Kyllä, melkein metrin pomppasin ylöspäin löytäessäni Kiemurapenkistä syysvuokon nuppuja. Aika monta syysvuokkoa olen vuosien mittaan istuttanut ja ainoastaan yksi niistä on kukkinut seuraavana kesänä häviten sitten jonnekin kasvien ikiomaan bittiavaruuteen.
Tämä nyt nuppuja tehnyt yksilö on väkisinkin jokin kesän 2015 istutuksista, sillä viime kesänä en Kiemurapenkkiin syysvuokkoja ole laittanut. Lajike on joko Splendens tai Hadspen Abundance. Ihan sama, mikä, kunhan vain kukkii nyt ja tulevaisuudessa.
Perhosia olen kovasti odottanut. Yleensä niitä alkaa pörrätä purppurapunalatvoissa ja kallionauhuksissa näin elokuun lopulla. Nyt olen nähnyt vain satunnaisia valkoisia perhosia, jotka ovat lähinnä leijailleet kauniisti kaukaisuuteen. Torstai-illan auringonpaisteessa ensimmäinen neitoperho laskeutui syyshortensiaan ja pörräsikin kukinnoissa pitkän aikaa tarjoten minulle mahdollisuuden ihailla hänen kauneuttaan ja saada myös pari kuvaa. Ehkä kylmä kevät ja kolea kesä on vaikeuttanut perhosten elämää.
Olen unelmoinut runsaasta punahattukasvustosta, joka vetäisi perhosia puutarhaani. Kovin aktiivisesti en sen unelmapöheikön eteen ole töitä tehnyt. Pitäisi varmaan panostaa siihen useamman taimen voimalla. Joitakin punahattuja on tullut itse siemenestä kasvatettua ja muutamia olen myös kaupasta ostanut.
Pari viikkoa sitten kaivoin väriminttujen seasta kaksi pionia, kun niillä ei ollut mitään mahdollisuutta saada valoa ja voimaa. Olen jo vakavasti harkinnut värimintun kitkemistä kokonaan pois, sillä se on kyllä aikamoisen agressiivinen ja muut kasvit voimalla peittoava kasvi. Yllättäen löysin Kiemurapenkin väriminttujen lomasta monta kasvussa olevaa punahattua. Ovat aika matalia ja alkuvaiheessa, mikä johtunee penkkiä aktiivisesti valloittavasta värimintusta.
Kun Kiemurapenkistä nyt löytyi mukava alku punahattukasvustolle, pitääkin miettiä niille jokin aikaisemmin kesästä kukkiva kaverikasvi. Ja värimintut saavat lähteä muualle, juuri nyt sen päätin.
Sen verran säät taas muuttuivat koleiksi, että villasukille on käyttöä. Aika kevyellä vaatetuksella yleensä pärjään, kunhan jaloilla on lämmin. Olisin kyllä toivonut elokuun vaihtuvan syyskuuksi auringon ja lämmön merkeissä. Ei tämä mikään kaikkein onnettomin kesä ole ollut, mutta ihan liian lyhyt jälleen kerran.
Varmaan pitää myös harkita lämmityksen aloittamista kasvarissa, sillä öisin mittari painuu reippaasti alle +10 asteen. Josko ne tomaatit kypsyisivät lämmön avulla paremmin.
 |
| Juuson masukarvat |
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Eilen juuri mietin, missä ovat neitoperhoset, jotka yleensä pörräävät nauhuksilla. Perhosia olen muutenkin nähnyt tosi vähän tänä kesänä.
VastaaPoistaKyllä: viileää on! Eilen laitoin ensimmäistä kertaa tulet leivinuuniin, kun tuntui niin kalsealta. Illan mittaan ihana lämpö sitten levisikin tupaan.
Onnellista viikonloppua Sinullekin ja hyvää Suomen luonnonpäivää tänään!
Leivinuunin ja takan lämmittäminen tuo mukavaa tunnelmaa ja vie myös tätä syksyistä kosteutta pois.
PoistaTänään piti lähteä luontoon, mutta näinkin omaan pihaan. Luontoa löytyy sieltäkin.
Ihanan kaunis perhoskuva ja ihanat masukarvat <3 Hyvä viikonloppua viileydestä huolimatta :)
VastaaPoistaKiitos Sesse, sisällä on lämmin. Varsinkin villasukat jalassa.
PoistaPerhosia on näkynyt todella vähän tänä vuonna, samoin esimerkiksi kukkakärpäsiä. Syynä lienee viileä kesä.
VastaaPoistaIhana Juuso:)
Perhosia on todellakin näkynyt tosi vähän. Toivotaan, että ensi kesä on niiden kannalta parempi.
PoistaSamaa ilon sykäystä täällä. Löysin kuolleeksi luulleeni prinssi Charles -kärhön luikertelemassa muiden kasvien kätköissä. Vähintään sydän pomppasi ellei koko akka hyppinyt riemusta.
VastaaPoistaPerhostenkin luulin saapuneen jo heinäkuussa, mutta sitten tajusin niiden olevan myöhäisiä talvesta selviytyjiä. Nyt on ollut hiljaista sillä saralla.
Kärhöt osaavat yllättää. Uskon hyvin, että olit riemuissasi.
PoistaTämä nyt oli tällainen kesä, perhostenkin osalta. Ei paras mahdollinen.
Meillä väriminttu on pysynyt aisoissa.Johtujkohan siitä,että penkissä on myös ruusuangervoa.Tykkään näin syksyllä sen kukinnasta,kun muut ovat kukkineet jo.
VastaaPoistaMinäkin tykkään värimintusta, mutta nyt se saa muuttaa toisaalle.
PoistaPunahattupöheikköä perhosille minäkin haaveilen perustaa -tähän eteeni ikkunan alle. Onneksemme puutarhassa voi tehdä tarvittavia muutoksia, nyt onkin paras aika -ellei sataisi -kuten nyt meillä.
VastaaPoistaPuutarhatyöt joutuu nyt tekemään sateen ehdoilla. Tuleepa ainakin riittävästi kahvitaukoja.
PoistaMinunkin syysvuokoilla on ollut tapana kadota jonnekin ja aina vain niitä lisää toiveikkaana istuttelen. Onnea sinun syysvuokoillesi, punahatuille ja tietysti kaikille muillekin ja ihanaa syksyn jatkoa!
VastaaPoistaKiitos Pauliina! Ei anneta syysvuokkojen mustalle aukolle periksi, vaan jatketaan yrittämistä eli syysvuokkojen istuttamista.
PoistaJuuson masu! ♥
VastaaPoistaIhanat ovat myös villasukat.
Voi mahdoton, miten upea löytö nuo syysvuokon nuput! Olisiko riittävän sateinen kesä sitten aiheuttanut tämän. Brittein saarilla ne nimittäin kukoistavat, ja siellähän sataa aina ;-) Niitä istutetaan siellä useimmin lehtomaisiin metsäpuutarhoihin. Mullakaan ei ole kovin hyvät kokemukset syysvuokoista, ne vain eivät tunnu viihtyvän (mutta jos kaipaavat kosteutta, ei ole ihmekään). Yksi viime vuonna istutettu on edelleen elossa - jihuu - ja yksi toissa talvena lähes kuollut vanhempi vuokko on taas paremmin hengissä ja siinä on pari nuppuakin. Ne ovat niin ihania, että täytyy toiveikkaaana istuttaa aina vain uusia, kuten Pauliina tuossa yllä toteaa.
Berliinin puutarhoissa oli mahtavat syysvuokkopehkot. Kukkivat juuri silloin, kun vuosi sitten elokuussa siellä kävin. Kyllä oli kaunista katseltavaa. Pitääkö huolehtia syysvuokkojen kastelusta, jos sen avulla saisi ne jatkossa paremmin menestymään.
PoistaJuuson masukarvat on niiiin pehmoiset. Mutta senhän sinä kissanaisena tiedätkin. Kaikkien kissojen masukarvat on vastustamattoman pehmeitä.
Tällaiset mukavat löydöt kukkapenkistä ovat aina tosi kivoja ja piristäviä. Minä hankin pari vuotta sitten ensimmäisen syysvuokkoni ja se ilmaantui tänä keväänä esiin tosi myöhään. Kukkivana en usko sitä tänä syksynä näkeväni.
VastaaPoistaPunahatut ovat ihania puutarhassa ja niitä olen kylvänyt siemenistä itsekin. Nytkin keväällä kasvihuoneeseen kylvämäni jatkavat kasvuaan kukkapenkissä.
Punahatut minäkin olen onnistunut kasvattamaan siemenestä, joten täytyy vaan laittaa niitä enemmän, jotta saan kunnon Pehkonen perhosia houkuttelemaan.
PoistaToivotaan, että syysvuokkosi sittenkin vielä kukkii. Ihan yhtäkkiä minunkin vuokkooni nuput ilmestyivät.
Lohdullista kuulla, että muillakin syysvuokot katoavat. Luovutin jo niiden kanssa, ajattelin etten vain osaa niitä kasvattaa. Rapsutukset Juusolle !
VastaaPoistaJuuso kiittää rapsutuksista ja kierrähtää selälleen tassut kohti kattoa.
PoistaSyysvuokot taitavat olla aika vaikeita. En aio vielä niiden suhteen luovuttaa.
En ole tainnut ikinä nähdä syysvuokkoa kukassa, siis livenä. Toivottavasti ne ehtivät kukkia! :) Mukavia kuvia muutenkin. Juuson masukarvat näyttävät ihanan pehmeiltä. <3 Hyvää Suomen luonnon päivää!
VastaaPoistaviikarivartti.blogspot.fi
Syysvuokko on kukkiessaan tosi kaunis. Siksi kukkimisensa tavoittelenkin.
PoistaJuuson masukarvat on pehmeitä. Vaikea pitää niistä näppinsä irti.
Kiitos, myös sinulle hyvää luonnon päivää!
Mukavia löytöjä! Punavärimintusta tykkään kovasti, mutta pitääkin varoa ettei leviä koko penkkiin. Punahatut ovat myös ihania, keväällä löysin paljon uusia pikku taimia penkistä. Mutta perhoset tosiaan puuttuvat, taisi kylmä kevät/kesä olla haitaksi niillekin.
VastaaPoistaVäriminttu on ollut muutaman vuoden ihan rauhallinen, mutta tänä kesänä se on yltynyt penkin valloitukseen. Sille löytyy kyllä toinen paikka. En siitä luovu.
PoistaUpea syysvuokko! Ja ihana että perhoset ovat löytäneet sinunkin puutarhaasi. Hienon kuvan olet saanut siitä. Terveiset ja rapsutukset Juusolle!
VastaaPoistaTämä neitoperhonen oli kovin rauhallinen persoona. Antoi itseään tähtäimellä ja kuvailla.
PoistaJuuso kiittää rapsutuksista. Niihin se ei taida milloinkaan kyllästyä.
Upeita kuvia toivottavasti syysvuokot ehtivät kukkia. mukavaa viikonloppua:)
VastaaPoistaKiitos Ritva, samoin sinulle!
PoistaToivottavasti syysvuokko ehtii avautua. Meillä oli yhtenä iltana ulkona 5 ast. lämmmintä, tuntui kylmältä.
VastaaPoistaLämmitys meillä on kans ollut päällä, ihanaa !!!
Alle +10 asteen täälläkin on jo menty reippaasti. Ei niin mukavaa, mutta onneksi sisällä on lämmintä ja kuivaa.
PoistaMukava ylläri var,asti, syysvuokko on todella kaunis kukkiessaan. Perhosia tosiaan on ollut todella vähän, neitoperhoja en ole täällä nähnyt ollenkaan tänä kesänä. Sinisiipiä näin keskikesällä ja sekin on todella kaunis pikkuinen perhonen.
VastaaPoistaPunahattuja minäkin olen lisännyt taimena ja siemenistä, mutta jotenkin tuntuu että ne katoavat jonnekin. Väriminttu tosiaankin on aika viheliäinen leviämään, minäkin ajattelin laittaa sen ihan yksistään johonkin penkkiin ja saa sitten olla ja levitä miten mieli lystää. Kaunis se on ja kukkii pitkään :)
Villasukat onkin nyt niin mukava vetäistä jalkoihin, kun on niin koleaa. Kisulla ihana ja lämpöisen näköinen masu :)
Hieno yllätys. Olin tänään Mustilan taimipäivässä ja siellä Arno Kasvi kertoi että syysvuokko kasvattaa puolimetriset juuret. Jotta syysvuokon istutus onnistuu pitää kasvualusta myllätä puolen metrin syvyyteen. Sinä saattaa olla syy miksi omani on menestynyt, se istutettiin penkkiin jonka olin juuri myllännyt todella syvään uusiksi koska siitä poistettiin isoja kiviä.
VastaaPoistakiitos vinkistä katja!
PoistaOnneksi sait neitoperhosen kuvattua, meillä ainakin jatkuvat sateet. Perhosista ei ole tietoakaan ja viime yönä lämpöasteita oli +2. Kunpa saataisiin vielä kuulakkaita päiviä!
VastaaPoistaHui, onpa jo kylmää. Varmaan meidän alapihalla lukemat olleet samaa luokkaa, mutta en ole muistanut mittarista tarkastaa. Onneksi sentään päivällä on vähän lämpimämpää.
PoistaPunahatut ovat mukavia perhosmagneetteja, mutta en ole saanut niitä leviämään. Väriminttu sen sijaan leviää ehkä liikaakin, mutta silti tykkään siitä kovasti.
VastaaPoistaVärimintun eräs hyvä ominaisuus on, että se pysyy hyvin pystyssä. Ei voi kaikista korkeista kasveista samaa sanoa. En siis hävitä, vaan tarjoan uuden paikan värimintuille.
PoistaSyysvuokon kanssa olen tehnyt useita yrityksiä, mutta tulos on jäänyt laihaksi talvehtimisen osalta. Jotkin on menneet yhden talven yli, joten uuden yrityksen edessä turvaan talvisuojaukseen jatkuvuuden mahdollistamiseksi.
VastaaPoistaMinä jaoin omat punahattuni uusiin kasvustoihin. Toivottavasti pärjäävät. Perhosia ei tässä kylmyydessä ole juuri näkynyt. Harmi.
Onneksi punahattu on kaunis ilman perhosiakin, mutta kyllä yksi niiden viehättävä ominaisuus on nimenomaan toimia perhoshoukuttimena.
Poistahankin kaksi syysvuokko Tommolan Tilan taimistolta, yhden molempiin puutarhoihini. tuosta edellä olevasta Katjan vinkistä taidan ottaa vaarin ja parantaa kasvualustaa vielä uudemman kerran!
VastaaPoistamukavaa kun voi edes kuvissa ihastella perhosia, nauhukset jo lähes kukkineet, punahatut ja monet muut perhosmangneetit parhaillaan kukassa, vain perhoset uupuu!
Totisesti perhoset puuttuu. Kahden neitoperhosen jälkeen en ole nähnyt muita. Jäänee siltäkin osin tämä kesä erikoisiin muistoihin.
PoistaPerhosten toivossa minäkin ostin tänä kesänä punahattuja. Kun ne viimein avasivat kukkansa ei perhosista ollut tietoakaan. On tämä ollut kesä! Suloiset masukarvat!
VastaaPoistaEi tosiaankaan mikään unelmakesä, mutta onneksi edessä on taas uusi kesä. Kunhan jaksetaan talvi tässä välissä.
PoistaKarvamassut on aina ihania. Ja villasukat. Itse aloin eilen pitkästä aikaa neulomaan sukkia. Punahatut ovat ihania. Niistä bongaa aina perhosia. Minulla oli myös syyssyrikkä pari vuotta ja siinä vasta vierailijoita riitti. Se on niin talven arka, etten ole raaskinut hankkia uutta menehtyneen tilalle. Syysvuokko meilläkin on aina kadonnut. Onnea siis nupuista!
VastaaPoistaMinullakin oli pari vuotta sitten syyssyrikkä, mutta ei selvinnyt talvesta. Naapurissa syrikkä viihtyi useamman vuoden ja sain heidän puskassaan käydä kuvaamassa perhosia. Syrikkä on sen verran kallis, ettei sitä joka vuosi viitsi kuolemaan ostaa.
PoistaUskon, että syysvuokon hurma valtasi sinut! Toivottavasti saataisin vielä lämmintä, että nuput avautuisivat! Punahattupenkkiä olen myös haaveillut ja taidankin sellaisen tehdäkin - kiitos vinkistä. Väriminttupenkinkin haluaisin, meillä ne eivät ole vielä innostunut leviämään, toistaiseksi.
VastaaPoistaVillasukat kaivoin jo kaapista ja leivinuunin lämmitin eilen. Kylillä ihmisillä oli jo toppatakkeja. Aikas raikasta syysilmaa pitää, toivottavasti hallaa ei vielä tulisi!
Hallaa luvattiin länsirannikolle, mutta ei sentään vielä tänne. Uunia on mukava lämmittää ja villasukat jalassa tallustella, mutta en ihan vielä haluaisi kesästä luopua.
PoistaTuo syysvuokko on sitten metka kasvi. Olen monta vuotta sitten ostanut yhden taimen Börje Friltä. Istutin sen melko saviseen kukkapenkkiin. Se lähti leviämään hullun lailla. Minusta ne ovat kauniita ja sen jälkeen ostin eri merkkisiä syysvuokkoja muihin kukkapenkkeihin. Ja kaikista kukkapenkeistä ne kuolivat ensimmäisenä talvena. En ymmärrä niiden sielunelämää.
VastaaPoistaSyysvuokolla lienee salaperäinen sielunelämänsä. Kommenteista päätellen aika moni on käynyt niiden kanssa oman taistelunsa, eikä kovin hyvin ole käynyt. Näin viime kesänä Berliinissä niin upeat syysvuokkoistutukset, että unelma sellaisista jäi elämään.
PoistaMukava kun löysit syysvuokon nuppuja, se on jotenkin arka. Miullakin on nyt nupullaan. Punahatut on jotenkin vähän vaisut, onkohan liian ahtaasti, ei miulla oo kun yhtä sorttii.
VastaaPoistaUunii on tiälläkin lämmitetty ja paistettu ja ruokoo siinä laitettu, meillä on tässä talossa maalämpö, se ei oo vielä piällä kun on paljon polttopuuta. Mie oon koko kesän kulukenu villasukissa, vaikka järvessä käyn vielä saunasta jokakerran. Toivottavasti vielä lämpenis.
Arvontavoitto vuottaa postissa. Kiitos!
Tämä on siitä erikoinen kesä, että heinäkuussakin oli muutama niin kolea päivä, jolloin villasukat olivat tarpeen. Jotenkin olisin suonut kesän vielä jatkuvan ja syksynkin olevan lämmin ja aurinkoinen. Vielähän se ehtii.
PoistaMukavaa, että arvontavoitto on tullut perille. Toivottavasti se osoittautuu mieluisaksi.
Olen tänä kesänä ostanut kaksi syysvuokkoa kukkivana, oi miten kauniita oovatkaan, mutta toinen alkaa näyttää jo menetetyn merkkejä. Minulla taitaa myös istutuskuoppa olla liian matala, mikäli Arno Kasviin on uskominen. Olipa hyvä, että vinkkasit tuosta värimintun ärhäkkyydestä, ostin nimittäin ensimmäisen väriminttuni eilen Mustilan taimipäiviltä, oli niin hyvän värinen lajike! Täytyy miettiä nyt tarkkaan sen paikka! Joo, villasukat ehdottomasti nyt jalkaan, ei tässä enää muuten tarkene:)
VastaaPoistaJotkut näissä kommenteissa ovat sanoneet, ettei väriminttu ole heillä levinnyt. Minulla se on kyllä vallannut lyhyessä ajassa ison osan kukkapenkistä ja sen verran voimakas se on, että syrjäyttää muita kasveja. Tykkään kyllä siitä muuten, etenkin, kun se pysyy hyvin pystyssä.
PoistaViime vuonna istutetuilla syysvuokoilla oli kyllä syvä istutuskuoppa ja muutenkin tilaa tunkea juurensa. Eivät menestyneet. Tuo, jonka nuput nyt löysin, on minusta huomattavasti ahtaammassa paikassa. Katsotaan, kuinka selviytyy.
Ihana yllätys tuo syysvuokko <3 Punahatut ovat myös ihania. Ostin keväällä niiden(kin) siemeniä ja meinasin kasvattaa, kun talvi vei edelliset. Mutta jonnekkin onnistuin hävittämään siemenlaatikon, enkä ole vieläkään sitä löytänyt... Hyvin mystistä, jopa minun mittakaavallani.
VastaaPoistaBlogissani on syyssipuli arvonta. Tule toki osallistumaan <3
Toivottavasti siemenlaatikkosi löytyy. Joskus niitä mystisiä katoamisia tapahtuu minullekin, mutta onneksi mystiikka on osoittautunut aikanaan varsin arkiseksi kömmähdykseksi.
PoistaIlman muuta täytyy tulla osallistumaan. On muutenkin ollut tarkoitus tulla blogivierailulle, mutta viime aikoina on ollut kovin kiire.
Minullakin syysvuokko kukki sievästi omalla paikallaan useamman vuoden kunnes rupesi leviämään. Värimintun leviämistä on helppo estää kun rajaa muovista sille alueen, leviää aika pinnassa. Tätä syysvuokkoa olen kesän kaivellut ja juuret on puolen metrin syvyydessä ja katkeavat herkästi. Laattojen välistä puskee nyt uutta kasvustoa täyttä häkää. En tiedä voitanko tätä taistelua vai pitääkö myrkyttää kun jostakin nokansa nostaa taas pintaan. Aivan kamala! Tapaus! Lapionvarsi terveisin:30vuotta puutarhaa harrastanut floristi.
Poista