Kummituksia pihassa

Taivastellaan nyt tätä yletöntä lumimäärää niin kauan, kuin sitä ympärillä on. Ykskaks aurinko kiipeää taivaalle ja helmikuu vaihtuu maaliskuuksi. Pian räystäiltä kuuluu taukoamaton lorina ja hanki vajoaa silmissä.

Edellinen runsasluminen talvi oli täällä etelässä noin kymmenen vuotta sitten. Muistan kyllä, miten valtavasti lunta oli pihassa. Varsinkin sen jälkeen, kun pudotimme sitä katolta. Sen sijaan olen täysin unohtanut, harmittiko jatkuvat kolausurakat. Ehkä harmittivat, mutta äkkiä se harmitus haihtuu, kun talvi kääntyy kevääksi.

Alapihan kurjen olisi kannattanut lentää etelään.

Viime aikoina ei ole ollut vapaa-ajanongelmia, eikä myöskään ole tarvinnut lähteä raitista ilmaa saadakseen kylänraitteja kiertämään. Joka ikinen aamu on tasantarkkaan tiennyt, mitä seuraavaksi on tehtävä. Ulos vain ja kolaamaan. Parhaina päivinä kolauskertoja on ollut kaksi tai kolmekin riippuen siitä, onko aura jo ehtinyt käydä, vai tuleeko se sen jälkeen, kun piha on työnnetty avoimeksi. Sitä auran sisäänkäyntiin junttaamaa tiukkaa tavaraa vasta onkin työlästä kolata.

Mahoniasta näkyy latvus.

Kaikki tähän mennessä satanut lumi on pakkaslunta. Mielenkiintoista nähdä, kuinka pinta vajoaa plusasteiden tai vesisateiden tullessa. Yhtä jännittävää on seurata, millä vauhdilla kaikki lumi sulaa. Tuleeko pihalle jäätiköitä, joihin hakkaan aikani kuluksi ja kevättä edistääkseni uomia puroja varten? Onko vielä vappuna tasangot niillä paikoilla, joihin lunta on pihasta kolattu?

Kompostorien uusi hattulook

Biolanin kompostorin päältä olen lumet putsannut, jotta kannen saa auki. Jälkikompostori sen sijaan on saanut kerätä lumihattua päänsä päälle. Kompostorin suhteen toimin marraskuussa tyhmästi tyhjentämällä sen liian tyhjäksi. Sinne ei jäänyt massaa auttamaan uuden tavaran kypsymisessä ja niinpä sisältö on jäässä. Kyllä se sieltä aikanaan sulaa ja onneksi on tilaa biojätteille. Jossain vaiheessa laitan kompostoriin kuumavesikanisterin avittamaan käyntiinlähtöä.

 
Tavallisesti piha on talvisin ollut täynnä jänisten jälkiä. Oikein kunnon valtatie on kulkenut alapihalla ristiin rastiin. Nyt alapihan aitojen vuoksi pupujen reitit on vähissä. Ainoastaan naapurin kulmauksesta ja rinteen kautta alapihalle pääsee. Niinpä jänöjussit ovat tyytyneet tepastelemaan lähinnä yläpihalla. Kaikki syötäväksi kelpaava taitaa olla liian syvällä hangessa.

Herukan tuki näyttää väsyneeltä

Lumi tekee taidettaan pitkin puutarhaa. Pelkästään auringossa kimaltavan hangen katseleminen miellyttää silmää. Terävät kulmat ja kovat pinnat pehmenevät ja loivenevat. Kaikkialla on kumpuja, joiden alla voi olla mitä tahansa. Mielikuvituksella on nyt tilaa lentää.

Jäljet lumessa kaksi viikkoa sitten. Nyt uppoaa syvemmälle.

Kasvarin katolta olen käynyt säännöllisesti pudottamassa lumet. Kennokasvari ei kovin painavaa taakkaa kestä. Samalla on tullut kahlattua alapihalla ihmettelemässä näkymiä. Oma piha on aivan erilainen talvisen valkeuden keskellä.

Niin oma piha kuin ympäristökin on täynnä lumisia kummituksia. Niitä katsellessa naurattaa ajatus talventörröttäjistä. Niitä jätin voidakseni kuvata huurteisia ja lumen koristelemia oksia. Ei tarvitse tänä talvena kuvata talventörröttäjiä, siellä uinuvat lumimassan alla nekin. 

Monta kertaa olen sanonut, että olen enemmän kevät ja kesäihminen. En kuitenkaan jaksa manailla tätä lumista talvea, vaikka kieltämättä jatkuvat lulmityöt alkavat jo hieman tympiä. Suhtaudun hankiin ja alati lisääntyvään lumeen runsaasti jutunjuurta herättävänä asiana ja omanlaisena ihmetyksen aiheena. Sää on, mitä on. Koska sille ei ihminen mitään mahda, parempi etsiä siitä myönteiset puolet. Pian tämä on taas ohi. Vaikka kesäkuussa koleaa olisikin, tuskin sentään lunta. Ainakaan näin paljon. Luulisin.

 Hyvää viikonloppua kaikille!