Sekaisin keväästä

Kirjokevättähti - Scilla forbesii

Pääsiäisviikko on tarjonnut puutarhahörhöille sellaista mannaa, ettei parempaa voisi toivoa. Aurinko on paistanut ja lämpöä on riittänyt yli odotusten. Niin vain jalat vievät pihamaalle ja mikä tahansa tehtävä ulkona houkuttelee luokseen. Syksyllä samat tehtävät voivat jo vähän tylsistyttää, mutta ei näin keväällä, ei laisinkaan.

Olen tehnyt puutarhakierroksia niin paljon, että kohta on ura askelten jäljiltä. Kamera kulkee välillä mukana, mutta kirkas auringonpaiste ei ole minulle paras mahdollinen kuvaussää. Silmiä häikäisee ja valon ja varjon ero on liian voimakas. Vaan pitäähän kukista nauttia, vaikka ei kameraa omistaisi laisinkaan. Miten innostavaa onkaan katsoa mullasta nousevien piippojen määrää ja voimaa. Miten jännittävää onkaan pohtia, mitä mistäkin nousee ja seurata piipon kasvamista ja nuppujen aukeamista.

Kirjokevättähti - Chionodoxa Pink Giant

Lämpö olisi mahdollistanut kellarissa asustavien taimien ulkoiluttamisen, mutta siihen en ole ehtinyt. Viritin kasvihuoneeseen harsoista teltan valmiiksi vastaanottamaan taimet. Viime vuonna siirsin tomaatit kasvihuoneeseen 5.5., eikä sen jälkeen yöpakkasia ollut. Samalta näyttää sääennusteet runsaan viikon eteenpäin, joten ehkä tänäkin keväänä kasvarikausi alkaa monia vuosia aiemmin.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

  
Kävin läpi kellarissa talvehtineet daaliat, lukinliljat, tuoksumiekkaliljat, gladiolukset ja mitä sieltä nyt löytyikään. Laitoin kaikki vanhat ja kaikki tämän kevään aikana hankitut juurakot ja mukulat multaan. Osa jäi kellariin, osan vein kasvihuoneen harsotelttaan. Viime vuotisista daalioista useimmat olivat vähän heikossa hapessa. Suurin ja vanhin sen sijaan voi hyvin. Sen laitan suoraan penkkiin, kunhan maa vielä lämpenee.

Scilla

Hurjan paljon sain aikaa kulumaan ruukuttamiseen ja ruukkujen siirtelyyn. Sekä sen pohdintaan, minkä jätän toistaiseksi kellariin, minkä uskallan viedä kasvariin. Purkkeja on taas kertynyt, vaikka niin vannoin, etten tänä kesänä hanki liikaa kasteltavaa. Lyhyt on meikäläisen muisti, vaan enpä ryhdy sitä murehtimaan.

Crocus species Blue Pearl menee aina illalla nukkumaan.

Ruukutuksen jälkeen päätin pestä pation ja pergolan puulattian. Lämpömittari näytti +20 astetta ja patiolaudat kuivuivat hetkessä. Kun kerran olin saanut itseni vauhtiin, päätin jatkaa kunnostushommia öljyämällä pation. Viime kesänä öljyäminen jäi väliin, kun tierempasta leijui jatkuvasti hurjat määrät pölyä. Teippasin leveän ja muhkean maalisudin harjanvarteen, jolloin puuöljyn levittäminen sujui helposti selkää säästäen. Äkkiä patio oli öljytty ja iltaan mennessä jo kuivunutkin.
 

Iris Harmony

Pitkäperjantaina oli tarkoitus ottaa rennosti ja loikoilla vaikka taivaalla lipuvia pilviä katsellen. Pilvet eivät kuitenkaan lipuneet näkyvästi mihinkään, vaan taivaan peitti ohut pilviharso. Niin haihtui loikoiluajatukset ja päähän putkahti idea ryhtyä ikkunoita pesemään. Kuinka hienoa olisikaan katsella kirkkaiden ikkunoiden läpi vihertyvää luontoa. Siis pesurätit, ikkunalastat ja muuta vempaimet esiin ja hommiin. Mikä oli ikkunoita pestessä, kun peippo ja mustarastas kilpaa konsertoivat lähistöllä. 

Keisarinpikarililja - Fritillaria imp. Rubra

 Ihan en kaikkia ikkunoita pessyt, sillä siinä menisi kokonainen päivä. Jos riittäisikään. Jokaisessa ikkunassa on kuusi pintaa ja pesun lisäksi tavaroiden siirtämistä ja jälkien siistimistä riittää. Pihanpuolen ja keittiön ikkunat tuli pestyä. Jääköön vähän toiseenkin kertaan.

Köynnöskuusama - Lonicera 'Dropmore Scarlet'

Pitäähän pääsiäisenä myös vähän herkutella. Leivoin rahkapersikkakakun ja sitruunaisen kuivakakun, jossa sitruunanmaku tulee Lemon curdista. Tarkoitus oli tehdä jokin suolainen piirakka, mutta ainekset loppuivat kesken. Monet kaupat ovat pääsiäisenäkin auki, mutta yhden ruokakerman takia en kauppaan lähde.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Lämpö on kiihdyttänyt luonnon vihertymistä. Melkein voisi kuulla kohinan, kun varsia ja versoja työntyy ylös mullasta ja kasvaa vauhdilla. Mikä voima kasveihin kätkeytyykän. Puskevat itsensä läpi kuivuneiden lehtien ja koppuraisen maan.

Tulipa, vaan mikä niistä?

Kasvit ovat kauniita täyskasvuisina ja kukkiin verhoutuneina. Vaan kyllä niitä kannattaa katsella kasvun muissakin vaiheissa ja ihastella monia yksityiskohtia. Tulppaanien lehtien kurkistaessa mullasta ne tuovat minulle mieleen pullonokkadelfiinit. Lehtien pyöreän sulavassa muodossa on samaa iloista leikkisyyttä, kuin delfiinien kisailussa meren aalloilla.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Entä tämä töyhtöangervo sitten? Sehän on kuin kukon tai kanan heltta. Onko pääsiäisnoidalla ollut luudallaan kissan sijasta kana, joka liian innokkaasti kotkottaessaan on pudonnut puutarhaani ja uponnut multaan. Ja mistä kummasta tämä kana nyt mieleeni putkahti? Ehkä Rakkautta ja maan antimia -blogin kanoja käsittelevästä postauksesta. Olipa mielenkiintoista ja runsasta tietoa kanoista, käykää lukemassa.

Vaahteravauvat

Kevät ja alkukesä on meidän puutarhassa vaahteravauvojen esiinmarssin aikaa. Heleänvihreät kippuraisina taimina penkeissä ilmoille kurkottavat vaahteravauvat on paras napsaista heti pois, sillä niiden juuri kasvaa melkoista vauhtia ja pian joutuu jo käyttämään voimaa saadakseen pikkuisen taimen kokonaisena pois. Vaahtera on tuottelias siementäjä. Voisin aivan surutta laulaa "Miljoona, miljoona, miljoona vaahteraa". Yhtään en valehtelisi.
 

Talvivalkosipuli

  
Talvivalkosipulit ovat heränneet. Vaikka vasta kaksi versoa on näkyvissä, uskon hyvän valkosipulisadon olevan taas tulollaan. Poistin niiden päältä kuivan lehtikerroksen, jotta maa sulaa ja lämpenee. 

Mustarastas vaahterassa

Mustarastailla on aiempina kesinä ollut tapana laulaa naapurin kuusenlatvassa. Kuuset kaatuivat syksyllä ja mustarastas valitsi uudeksi lurituspaikakseen talomme toisessa päässä kasvavan ison vaahteran. Kiittelin sitä kauniista sävelistä ja kehotin rauhassa jatkamaan.

Tuomi hiirenkorvalla

Mustarastasta tiiraillessani huomasin vaahteran lähellä kasvavassa tuomessa hiirenkorvat. Ensin taivastelemme viikko tolkulla kevään hitautta ja sitten se räjähtää hetkessä ympärillemme kasvuna, kukoistuksena ja täynnänsä kaikkea ihasteltavaa. Nyt on nautittava kiirehtimättä ja elettävä tässä hetkessä. Keväästä ei voi saada kyllikseen.

Melkein täysikuu 18.4.

Taidan olla sekaisin keväästä. Kokeilkaa tekin. Varsin mukavaa sekaisuutta!