Hyvällä säällä sujuu

Jaloangervo - Astilbe

Muutama päivä sitten manasin jatkuvia sateita ja tuskailin pihatöiden tekemättömyyttä.  Tuskin manaamisella paljonkaan sääherran päätöksiin oli vaikutusta, mutta yksikin sateeton tai peräti kaunis päivä pelastaa puutarhurin mielenrauhan tehokkaasti. Sunnuntain luvattiin olevan sateeton, jopa aurinkoinen. Vasta illan suussa meillä aurinko ilmestyi näkyviin, mutta sateettomuus veti meikäläisen pihalle heti aamutuimaan.

Vuorikonnantatar - Bistorta affinis 'Darjeeling Red'

Ensimmäisenä ajoin nurmikon ja siinä ohessa tuli silputtua alas leijailleita puunlehtiä. Normaalitilanteessa ajaisin nurmikon vasta sen kuivahdettua, mutta viime aikoina ei ole liiemmin ollut varaa odottaa kuivia ja tuulisia kelejä. Kun kerran tauko sateessa ilmaantui, tilaisuus oli hyödynnettävä heti. Märkää oli. Saappaat jalassa ei onneksi vesi sentään varpaiden väleistä pursunnut.

Syysvuokko - Anemone hupehensis 'September Charm'

Nurmikon jälkeen kärräsin oksahakettimen pihamaalle ja ryhdyin silppuamaan kompostin päällä odottavia kosmoskukkien ja kesämalvikkien varsia. Kaivoin ylös yhden kasvimaan kupeessa kasvaneen daalian ja leikkasin sieltä täältä perennoja niinikään hakettimella silputtavaksi. 

Paljon on vielä puutarhassa vihreää ja rehevää, jopa kukkivaa. Kaikkia perennoja en edes syksyllä leikkaa, vaan osan jätän talventörröttäjiksi. Piti kuitenkin tehdä tilaa puita suojaaville jänisverkoille, joten haketin lauloi pitkän aikaa. Hyvään hakettimeen kannattaa investoida. Sen huomasin jälleen kerran, kun tungin mm. siperiankurjenmiekan tuhteja lehtinippuja silppuriin ja hyvin vehje niistä selviytyi. Silpun kippasin takaisin kukkapenkkiin. Keväällä viimeistään levitän joko kompostia tai muuta tuoretta multaa silpun päälle.

Syysmyrkkylilja - Colchicum Waterlily

Joka syksy pyrin istuttamaan muutaman syysmyrkkyliljan lisää. Toistaiseksi olemassa olevat kasvustot ovat aika vaatimattomia. Yksi impi on jo kukkimisensa kukkinut ja sateissa maahan romahtanut. Pari muuta on vielä voimissaan.

Viikolla muistin vihdoin kotimatkalla poiketa puutarhaliikkeeseen katsomaan, vieläkö olisi myrkkyliljojen sipuleita jäljellä. Valikoima oli kuulemma ollut laajempi, mutta olin auttamattoman myöhässä. Sain sentään Albumin, Giantin ja kolme Waterlilyä. Kaikki viisi syysmyrkkyliljaa upotin maahan. Albumissa oli jo kukkakin valmiina. Syysmyrkkyliljojen sipulit ovat aika tyyriitä, joten ei niitä kymmenittäin kerralla mitenkään raaski hankkia.

Kuunlilja - Hosta

Yhtä ainutta pakkasyötä ei vielä ole ollut. Ehkä sen verran koleaa kuitenkin, että osa kuunliljoista on muuttunut keltaisiksi nuljaskoiksi. Märkyyttään litiseviä kuunliljan lehtiä ei tarvinnut edes kompostiin kuljetettaviksi saksia. Olivat likimain jo irrallaan. 

Lehtien väleistä löytyi monen monta kotiloa, joita upotin etikkaliemeen. Taitaa ensi kesänä olla taas ihan kunnon kotiloarmeija tiedossa. Tänä kesänä niitä oli suhteellisen vähän verrattuna aiempiin vuosiin. Enpä usko omilla toimenpiteilläni olleen kovin suurta vaikutusta kotiloiden vähäisyyteen. Pikemminkin kahden edellisen talven olosuhteet ovat vaikuttaneet niiden talvehtimiseen heikentävästi.

Sain myös kaikki puut verkotettua. Jotkut eivät verkota vanhoja omenapuita, mutta minä laitoin niillekin suojat. Meillä jänikset iskivät muutama talvi sitten Huvitukseen, vaikka sillä ikää jo alkaa olla yli 20 vuotta. Huvitus on matala- ja leveäkasvuinen ja sen alimpia oksia on vaikea suojata. Hyvin maistuivat ristihuulille vanhankin oksan pintakerros. Yhden oksan jouduin poistamaan kokonaan. Muut vaurioituivat vähemmän ja puu selvisi. Neljän omenapuun verkottaminen ei iso homma ole. Mieluummin laitan verkot, kuin harmittelen jälkikäteen menetettyjä puita.

Monena syksynä olen tuskaillut jänisverkkojen asettamista, mutta nyt tehtävä hoitui nopeasti ja helposti. Verkotin koristepuiden ja pensasmustikoiden lisäksi jopa alapihan syyshortensiat Vanille Fraisen ja Vim's Redin, kun vauhtiin pääsin.

Vähän piti vielä yläpihan käytävillä haravaa heiluttaa, sillä kivituhkapinta oli jo täysin peittynyt märkään vaahteranlehtimattoon. Lopuksi keräsin kauneimman värisiä vaahteranlehtiä koriin odottamaan, josko ehtisin niistä kranssin tai pari jossain välissä tehdä.

Suotta aina hermoilen tekemättömiä töitä. Ihmeen paljon sitä saa aikaan, kun vain tilaisuus tulee. Pitkän päivän tein sunnuntaina pihamaalla hommia, mutta yhtään ei ole epäilystä, ettenkö saisi puutarhaa ajallaan talviteloille. Vaikka paljon sataisikin, aina väliin yksi tai kaksi hyvää työskentelysäätä mahtuu. 

Leppävaaran Alberganesplanadin viereinen puisto Espoossa

  
Pihatyöt ovat usein aika raskaita ja nyt eritoten likaisia. Päättäessäni illan suussa hommat ulkona, olin kurainen ja hiukset täynnä roskia. Olo oli kuitenkin kuin lottovoittajalla, kun lämpimän suihkun jälkeen katselin ikkunasta aikaansaannoksiani pihamaalla pyykkikoneen pyörittäessä kuraisia kamppeitani. Ei niihin arkipäivän onnenhetkiin paljon tarvita. Ai niin, nyt oli kyllä kyseessä sunnuntai. Yhtä kaikki, tyytyväisyydestä hyrisin kumminkin.