Päivänliljat - loppukesän kukkijat

Viime kesän Vihdin ruusutilaretkeltä puutarhaani kotiutui uusia päivänliljoja, joiden nimistä olen mennyt heti kättelyssä aivan sekaisin. Yritin googlettaa nyt kukkiville mahdollisia nimiä, mutta menin vaihtoehtoja on lukemattomia, eikä mikään osunut minun liljojeni kanssa kohdalleen. Olkoon sitten ihan vain oransseja ja oranssinpunaisia ja mitä ikinä lystäävät. Kauniita ovat ja piristävät hyvin näin loppukesän muuten jo rupsahtavaa kukkapenkkiä.

Päivänliljoissa tykkään myös niiden lehdistöstä, joka on aika tanakkaa ja pysyy yllättävän pitkään pystyssä. Ei siis lakoa ihan samalla tavoin, kuin samankaltaiset iriksen lehdet. 

Mustat pilkut ovat jotain ötököitä.

Tämä keltainen päivänlilja on ollut meillä jo useamman kesän. Yhtään en muista, mistä se on kotoisin ja mikä sen nimi voisi olla. Samaan varteen tulee monta patukkamaista nuppua, joista aukeaa aika kookas kukka. Kukinta kestää todellakin vain sen yhden päivän eli tämä on nimensä mukaisesti päivänlilja viimeisen päälle. Kun nuppuja on kuitenkin runsaasti, kukintaa riittää pitkään. Useimmiten kukat ovat vähän repaleiset ja nuputkin juuri ennen aukeamista muistuttavat enemmänkin jääkaapin kylmimpään osaan unohtunutta kurpitsaa.

Nämä oranssipunaiset liljat ovat vähän syvemmän sävyisiä, kuin aiemmassa kuvassa oleva päivänlilja. Yksi päivänlilja on vielä täysin nupulla ja sen oletan ja toivon olevan niinikään viime kesän retkeltä hankittu Agnes Elpers. Agnes ehti kukkia meillä viime vuonna ja ihastuin sen syvän punaiseen samettiseen väriin. Voipi tietenkin olla, että nuput kuuluvat toiselle päivänliljalle, joka ei viime vuonna kukkinut. Vierekkäin on nimittäin kaksi päivänliljaa, joista toisessa ei ole nuppuja laisinkaan. En laittanut nimikylttejä päivänliljoille, koska kuvittelin muistavani ja tunnistavani ne niiden kukkiessa. Entä elleivät kuki? Sitä en tullut ajatelleeksi.

Tiikerililja - Lilium lancifolium

Toki pihassa täytyy olla myös perinteinen tiikerinlilja. Jostain syystä minun tiikerini on vähän oikullinen ja kasvaa kahdessakin paikassa kukkapenkin laidalla. En taatusti ole sitä niin hankalaan ja ahtaaseen paikkaan istuttanut, mutta olisiko sipuli joskus muun mylläyksen ohessa siirtynyt. Muutaman kerran olen tuuminut kasvin siirtämistä, mutta toistaiseksi on saanut olla.

Eräs tuttuni luuli tiikerinliljan varteen ilmestyneitä mustia palluroita ötököiksi ja oli jo menossa niitä häätämään. Pallurat ovat kuitenkin kasvin itusilmuja, joista maahan pudotessa kasvaa aikanaan uusia tiikerinliljoja. Ehkäpä minunkin omituisissa paikoissa kasvavat tiikerililjani ovat itusilmuista lähtöisin. Se selittäisi niiden sijainnin.

Kuvan keltainen pilkullinen lilja tuli puutarhaani jonkun muun sipulin sijasta. On siis malliesimerkki sipulibingon tuloksista, jolloin ostat jotain mielestäsi nättiä ja saat jotain täysin muuta. Vaan ei tämä ole ollenkaan ruma eikä paha. Tietenkin hetken harmitti, kun odotin jotain toisenlaista, mutta kyllä tämä pisamakaveri on paikkansa meillä lunastanut.

Lilium On Stage

Lilja On Stagen ostin keväällä 2015 ja kesän se vietti terassin ruukussa. Syksyllä istutin liljan olopihan Syreenipenkkiin ja siinä se nyt kukkii jälleen. Jos nyt sattuu niin reippaasti kukkapenkin ohi kulkemaan, ettei ehdi silmäystä sinne luoda, tuoksu kyllä paljastaa liljan olevan kukassa. Varsinkin illalla On Stagen tuoksua ei voi olla huomaamatta. Kukat ovat suuria. Vaikka lehdet kelpaavat hyvin kotiloille, kukkien tuoksu ilmeisesti karkoittaa nilviäisetkin ja terälehdet säilyvät koko kukinnan ajan ehjinä.

Lilium Stargazer

Alapihan Kiemurapenkissä tuoksusta vastaakin sitten Stargazer. Tämä on kuulemma yksi suosituimmista värililjoista (väittää eräs nettikauppa). Oli miten oli, kaunis hän on ja mukavasti tuoksuu.

Orientallilja - Lilium Tiber

Myös Päivänliljapenkissä löytyy yksi tuoksuttaja eli orientallilja Tiber. Luulin sen jo ehtineen kukkia ennen, kuin saavuin sen luokse kameran kanssa. Ei sentään ja vieläkin on pari nuppua odottamassa avautumistaan. Hiukan on kesä kohdellut kaltoin terälehtiä, kun on koloa ja reikää siellä täällä. 

Valkoinen lilja avautui Kiemurapenkissä ihan muutama päivä sitten. Tämä lienee niitä liljoja, jotka joutuivat parin vuoden takaisen Kiemurapenkin mylläyksen kourissa miltei hunningolle. Huomasin sentään kompostiin kuormaa kuskatessani, että joukossa on jokin sipuli ja tyrkkäsin sen aikanaan takaisin penkkiin. Näin minulla on jokunen sipulikukka vaihtanut paikkaa ja varmaan myös kadonnut kokonaan.

Viime kesän ruusutilaretkeltä meille kotiutui myös uusia astereita. Loppukesän tiimellyksessä kaivoin asterintaimia sinne, missä nyt äkkipäätä tilaa löytyi. Nyt sitten totaalinen suunnittelemattomuus kolahti uutena työkeikkana, sillä useimmat uusista astereista ovat pitkänhuiskeita ja penkin reunalla kasvaessaan peittävät muita saman penkin asukkeja. On siis lapiotöitä tiedossa. Kunhan kerkeän uuden paikan astereille kehittää ja kaivuuhommiin ryhtyä. Vielä kun keksisi astereille sopivan aikaisemmin kasvuun lähtevän ja kukkivan kaverin. Tämä kasvien sijoittelu on näemmä loputon työmaa.

Tähän päättyy tämä kesä, mutta toivottavasti ei sentään ihan konkreettisesti syksyisiin säihin vielä siirrytä. Lämpöä ja aurinkoa toivoisin, jotta ulkona olisi hyvä työskennellä. Olisi mukava saada kaikki syyshommat ajallaan tehtyä ja samalla tulisi tankattua energiaa talvea varten. Pimeä ja sateinen syksy ei houkuttele, kun muutenkin matka seuraavaan kevääseen tuntuu taas kovin pitkältä. Aurinkoista syyskuun alkua niin teille kuin itsellekin toivoen!