Sivut

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Ei helppoa eikä halpaakaan, vaan sitäkin mukavampaa


Alkuvuodesta tarve tunkea sormensa multaan on aina yhtä innostavaa. Siemenpussien rapistelu saa vihdoin konkreettisen tarkoituksensa ja ikkunalaudat alkavat vähitellen täyttyä purkeista ja purnukoista. Välillä kieltämättä tympii jatkuva taimien kanssa puljaaminen ja viikkoja kestävä sisustuksellinen kaaos. Silloin unelmien pilvilinnoissa rakentuu talon jatkeeksi lämmitettäviä lasihuoneita vesipisteineen, ruukutuspöytineen ja suoraan ulos aukeavine pariovineen.


Mieltä kiusaavat tympimiskohtaukset ovat onneksi ohi meneviä. Taimikasvattajan arkeen kuuluu itämisen seuraaminen ja kasvusta iloitseminen. Joskus ajatuksissa häivähtää, ettei koko kasvattaminen taida olla ihan täyspäisen ihmisen hommaa tai ainakin rahallisesti tulisi edullisemmaksi kantaa kurkut ja tomaatit kaupasta. Vaan rahasta ja helppoudesta ei itse kasvattamisessa ole laisinkaan kyse. Kun on kerran päässyt korjaamaan ja maistamaan oman maan satoa, ei paluuta muuhun enää olekaan. Eihän elämä ylipäätään ole halpaa tai helppoa.


Tämä kesä on ollut sekä vaikea että helppo kasvattajan näkökulmasta. Toukokuinen lämpö salli aikaiset kylvöt kasvimaalle ja taimien siirron kasvihuoneeseen. Itäminen kasvimaalla ei sitten sujunutkaan joutuisasti ja edelleen kasvu on harvempaa ja matalampaa. Minua ei silti lannista 20 senttinen kosmoskukka eikä harvalukuisesti itäneet porkkanat, sillä muistissa on yhä viime vuotinen runsaus kasvimaalla. Tiedän, että kasvimaan rehotus on mahdollista, joten kuluva kesä menköön sopeutumisena kasvun vaihtelevuuteen.


Lämpö ja ahkera kastelu alkaa tuottaa jo satoa. Kurkkuja kasvihuoneesta on haettu jo parin viikon ajan. Nyt myös tomaateista löytyy noudettavaa ruokapöytään. Kasvimaalaatikossa rucola on hyvälaatuista, eikä siis kaupasta tarvitse salaattia ostaa.

Puutarhavadelma on aloittanut kypsymisensä. Sitä täytyy käydä päivittäin poimimassa, sillä vadelma kypsyy asteittain. Ensimmäisellä kerralla poimin kahvimukillisen. Nyt joka kerta enemmän. Marjat ovat ehkä tavallista pienikokoisempia, mutta meheviä ja madottomia. 


Kesäkurpitsan kasvusta ja kypsymisestä ehdin jo huolestua. Olin sen siemenet kylvänyt, mutta taimien huolto jäi sairaalareissuni vuoksi Ukkokullan kontolle. Pyynnöstäni hän kiikutti kurpitsataimet kasvariin, josta ne myöhemmin sain siirrettyä kasvimaalle. Sitten tulikin juhannusviikon koleus ja pelkäsin pikkuisten taimien paleltuvan. Harsojen alla kurpitsat viihtyivät ja aloittivat reippaan kasvun. Näinä päivinä pääsen korjaamaan ensimmäiset kurpitsat syötäviksi.

Mangoldi punaisine lehtiruoteineen.

Pidin harsoja kasvimaalaatikoiden päällä tavallista pidempään sekä lämpötilan että ötököiden vuoksi. Viimeisimpänä otin harson pois laatikosta, jossa kasvaa lehtikaalit, pinaatti, mangoldi ja fenkoli. Toki harson olisi voinut vielä kasvien päällä pitää, mutta kastelu on helpompaa, kun ei jatkuvasti tarvitse viritellä harsoja takaisin. Ja kastellahan täytyy näillä lämpötiloilla ja paistamisilla.


Kasvihuoneessa tein jo syksyllä isoja muutoksia. Aiemmin kasvarin keskikäytävä muodostui tiilistä ja maavaraiset laidat oli erotettu käytävästä lankulla. Tomaatit ja kurkut kasvoivat pohjistaan rei'itetyissä isokokoisissa paljuissa. Paljut olivat isoja ja täydessä mullassa painoivat tuhottomasti. Muutenkin pieni kasvihuone oli äärimmäisen ahdas ja hankalakäyttöinen. 

Tomaatit kasvarissa 31.5.

Tytär uusi oman kotinsa sisäänkäyntiä ja saimme häneltä ison määrän pihakiviä. Syksyllä tein pihakivistä kasvariini uuden lattian. Yhtään lisäneliötä kasvariini ei ole tullut, mutta kivillä tasatun lattian myötä tilankäyttö ja kasvarin huolto parani merkittävästi. 

Minua huolestutti kasvualtaina käyttämistäni laastipaljuista syötäviin kasveihin mahdollisesti liukenevat aineet ja niinpä hankin keväällä elintarvikemuovista valmistetut laatikot. Kooltaan ne ovat huomattavasti vanhoja paljuja pienemmät, mutta toisaalta niitä on helpompi liikuttaa ja uuden kivilattian vuoksi astioiden sijoittelulle tuli enemmän pelivaraa.

Kurkku Beth Alpha

Porasin uusien kasvulaatikoiden reunoille ylivuotoreikiä noin kahdeksan sentin päähän pohjasta. Ompelin laatikoiden pohjalle salaojapussit maanrakennuskankaasta täyttäen ne lecasoralla. Kussakin laatikossa kasvaa kaksi tomaattia tai kurkkua. Pohdin, riittääkö multatila kahdelle kasville, mutta päätin riskillä kokeilla. Onhan esimerkiksi myytävissä 70 litran kasvusäkeissäkin istutusreiät kolmelle tomaatille. Hyvin ovat tomaattini ja kurkkuni ainakin toistaiseksi pärjänneet.

Kurkku La Diva kasvaa vaakatasossa

Tänä vuonna kasvarissa ei ole paprikaa, chiliä eikä munakoisoakaan. Idätyksen jälkeen kasvatin taimeni uuden kasvilampun valossa viileähkössä ja ikkunattomassa kellarissa. Uuden kasvatuspaikan vuoksi päätin keskittyä muutamiin lajeihin ja katsoa, miten niiden kanssa menee. Niin myönteisiä ovat kokemukset, että ensi keväänä uskallan olla rohkeampi. 


Kasasin kuusi isoa laastipaljua kuljetettavaksi Sortti-asemalle, mutta sitten tulinkin toisiin ajatuksiin. Ehkä niille jotain käyttöä vielä löytyisi. Kaksi paljua sijoitin yhteen aitakulmaukseen, jossa ison vaahteran vuoksi maa on niin täynnä puunjuuria, ettei sinne voi mitään istuttaa. 

Paljut eivät ole kaunista katseltavaa, mutta kulmaus jää vadelmien taakse, ja aidan toisellakin puolella pörrää lokakuun loppuun saakka lähinnä tierempan työkoneet. Istutin astioihin esikasvattamani neljä hyasinttipapua ja tökkäsin multaan lisäksi ruusupapuja ja muutaman krassin siemenen.


Hyasinttipavut luikertelevat paljujen takareunaan asettamiani tukia pitkin kohti aitaa ja myös ruusupavut ovat hyvin itäneet ja aloittaneet kasvunsa omissa tukikepeissään. Tällä kasvuvauhdilla paljuista ei pian mitään ole näkyvissä. Pitää vain muistaa käydä säännöllisesti kastelemassa papuja ja krasseja, sillä paikka on paahteinen.

Hyasinttipapu 30.6.

Aikanaan kasvimaalaatikoiden tilalla oli avokasvimaa. Ukkokulta kasvatti siellä perunoita, sipuleita ja herneitä. Oli siellä jokunen mansikkakin. Muutama vuosi sitten päätimme siirtyä viljelylaatikoihin. Ensimmäiset Ukkokulta rakensi itse ja seuraavat on ostettu valmiina. Laatikoita on aina kaksi päällekkäin, jotta multatila on riittävä ja kasvien hoitaminen selälle ystävällisempää. Usein istun toisen viljelylaatikon reunalla katselemassa ja nyppimässä viereisen laatikon sisältöä.


Kasvarini on 5.4 neliön kennokasvari ja tämä on kasvarini viides kesä. Mielelläni olisin ottanut vaikka 18 neliön lasikasvarin, mutta sellaiselle ei ollut paikkaa, eikä myöskään budjetti antanut myöten. Ukkokulta on taitava käsistään, mutta hän ei ole innostunut kasvarin rakentamisesta. 

Olen iloinen ja onnellinen pienestä kasvaristani. Se ei ole mikään sisustamisen unelmakohde, mutta hyvä siellä on kurkkuja ja tomaatteja kasvattaa. Riittää minulle erinomaisesti. Ja on minulla kasvarissa pieni jakkara, jossa tykkään istua nyppimässä tomaateista varkaita ja katselemassa kurkkujen kasvamista.  


33 kommenttia:

  1. Kivoja hyötytarhakuulumisia. Joka vuosi on erilainen ja siinähän osa puutarhanhoidon viehätyksestä piileekin, kun ei voi etukäteen tietää tulevan kasvukauden säitä. Minä olen tänä vuonna oikein tyytyväinen oman kasvimaani varjoisaan sijaintiin savipohjaisessa paikassa. Satoa on tulossa valtavasti viime vuoteen verrattuna ja muutenkin eniten koko sinä aikana, kun olemme tässä asuneet. Kastellut olen ehkä kolme kertaa koko kesän aikana ja rikkaruohot kituvat tai loistavat poissaolollaan. Toki ruohosilppukatteella on iso osuus asiassa. Taimikasvatus ja muutenkin puutarhanhoito ei ole aina halpaa ja helppoa, mutta on se moneen muuhun harrastukseen verrattuna halpaa, sillä osan siihen käytetystä rahasta saa takaisin säästyneinä ruokaostoksina. Ja kyllähän siinä kunto kasvaa ja mieli virkistyy, joten ehkä sillä saa pari vuotta lisää elinaikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella vähäisellä kastelulla olet selvinnyt. Meillä on nyt niin aurinkoinen paikka ja näillä helteillä kastella täytyy ihan joka ilta. Savimaassa on etunsa etenkin tällaisena hellekesänä.
      Ilman muuta pienikin sato säästää rahaa. Eipä tarvitse nyt salaattia, kurkkua tai tomaatteja kaupasta tuoda. Siinäkin olet oikeassa, että moni harrastus on melkoisesti kalliimpaa. Eipä tässä useinkaan raha ole se päällimmäisin seikka ja usein löytyy ihan kukkaroystävälliset ratkaisut näihin puutarha-asioihinkin.

      Poista
  2. Oi, miten herkullista satoa siellä jo korjataan! Ja jos on kerran maistanut omaa satoa, ei voi olla enää koskaan viljelemättä, vaikka siitä ei taloudellista hyötyä olisikaan.
    Minulle tämä kevät oli jotenkin niin kiireinen, että ehdin tehdä kaikki kylvöt ihan ennätysmyöhään, vaikka sää olisi sen sallinut. No, satoa joudutaan vielä vähän odottelemaan, mutta onneksi kaikki on kuitenkin kasvussa ja satoa on odotettavissa.
    Kasvari ja kasvimaa ovat jotenkin niin ihania paikkoja. Eilen kitkin ja siistin pientä kasvimaatani, joka on laatikoissa. Minusta tuntui jotenkin niin ihanalta, vaikka kaikki oli hieman vaiheessa. Keittiötarhoissa on oma kodikas fiiliksensä, vaikka ne olisivat pieniäkin.
    Ihania ja herkullisia heinäkuun hellehetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä itse kasvatetussa on ihan omanlaisensa maku. Sellaista ei löydy mistään kaupasta. Ja suurin taika on seurata kasvua ja sadon kehittymistä. Siinä on taikuutta.
      Uskon tavoittavani tuon sinun ajatuksesi siitä, millainen tunnelma löytyy keittiötarhan kitkemisestä ja kasvihuoneessa nyppimisestä. Sitä on sanoin vaikea edes kuvata.
      Samoin sinulle, mukavia hetkiä helteessä ja eritoten siellä kasvarissa.

      Poista
  3. Hyviä luovia ratkaisuja olet keksinyt. Ajatukset taimiviljelystä voin jakaa kanssasi joiltakin osin melkeinpä täysin, monen vuoden kokemuksella. Hullun hommaa, mutta niin antoisaa. Sinulla on mittakaava suurempi ja lajikirjo moninkertainen, itse kasvatan lähinnä kesäkukkia ja perennoja. Toisaalta, olen tämän kesän aikana kypsynyt ajatukseen vähentää kasvatusta edelleen reilusti, ellen pysty kokonaan lopettamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perennoista minä aloitin ja repertuaari laajenee vuosi vuodelta. Joka kevät päätän, etten seuraavana vuonna ahmi niin paljon kasvatettavaa ja sen myötä hoidettavaa, vaan aina se päätös johonkin unohtuu. Voi olla vaikea irrottautua kasviasioista, mutta sekin lienee vielä edessä - minullakin.

      Poista
  4. Mistä ostit noita elintarvikemuovipaljuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Astiani ovat mustia Ikean Trofast-laatikoita (42x30x23), jotka on valmistettu polypropeenista. Polypropeenia käyetään paljon elintarvikkeiden pakkaamiseen, mutta en väitä, ettäkö se olisi täysin turvallista sekään. Laastipaljuja valmistetaan pvc-muovista, johon lisätään kovettimia. Laastipaljuja ei ole tarkoitettu elintarvikkeille, vaan rakennustöihin. Vaikeita asioita, mutta jostain täytyy aloittaa.

      Poista
    2. Okei, kiitos vastauksesta! Minulla on noita laastipaljuja kasvihuoneessa ja olen miettinyt mitä hommattaisiin tuonne uuteen isoon kasvihuoneeseen.

      Poista
  5. Nam mitä satoa, ja ihana kuvaus jakkaralla istuvasta onnellisesta nyppijästä ja kurkun kasvun tarkkailijasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvarissa istuminen ja nyppiminen on niin rauhoittavaa ja mukavaa, että välillä sinne tomaattien ja kurkkujen väliin ihan unohtuu.

      Poista
  6. Minä en ole taimi-herätystä saanut ollenkaan! Meillä on mökin lähettyvillä paljon villivadelmia, joita käyn poimimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on kaunis puutarha ilman taimiherätystäkin. Puutarhaharrastuksessa ei ole tiettyä suuntaa, vaan kaikki tavat ovat sallittuja.
      Villivadelmat ovatkin herkkua. Tiedän muutaman paikan, mutta enpä juuri koskaan ehdi niihin ennen muita.

      Poista
  7. Kuulostaa, että kasvihuone täyttää tehtävänsä hyvin ja uudesta lattiasta tuli siistin näköinen. Lattian tekeminen on minullakin edessä, mutta ehkä joskus hiukan myöhemmin. Kesäkurpitsan kanssa kävi täällä toisin päin. Ne aloittivat poikkeuksellisen aikaseen satokauden. Kesäkurpitsoja on saanut kerätä jo monia. Kiva että kohta sielläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni kasvari täyttää tehtävänsä hyvin. Ainakin seinät ja neliöt asettavat tarkat rajat sille, mitä siellä voi kasvattaa. Lattian kiveäminen oli hyvä teko, eikä se ollut kovin raskastakaan.
      Kesäkurpitsa on onneksi hyvin tuottoisa ja yleensä sitä saa yllin kyllin, vaikka aloittaisi vähän myöhemminkin.

      Poista
  8. Ihanaa satoa siellä jo! Meillä on nostettu perunaa ja kerätty kesäkurpitsaa. Salaatit ovat itäneet surkeasti ja kasvavat kituen, mutta ehkä ne siitä vielä innostuvat. Mukavaa viikon jatkoa😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rucola on aina ollut hyvä itämään ja kasvamaan ja maukaskin se on. Se ei myöskään ole etanoiden suosikki, vaan nyt ei kyllä ole etanoistakaan ollut haittaa. Kuumuus on vienyt ne jonnekin syvyyksiin.
      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  9. Hienoja satonäkymiä. Kyllä pienestäkin kasvarista saa yllättävän paljon satoa. Uusi lattia on hieno ja siistin näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etenkin tänä kesänä kurkkuja ja tomaatteja tuntuu tuleva ihan riittävästi meidän tarpeisiin. Jos olisi isompi kasvari, siellä olisi todennäköisesti paljon muutakin, kuin hyötykasveja.

      Poista
  10. Tähän aikaan vuodesta puutarhan hoito on erityisen palkitsevaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, on aivan ihanaa kipaista hakemaan kasvimaalta täydennystä ruokapöytään.

      Poista
  11. Oman maan sato ja sitähän ei mikään voi korvata.
    Tämä kevät oli minulla melko erilainen ja toukokuun viimeisellä viikolla totesin kesäkodissa tilanteen sellaiseksi, että peruna oli ainoa kasvis jota istutin kahteen matalaan kasvilavaan.
    Nyt heinäkuun puolessa välissä totesin tehneeni ihan oikean ratkaisun, mutta siemenpussit vintin laatikossa odottavat uutta kevättä, jos jaksavat odottaa.
    Oman maan sato ja siihen tehty esityö on todella palkitsevaa ja ihaillen katselin näitä kuvia ja melkein tunsin myös jokaiselle kasvikselle kuuluvan tuoksun, onnittelut kasvimaasi tuotosta.
    Kesäkurpitsaa voisin täällä kaupunkikodin pihalla kasvattaa ja tietysti jotain muutakin helppohoitoista, mutta se jää ensi kevään suunnitelmiin.
    Sinulle mukavia puutarhahetkiä ja tuo vaaleanpunainen tuoli-pöytäryhmä on juuri oikea paikka ajatuksille, vaikkapa sinisille ajatuksille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman maan satoon liittyy hyvin paljon tunnetta ja traditioita. On vain niin mukava seurata kasvua ja saada sadon myötä onnistumisia. Tänä kesänä kasvattamiset ovat monestakin syystä olleet vähän lapsipuolen asemassa, ja siihen nähden olen ihan tyytyväinen aikaansaannoksiin ja tuloksiin.
      Kesäkurpitsaa voisi hyvin kasvattaa vaikka isossa ruukussa. Sen kukatkin ovat kauniita, etenkin nuput ovat minusta hauskoja. Yleensä loppukesästä kesäkurpitsa vaeltaa jo pitkn nurmikkoa. Perunaa meillä ei ole muutamaan vuoteen kasvatettu, vaikka usein niin päätän tehdä. Muutama itse kasvatettu pottu on suurenmoista herkkua. Hyvä siis, että niitä jaksoit kesäkotiin istuttaa.
      Vaaleanpunaisilla tuoleilla on mukava istua illansuussa. Nyt on kyllä niin kuumaa, että hakeudun varjoon.

      Poista
  12. Kyllä sinä olet jaksanut ja puurtanut!
    Ja Ukkokulta myös :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna, yhdessä me yleensä paljon hommia teemme. Tänä kesänä puurtaminen minun osaltani on ollut melko vähäistä. Ukkokulta sen sijaan on joutunut tekemään minunkin edestäni, jotta puutarha ei aivan ottaisi niskaotetta.

      Poista
  13. Kyllä omaa ruokaa pitää saada puutarhassaan kasvattaa - vaikka sitten edes muutaman tomaatin verran.
    Täällä tomaatit vasta muodostavat raakileita, mutta onhan kesää vielä jäljellä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta puutarhasta on kiva saada silmänilon lisäksi jotain suuhunpantavaakin. Harvoin tomaatit näin nopeasti ovat kypsyneet. Hyvin ehtii vielä satoa saada.

      Poista
  14. Mahtavaa satoa jota kasvattaessa ei kannata katsoa työn ja rahan määrää. Maku ja kokemukset ratkaisee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä näissä puutarhahommissa vaivoja säästellä. Harrastus kuin harrastus maksaa ja tässä hyötyjä on monin verroin työhön nähden.

      Poista
  15. Ei ole aina taloudellista järkeä itsekasvattamisessa. Se on kuitenkin monella muulla tavalla palkitsevaa ja minäkin jatkossakin kasvatan aina jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä kasvatushommissa arvot ovat ihan muut kuin taloudelliset. Tavalla tai toisella aina on saamapuolella.

      Poista
  16. Sinulla tulee jo mukavasti satoa! Hyötykasvien viljely on jäänyt minulla aika vähäiseksi, mutta tomaatteja ja perunaa tulee tänäkin vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin tärkeimmät tulossa, kun saat tomaatit ja perunat oman kasvatuksen tuloksena. Itse kasvatettu peruna on suurta herkkua.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!