Eloa härpäkkeiden kanssa

Tässä yhtenä päivänä innostuin setvimään työhuoneen laatikkoon kertynyttä elektroniikkaromua. Oli siellä piuhaa ja töpseliä jos jonkinmoista. Vanhoja kännyköitäkin yli oman tarpeen ja jokainen jo aikansa eläneitä. Mediassa on keskusteltu kännyköiden kierrättämisestä ja kuinka vähäistä se edelleen on. 

Kännyköissähän olisi paljon hyödynnettäviä ainesosia, mutta mikä olisi riittävän turvallinen keino päästä niistä eroon? Vanhasta kännykästä on omin keinoin vaikea saada sinne tallennettuja tietoja pois, jos puhelimeen ei enää saa virtaa. Selvitin asiaa ja löysin Seiffi.fi - Datalaitteiden turvallinen kierrätyspalvelun. Seiffi on SER-kierrätyksen, Kuusakosken ja Postin yhteistyössä toteuttama palvelu, jolla voi kierrättää datalaitteet tietoturvallisesti. Oheisesta linkistä löydät lisää tietoa. 

Tilasin itselleni Iso Seiffin, jolloin voin 9 euron hintaan lähettää kierrätykseen kolme tai useamman laitteen, ana 10 kiloon saakka. Meiltä kertyi seitsemän kännykkään latureineen ja vein ne jo SmartPostiin. Postin seurantakoodilla voin seurata kännyköiden matkaa ja saan ilmoituksen sähköpostiini, kun tietoni on asiallisesti tuhottu. 

Tämän aidan takana on enemmänkin japanilaisteemaa.

Tekniikasta on kieltämättä paljon apua ja helpotusta vähän joka elämän saralla. Silti toisinaan tuntuu, että jokapäiväinen arki vaatii aikamoista selviytymistä härpäkkeiden keskellä. Kahden ihmisen taloudessa kaiken aikaa jollain pöydällä on piuhan päässä latauksessa kännykkää, tablettia, hammasharjaa, partakonetta ja kameran akkua. Kotityöt on rytmitetty välkkyvin valoin ja äänimerkein. Peset sitten pyykkiä tai astioita, paistat ruokaa uunissa tai vaihdat kanavaa televisiossa, kuuluu säännöllisin välein pimputtavia merkkiääniä  Juuri, kun olet saanut laitteet ohjelmoitua toimimaan vähemmin merkkiäänin, ne hajoavat ja taas on edessä uuden laitteen äänimaailmaan tutustuminen. Normeja on sanottu purettavan, mutta laitemaailmassa mikään ei tunnu noudattavan ainuttakaan normia tai niiden käyttöä yksinkertaistavaa logiikkaa. 

Elektroniikkajäämistöä seuloessani löysin pitkään kadoksissa olleen askelmittarin. Sellaisen ihan yksinkertaisen mallin, joka mittaa askelet ja kilometrit, kunhan laitteeseen on syötetty käyttäjän paino ja pituus. On minulla ranteessa käytettävä aktiivisuusmittarikin, mutta sen käyttö on jäänyt vähemmälle. Ellei muista rannemittaria ajoissa ladata, se nollaa kaikki asetukset. Ärsyttävä ominaisuus, jonka vuoksi mittari saa olla aktiivisesti laatikon pohjalla.

Iloissani laitoin askelmittarin vyötärölle ja lähdin pitkälle lenkille lauantaisesta auringonpaisteesta nauttimaan. Palasin runsaan kahden tunnin kierroksen jälkeen kotiin ja kas, askelmittarin lukemat olivat runsas 1000 askelta ja kaksi kilometriä. Äkkiä muistui mieleen, miksi moinen askelhärpäkekin on joutunut samaisen laatikon pohjalle. Askelien mittaaminen ei ollut kovin olennaista, mutta olisin halunnut tietää kuljetun matkan pituuden. Karkeasti arvioin kävelleeni kahden kilometrin sijasta kahdeksan kilometriä.  

Järvelle on jo tehty hiihto- ja luistelurata.

Onko teillä rakkaat bloggaajat käytössänne jokin hyväksi koettu kännykkäsovellus, jolla voisi mitata kuljettuja matkoja? Siinä ohessa saa toki olla muitakin elementtejä mitattavana. Mieluummin kuitenkin ilmainen sovellus ja myös sellainen, johon ei välttämättä tarvitse kirjautuen kertoa jokaista henkilökohtaista asiaansa henkilötunnuksesta serkunkumminkaimaan saakka. Niitäkin sovelluksia nimittäin näyttää olevan. Mielelläni otan vinkkejä vastaan.

Koristeomena Musta Rudolf

Pitkä kävelylenkki ihan omassa seurassa oli oikein mukavaa. Tarkoitus oli lenkin aikana pohtia monia asioita syvällisemmin, mutta käytännössä ajatusmaailma nollaantui täysin ja nautin hienosta auringonpaisteesta ja kaikesta pienestä, mitä ikinä ulkoillessa voikin havaita. Näin runsaasti innokkaita hiihtäjiä suuntaamassa kunnan vasta uudella latukoneella tamppaamille laduille ja iloisesti nauravia lapsia pulkkamäessä. Jääkenttäkin oli kirjavanaan kaikenikäisiä luistelijoita. Paluumatkalla kävin tsekkaamassa tutun puron ja lähimmän järven jäätilanteen. Koskikaraa en nähnyt, mutta kotipihassa pitkästä aikaa harmaapäätikan. Oli mukava lenkki.