Pilvenkurkottajat

Keväällä tulee luvattua yhtä sun toista, mikä ei sitten kesän tai koko kasvukauden aikana toteudukaan. Hyvistä aikomuksista huolimatta. Niin kävi - jälleen kerran - aikomukselleni leikata kultapallo alkukesästä vähän matalammaksi, jotta se kukkisi aikanaan vähän inhimillisimmissä korkeuksissa. Jonkun kerran kultapallojen ohi kulkiessani ajattelin, että haenpa sakset ja hoidan homman. Joko en niitä saksia hakenut laisinkaan tai sitten sillä hakumatkalla eksyin muihin tehtäviin. Kuten niin usein tapahtuu. Leikkaamatta jäivät kultapallot.

Kultapallo - Rudbeckia laciniata ´Goldquelle´

Koko puska on ihan hölmön näköinen, kun keltainen kukinto keikkuu varren latvuksessa taivaita hipoen. Ihme sekin, ettei muutamaa vartta lukuunottamatta kasvit makaa maassa retkottamassa. Kultapalloilla on korkeutta varmasti yli kahden metrin. Ellei enemmänkin. Minulla ei ole mitään erityistä suhdetta kultapalloon ja olenkin miettinyt, pitääkö sen ylipäätään kasvaa puutarhassani. Sille, kun ei ole oikein hyvää paikkaa. Onhan se yksi vanhoista perinnekasveista, joten olkoon ainakin toistaiseksi.

Tuoksuvatukka - Rubus odoratus

Tuoksuvatukka ei nyt varsinaisesti mikään kurkottelija ole, mutta aika hyvin sekin itselleen kesän aikana mittaa kasvattaa. Ja leveyttä. Tuoksuvatukan istuttamisessa kannattaa muistaa, että se leviää juurivesoillaan helposti luvattomiinkin paikkoihin. Ei sentään kuulu ihan hirvittävän agressiivisiin leviäjiään, mutta tarkka sen kanssa kannattaa olla.

Tykkään kovasti tuoksuvatukan kukista, joiden sävy vaihtelee vaaleasta tummaan. Terälehdet ovat kuin hienoa silkkipaperia ja nuputkin aika söpöjä. Tuoksuvatukan sanotaan kukkivan toisen vuoden versoilla, mutta kyllä se kukkii leikattunakin joka kesä. Ehkei niin runsaasti ja aikaisin, kuin leikkaamattomana, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Leikkaan tuoksuvatukan syksyllä alas, vaikka joka vuosi se ei ole tarpeen. Leikkaamattomana tuoksuvatukasta tulee nopeasti ruma pöheikkö, jossa on etupäässä rapsakasti kuivuneita varsia enemmän, kuin lehteviä versoja. Tuoksuvatukka toimii erinomaisesti näköesteenä, sillä se kasvaa vikkelästi yli kaksimetriseksi. 

Aikamoinen hujoppi on myös lumikärhö. Korkeus ei kuitenkaan mitenkään haittaa, enkä kuvittelekaan, että sitä madaltaisin latvuksissa keikkuvia kukkia paremmin nähdäkseni. Ei, mieluummin vaikka kannan tikkaat alapihalle ja kiipeän niiden avulla yläilmoihin. Se ei ole sentään tarpeen, sillä lumikärhössä kukkia on runsaasti alaosissakin. Tai oikeastaan ihan kaikkialla.

Lumikärhö - Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges´)

Lumikärhöllä on kasvuvoimaa ja ihan huomaamatta se on taas kiivennyt korkeuksiin. Pari vuotta sitten laitoin Päivänlilja-penkkiin saamastani raudoitusverkkojämästä köynnöstuen. Se näytti vähän kummalliselta seisoessaan korkeana penkin päässä. Jämäkän raudoitusverkon madaltaminen olisi kuitenkin vaatinut niinikään jämäköitä työkaluja, joten tuki sai jäädä korkeaksi. Kun sitten viime kesänä istutin lumikärhön, totesin, ettei tuki ole laisinkaan liian korkea. Lumikärhö täyttää tuen yläosia myöten ja ylikin.

Ihastuin lumikärhöön viime kesänä niin lujasti, että keväällä olin vähän huolissani, kun kärhön versoja ei alkanut kuulua. Sieltä se kuitenkin aikanaan kömpi mullasta esiin ja aloitti kasvun kohti korkeuksia. 

Jälleen kerran saan soimata itseäni laiskuudesta, sillä kärhön versoja olisi kannattanut kasvun edetessä käydä ohjaamassa paremmin tuen ruudukoihin. Nyt kärhö leventelee rehvakkaasti köynnöstuen ympäristössä sinne tänne ja sitä pitää joissain kohdissa väistellä. Joka vähänkään tuntee kärhöjen käyttäytymistä, ymmärtää, ettei oksia niin vain taivutella ja tartuntakärhiä revitä irti toisistaan vahingoittamatta kasvia ja sen kukintaa. Saa siis leveillä rauhassa tämän kesän. Ehkä ensi kesänä muistan olla ajoissa paikalla ohjaamassa kasvavia versoja.

Kesämalvikki - Lavatera trimestris - illan suussa.

Kesäkukista puhuttaessa ensimmäisenä mieleen nousee ehkä ruukuissa kasvatettavat pelaguut ja petuniat. Eivät ne kovin korkeaksi kasva, eivätkä todellakaan pilviä kurkottele. Mutta siemenestä kasvimaalaatikkoon kylvämäni kesämalvikki sen sijaan ei kasvussa turhia kursaile, vaan heiluu pontevasti jo kasvattajaansa korkeampana. 

Tähän saakka kesämalvikkini ovat pysyneet sateissa ja tuulissa pystyssä. Kunnon rankkasateen kohdatessa sitkeinkin hujoppi taipuu ja niinpä kesämalvikkiakin saattaa sen elämän loppumetreillä joutua tukemaan. Kesä on jo kääntymässä syksyyn ja yöt vähitellen kylmenevät. Kannattaa siis poimia malvikkia maljakoihin sisätiloja somistamaan. Siihen tämä ihana kesäkukka on oivallinen, sillä se kestää maljakossa pitkään ja avaa jopa nuppujaan.