Riku Cajander: Vanhat tutut ja hankalat vieraat
Maahenki Oy, 2018
Sain luettavakseni Riku Cajanderin uusimman kirjan, joka käsittelee tulokas- ja vieraslajeja Suomen luonnossa.
Jääkauden jälkeisinä 10.000-13.000 vuosina Suomessa tavattavat kasvit ja eläimet ovat muualta tulleita tulokkaita, maahanmuuttajia. Myös me ihmiset.
Meillä elävät eliöt, jotka ovat saapuneet tänne itsenäisesti ja eläneet täällä kenties tuhansia vuosia, voidaan määritellä maamme alkuperäislajeiksi. Ihmisen mukana, matkustamisen, kaupan ja merenkulun väiltyksellä ennen 1500-1600 lukua kulkeutuneita kasveja ja eläimiä kutsutaan muinaistulokkaiksi. Edellä mainitun ajanjakson jälkeen saapuneita lajeja nimitetään uudistulokkaiksi. Monien muinais- ja uudistulokkaiden esiintyminen on Suomessa jo täysin vakiintunut.
Vieraslajeiksi kutsutut kasvit ja eläimet ovat yleensä tulleet ihmisen mukana joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Vieraslajikäsite on hieman liukuva ja menee osittain päällekkäin uudistulokkaiden kanssa. Osalla vieraslajeiksi listatuista kasveista on Suomessa jo usean sadan vuoden historia.
Kirja on jaettu selkeästi yleiseen tekstiosioon, kasviesittelyihin ja lopussa oleviin asiantuntijoiden näkemyksiin vieraslajeista. Kasviesittely on jaettu sivun reunan värikoodein eriteltyinä erittäin haitallisiin vieraslajeihin (punainen värireuna), tarkkailtaviin tai paikallisesti haitallisiin vieraslajeihin (oranssi värireuna) sekä kolmantena muinais- ja uustulokaskasveihin (vihreä värireuna).
Kunkin kasvin kohdalla on esitelty lyhyesti sen historia ja kasvuolosuhteet sekä tunnistamisohjeet ja määritelmät siitä, onko kasvi hyödyllinen, neutraali vai suorastaan haitallinen. Kirjan hienot kuvat ovat Riku Cajanderin itsensä ottamia.
Tämä kirja on hyödyllinen opas vieraslajien tunnistamiseen ja niistä keskustelemiseen. Koin kirjan näkökulman kannustavaksi ja myönteiseksi. Suosittelen jokaisen puutarhaihmisen luettavaksi ja kirjahyllyyn tarvittaessa esille otettavaksi.
Tästä taas muistin, että pitäisi lähteä metsään kitkemään Himalajan palsamia. Mistä ihmeestä se on sinne joutunut, ehkä jonkin maansiirron mukana.
VastaaPoistaAggressiiviset vieraslajit ovat puutarhurillekin kauhistus. Jättitataren hävittämiseksi jouduin kaivamaan uima-altaan kokoisen kuopan ja monta vuotta vahtimaan sen aina vain nousevia alkuja. Onneksi näistä nykyisin puhutaan paljon ja varoitellaan, puutarhuri säästyy monelta vaivalta. Kiinnostava kirja.
Tuo kirja on varsin kiinnostava ja hankinnan arvoinen! Vieraslajien kanssa tulee olla varovainen, helposti ne syrjäyttävät alkuperäisen kasvuston ja tästä maailmalla on jo monta pahaa erimerkkiä - esim. Azoreilla tuoksuinkivääri (jota meilläkin yksi siemenkauppa vastuuttomasti myy) on todella hankala karkulainen luonnossa ja vallanut paljon alaa. Tuo tatar on täälläkin työn alla, palsami varmaan on melkoinen vihollinen vielä kun se 'ampuu' siemenensä niin pitkälle!
VastaaPoistaKiinnostava kirja. Onneks en kauansitten ottanu jättiputken siemenii, kun niitä miulle tarjottiin. Olin toissakesänä sukuseuran matkalla venäjän- karjalassa. Sinne ol jättiputkii tuotu kaukasukselta elläinten rehuks, sitä ei lehmät ollu mielellään syöny ja maito maistu kitkerälle. Olivat lopettanu syötön, laskivat sen karkoomaan luontoon. Nyt kun männään Sortavalasta Viipuriin, sen välin. On siellä valtavat kasvustot jättiputkii. Tilanne on hallitsematon.
VastaaPoistaSoitin tänäuamuna Lukeen, hyö kyselöö vanhoo humaloo. Nuapurilla on tos ärhäkkä kasvamaan, ryöhyvää kiviraunioilla ja puissa. Uskaltasinkohan meille kulettoo!
Kuulostaa hyvältä opukselta! Aiheesta on syytä pitää keskustelua yllä ja levittää tietoa, ja kirjauutuudet ovat omiaan edistämään tätä. :)
VastaaPoistaNämä kirjaesittelyt ovat kyllä hyviä. Nyt jo olen blogeista bongannut kesälukemiseksi kimalaiskirjan ja tämä liittyy samalle listalle.
VastaaPoistaHyvä kun ongelmakasvit on kerätty kansiin. Tämä kirja menee varmasti kirjahyllyyn muiden luontokirjojen. Meilläpäin jättipalsami on levinnyt metsäniityille ja kauhulla odotan millon sieltä siemeniä kulkeutuu omaan puutarhaan. En tiedä miten sen saisi hävitettyä tehokkaasti pois metsäniityltä, onko kirjassa annettu siihen osviittaa? ~Katja
VastaaPoistaJättiputki on tuttu. Onneksi sitä ei ole omassa puutarhassa.
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirja, joka herättää keskustelua. Balsamia vastaan minäkin taistelen. Onneksi muut kuokkavieraat ovat pysyneet poissa.
VastaaPoistaTarpeellinen opus
VastaaPoistaHyödyllinen kirja.
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Tuo kirja olisi mökille hyvä opus, siellä jyllää kaikki mahdolliset vieraslajit.
VastaaPoistaMinulla on tuo lukemisen alla. Hieman hämmästyin, kun Cajander ei suhtaudu niin kielteisesti jättibalsamiin. Olen ollut sitä WWF:n leirillä kitkemässä, ja minusta se kasvi oikea riesa, jos se pääsee valtaamaan isot alat.
VastaaPoistaHyödyllinen kirja ainakin mulle. Jättibalsamista on niin paljon kirjoitettu, että tiedän siinä vaaran.
VastaaPoistaKirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, täytyykin lainata kirjastosta.
VastaaPoistaMielnkiintoinen kirja.
VastaaPoistaTuohon edelliseen postaukseen viitaten, minuakaan ei sammal haittaa. Se on paikoin kaunistakin.
Mahtavaa kun sinivaleunikko on talvehtinut!
Kiinnostava kirja! Jättipalsamia kasvaa meidänkin kodin lähistöllä isoina kasvustoina. Sitä on yritetty hävittää, mutta täysin se ei ole onnistunut. Toivottavasti se ei leviäisi enää lähemmäs, ettei siitä tulisi riesaa puutarhaankin. Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaHyvä, että on aiheesta kirjoitetaan, sillä haitallisten vieraslajien muodostama uhka luonnon monimuotoisuudelle on merkittävä. Tätä kirjaa en ole vielä lukenut, mutta torjuntahommia riittää joka kesälle erityisesti äidin puutarhan lähiympäristöissä Pohjois-Savossa. Jättipalsami on helppo torjuttava, kun vain jaksaa kitkeä aina koko esiintymän kerrallaan ennen kukintaa, ja jatkaa hommaa vähintään kahtena kesänä. Jättiputki ja lupiini ovatkin sitten hieman hankalampia torjuttavia, mutta niissäkin onnistuu, kun ryhtyy hommiin kun esiintymä on vielä pieni. Ritva /Terrafiore
VastaaPoista