Sivut

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Puutarhaihmisen kiitollisuushaaste

Aquilegia Petticoat Pink

Sain Viherrillin puutarhassa - ja Kaupunkilaistyttö muutti maalle -blogeista haasteen, josta Viherrilli kertoo näin:

"Jokaisella on ainutlaatuinen puutarha, joten kahta samanlaista postausta lienee mahdoton saada aikaan tämänkään aiheen tiimoilta. Toivottavasti haaste koetaan tarpeelliseksi ja moni ottaa siihen osaa muistuttaen sekä itseään että omia lukijoitaan kiitollisuuden tärkeydestä.

Halusin muistuttaa omalla päiväkirjan pidollani itseäni olemaan kiitollinen, hengittämään edes kerran päivässä syvään ja katsomaan ympärilleni sydänlasien läpi oman puuhamaani epätäydellisyyden unohtaen, positiivisiin, hyviin ja kauniisiin asioihin keskittyen."



Lupasin vastata haasteeseen, kunhan sopiva väli tulee ja nyt koen sellaisen tulleen. Haasteen kuvituksena käytän tämän kesän akileijakuvia, sillä niitä varten piti tehdä ihan oma postauksensa, jota en kuitenkaan taida saada aikaan.


Perjantai
Ystävä kävi pitkästä aikaa iltavierailulla ja kiertelimme hänen kanssaan puutarhassa. Olen vähän arastellut näyttää ja kehua omaa puutarhaani, kun olen nähnyt niin paljon monin eri tavoin kauniita ja taitavasti rakennettuja puutarhoja.
Taisin ihan näkyvästi pullistella ilosta ja hyvästä mielestä ystävän kehuessa puutarhaa ja kasvimaata.
Tunsin kiitollisuutta siitä, että vuosien ahkerointi puutarhan hyväksi alkaa vihdoin kantaa hedelmää.


Lauantai
Poika tuli saunomaan Ukkokullan kanssa. Istuimme yhdessä pergolassa iltapäiväkahvilla. Kahvin kanssa nautittavaksi olin leiponut mansikkakakun. 
Nostimme myös lasit kuohuvaa Pojan sunnuntaisen syntymäpäivän kunniaksi.
Miten hienoa onkaan istua oman pihan ja puutarhan rauhassa nauttimassa iltapäiväkahvia. Siinä on syytä kiitollisuuteen melkoisesti.


Sunnuntai
Taisi olla kesän lämpimin ja aurinkoisin päivä. Taivas kaartui korkeuksiin saakka sinisenä ja vain pieni tuulenvire välillä soitti tuulikelloa.
Köllötin dekkarin kanssa pihakeinussa ja nautin kesäpäivän lämmöstä.
Olin kiitollinen, että kerrankin osasin pysähtyä nauttimaan ja laiskottelemaan sen sijaan, että olisin kulkenut kitkemässä rikkaruohoja.


Maanantai
Sade vihmoi ikkunoihin ja puut taipuivat kovassa tuulessa.
Olin tyytyväinen, että laiskotuksen tunteista huolimatta olin käynyt ajamassa nurmikon sunnuntai-iltana luettuani maanantaille luvatuista vesisateista. 


Tiistai
Kasvihuoneeseen hankitun kastelujärjestelmän säädöt näyttävät vihdoin osuvan kohdalleen. 150 litran vesisäiliö ei tyhjene yhdessä yössä ja multa saa sen verran vettä, mitä kuuluukin. Hilkulla oli, ettei koko systeemi lentänyt aidan yli kunnan putkiremppatyömaalle. 
On siis aihetta vähintäänkin tyytyväisyyteen. 
Miksei ihan kiitollisuuteen, sillä automaatti kastelee hellemmin, kuin minä. 


Keskiviikko
 Hain kotiinpaluumatkalla oman kylän mansikoita pakastimeen laitettavaksi. 
Marjat olivat makeita, kiinteitä ja isokokoisia. Kaksi laatikollista tuli perattua nopeasti. 
Myös oman puutarhan punaherukat kypsyvät vauhdilla, joten pian niitäkin voi jo ryhtyä valmistelemaan talveksi säilöttäväksi.
Mikä ilo ja onni onkaan saada satoa omasta puutarhasta. 

Aquilegia culturum Rostern

Torstai
 Pionit ovat kärsineet sateista, mutta hyvin ehdin niistä iloita ja kukkia maljakkoonkin poimia.
Puutarhassa on vielä monia kukkia vasta aloittamassa tämän vuoden loistoaan. Esimerkiksi liljat, kärhöt ja syyshortensiat ovat lähtökuopissaan. Pitkään puutarhani kukinta oli aika yksipuolista ja nopeasti ohi. Viime vuosien aherruksen vuoksi jotain ihailtavaa riittää ihan syksyn viime metreille saakka. Aika mukavaa!


Olen aikaa sitten seonnut akileijojeni nimissä. Valtaosa on sinne tänne seikkailleita hippejä, joiden väriskaala näyttää muuttuvan kesä kesältä enemmän. Monta akileijaa olen myös ostanut mix-siemensekoituksina tai -juurakoina, eikä pussukoissa ole eritelty nimiä.


Akileijat ovat ihastuttavia puutarhan keijukaisia tai prinsessoja. Sen olen oppinut, että jos en niitä johonkin paikkaan halua, on taimet paras kitkeä pieninä ja nuorina. Vähän vanhemman akileijapuskan poistamiseen tarvitaan jo lapiota. Käsin nyhtämällä harvoin isompaa akileijaa juurineen pois saa.


Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja-haasteen säännöt:

Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus.
Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.


Kiitollisuushaasten laitan

Sirkulle Kukkia ja haaveita -blogiin
Nilalle Lappalainen etelässä -blogiin
sekä
Vaalean Vihreää -blogiin


Haasteissa on se hyvä puoli, että niiden avulla puutarhaan voi palata sadepäivänä tai talvella tai päivänä, jolloin haluaisi kuvia julkaista, mutta aihe kuvien ympärille puuttuu. Haastetta ei ole pakko ottaa vastaan ja sen voi myös unohtaa, jos elämässä on muita kiireitä tai juttua ei yksinkertaisesti synny. Kaikki on luvallista.


Intianmintun blogissa Mielen Lumoa oli hiljan aivan upeita akileijoja. Intianmintun kuvia katsellessa heräsi taas into hankkia itsellekin muutamia uusia lajikkeita. Akileijat ovat hentoisia puutarhakeijukaisia ja niitä sopii enemmänkin muiden kasvien joukkoon kesätuulessa huojumaan. Akileijat on helppo itsekin kasvattaa siemenstä. Meidän kaupoissa siemenet ovat näin keskikesällä jo vähissä, mutta ehkäpä netistä löytyy.

54 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta! Kiitollisuuden aiheita on, joskus sitä vaan sortuu tuijottamaan enemmän niitä epäkiitollisia kohteita.
    Sinulla on kaunis puutarha. Onneksi myös sait siitä suoraa palautetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika useinkin sitä tuppaa tuijottamaan epäkohtia sen sijaan, että ihailisi onnistumisia. Veljen kuolema on vienyt sen verran voimia, että viime aikoina on enimmäkseen tullut vain katseltua puutarhassa. Sinänsä hölmöä, että meikäläisen pysäyttämiseen tarvitaan turhan järeitä keinoja.

      Poista
  2. Upeat akileijat. Pitäisi tosiaan olla kiitollisempi. Enhän itse toisten puutarhoissa koskaan kiinnitä huomiota kuin ihaniin ja kauniisiin asioihin sekä kiinnostaviin juttuihin ja yksityiskohtiin. Miksi sitten omassa aina on niin kauhean kriittinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Muiden puutarhoissa vähemmän kauniitkin asiat ovat kekseliäitä ja kivoja. Omassa puutarhassa niitä katselee negatiivisin silmin ja miettii, miten tilanteen voisi muuttaa. Pitää oikein ponnistella nähdäkseen omansa kauniina.

      Poista
  3. Ihania kuvia!! Niin paljon syitä olla kiitollinen😍 Kaunista kesäpäivää sinne🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä sunnuntaipäivä onkin ollut kesäisen lämmin.

      Poista
  4. Kiitos osallistumisestasi tähän haasteeseen Between :) Akileijat on kyllä nättejä, meillä niitä on vasta maatiaiskantoja vaeltelemassa, harkinnassa on jonkun jalomman rimpsuhelman hankinta. Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hissukseen noita jalompia akileijaversioita on minullekin kulkeutunut. Osan olen kasvattanut itse siemenistä, osa ostettu taimina.

      Poista
  5. Kiitollinen katsellessani upeita akileijojasi. Miten ihana kukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijat ovat minusta puutarhan keijukaisia. Siron kasvutavan vuoksi niitä mahtuisi enemmänkin. Ja miten hienoja yksityiskohtia niissä onkaan.

      Poista
  6. Kiva haaste ja kivat vastaukset. Upeat akileijat! Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Toivottavasti sunnuntai on siellä teilläkin ollut kaunis ja aurinkoinen.

      Poista
  7. Between, tuota kasikuvan akileijaa meille ei ole ikinä istutettu. Vain japanin- ja alppiakileijaa. Itsellä ollut paljon lehtoakileijaa, koska lehto. Viime vuonna tuollainen kasikuvan akileija alkoi kasvaa alapihan penkistä, vanha päivänliljan lehtien joukosta. Se oli vielä viime suvena hyvin erinäköinen, nyt muistutti jo tuota sinun jaloa kukkaasi.

    Ah, rakkaudesta akileijoihin 4-ever♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileija taitaa aika helposti kulkeutua omaan puutarhaan myös muiden kukkien mukana. Sen siemenet ovat niin pieniä, ettei niitä välttämättä huomaa. Vaan eikö olekin hauskaa, jos puutarhaan ilmestyy mieluinen vieras, joka vieläpä jää sinne pysyvästi asumaan. Akileijat ovat ihania!

      Poista
  8. Mukava, positiivinen haaste. Pitäisi ihan ottaa tavaksi miettiä päivittäin, mistä voi milloinkin olla kiitollinen. Ihania akileijoja sinulla! Omani ovat vasta nupullaan. Ihanaa sunnuntai-iltaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivisuutta ei koskaan ole liikaa ja usein sitä unohtaa, miten hyvin itsellä asiat onkaan. Ja kuinka paljon pieniä ilahduttavia asioita löytyy ihan omasta puutarhasta. Pian varmaan sinunkin akileijasi puhkeavat kukkaan.

      Poista
  9. Kiva haaste ja ueita agileijakuvia!

    Agileija on yksi ehdottomista lempikukistani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi, akileija kuuluu puutarhan peruskasveihin.

      Poista
  10. Niin kauniita akileijoja pihaltasi löytyy. Tuo vaaleansininen kerrosmekko on niin suloinen. Ja tuo punavalkoinen akileija on aivan verraton. Tuollaisia en ole aiemmin nähnytkään. Kiva, kun kuvitit juuri akileijoilla tämän postauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijoja on niin valtavasti erilaisia ja sitten ne vielä risteytyvät keskenään. Pitikin tutkia, mikä tuon vaaleansinisen rimssumekon nimi voisi olla. Sehän on olomuodoltaan samanlainen, kuin Petticoat Pink.

      Poista
  11. Olen sanonut samaa varmaan jo useammassa blogissa, mutta onpa hieno haaste! Ihanan levollista lukea siitä, kuinka puutarha on kiitollisuuden ja tyytyväisyyden lähteenä.
    Vai että on Blumat meinannut lentää roskiin :D Se vaatii ilmiselvästi pitkää pinnaa ennen kuin alkaa toimimaan kunnolla.
    Kauniit akileijat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti puutarhan rauhoittavaa ja virkistävää vaikutusta ja puutarhaa ylipäätään tulee pidettyä itsestäänselvyytenä. Pitänee jatkossakin pysähtyä välillä miettimään, kuinka kiitollinen saa olla.
      Ei se Blumatin säätäminen niin vaikeaa ollut, mutta veljen kuoleman johdosta jaksaminen on ollut vähän niin ja näin. Nyt Blumat toimii hyvin.

      Poista
  12. Kiitos haasteesta. Otan sen mielelläni vastaan. Kaunis postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nila, mukavaa, että otat haasteen vastaan. Tämä oli kiva haaste.

      Poista
  13. Kauniita akileijoja on siulla. Minnuu ei aiemmin oo oikein sytyttänä koko kasvi! Oon kitkeny pois vimmatusti sitä yhtä vaaleenpunasta mitä miulla levivää, nää kuvat laittaa miettimään assiita uuvestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä tavallisia akileijoja minullakin on ties kuinka paljon ja niitä kitken joistain paikoista pois. Toisissa paikoissa taasen saavat olla. Jaloakileijoja on todella montaa sorttia, toinen toistaan kauniimpia. Ei niitä voi vastustaa.

      Poista
  14. Olisipa hienoa jos akileijat tulisivat myyntiin vasta syksyllä, silloinhan niiden siementen paras kylvöaika on. Ja mahdollisesti kasvaisivat jo seuraavana kesänä.
    Vaaleansininen akileija taitaa olla aika harvinaisuus, liekö olen sellaista koskaan nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, vieläkin on etsimättä tuon vaaleansinisen nimi. Jossain se luuraa, kunhan kerkeän etsimään.
      Akileijat ovat syksyisin aika rönttösen näköisiä. Ehkeivät ne ole riittävän houkuttelevan näköisiä myytäväksi. Tai no, mistä minä sen tiedän. Itse ostaisin syksylläkin, jos jotain lajia oikein mielin.

      Poista
  15. Olipa kiva ja positiivinen postaus. Minullakin on kynnys kehua omaa puutarhaani enkä edes jotenkin kehtaa laitella siitä paljon kuvia blogiini, vaikka se ihan perussiisti ja asiallinen pihapiiri onkin. Kynnys nousee varmaan siitä, kun täällä blogimaailmassa löytyy niin monta upeaa puutarhablogia.
    Iloitsen kuitenkin omasta pihasta ja siitä, miten se vuosikymmenien aikana on kehittynyt.Jospa joskus vielä laittelen kuvia ainakin kukkapenkeistä...
    Kukkaisaa viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piipe, saman kriittisyyden kanssa olen aina paininut ja painin yhä. Vähitellen ne kritiikin muurit kuitenkin madaltuvat. Siihen on auttanut mm. Avoimien puutarhojen mahdollisuus nähdä muiden puutarhoja ja myös täällä puutarhablogeissa vallitseva myönteinen ilmapiiri. Olen nähnyt upeita paikkoja, mutta myös sellaisia, joita en ehkä itse vieraille näyttäisi. Nuo jälkimmäiset ovat kuitenkin opettaneet, ettei yhtä oikeanlaista puutarhaa ole olemassakaan ja kaikki on sallittua ja kaikki on myös kaunista. Riittää, että itse tykkää. Omastaan kannattaa olla ylpeä. Lisäksi negatiivisten asioiden esittely on myös opettavaista ja kannustavaa. Täällä blogimaailmassa on helppo esitellä vain puutarhan kauneimmat paikat ja kuvat. Jokaisessa puutarhassa on kuitenkin risuläjänsä ja takamaansa, joihin toivoisi ehkä jopa toisilta vinkkejä. Niitä ei vain kovin usein esitellä.
      No, nyt sanon sinulle sellaista, mitä joudun itselleni jatkuvasti todistamaan ja selittämään. Tämä kiitollisuushaaste on myös vapaasti otettavissa, vaikka sinua ei kukaan olisi varta vasten haastanut. Ota haaste vastaan ja laita se puolestasi kiertämään. Ja laita rohkeasti niitä kuvia. Sillä tavoin rohkaiset muita kriittisiä tulemaan esille.
      Kukkaisaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  16. Hienosti koottu postaus. Puutarhastaan voi olla kiitollinen joka päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marliska! Minä olen kiitollinen puutarhastani ihan jokaisena päivänä, mutta eipä sitä tule kovin usein ääneen sanottua.

      Poista
  17. Ihania akileijoja! Kiva haaste ja hienot vastaukset sinulla. Jo se että, on puutarha on hyvä syy kiitollisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin Kati! Ei ole mikään itsestäänselvyys käyskennellä omassa puutarhassa.

      Poista
  18. Huippuihanat akileijat! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Akileijat ovat ihania, minun puutarhakeijukaisiani.

      Poista
  19. Minä kiitän kauniista akileijojen kuvista. Jo yksi kukka voi olla niin kovin monipuolinen kaikissa väreissä ja muodoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa Ansu, että tykkäsit. Akileijat ovat ihastuttavia ja nyt niitä on esitelty monissa muissakin blogeissa.

      Poista
  20. Ihanat akileijat ja miten montaa sorttia! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley! Yllättäen akileijojakin on alkanut kertyä. Lisääkin sopii, kunhan jossain välissä ehdin hankkia.

      Poista
  21. Ihana postaus, sekä muistiinpanosi että kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Kuten Oravanpesän Kati tuossa ylempänä totesi, jo puutarhan omistaminen on aihe kiitollisuuteen. Sitä en huomannut kirjata, vaikka siitä olen joka päivä tosi onnellinen.

      Poista
  22. Akileijat - nuo moni-ilmeiset herkät kaunottaret! Ihana kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Akileijat ovat todellakin herkkiä kaunottaria.

      Poista
  23. Kauniita kuvia. Akileijat ovat niin kiehtovia erilaisuudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisäksi yllätyksellisiä risteytyessään keskenään.

      Poista
  24. Kiva haaste! Puutarhaharrastajien puutarhat on aina mielenkiintoisia, vaikka ne olisi miten keskeneräisiä. Niissä on enemmän syvyyttä, ajatusta, tarinoita ja tunnetta kuin tosi hienossa rakennutussa pihassa. Mutta ymmärrän kyllä tuon esittelyn tuskan. Mua ahdistaa, kun ihmiset tuijottelee meidän pihaan, joka on kesken. Joskus kaipaisin muureja. Mutta silloin tällöin tulee joku ihana puutarhaystävä kylään joka näkee kaikki hyvät asiat samoin kuten minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä puutarhaankin ulottuu jonkinlainen täydellisyyden tavoittelu, vaikka siellä se on käytännössä mahdotonta. Luonto laittaa omiaan, eikä puutarha pysy muuttumattomana, ellei se ole pelkkää asfalttia. Jos sittenkään. Jospa ne puutarhaasi tuijottavat ihmiset etsivät uusia ideoita ja innoituksen lähteitä. Kyllä minäkin kylällä ja muualla kulkiessani katselen ihmisten pihoja, mutta usein juuri siksi, että niistä löytää mielenkiintoisia kasveja ja rakenteita. Tulee ahaa-elämyksiä, että "tuon voi tehdä noinkin".

      Poista
  25. Miksi ihmeessä ihmiset huolestuvat puutarhansa keskeneräisyydestä? Minulle se kertoo siitä, että edessäpäin on paljon ihanaia asioita odottamassa. Elämä ei ikinä ole valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä useimmat puutarhurit sen tietävät ja myöntävät, ettei puutarha tule koskaan valmiiksi. Eikä tarvitsekaan tulla. Luultavasti puutarhaan liittyy sama asia, kuin kaikkeen muuhunkin eli itsekritiikki estää oman esittelyn ja kehumisen. Suomalaiseen kulttuuriin ja käytökseen kehuminen ei kuulu itsestäänselvyytenä. Ehkä tässä aikaa myöten opitaan ja kehitytään siinäkin asiassa.

      Poista
  26. Kakkoskuvan vaalean lilat akileijat ovat risteytymiä ja niitä on pilvin pimein meidän puutarhassa. Voin lähettää sinulle siemeniä, mutta niistähän ei tiedä, onko lopputulos samanlainen. Sinisen hörhelön olen jostain siemenensä ostanut, mutta nimeä en löydä mistään.
    Linkittäminen on kivaa ja tärkeää siksi, jos joku vaikka innostuu erityisesti akileijoista. Sinulla oli runsaasti erilaisia.

    VastaaPoista
  27. Huh, kestipä kauna, eenkuin pääsin tänne loppuun, niin paljon mielenkiintoisia kommenttejakin oli matkan varrella... ja ihania kuvia alkileijoistasi. Kiitos haasteesta, toki otan sen ilolla vastaan, on ollut kiireitä ehtiä edes kurkistamaan tänne blogimaailmaan... Vastaan, kun aika on sopiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkku, ei mitään kiirettä. Haasteita voi todellakin säästää vaikka sinne syksyyn tai talveen, jolloin jutut vähenevät.
      Mukava kuulla, että luet myös muiden kommentteja. Itse ammennan paljon lisätietoa ja -hyötyä lukiessani sekä omaan blogiin tulleista kommenteista, että myös toisten blogien kommenteista.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!