Meneeköhän jo liiallisuuksiin?

Jollei pian tule pakkasia ja maa jäädy kivikovaksi, meikäläiseltä loppuu ruokarahat. Tai sitten pistetään kattilaan kukkasipuleita. Onko kukaan kokeillut? Tuleeko tulppaaninsipulisopasta maha kipeäksi? Vai nouseeko sipulikuume pannulla paistetuista krookuksensipuleista? Eipä kyllä ole yhtäkään sipulia jäänyt kattilaan tai pannulle laitettavaksi, vaan kaikki ovat päässeet puutarhan multaan. Vaan nyt ei voi enää mennä lähellekään kauppojen sipulihyllyköitä. Ei, vaikka kuinka halvalla lähtisi. Joku raja se sipulihimossakin täytyy olla. Vai pitääkö?

Kovin paljon en ole tänä syksynä edes puutarha- tai muissakaan kaupoissa ehtinyt käydä. Vikkelä sipuliahmatti ei kuitenkaan montaa minuuttia kauppakierrokseen edes tarvitse, kun  jo kouransa täyteen pussukoita ehtii kahmia. Jos neljä pussukkaa saa kolmen hinnalla, eikö tarjous ehdottomasti kannata käyttää.

Sunnuntaina tungin multaan viimeiset (niin luulin - tässä vaiheessa) laukat, espanjansinililjat, tulput ja krookukset. Muutaman syysmyrkkyliljankin. Ja edelleen on sellainen olo, että vielä voisi muutaman sipulin verran kevään kukintaa varmistaa. Olenko ihan tärähtänyt? Luultavasti, mutta ei se minua haittaa. 

Pikkusipuleita on niin helppo istuttaa. Ei tarvitse kaivaa syvää kuoppaa, eikä murehtia perennojen juurien vahingoittamista. Pikkuinen laukan sipuli solahtaa multaan melkeinpä sormen painalluksella. Kun molemmissa käsissä on kymmenen sormea, kerralla uppoaa pussillinen laukkoja. Melkein.

Syysmyrkkyliljojen sipulit ovat aika kookkaita. Varsinkin Albumin sipuli oli isompi, kuin monen tulppaanin tai narsissin. Pitääkin muistaa päivittää puutarhan kasviluettelo siten, että se sisältää myös sipulit. Tähän saakka sipulit ovat olleet omassa listassaan ja niinpä sitten perennoja kaivaessani tyystin unohdan samoilla sijoilla asuvat sipulikasvit. Pienien sipulien kohdalla siitä ei ole niin haittaa, sillä sormenpäätä vähän isommat sipulit on helppo laittaa takaisin multaan. Liljojen ja narsissien suhteen ongelma onkin jo suurempi.

Onneksi en tätä postausta heti julkaissut. Keskiviikkona postilaatikosta putosi Honkkarin mainos, joka ilmoitti myyvänsä syyssipulit 50 %:n alennuksella. Ajattelin, ettei varmaan paljon enää olisi jäljellä, mutta voisihan niitä vähiäkin käydä katsomassa...

Alennus oli useimpien pussukoiden kohdalla itse asiassa enemmän, kuin 50 %, sillä kaikki sipulipussukat maksoivat 0,99 €. Ostin lisää laukkoja, sinisiä isotähtihyasintteja, talventähtiä ja tulppaaneja. Kotimatkalla harmittelin, että krookuksiakin olisi voinut ostaa lisää. Ja hyasintteja ja miksei jotain muutakin.

Sipulihyllyn äärellä pussukoita rapistellessani viereeni tuli pariskunta ja nainen kysyi minulta, vieläkö voi sipuleita istuttaa. Totesin, että hyvin voi. Hän katseli valitsemiani 10 pussukkaa ja sanoi, että "sinäpä laitatkin paljon sipuleita". Kerroin istutaneeni jo 1000 sipulia, jolloin hän kysyi tonttini kokoa. Kertoessani hänelle meidän tontin kooksi 1500 neliötä, hän sanoi heillä olevan hehtaarin tontti.

Kassalla olimme pariskunnan kanssa peräkkäin. Huomasin heidän ostaneen kaksi sipulipussia, joista toinen oli kruunuvuokkoja. Monta kertaa olen harmitellut, kun oma tonttimme ei ole sen suurempi. Ehkä niin on kuitenkin parempi, sillä olisin taatusti joka syksy velkavankeudessa törsätessäni rahat sipuleihin.

Nyt lupaan, etten osta enää sipulin sipulia. Siitäkin huolimatta, että eilen pihalla kulkiessani löysin monta paikkaa, jonne jokusen sipulin helposti saisi uppoamaan. Enkä edes tykkää sipulien istuttamisesta. Sitäkin enemmän kuitenkin pidän keväisestä piippovahdista ja jokaisesta kukasta, joka mullasta nousee. 

Saattaa olla, että myyrät popsivat istuttamani sipulit. Tahi jänikset jokaisen krookuksen, joka pintaan nousee. Sitä en kuitenkaan usko, että mikään mahti vie kaikki istuttamani sipulit, joten jokainen nouseva kukka on suuri ilo.

Aronia

Jos nyt jossain kaupassa sipuleita edulliseen hintaan myydäänkin, älkää vaan minulle kertoko. Näköjään en pysty tänä syksynä sipulien suhteen itseäni laisinkaan hillitsemään.