Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Kultakuoriainen ja jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Pirjo Tuplasti terapiaa -blogista antoi minulle perinteisen Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Kiitos kovasti Pirjo! Monet perinteet luovat elämään mukavan tukirungon ja tästä haasteesta on hyvää vauhtia muodostumassa tärkeä palikka puutarhablogien vuodenkiertoon. Haaste tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden palata kesäisiin kuviin ja menneen kasvukauden tunnelmiin. Sinne nyt sukellan näiden kuvien myötä. Tulkaapa mukaan!

Tarhakylmänkukka 28.4.2017

Kesä 2017 tulee jäämään meidän pihan historiaan kahdelta suunnalta tonttia rajanneen kunnan metsikön kaatumisena alueen tierempan vuoksi. Suunnattoman suurelta tuntuva avaruus ja valtaisa valon määrä ihastutti. Toisaalta myös pelotti koko asumisen ajan vallinneen oman rauhan mahdollinen menettäminen. Metsä kaadettiin huhtikuussa, jolloin ympäristö näytti entistä paljaammalta. 

Pihalla kulkiessa tunsimme olevamme näyttämöllä tai näyteikkunassa. Alueen asukkaat pysähtyivät katselemaan muuttunutta ympäristöä ja juttuseuraa riitti koko kesän enemmän, kuin moniin vuosiin yhteensä. Harvemmin alueella kulkevat autot pysähtyivät useiksi minuuteiksi taivastelemaan kadonnutta metsää. Välillä tuntui, että uutinen muutoksista oli kiirinyt koko kylän läpi ja monet tekivät kävelyretkiä tutustumaan outoon maisemaan. Muutoksen vieressä tai melkeinpä keskellä asuessamme tunsimme olevamme osa ihmettelyn kohdetta. Ennen niin rauhallisen alueen täytti jatkuva työkoneiden hurina ja pölyä nostattava rekkojen ralli.

Kuusama uudessa aidassa 29.6.2017

Luonnon vihertyessä alastomuuden tunne väheni. Asukkaiden suurin ihmetys ja uteliaisuus tyydyttyi ja elämä palasi vähitellen normaaleihin uomiinsa siinä määrin, mitä työmaan keskellä asuminen salli. Metsä oli aiemmin rajannut hyvin meidän tonttimme kunnan alueesta. Nyt kaikki oli yhtäkkiä yhtä ja samaa ja kaipasimme kovasti selkeää rajausta omalle tontille. Kun lisäksi seuraavana kesänä tonttimme rajalle nousee korttelipallokenttä ja pieni leikkipaikka, päätimme rakentaa aidan. 

Aita ei toimi näköesteenä, mutta sen sijaan se antaa puutarhalle mukavasti seinät ja samalla ehkä myös siirtää peurojen kulkureitin pois alapihan puutarhasta. Kunnan suunnitelmissa rajalle on merkitty istutettavaksi pihasyreeniä, mongolianvaahteraa ja norjanangervoa. Lisäksi rajalle jäi koivu, vaahteroita ja tuomia.

Tulppaani 9.6.2017

Valon määrän lisääntymisen huomasi oitis. Kasvihuoneessa ei ole koskaan aiemmin ollut niin lämmintä. Ovi oli kiirehdittävä avaamaan heti aamusta, ettei tomaattien ja kurkkujen tarvinnut ryhtyä löylyä lyömään. Myös kasvimaa kukoisti hienommin, kuin kertaakaan aiemmin. Toisaalta tuuli tuivertaa pihassamme useammin ja navakammin. Ei ole metsän puita tarjoamassa suojaa. 

Kesä ei ollut erityisen lämmin, hellepäiviä ei tainnut kovin montaa olla. Ei myöskään niitä ihania elokuun lämpimiä iltoja, jolloin on kiva päiväpuhteiden päätteeksi istua pergolaan nauttimaan lasillinen viiniä kynttilöiden valossa. Edelliskesänä tapasimme syödä aamupalatkin pergolassa. Nyt jos aurinko paistoikin, oli niin viileää ja tuulista, että mieluummin kumosi aamukahvinsa keittiössä. 
 

Ukkosmyrskyssä Kopparnäsin lossisatamassa 12.8.2017

Menneenä kesänä ei meidän nurkilla pahemmin ukkostanut. Yksi oikein kunnon ukkosmyrsky sentään saatiin Etelä-Suomeen elokuun 12. päivä. Myrskyn saapumisesta varoiteltiin jo useita päiviä ennakkoon mediassa. Olihan se aikamoinen myräkkä, joka tosin kulki nopeasti eteenpäin. Paikoin oli puita kaatunut ja kattopeltejä irronnut, mutta pahimmilta vahingoilta säilyttiin. 

Myrsky sattui lauantaille ja olin silloin Tammisaaressa, Kopparnäsissä. Ajoin autolla kotia kohti hivenen myrskyn edellä. Ajomatkalla ajattelin useasti pysähtyä kuvaamaan salamointia, mutta sade oli niin voimakasta, että päätin jättää kuvaamisen kotipihaan. Niin vain sitten kävi, että pahin myrsky ohitti meidän kylän ja kotiin päästyäni jäljellä oli myrskyn häntä eli tavanomainen kesäsade.

Pionit 2.7.2017

Kesän ja oikeastaan koko kasvukauden aikana marmatin usein rankkasateista ja koleudesta. Jälkikäteen muistellen kesä oli kuitenkin ihan mukava ja ulkona tuli touhuttua ahkerasti. Kesä on kesä, vaikka sateisenakin. Kesää ikävöi viimeistään näin marraskuun lopulla, kun valoisa aika on niukkaakin niukempaa, eikä ulkona muutenkaan ole juuri mitään tekemistä. Kesässä on sellainen upea ominaisuus, että se saapuu aina uudelleen. Jokaisen syksyn ja talven jälkeen on edessä uusi kesä. On se vaan mukava ajatus.

Seuraava kesä tai vuosi kaikkinensa tulee olemaan aiempia jännittävämpi, sillä on mielenkiintoista nähdä ja verrata metsän kaatumisen aiheuttamien olosuhdemuutosten vaikutuksia. Yksi kesä ei vielä mitään kerro. Tarvitaan varmasti pidempi aika.

Kurpitsankukka 25.8.2017

Päätin omalta osaltani pysyttäytyä perinteessä eli haaste lähtee viime vuoden tapaan seuraaville blogeille. Olkaapa hyvä!

Autuas olo

Kivipellon Saila

Navettapiian puuhamaa

PS. Postauksessa on sääntöjen vastaisesti seitsemän kuvaa. Ehkä minua ei sentään tämän omavaltaisen sääntörikkomuksen vuoksi diskata haasteesta. Pitihän sitä otsikkokuva postaukseen laittaa.