 |
| Matalakasvuinen, punainen jaloangervo |
Navettapiika postasi elokuussa jaloangervoista niitä kehuen ja täysin ansaitusti. Jaloangervot ovat helppoja ja kestäviä, kuten Navettapiika mainitsikin. Minullakin on jaloangervoja useampaa sorttia, vaan en edes ole laittanut lajikenimiä talteen. Miksiköhän?
Ainoastaan sisäänkäynnin sivulla on isompi kasvusto valkoista jaloangervoa. Ne on istutettu sinne jo 20 vuotta sitten ja ovat saaneet olla paikallaan jakamatta ja sen kummempia niiden eloon ja oloon puuttumatta.
Muualle olen istuttanut jaloangervoja lähinnä yhden tai kaksi kerrallaan. Jaloangervot runsastuvat sen verran hitaasti, että näyttävän istutuksen saadakseen kannattaa kerralla laittaa useampi kappale.
Sinänsä on outoa, etten ole innostunut enemmänkin jaloangervoja istuttamaan, koska kuitenkin pidän kovasti niiden kukista. Sisäänkäyntiä vastapäätä muutama vuosi sitten istuttamani lilanpunaiset jaloangervot keräävät lähes yhtä paljon pörriäisiä, kuin niiden takana korkeiksi kasvavat purppurapunalatvat.
Jo nuppuisiakin jaloangervoja kaikenmaailman lentäväiset kävivät halailemassa ja huojuttelemassa. Suosio vain kiivastui nuppujen avauduttua.
Ihania angervoja sinulla. Ovat kyllä todella kauniita ja ihania kasveja <3 Mukavaa päivää Sinulle!
VastaaPoistaKiitos! Mukavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua sinulle!
PoistaJaloangervot ovat kyllä paikkansa puutarhassa ansainneet. itsellänikin ne ovat vähän unohtuneet muiden jalkoihin.
VastaaPoistaNavettapiika tuossa alempana oivallisesti kommentoikin, että jaloangervot saattavat jäädä huomiotta, kun ovat niin helppoja kasveja. Se on totta. Ei niiden kanssa paljon tarvitse huoltotoimia tehdä.
PoistaOnpa kiva kuulla, että jaloangervot ovat pörriäisten suosiossa. Kyllä niitä varmaan pitäisi johonkin istuttaa... Jostain syystä en pidä niistä, mutta nuo töyhtykukat ovat muissakin kasveissa epämieluisia, revonhännässä esimerkiksi. Vaikea sanoa miksi. Kun nyt katsoo noita kuviasi, raikkaita ja värikkäitä kukkiahan ne ovat syyspuutarhassa, ei tähän aikaan nyt niin paljon kukkavalikoimaa enää ole.
VastaaPoistaSinulla on niin valtavasti ihania kasveja, ettei varmaankaan tarvitse istuttaa sellaisia, joista ei niin pidä. Vaikka olisivat kuinka muuten mukaiva.
PoistaMinulla kasvaa jaloangervoja metsäpuutarhassa alppiruusujen, atsaleoiden ja hortensioiden seurana. Ihania luottokasveja, jotka eivät tosiaan kummemmin hoitoa kaipaa.
VastaaPoistaSinun jaloangervosi ovatkin erinomaisessa seurassa, jonne ne hyvin sopivat.
PoistaUpeita kuvia♥ ja niin kauniita nuo angervot..sellaisia hentoisen suloisia:) Mukavaa syyspäivää sinne!
VastaaPoistaKiitos Päde! Mukavaa perjantaita ja viikonloppua sinullekin!
PoistaOi miten ihana kuva: halaava pörriäinen.
VastaaPoistaViherpihassa oli Pentti Alangon kirjoitus juuri jaloangervosta. Hän suositteli hyvin matalaa ja myöhemmin näin syyskesällä kukkivaa jaloangervoa. Kiinnostuin ja ajattelin juuri tätä lajiketta kokeilemaan täällä pihassani. Sinulla on pihallasi monta kaunista jaloangervoa.
Toinen angervo jota olen ajatellut tänne meille on Pikku töyhtöangervo.
Luin samaisen Alangon artikkelin ja kiinnostuin siitä hänen ehdottamastaan matalasta jaloangervosta.
PoistaMahtaako tuo pikku töyhtis olla yhtä kova leviämään, kuin isompi töyhtöangervo. Onneksi on sentään sen verran helppo kitkeä, ettei nyt kovin suuri ongelma ole.
Jaloangervot kunniaan!
VastaaPoistaMyös leikkokukkina oivia!
Lempeitä lokakuun päiviä sinne!
Erinomainen vinkki käyttää jaloangervoa myös leikkokukkana. Enpä ole tullut kokeilleeksi aiemmin. Kiitos Susanna ja mukavaa viikonloppua sinulle!
PoistaVoi miten kauniita ja tuo pörriäiskuva on suorastaan upean hellyttävä. Jaloangervot ovat ihania juuri siitäkin, että ne eivät leviä hallitsemattomasti kuten monet sukulaisensa. Ne tuntuvat viihtyvän ihan missä tahansa.
VastaaPoistaEivät todellakaan leviä hallitsemattomasti ja sille ominaisuudelle annan monen monta ylimääräistä pistettä. Muutenkin pysyvät tanakasti pystyssä, joten lisää pisteitä siitä, ettei tarvitse tukea.
PoistaKauniita kuvia Angervoista <3 mukavia syyspäiviä Sinulle ja Juuso-kissalle :)
VastaaPoistahttps://ronjanelamaajaelamykset.blogspot.fi
Kiitos Ronja! Myös sinulle mukavaa viikonloppua.
PoistaJuuso kehrää ja lähettää terveisensä.
Jaloangervot ovat helppoja ja kasvavat lähes missä vaan. Naapurissamme on iso penkki pelkästään angervoja, penkki kukkii koko kesän eri lajikkeiden ansiosta.
VastaaPoistaSiinäpä olisikin ideaa, tehdä penkki pelkästään jaloangervoisto. Lajikkeita on tosiaan niin paljon, että kukintaa saa helposti koko kaudeksi.
PoistaMinulle jaloangervojen maailma avautui vasta tänä kesänä, nyt niitä on saatava lisää, ensimmäiset on jo hankittu. Mainio kasvi joka käy moneen paikkaan.
VastaaPoistaTosiaankin oivallinen kasvi. Navettapiian postaus innosti minuakin kiinnittämään enemmän huomiota jaloangervoihin. Ehkäpä ensi kesänä laajennan niiden reviiriä pihassamme.
PoistaIhanat jaloangervot. Se on aina ollut yksi lempikasveistani ja en koskaan lakkaa ihmettelemästä sen kaikkia hyviä ominaisuuksia. Se on tosiaan hidas leviämään, mutta se on mielestäni tavallaan vain hyvä asia. Näin ollen se ei valtaa alaa muilta kasvukavereiltaan, vaan pysyy melko hyvin sille varatulla paikalla. Tuulet ja sateet eivät sitä myöskään haittaa ja oikealle paikalle istutettuna terveempää kasvia saa hakea. Siis sen voi sanoa olevan oikea aarre.
VastaaPoistaOlet oikeassa. Harvassa on sellaiset kasvit, joiden voi luottaa pysyvän istutuspaikallaan - ja vieläpä ilman tuentaa tai sen kummempia huoltotoimia. Eipä ole myöskään erityisen arka talvelle tai ötököille.
PoistaKomppaan Kruunu Vuokkoa, jaloangervoista ei voi olla pitämättä! Vaikka eivät kovaa vauhtia leviäkään, niin jakaminen ei onneksi vähennä kukintaa ihmeemmin, niinpä meiltä löytyy noita helppoja kukkijoita vähän joka paikasta. Hyvin näyttävät sinullakin kukkivan ja monta ihanaa väriäkin!
VastaaPoistaEikä muuten jakamattomuuskaan näytä kukintaa vähentävän. Minulla on vanhimmat tosiaankin kasvaneet 20 vuotta samalla paikalla ja yhä kukkivat runsaasti.
PoistaKauniit jaloangervot!
VastaaPoistaUpea kuva pörriäisestä!
Mukavaa viikon jatkoa!
Kiitos Sari! Samoin sinulle mukavaa viikonloppua!
PoistaKiitos linkityksestä! Jaloangervot on huippukasvia ja tänä kesänä niis on ollu huippu pitkä kukintaki. Onneksi on ollu tarpeheksi lämpööstä, että munki loput jaloangervot on ruvennu kukkimahan. Löytyy sultaki montaa jaloangervosorttia, mutta lisätähän aina voi. Jaloangervot on voinu jäärä sulla vähemmälle huamiolle yksinkertaasesti siitä syystä, että son nii helappo kasvi. Sitei tartte eriksensä hyysätä. Hellyyttävä mötkykuva :)
VastaaPoistaOlipa oivallisesti todettu! Ehkäpä jaloangervoihin ei tosiaankaan kiinnitä huomiota juuri siksi, kun ovat niin helppoja. Niitä ei tarvitse alituiseen tukea, putsata tai vahvia mahdollisia ötököitä.
PoistaSiulle löytyis uus haaste min blogista. Tajusin vast nyt, et sin edellinen postaus olikin ollut haaste...
VastaaPoistaKiitos, otan haasteen mielelläni vastaan. Puutarhatyöt vähenevät talven lähestyessä, joten taas on enemmän aikaa haasteiden käsittelyyn.
PoistaKauniita ovat angervoiset....mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaNiin ovat. Kiitos Sesse, myös sinulle mukavaa viikonloppua!
PoistaJaloangervot ovat todellakin paikkansa ansainneet puutarhassa, Tänä kesänä istutin niitä talonpäädyn varjopenkkiin, kun sieltä on tähän asti puuttunut loppukesällä kukkivat kasvit kokonaan. On siellä kyllä syyskimikit, mutta ne ovat vähän epävarmoja kukkijoita, aina välillä eivät ehdi kukkaan ollenkaan.
VastaaPoistaIstutin valkoisia, vaaleanpunaisia ja tummanpunaisia, yritin etsiä mahdollisimman korkeita ja muhkeita lajikkeita.
Ja ne pikkutöyhtiset ovat erittäin innokkaita leviämään......
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos Marja, samoin sinulle mukavaa viikonloppua!
PoistaVarjon puolelle jaloangervot ovat omiaan. Tuovat toivottua vihreyttä ja siinä ohessa väriä.
Hiukan arvelinkin, että pikkutöyhtis on isosiskonsa tai -veljensä kaltainen. En siis niitä taida hankkia. Vaikka en töyhtöangervojen kitkentää mahdottomaksi riesaksi koekaan, en silti tieten tahtoen lisähommiakaan itselleni halua.
Pörriäinen on iskenyt kiinni suureen herkkuun, ainakin siltä se näyttää.
VastaaPoistaNäytti olevan ihan pyörryksissä, joten ilmeisesti tarjolla oli herkkua.
Poista