin monet muutkin, kukkivat tänä vuonna erityisen kauniisti. Se kuuluu minusta pihan must-kasveihin.

      Poista
  2. Nyt heinäkuussa löytyy niin paljon kukkijoita, että tuntuu ettei tosiaan ehdi kaikkia huomaamaan. Täytyisi vaan ottaa paljon kuvia, niin talvella ehtii ihailemaan kuvista niitä vähän vaatimattomampiakin. Itse kasvatin loistotädykettä ruusun seuraksi, mutta se kyllä kaatuilee liikaa ja kukkiikin maanrajassa eikä ruusunkukkien kanssa, niinkuin ajattelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mukavalta ajatukselta, että ihailtavia kukkakuvia jää vielä talveksi varastoon. Joka kesä sitä odottaa ruusujen ja pionien ja monien näyttävien kasvien kukintaa. Jokainen vähemmän odotettu kukkija saa kyllä ihan yhtä iloisen vastaanoton.

      Poista
  3. Tuota Pionia ja sinistä liljaaminullakin kasvaa.Siitä vaan en ehtinyt kuvaa ottaa,kun oli täydessä kukassaan.Jotain liljaa sieltä vielä tulee,kun ehtivät kukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta kasvia on vielä kukkimatta, mutta sehän on vain hauskaa. Liljatkin vasta aloittavat.

      Poista
  4. Jos tuolla unikolla on lila keskus, se saattaa olla "Royal Wedding". Vaikka oma nimesi on myös hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sillä lila keskus. Minulla on varmasti nimi jossain tallessa, täytyy kaivaa esiin. Kuninkaalliset häät kuulostaa kyllä kauniilta. Voin hyvin muuttaa nimen, sillä sade ja tuuli sai unikoiden tukat tötterölle.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Olen minä noita kukkiani kiertänyt ihastelemassakin ja vielä tulen kiertämään.

      Poista
  6. Kaikkea ihanaa on onneksi, ja vielä tulossakin! Tädyke ja laukkaneilikka -yhdistelmä on tosiaakin syötävän ihana, henki salpautui kuvan esiin kelatessani. Aivan ihanaa! Ehkä voisikin vain alkaa odottaa, mitä yllätyksiä puutarha itse tarjoilee, sillä niitä kyllä tulee.
    Tässä postauksessa oli niin monta herkkukukkaa, että en enää muistakaan... kurjenmiekka on tosi hieno, ne kaikki, mutta etenkin tuo ekan kuvan mahtavan värinen aarre. Kaikkea ei tosiaan ehdi raportoida, mutta ehkä talven mittaan sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palasin vielä... osanotto valtavaan suruusi ♥

      Poista
    2. Kiitos Saila! Suru on ollut aika musertava ja jäytää varmasti pitkään. Eteenpäin on mentävä ja kasvien kanssa touhuaminen auttaa siinä tehtävässä.
      Tämän kesän säät varmasti puhuttavat vuosia eteenpäin, mutta useimpien kasvien kohdalla kukinta on ollut harvinaisen runsasta ja tervettä. Jotain iloa sentään koleudesta on.
      Kurjenmiekat ovat uskomattoman mielenkiintoinen ryhmä. Odotan innolla, millaisia kukkia viime kesänä Nummelasta hankittuihin tulee. Ainoastaan Agnes Elpers niistä kukki pian istuttamisen jälkeen.

      Poista
  7. Minäkin olen täällä ihmetellyt, etten oikein meinaa päästä tämän kesän kyytiin ollenkaan. Moni kukkija menee sivu suun, ainakin niin ettei niitä ehdi kuvailemaan. Tuntuu, että kesä menee aina nopeammin, mitä vanhemmaksi tulee. Eilen tyttäreni ja hänen ystävänsä kanssa juttelimme, että minusta olisi kauheaa mennä vaikka kahden viikon lomalle kesällä. Tyttären ystävä sanoi, että tottakai voit, kun kesä on niin pitkä ja voit pyytää jotain hoitamaan pihaasi sillä välin. Ensinnäkään kesä ei minusta ole pitkä ja toiseksi, kysymys ei olekaan hoitamisesta, vaan siitä mitä missaisin sillä välin, kun lomailisin muualla. Tämä kuulostaa varmasti "ei puutarhaihmisen" mielestä ihan älyvapaalta.
    Ihania tallennuksia sinä olet taltioinnut. Kaikki niin suloisia kukkijoita. Ja kyllä tuo unikko tosiaan alkoi näyttämään, nimeämisesi näköiseltä. Sait kyllä mahtavan naurupyrskähdyksen täällä aikaiseksi. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oli kyllä niin hyvä tuo "tottakai voit, joku hoitaa sillä välin ja kesä on pitkä.... ensinnäkään se EI ole pitkä..." :-D Juuri näin! Voitte varmasti kuvitella, että äskettäisen vajaan 2 viikon poissaolon aattona halailin kaikkia nupulla olevia ruusuja sun muita kyynelsilmin. Mutta älä kerro tätä tyttären kaverille, ehkä ei tosiaan ymmärrä.

      Poista
    2. Ei sellaisia lapsuuden kesiä enää olekaan, jolloin kesä vain jatkui ja jatkui...ja aina oli lämmintä. Nykyisin kesässä on toukokuu ja sitten tuleekin jo syyskuu.
      Välillä tuntuu, että yhdessä päivässä ehtii puutarhassa tapahtua niin paljon, että kotiinpaluun ilta kuluu kierrellessä ja ihmetellessä. En minäkään epäile, etteikö joku saisi taloa ja puutarhaa Viikin pari pystyssä pysymään ja hoidettua. Mutta viikossakin ehtisi jäädä moni asia näkemättä. Kesäkausi on puutarhan kannalta kaikkein tärkein ajanjakso ja mitään en haluaisi siitä jättää väliin. Kesä on meikäläiselle kuin yksi suuri lomamatka, vaikka ei omaa pihaa pidemmälle lähtisi ainoanakaan päivänä. Mutta kuten sanoit, ihan kaikki ei sitä ymmärrä. Onneksi täällä blogimaailmassa tätä seikkaa ei tarvitse kenellekään rautalangasta vääntää. Jokainen sen tajuaa.

      Poista
    3. Sailalle vielä: voin hyvin kuvitella, että sinulle poissaollessa paineita lisää peurojen tekoset. Jos muutenkin jonkun kasvin kukinnan näkeminen on arpapeliä, ei enää itse halua lisätä näkemisen menetystä järjestämällä lomamatkan juuri samaan aikaan. Mutta työaikoja ei aina voi valita, joten niiden vuoksi on pakko venyä.
      Kesä ei todellakaan ole pitkä. Päinvastoin, aivan liian lyhyt. Pitäisiköhän valittaa EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen suomalaisten puutahahörhöjen kohtaamasta vuodenaikasyrjinnästä.

      Poista
  8. Ihanaaki ihanampi kukkapari, tärykes ja laukkaneilikka. Osa kukista tosiaan kukkii ku varkahin. Itte o aiva kohomees, eikä meinaa tajuta, että kukat kukkii kuitenki omalla vuarollansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan kohmeessa, sillä kylmien iltojen vuoksi pihalla ei tule ihan yhtä mittavasti pyörittyä, kuin jos olisi lämpimämpää. Sitten sitä vielä odottaa näyttävien kasvien kukintaa ja unohtaa pienemmät ja määrältään vähäisemmät.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Onneksi kukintaa on vielä odotettavissa. Liljatkin vasta aloittavat.

      Poista
  10. Kova sade on kohdellut kaltoin muitakin kukkia kuin päivänkakkaroita. Yritin niitä haravan varren avulla vähän ylös nostella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, sinäkin nostelet haravanvarrella. Ei siitä suurta apua ole ja aikani haravan vartta heiluteltuani ymmärrän hakea kunnon tukia.

      Poista
  11. Näissä kuvissa voi tosiaan nähdä luonnon monimuotoisuuden, niin kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansu! Kukista ja niiden kuvista ei voi saada kyllikseen.

      Poista
  12. On sulla niin hienoja kukkia, että mä silmät pyöreänä ihailen täällä kotona niitä. Kiva kun kuvasit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Kukkia ihaillessa niitä tulee samalla myös kuvattua. Kerran jos toisenkin.

      Poista
  13. Kauniita kuvia kukkaloistosta. :) Meilläpäin on satanut tänä kesänä niin vähän, että kaikki päivät kuluvat kastelukannun seurassa. Siitä on se hyöty, että kukkien kasvua ehtii katselemaan tarkemmin. Ja aina ehtii huomata, kun uusi kukkija ilmestyy näyttämölle. Jos luonto kastelisi puolestani, en ehkä tulisi viettäneeksi niin paljon aikaa kukkamaiden reunoilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on hieno näkökulma kuivuuteen ja sateettomuuteen. Ihan kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa.

      Poista
  14. Kauniita kukkijoita! Tälläisenä viileänä kesänä keskikesän kukkijat venyttävät kukinta-aikaansa pitkään. Ehkä kukkarunsaudesta saadaan nauttia vielä elokuussakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt todellakin ehtii todellakin nauttia kukista riittävästi, kun monen kukinta kestää tavallista pidempään. Oikein mukavaa.

      Poista
  15. Ihania kukkia, tuo laukkaneilikka oli supersöpö ja miten kaunis tuo keltalila kurjenmiekka onkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laukkaneilikka kukkii tänä kesänä hienosti ja nyt sitä on päässyt ihailemaan kunnolla. Tosi söpö.

      Poista
  16. Minä olen loistotädykkeen suuri ystävä :) Kauniita kuvia sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Loistotädyke on upean sininen ja kerrassaan kaunis "tähtisilmäinen" kukka.

      Poista
  17. Ihania kukkia ja monet tuttuja omastakin pihasta. Mulla kasvaa yhdessä kohtaa vaaleanpunaista siankärsämöä, joka on ennen ollut valkoinen. Mitä lie rautaa on maaperässä siinä kohtaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaleanpunainen siankärsämö olisikin aika herkku. Luonto tekee omia tepposiaan ja usein ne ovat ihan onnistuneita.

      Poista
  18. Oi miten upeita kuvia ja niin ihania kukkia♥ Jotkut kukista on tosiaan sellaisia että turhan nopeasti se kukinta aika sujahtaa..olisivat niin kauniita vaikka kukkisivat koko kesän:) Mukavaa viikonloppua sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta puhut, pionitkin olisivat saaneet kukkia pidempään, mutta sade tuli sotkemaan suunnitelmia. Onneksi kukkia riittää ja kun yksi lopettaa, seuraava aloittaa.

      Poista
  19. Kurjenmiekat ovat uskomattoman upeita kukkijoita ja kuten sanoit, niitä on tutkailtava tarkoin, jotta yksityiskohdat tulevat huomatuksi.
    Paljon kauniita kukkijoita puutarhassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvien tutkiminen ja niiden yksityiskohtien ihmetteleminen tuo lisää mielenkiintoa tähän puutarhatouhuun. Aina löytyy uusia asioita, kun kumartuu katsomaan läheltä.

      Poista
  20. Hieno saksankurjenmiekka! Orvokit ovat taitavia siementämään, täälläkin niitä tupsahtelee esiin eri paikoista. Kaunis kärsämö! Minun punakärsämökasvusto on tänä vuonna lähes hävinnyt, enkä keksi miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kasvit katoavat täysin mystisesti. Se on harmillista varsinkin silloin, kun joku kovin tykätty kasvi katoaa. Edellistalveen menehtyi moni tuttukin kukka. Kaikkien puuttumista ei viime kesänä edes huomannut.

      Poista
  21. kaunista, niin kaunista on puutarhassanne. monta ihastuttavaa kukkijaa, tädyke ja neilikka hyvä pari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin herkullinen yhdistelmä. Vaatteissa en sinistä ja pinkkiä yhdistelisi, mutta puutarhassa se on ihana.

      Poista
  22. Ihanaa kukintaa ja kaunis yhdistelmä tuo loistotädyke ja neilikka! Minullakin on tuota samaa tädykettä ja äskettäin yritin viritellä tukia sille paremmin, kun se tosiaan pyrkii herkästi lamoamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole edes yrittänyt tukea tädykettä, sillä kasvusto on sen verran laaja, ettei niitä kauniisti saisi mitenkään pystyyn. Hetken sentään pysyy pystyssä eli juuri sen parhaimman kukkimisen ajan.

      Poista
  23. Musta Rudolfissasi on kauniit lehdet. Pitäisikin muistaa ihailla myös kasvien lehtiä, vaikka kauniit kukat melkein pakostakin vievät huomion tähän aikaan. Monissa puissa ja pensaissa on myös todella kauniit rungot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Lehdet, rungot ja kukkien yksityiskohdat ovat tutkimisen ja ihailemisen arvoisia. Kävin kesäkuussa Lohjalla, Arboretum Magnoliassa, jossa on runsaasti erikoisia puita. Niissä, jos missä lehdet ja rungot olivat erityisen kauniita.

      Poista
  24. Ihanaa kukintaa!!!

    Blogissani on sinulle haaste

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaupunkilaistyttö!
      Ahaa, täytyypä käydä kurkkaamassa.

      Poista
  25. Vaaleanpunainen ja sininen ovatkin napakymppi väriyhdistelmä<3

    Minulla on valkoinen iiris ja muistaisin sen olevan valkoinen Iris Sibirica, mutta varma en voi olla, sillä en muistanut merkitä puutarhapäiväkirjaani, kun istutin.

    Valtavasti ihania kukkia sinulla<3

    VastaaPoista
  26. Kaunista kukintoo! Tädyke ja laukkaneilikka on hyvä pari! Punalehtiset on miullakin ollu vähän pannassa, nyt jo joitakin on!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!