Vihdoin kotona

Koristeomenapuu - Malus purpurea 'Aamurusko

Lämmin kiitos kaikille ihanista sanoistanne ja tsempistä maatessani sairaalassa. Pari kertaa yritin kännyllä päivittää blogiani ja kommentoida niin teidän blogejanne kuin vastata omaan blogiin tulleisiin kommentteihin, mutta netti pyöri niin älyttömän hitaasti, ettei hommasta tahtonut tulla mitään. Lisäksi olen ollut aika lailla surkeassa kunnossa, joten katsoin parhaaksi keskittyä tyynyn halaamiseen ja toipumiseen.

Koristeomenapuu - Malus purpurea Royalty

Pääsin vihdoin eilen kotiin jatkamaan toipumista. Sairaalassa aika tulee pitkäksi ja pian sitä tuntee itsensä riittävän hyväkuntoiseksi palatakseen kotiympäristöön. Eilisillan puutarhakierros ja tämän päivän yritys saada jotain konkreettista aikaan on kuitenkin osoittanut, että olen melko heikossa kunnossa. On siis otettava lääkärin ohjeistus tarkasti ja keskityttävä lepäämiseen ja kunnon kohentamiseen.

Omena Valkeakuulas

Mattoon kompastumisen aiheuttama aivotärähdys, kallonmurtuma ja sisäinen verenvuoto ovat onneksi alkaneet hyvin parantua. Näyttää siltä, että minulla oli onni mukanani, eikä vakavasta vammasta jää pysyviä haittoja. Pärjäsin monenlaisissa testeissä ja kokeissa hyvin. Muussa tapauksessa minua ei edes olisi kotiutettu. Sairasloma on kuitenkin heinäkuun alkuun ja jälkitarkastuksia sekä seurantaa luvassa. Ikävintä kesäni kannalta on se, että sain ainakin kolmen kuukauden ajokiellon, jota täsmennetään jälkitarkastuksissa joko vähentäen tai lisäten. 

Arovuokko - Anemone sylvestris

Toki olin ohjeistanut Ukkokultaa pitämään huolta puutarhasta. Kasvariin siirtämiäni tomaatteja oli kasteltu ja nurmikkokin kertaalleen leikattu. Kahden viikon ahkerien käsien uurastuksen puute kuitenkin näkyy selkeästi joka nurkalla. Ehkä osa tyytymättömyydestä on myös sisäsyntyistä, sillä sairaalan ikkunasta ulos katsellessa on harmittanut todella paljon nähdä auringon hellivän luontoa ilman, että pääsisin siitä millään tavoin osalliseksi. Nyt tuntuu, että kahden viikon tekemättömyys suorastaan huutaa joka nurkalla ja silti minun pitää vain tyytyä köpöttelemään rauhassa kaiken ohi kumartumatta nyhtämään ainuttakaan rikkaruohoa.

Keltareunapikarililja - Fritillaria michailowskyi

Sairaalareissun ja helteiden vuoksi menetin tänä kesänä valtaosan sipulikukkien kukinnasta. Kirjopikarililjat ja monet muut ovat jo rupsahtaneet ja tulppaanitkin alkavat olla viimeisillään. Puutarhan maa on rutikuivaa. Siinä on tietysti se hyvä puoli, etteivät rikkaruohotkaan ole saaneet niskaotetta. Kahdessa viikossa luonto on räjähtänyt vihreäksi ja vehreäksi ja kukinta on taatusti edistynyt pikakelauksella. 

Räjähtäneet hyasintit

Meikäläisen olo on yhtä räjähtänyt, kuin olopihan Allaspenkin kukkineiden hyasinttien ulkoasu. Kahdesti olen aamupäivän aikana kiertänyt talon, mutta kolmas kerta jääköön illansuuhun. Tieremppa on aktiivisimmillaan ja melu ja pöly on sen mukaista. Sen verran sain tämän hetken suunnitelmia eteenpäin, että kaivoin suorakylvettävät siemenpussukat esille odottamaan pääsyä kasvimaalaatikoihin.

Lemmikit - Myosotis sylvatic

Ihanaa, että saan parannella itseäni oman puutarhan hyvässä seurassa. Aion tässä hissukseen käynnistellä itseäni ja palata aktiivisemmin kommentoimaan blogejanne. Lukenut kyllä olen, joten suurin piirtein olen edelleen kartalla siitä, mitä puutarhamaailmassa tapahtuu.

Iloa, eloa ja runsaasti terveyttä teille kaikille!