Kuura-aamut täällä taas

Kylmyyttä ja kuuraa en yhtään kaipaa, vaan täällä ne ovat taas. Kuvittelin, että ensimmäinen pakkasyö olisi jotenkin myöhässä, mutta ihan mennään edellisten vuosien aikataulussa. Miltei päivälleen, mitä nyt oman blogin kuurapäivityksiä kävin katsomassa.

Neilikkaruusu - Rosa F.J.Grootendorst

Aina se ensimmäinen kuura-aamu silti sykähdyttää ja pitikin heti perjantaiaamuna riittävän valon sen salliessa hipsiä kameran kanssa ulos kuvaamaan. Pakkasta oli vain -1 aste, mutta kolealta sekin tuntui kesäkauden jälkeen. Seuraava homma onkin kaivaa talvikamppeita esiin. Muutamina aamuina ovat näpit jäätyneet ihan tönköiksi kylmää autonrattia paljain käsin käännellessä.

Syysasteri

Samoin varasin ajan talvirenkaiden vaihtoon. Pääkaupunkiseudulla pärjää usein ihan hyvin kesärenkailla jouluun saakka, mutta en halua riskeerata aamulähtöjä. Luistelijoita liikenteessä riittää ilman minuakin. Nyt oli vielä varaa valita itselleen sopiva aika. Kun ensimmäiset räntäkelit saapuvat, kansa on kiireesti jonottamassa renkaanvaihtoon ja silloin saa aikaa varatessaan kuulla pelkkää eioota.

Harjaneilikka

Muutamaan patteriin olen jo napsauttanut sähkön päälle. Makkareissa se ei ole vielä tarpeen. Tykkään nukkua viileässä ja usein otan yöksi lämmön talvellakin pois makuuhuoneen patterista.

Koristekirsikka - Prunus 'Accolade'

Pelaguut toin jo pari viikkoa sitten sisälle. Kesällä en ostanut tai kasvattanut yhtään uutta pelaguuta ja edellisen talven jäljiltä elossa säilyi seitsemän kappaletta, joista kuusi on itse kasvatettua. Yhden isokokoisen pelaguun vein kellariin. Siemenestä kasvatetut mahtuvat työhuoneen ikkunalle ja kokeilen tällä kertaa, miten ne selviytyvät huoneenlämmössä talvesta. Jättiläiseksi kasvaneen verenpisaran vein autotalliin. Sieltä siirrän sen kellariin, kun tulee kunnon pakkaset. Silloin lämmittämättömässä autotallissakin lämpötila painuu nollaan.

Kaunokainen - Bellis

Terassin ruukuissa kasvaneet daaliat vein viikko sitten kellariin. Kasvimaan kupeessa kasvaneen daalian kaivoin viime sunnuntaina ylös. Juurakko on elefantin jalan kokoinen ja toistaiseksi se on ämpärissä, kunnes löydän sille vaikkapa riittävän kokoisen pahvilaatikon talvisäilytystä varten.

Kaikki talvetettavat juurakot ja mukulat ovat toistaiseksi kellarissa pesuvadeissa ja mikä missäkin kuivahtamassa. Sateiden vuoksi ruukuissakin multa oli litimärkää ja niinpä ravistin vain ylimääräiset mullat pois juurakoista. Olen säästänyt taimikauppojen paperikasseja juurakoiden ja mukuloiden talvettamista varten. Niihin on helppo merkitä kasvien nimet, ettei keväällä tarvitse pohtia, mikähän tämäkin mötikkä taas on.

Köynnöskuusama - Lonicera

Räntää ja luntakin saattaa tulla ihan minä päivänä tahansa. Tuskinpa se vielä maahan jää, joten hyvin ehtii vielä haravoida. Metsän kaatumisen vuoksi valtaosa puista tulevista lehdistä on oman pihan vaahteroista. Niistä tulee maahan mittava massa, joka on pakko haravoida pois. Monissa pensaissa ja puissa on vielä lehtiä runsaasti. Syreeni varsinkin on pitkään ihan vihreänä ja usein sen lehdet muuttuvat harmaanruskeiksi juuri ennen putoamista. Syreenillä ei ole kummoistakaan ruska-arvoa.

Kotkansiipisaniainen - Matteuccia struthiopteris

Yläpihan käytäviä olen jo pariin kertaan haravoinut. Tykkään haravoimisesta ja kirpeässä syyssäässä se on mukavaa hyötyliikuntaa. Siinä ohessa on mukava välillä nojata haravanvarteen ja tarkkailla ympäristöä. Lyhyessäkin ajassa saa ison alueen siistiksi. Eikä haravoimaan edes kannata lähteä sillä ajatuksella, että kaikki on saatava hetkessä putipuhtaaksi. Lehdet putoavat puista ihan eri tahdissa ja aina jää jotain siivottavaa kevääksikin.

Syysvuokko - Anemone hupehensis September Charm

Pensaiden ja puiden lehdet haravoin nurmelta yleensä pensaiden alle. Viimeiset silppuan ruohonleikkurilla nurmelle. Kukkien varsista osan leikkaan ja syötän murskaavaan oksasilppuriin. Massan kippaan takaisin kukkapenkkiin. Siellä se suojaa kasvien tyviä ja juuria ja maatuu nopeasti. Jos keväällä näyttää sotkuiselta, voi päälle ripotella kompostia tai multaa. Nousevat versot peittävät pian nekin vähät, jotka eivät ole talven aikana maatuneet.

Ruusuangervo - Spiraea japonica 'Froebelii'

Alapihalla emme juurikaan talviaikaan kulje, sillä portaiden kohdalle kolataan lumet yläpihan käytäviltä. Yleensä lunta on alapihalle pyryttänyt niin paljon, ettei mitään talventörröttäjiä näkyisi, vaikka niitä jättäisikin. Pensaat ja puiden alas notkuvat oksat riittävät hyvin muodostamaan talviseen hankeen pehmeitä kumpareitaan. Niinpä pyrin siivoamaan alapihan syksyllä sellaiseen kuntoon, että keväällä voi lähteä ikäänkuin puhtaasta puutarhasta liikkeelle. Marras-joulukuussa ehtii näillä leveysasteilla vielä viimeistelemään puutarhan talveen. Ja sittenhän päivät alkavat jo olla niin lyhyitä, ettei pimeydessä muutenkaan kukkapenkkejä tulisi kierreltyä. Vaikka lunta olisi vähänkin.

Kyllä se niin on, että väkisinkin haikeus valtaa mielen. Kun sää kylmenee pakkasen puolelle ja maahan sataa räntää tai lunta, ei pihalla paljon mitään tekemistä ole. Vielä syyskuussakin piha ja puutarha tulee konkreettisesti sisälle, kun ovia voi pitää auki ja ulos meneminen onnistuu ilman ylenmääräistä pukeutumista ja varustautumista. Vaan piakkoin on turha pihamaalla pyöriä, kun tekemistä on niin vähän ja senkin vähän estää jäästä koppurainen maa ja valon puute.

Aika menee kuitenkin hurjaa vauhtia. Usein on sellainen tunne, ettei päivässä ole muuta kuin aamu ja ilta ja viikossa maanantai ja perjantai. Kun puutarhan saa viimein talvilevolle marras-joulukuussa, onkin yksi pieni pyräys siihen, kun taas pääsee piippoja vahtimaan. Sitä kohti siis ystävät.