Löytämisen ja tekemisen iloa

Sinivuokko - Anemone hepatica

Tänä keväänä sinivuokoilla näyttää olevan runsas kukinta. Minulla sitä kasvaa useammassa paikassa. Jo pitkään olemme suunnitelleet autotallin seinustalla olevan kapean istutusalueen hävittämistä. Varjoisa ja vähämultainen paikka, joka lisäksi kaventaa tärkeää kulkuväylää saa luvan väistyä kivituhkapinnoitteen tieltä. Kaivoin jo alueelta pois vuorenkilpeä, pikkutalviota ja virkeinä kasvunsa aloittavia kieloja. Myös muutaman sinivuokkoesiintymän kaivoin hellin käsin ja siirsin talon toisessa päädyssä olevaan Metsäpuutarhaan (joka siis ei enää mikään varjoisa metsäpuutarha ole).

 
Kevään hankintalistani sai jatkoksi vaaleanpunaisen sinivuokon. Olen selannut lukuisten taimikauppiaiden sivuja, mutta toistaiseksi ei pinkkiä sinivuokkoa ole tullut vastaan. Etsintä jatkuu.

Teresanruusu - Rosa Therese Bugnet

Ruusupensaat näyttäisivät kaikki heränneen hyvin eloon. Oksien kärjissä on jonkun verran paleltumista tai kuivumista joka vuotiseen tapaan. Täytyy taas tulostaa yhteenveto omien ruusujen leikkausryhmistä oikean leikkaamisen tueksi. 

Vanhat puiset marjapensastuet tulivat tiensä päähän ja Ukkokulta purki ne pois. Ostimme tilalle kaupasta pyöreät tuet, joissa on kolme tai neljä harjateräksistä jalkaa. Vaikuttavat aika tukevilta ja niiden paikoilleen laittaminen oli varsin näppärää.
 

Kivipolku 4.5.2018. Taustalla häämöttää tierempan myllerrys.

Lankalauantaina pyörin hetken pihamaalla miettien, mistä päästä töitä aloittaisi. Tekemistä näin keväällä riittää. Kun joku kohta pihalla riittävästi ärsyttää, sen ohi on vaikea pysähtymättä edes kulkea. Varsinkin, jos paikka on kulkemisen kannalta keskeinen. 

Yläpihan istutusalueet on rajattu kulkuväylistä kestopuisilla laudoilla. Osa niistä alkaa olla tiensä päässä, kuten tässä Kivipolun kohdalla. Ukkokulta vaihtoi uuden reunuksen, joka taasen laittoi miettimään muutama vuosi sitten ison istutusalueen jakamiseksi rakennetun  Kivipolun kohennusta.

 
En yhtään tykkää muovinauhasta, mutta kalliimpiin ratkaisuihin ei budjetti taivu. Kaivoin mukulakivet pois, kärräsin pohjalle kivituhkaa (maanrakennuskangas siellä jo oli) ja ladoin päälle uusiokäyttöä odottavia pihakiviä. Reunoille naputtelin takaisin mukulakiviä, sillä pihakiviä ei kauniisti saanut useampia rinnakkain aseteltua. Muovireunus piiloutuu hyvin jo tässä vaiheessa ja vielä paremmin, kunhan kasvit nousevat. Kivituhkakin asettuu paremmin parin vesisateen jälkeen.

Samanlaisen kulkuväylän rakensin toissa kesänä Puutahaportin toisella puolella olevalle istutusalueelle. Se sai nimekseen Pionipolku, koska sen oikealle puolelle kokosin väliaikaisissa paikoissa odottavat pionit. Polun päässä on pari kärhöä. Tämänkin polun reunanauhat ovat muovia ja näkyivät ennen selvemmin. Jälleen kaivoin mukulakivet pois ja lisäsin kivituhkaa, jotta sain nostettua polun pintaa ylemmäs. Ladoin pihakiviä ja reunustin ne mukulakivillä.

Pihakiviä jäi vielä sen verran, että luultavasti teen niistä kasvihuoneen eteen tasaisen alueen. 

Mukulaleinikki - Ficaria verna

Viikko sitten katselin maasta nousevia mukulaleinikin lehtiä ja totesin niihn pian ilmestyvän nuppupallurat. Näin kävi. Lauantaina nuppuja löytyi jo useampi, joista yksikään ei sentään vielä ole auennut.

Jouluruusu - Helleborus

Silloin tällöin omalla pihamaalla törmää iloisiin yllätyksiin. Odottamattomiinkin. Metsäpuutarhassa (entisessä sellaisessa) kasvavan vanhimman rhodon kupeessa näin ohi kulkiessani pilkottavan jotain valkoista. Ensin ajattelin tuulen tuoneen jonkun roskan, mutta tarkemmin katsoessani kukaltahan se näytti. Pakko oli mennä läheltä katsomaan ja jouluruusuhan se siellä. Tämän on pakko olla siementaimi, jonka olen ehkä haravoimalla saanut tuohon siirtymään. En nimittäin takuuvarmasti ole ikinä jouluruusua tuohon kohtaan istuttanut. Niin tai näin, ihana yllätys.

Iris reticulata Katharine Hodgin

  
Monessa blogissa on jo ollut kauniita kuvia kevätkurjenmiekoista. Omista ei ole näkynyt piipon pilkahdustakaan. Vaan pääsiäisenä nämäkin kaunottaret ovat heränneet ja ryhtyneet samantien kukkimaan. Ensimmäisen Katharinen vieressä on monta odottamassa vuoroaan. Täytyykin olla tarkkana, että muistaa heitä käydä tervehtimässä.

Iris reticulata Harmony

Samoin siniset Harmony-irikset ovat ryhtyneet joukolla kukkimaan. Heitä on myös keittiön ikkunan alla, joka on varjoinen ja viileä paikka. Niinpä siellä Harmonyt tulevat maailmaan vasta muita myöhemmin ja pitkittävät näin kevätkurjenmiekkojen kukintaa pihassani.

Tulppaanien kukintaan menee vielä tovi, vaikka ensimmäiset nuput jo löysinkin. Millainen kaunotar tästä nupusta vielä kuoriutuukaan. Sen näemme myöhemmin.

Pihaelämä on nyt jännittävää löytämisen iloa. Tekeminenkin on mukavaa, kun kaikki raskaskin työ vie ideoita ja suunnitelmia eteenpäin. Sen enempää Kivipolkua kuin Pionipolkuakaan minun ei pitänyt pääsiäisenä ryhtyä tuunaamaan, vaan ykskaks huomasin olevani työn touhussa. Ei kaduta, päin vastoin.