Sivut

torstai 5. lokakuuta 2017

Angervoista jaloin

Matalakasvuinen, punainen jaloangervo

Navettapiika postasi elokuussa jaloangervoista niitä kehuen ja täysin ansaitusti. Jaloangervot ovat helppoja ja kestäviä, kuten Navettapiika mainitsikin. Minullakin on jaloangervoja useampaa sorttia, vaan en edes ole laittanut lajikenimiä talteen. Miksiköhän?


Ainoastaan sisäänkäynnin sivulla on isompi kasvusto valkoista jaloangervoa. Ne on istutettu sinne jo 20 vuotta sitten ja ovat saaneet olla paikallaan jakamatta ja sen kummempia niiden eloon ja oloon puuttumatta.


Muualle olen istuttanut jaloangervoja lähinnä yhden tai kaksi kerrallaan. Jaloangervot runsastuvat sen verran hitaasti, että näyttävän istutuksen saadakseen kannattaa kerralla laittaa useampi kappale.


Sinänsä on outoa, etten ole innostunut enemmänkin jaloangervoja istuttamaan, koska kuitenkin pidän kovasti niiden kukista. Sisäänkäyntiä vastapäätä muutama vuosi sitten istuttamani lilanpunaiset jaloangervot keräävät lähes yhtä paljon pörriäisiä, kuin niiden takana korkeiksi kasvavat purppurapunalatvat. 


Jo nuppuisiakin jaloangervoja kaikenmaailman lentäväiset kävivät halailemassa ja huojuttelemassa. Suosio vain kiivastui nuppujen avauduttua.


Lupaan parantaa jaloangervojen kohtelua. Mielessä muhii vähintään yksi kohde, jota voisin kohentaa nimenomaan jaloangervoita käyttämällä. Kiitos siitä ideanpoikasesta kuuluu kyllä Navettapiialle ja hänen oivalliselle jaloangervopostaukselleen.

38 kommenttia:

  1. Ihania angervoja sinulla. Ovat kyllä todella kauniita ja ihania kasveja <3 Mukavaa päivää Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Jaloangervot ovat kyllä paikkansa puutarhassa ansainneet. itsellänikin ne ovat vähän unohtuneet muiden jalkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika tuossa alempana oivallisesti kommentoikin, että jaloangervot saattavat jäädä huomiotta, kun ovat niin helppoja kasveja. Se on totta. Ei niiden kanssa paljon tarvitse huoltotoimia tehdä.

      Poista
  3. Onpa kiva kuulla, että jaloangervot ovat pörriäisten suosiossa. Kyllä niitä varmaan pitäisi johonkin istuttaa... Jostain syystä en pidä niistä, mutta nuo töyhtykukat ovat muissakin kasveissa epämieluisia, revonhännässä esimerkiksi. Vaikea sanoa miksi. Kun nyt katsoo noita kuviasi, raikkaita ja värikkäitä kukkiahan ne ovat syyspuutarhassa, ei tähän aikaan nyt niin paljon kukkavalikoimaa enää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on niin valtavasti ihania kasveja, ettei varmaankaan tarvitse istuttaa sellaisia, joista ei niin pidä. Vaikka olisivat kuinka muuten mukaiva.

      Poista
  4. Minulla kasvaa jaloangervoja metsäpuutarhassa alppiruusujen, atsaleoiden ja hortensioiden seurana. Ihania luottokasveja, jotka eivät tosiaan kummemmin hoitoa kaipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun jaloangervosi ovatkin erinomaisessa seurassa, jonne ne hyvin sopivat.

      Poista
  5. Upeita kuvia♥ ja niin kauniita nuo angervot..sellaisia hentoisen suloisia:) Mukavaa syyspäivää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde! Mukavaa perjantaita ja viikonloppua sinullekin!

      Poista
  6. Oi miten ihana kuva: halaava pörriäinen.
    Viherpihassa oli Pentti Alangon kirjoitus juuri jaloangervosta. Hän suositteli hyvin matalaa ja myöhemmin näin syyskesällä kukkivaa jaloangervoa. Kiinnostuin ja ajattelin juuri tätä lajiketta kokeilemaan täällä pihassani. Sinulla on pihallasi monta kaunista jaloangervoa.
    Toinen angervo jota olen ajatellut tänne meille on Pikku töyhtöangervo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin samaisen Alangon artikkelin ja kiinnostuin siitä hänen ehdottamastaan matalasta jaloangervosta.
      Mahtaako tuo pikku töyhtis olla yhtä kova leviämään, kuin isompi töyhtöangervo. Onneksi on sentään sen verran helppo kitkeä, ettei nyt kovin suuri ongelma ole.

      Poista
  7. Jaloangervot kunniaan!
    Myös leikkokukkina oivia!
    Lempeitä lokakuun päiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen vinkki käyttää jaloangervoa myös leikkokukkana. Enpä ole tullut kokeilleeksi aiemmin. Kiitos Susanna ja mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  8. Voi miten kauniita ja tuo pörriäiskuva on suorastaan upean hellyttävä. Jaloangervot ovat ihania juuri siitäkin, että ne eivät leviä hallitsemattomasti kuten monet sukulaisensa. Ne tuntuvat viihtyvän ihan missä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät todellakaan leviä hallitsemattomasti ja sille ominaisuudelle annan monen monta ylimääräistä pistettä. Muutenkin pysyvät tanakasti pystyssä, joten lisää pisteitä siitä, ettei tarvitse tukea.

      Poista
  9. Kauniita kuvia Angervoista <3 mukavia syyspäiviä Sinulle ja Juuso-kissalle :)

    https://ronjanelamaajaelamykset.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ronja! Myös sinulle mukavaa viikonloppua.
      Juuso kehrää ja lähettää terveisensä.

      Poista
  10. Jaloangervot ovat helppoja ja kasvavat lähes missä vaan. Naapurissamme on iso penkki pelkästään angervoja, penkki kukkii koko kesän eri lajikkeiden ansiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä olisikin ideaa, tehdä penkki pelkästään jaloangervoisto. Lajikkeita on tosiaan niin paljon, että kukintaa saa helposti koko kaudeksi.

      Poista
  11. Minulle jaloangervojen maailma avautui vasta tänä kesänä, nyt niitä on saatava lisää, ensimmäiset on jo hankittu. Mainio kasvi joka käy moneen paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaankin oivallinen kasvi. Navettapiian postaus innosti minuakin kiinnittämään enemmän huomiota jaloangervoihin. Ehkäpä ensi kesänä laajennan niiden reviiriä pihassamme.

      Poista
  12. Ihanat jaloangervot. Se on aina ollut yksi lempikasveistani ja en koskaan lakkaa ihmettelemästä sen kaikkia hyviä ominaisuuksia. Se on tosiaan hidas leviämään, mutta se on mielestäni tavallaan vain hyvä asia. Näin ollen se ei valtaa alaa muilta kasvukavereiltaan, vaan pysyy melko hyvin sille varatulla paikalla. Tuulet ja sateet eivät sitä myöskään haittaa ja oikealle paikalle istutettuna terveempää kasvia saa hakea. Siis sen voi sanoa olevan oikea aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Harvassa on sellaiset kasvit, joiden voi luottaa pysyvän istutuspaikallaan - ja vieläpä ilman tuentaa tai sen kummempia huoltotoimia. Eipä ole myöskään erityisen arka talvelle tai ötököille.

      Poista
  13. Komppaan Kruunu Vuokkoa, jaloangervoista ei voi olla pitämättä! Vaikka eivät kovaa vauhtia leviäkään, niin jakaminen ei onneksi vähennä kukintaa ihmeemmin, niinpä meiltä löytyy noita helppoja kukkijoita vähän joka paikasta. Hyvin näyttävät sinullakin kukkivan ja monta ihanaa väriäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä muuten jakamattomuuskaan näytä kukintaa vähentävän. Minulla on vanhimmat tosiaankin kasvaneet 20 vuotta samalla paikalla ja yhä kukkivat runsaasti.

      Poista
  14. Kauniit jaloangervot!
    Upea kuva pörriäisestä!
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Samoin sinulle mukavaa viikonloppua!

      Poista
  15. Kiitos linkityksestä! Jaloangervot on huippukasvia ja tänä kesänä niis on ollu huippu pitkä kukintaki. Onneksi on ollu tarpeheksi lämpööstä, että munki loput jaloangervot on ruvennu kukkimahan. Löytyy sultaki montaa jaloangervosorttia, mutta lisätähän aina voi. Jaloangervot on voinu jäärä sulla vähemmälle huamiolle yksinkertaasesti siitä syystä, että son nii helappo kasvi. Sitei tartte eriksensä hyysätä. Hellyyttävä mötkykuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa oivallisesti todettu! Ehkäpä jaloangervoihin ei tosiaankaan kiinnitä huomiota juuri siksi, kun ovat niin helppoja. Niitä ei tarvitse alituiseen tukea, putsata tai vahvia mahdollisia ötököitä.

      Poista
  16. Siulle löytyis uus haaste min blogista. Tajusin vast nyt, et sin edellinen postaus olikin ollut haaste...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, otan haasteen mielelläni vastaan. Puutarhatyöt vähenevät talven lähestyessä, joten taas on enemmän aikaa haasteiden käsittelyyn.

      Poista
  17. Kauniita ovat angervoiset....mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat. Kiitos Sesse, myös sinulle mukavaa viikonloppua!

      Poista
  18. Jaloangervot ovat todellakin paikkansa ansainneet puutarhassa, Tänä kesänä istutin niitä talonpäädyn varjopenkkiin, kun sieltä on tähän asti puuttunut loppukesällä kukkivat kasvit kokonaan. On siellä kyllä syyskimikit, mutta ne ovat vähän epävarmoja kukkijoita, aina välillä eivät ehdi kukkaan ollenkaan.
    Istutin valkoisia, vaaleanpunaisia ja tummanpunaisia, yritin etsiä mahdollisimman korkeita ja muhkeita lajikkeita.
    Ja ne pikkutöyhtiset ovat erittäin innokkaita leviämään......
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja, samoin sinulle mukavaa viikonloppua!
      Varjon puolelle jaloangervot ovat omiaan. Tuovat toivottua vihreyttä ja siinä ohessa väriä.
      Hiukan arvelinkin, että pikkutöyhtis on isosiskonsa tai -veljensä kaltainen. En siis niitä taida hankkia. Vaikka en töyhtöangervojen kitkentää mahdottomaksi riesaksi koekaan, en silti tieten tahtoen lisähommiakaan itselleni halua.

      Poista
  19. Pörriäinen on iskenyt kiinni suureen herkkuun, ainakin siltä se näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytti olevan ihan pyörryksissä, joten ilmeisesti tarjolla oli herkkua.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!