Sivut

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Kanttaus kannattaa

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Vuosia alapihamme oli lähinnä nurmikkoa. Marjapensaat ja omenapuut kasvoivat paikallaan ja nykyisten lavakaulusten tilalla oli isokokoinen kasvimaa. Nurmikko oli helppo leikata, mutta aikaa siihen meni. Melko tylsääkin oli toista tuntia ravata leikkurin kanssa pihaa päästä päähän. Lasten kasvaessa yhtenäiselle nurmikolle ei ollut entisenlaista tarvetta. Ei tarvittu tilaa pallopeleille eikä eväsretkiviltin levittämiselle. Surutta napsin nurmikosta lohkoja istutusalueiksi. Syntyi uusia ja uusia kukkapenkkejä; Kiemurapenkki, Päivänliljapenkki, Hortensiapenkki, Kurgaani, Ovaalipenkki jne. Piti saada paikkoja, joihin istuttaa kivoja kasveja.

Kriikunapolku kulkee Hortensiapenkin halki

Istutusalueiden rajaamisessa kokeilin erilaisia menetelmiä. Ensimmäiset kukkapenkit ympäröin kivillä. Se oli ihan nätin näköistä. Kuin helminauhat olisivat somistaneet penkkejä. Kummasti nurmikko kiemurteli kivien väleistä kohti kukkapenkkejä ja osoittautui varsin työlääksi nostella jokainen kivi pois paikaltaan saadakseen pois niiden alle ja ympäri luikertelevat rikat ja nurmikon. Yksi kerta uurastusta kesässä ei riittänyt, eikä aina kaksikaan.

Vasemmalla Ruusupenkki, oikealla Hortensiapenkin pää.

Luovuin pian kivistä ja tein nurmikon ja istutusalueiden väliin syvänteen, jonne upotin maarakennuskankaan kaistaleen peittäen sen kivituhkalla. Ajatuksena oli, että ruohonleikkurin toiset pyörät kulkisivat kivituhkapintaa pitkin ja nurmikon reunan saisi näin siististi tasattua. Mutta, mutta. Kyllä ne rikat kasvavat kivituhkassakin, samoin nurmikolta heinä lähti jälleen luikertamaan kohti multavaa kukkapenkkiä. Jokaista istutusaluetta en edes ehtinyt kangas-kivituhka -yhdistelmällä ympäröimään, kun jo siitä menetelmästä luovuin.

Päivänliljapenkki

Istutusalueiden kanttaus oli toki minulle tuttu termi, vaikka itse en ollut sitä kokeillut. Tuumasta toimeen siis. Käytin kanttaamiseen tavallista pistolapiota ja apuna laudanpätkää, jolla sain suunnan pysymään suorana. Myöhemmin ostin kanttausraudan, mutta jostain syystä tykkään mieluummin kantata lapiolla. 

Alkuun työstä syntyi ämpäreittäin kompostitavaraa, kun kantatessa irtoavat nurmituppaat oli kiikutettava pois. Ensin siis pala nurmea pois ja sitten pienellä haralla multa möyheäksi. Sentti sentiltä ja kukkapenkki kukkapenkiltä etenin, kunnes kaikki istutusalueet oli kantattu. Hedelmäpuita ja marjapensaita myöten. Uudet istutusalueet olen oitis rakentanut kanttausta käyttäen.

Vasemmalla Kurgaani, oikealla Kiemurapenkki.
 
Parina ensimmäisenä kesänä kanttauksia piti huoltaa aika tiiviisti, sillä näkymättömiä rikkoja ja ruohonpaloja jäi väkisinkin kanttausuriin. Nykyisin kanttaukset pysyvät siistinä melko vähällä työllä. Kun myöhään syksyllä ja varhain keväällä tekee työn kunnolla, voi kesän aikana kuljeskella lähinnä nyppimässä rikan sieltä toisen täältä.

Naapurin mielestä nurmikon leikkaaminen on hankalaa, kun pitää kiemurrella lukuisten kukkapenkkien välissä. Makuasia, nurmikonleikkuu on minulle yksi välttämättömyys monien muiden joukossa. Ruohonleikkurin kanssa kulkiessani ajatukset kulkevat omia teitään ja samalla teen havaintoja ympärilläni. Siinä ohessa saattaa syntyä ideoita. Eipä tarvitse kulkea tylsää suoraa, vaan matkassa on miellyttäviä mutkia. Vasta leikattu nurmikko ja siististi kantatut istutusalueet saavat koko puutarhan näyttämään hetken fiiniltä. Makuasia sekin, mutta minusta kanttaus kannattaa.

Puistopääty eli entinen Metsäpuutarha

Yläpihalla ei kanttauksia ole. Kulkuväylät erottaa istutusalueista kestopuinen lauta. Kun lakkaan köyhtymästä laitan yläpihan istutusalueita reunustamaan kunnon kivireunuksen. Vieläpä niin, että kaarran pehmeämmin kaikki nyt terävät kulmat. Yläpihalla on kymmeniä ja taas kymmeniä metrejä reunustettavaa. Se tarkoittaa muhkeaa summaa kivimateriaaliin investoituna ja lisäksi aikamoisen määrän työtunteja. Koska köyhtymiselle ei satunnaisesta lottoamisesta huolimatta näy loppua, joutunen edelleen tyytymään lautareunuksiin. Eivät haittaa minua. Jos jotakuta haittaa, ei kannata tulla meille reunuksia katselemaan.
 

53 kommenttia:

  1. Soma kriikunapolku! Kantatut nurmikon reunat näyttävät hienoilta. Ison nurmikentän sijaan tällainen piha on paljon mielenkiintoisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin hoidetulla nurmikolla on paikkansa, mutta meillä ei tila riitä kaikkeen. Haluan erilaisia kasveja ja reheviä istutusalueita. Nurmikko vähenee uhkaavasti.

      Poista
  2. Ihana oli nähdä laajemmat näkymät puutarhastasi!!! Kiitos matkasta, näyttää todella ihanalta ja kiinnostavalta, kun on erilaisia istutuspenkkejä ja näkymiä! Minä ole käynyt tuon saman matkan erilaisten tapojen kanssa reunustaa penkkejä. Ja kanttaus on vahvassa kärjessä! Kohopenkkeihin (kun täytyy nostaa tavallista enemmän) sopivat edelleen kivet, kun ne ovat suurempia. Valikoituihin paikkoihin pidän kovasti rakennetusta kivireunuksesta, mutta kustannus on iso asia, jos juoksumetrejä tulee paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivistä rakennetut istutuspenkit ovat hienoja. Olen miettinyt sitä ratkaisua yläpihalle, jossa ei muuten kohopenkkiä saa. Kuvistani ei ehkä riittävästi näy, että alapihalla kaikki penkit on kohopenkkejä. Eivät kuitenkaan niin korkeita, etteikö multa pysyisi ilman reunoja paikallaan. Kasvitkin sitovat maata.
      Pitkän matkan olen tehnyt saadakseni puutarhan nykyiseen tilaan. Ja vielä aio jatkaa.

      Poista
  3. Upealle näyttää. Kanttaus totisesti kannattaa, jos on nurmikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minulle käy vielä, kuten sinulle eli pian ei ole nurmikkoa laisinkaan.

      Poista
  4. Ehdottomasti kannattaa kanttaus! Siistiä jälkeä tulee suhteellisen pienellä vaivalla. Meillä on joissakin penkeissä tiilireunus, mutta silti olen kantannut sen ja nurmikon väliin multa-alueen. Ruoho tykkää oikein erityisesti kasvaa tiilien sisällä olevissa raoissa, arrgh...

    Pihanne on todella viehättävä! Muistan sen toki viime käynniltä, mutta kriikunapolku-kuvasta en ollut tunnistaa, sen verran muutosta tapahtunut. Se näyttää tosi rehevältä, varrelliset pallotuijat ovat aivan ihanat : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin joskus tiiliäkin, mutta ne murtuivat muutamassa vuodessa silpuksi. Helpompi pitää kanttausura puhtaana, kun ei tarvitse erikseen siirrellä kiviä ja muuta materiaalia.

      Niin käynnistäsi jo niin pitkä aika, että kriikunapolku on tullut sen jälkeen? Voi olla. Maisema on muuttunut melkoisesti, kun metsää ei enää ole.

      Poista
  5. Kylläpä näyttää kauniilta! Olen samaa mieltä, että kanttaus kannattaa. En ole nyt olosuhteiden pakosta päässyt kanttaamaan reunoja ja ruoho alkaa jo uhkaavasti levitä varsinkin uusimmissa penkeissä, joita ei ole vielä niin monesti kantattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä murehdi. Kerran kantanut saa nopeasti siistittyä, kunhan saat voimasi takaisin. Ruoho on vikkelä valtaaja, joka yrittää kiemurrella luvattomille alueille heti, kun selkänsä kääntää.

      Poista
  6. On sulla mahtava puutarha, oikein kukkameri. Niin hyvin hoidetun näköinen, ja kiva kun on erimallisia kukkapenkkejä.
    Millä saat nuo reunat noin hyvin hoidettua ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Lapiolla kanttaan nurmikon ja istutusalueen välin. Kun sen aluksi riittävän usein ja huolella tekee, pääsee jatkossa helpommalla. Toki kanttausuraa on välillä siistittävä.

      Poista
  7. Minäkin olen kanttauksen kannalla.
    Olisi tosiaan kiva, jos kaikkia istutusalueita reunustaisi reunakivi, jonka päällä ruohonleikkurin pyörä voisi ajella. Näin ei kanttausta tai mitään muutakaan toimenpidettä tarvittaisi.
    Meilläkin on tätä lääniä aika tavalla, eikä lottovoittoa ole näkynyt, joten olen todennut kanttauksen helpoimmaksi ja siisteimmäksi ratkaisuksi.
    Kanttauksen kun hoitaa muutaman kerran kesässä, näyttää siistiltä.
    Meilläkin on kokeiltu kivihelminauhoja, mutta se vasta hankalaa olikin. Selkeämpää on olla ilman.

    Ihana muuten nähdä laajempia kuvia upeasta puutarhastasi!
    Minusta tuo kiemurtelevaisuus tuo tunnelmaa puutarhaan. Jos kaikki on suoraa ja kaiken näkee kerralla, mielenkiintoa ei ole mennä katsomaan, mitä nurkan takana odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivireunuksissa on se huono puoli, ettei niitä kovin helposti pureta ja penkkien kokoa muuteta. Ehkä silloin, jos päättää kaiken olevan valmista ja tarvitsevan vain ylläpitoa. En ole yhtään varma, että meillä on viimeistä sanaa vielä sanottu.
      Itse asiassa olen tyytyväinen kanttausuraa, enkä koe sitä kovin raskaaksi toimeksi. Alkuun ehkä, mutta nyt pääsee jo vähemmällä. Samaa mieltä noista kivihelmireunuksista. Selkeämpää ilman kaikin tavoin.
      Alapihan kiemurtelevat väylät alkavat vähitellen olla halutunlaisia eli istutusten kasvaessa kaikki ei näy kerralla ja mutkan takaa löytyy uusia yllätyksiä.

      Poista
  8. Kylläpä näyttääkin kauniilta! Sinulla on kyllä upea puutarha.

    Tämä oli oikein hyödyllinen postaus ja oli kiva lukea kokemuksiasi erilaisista rajaustavoista. Minä olen rajannut penkit sekä kanttaamalla että luonnonkivillä. Kiviä joutuu aina välillä siirtelemään rikkoja kitkiessä, mutta en ole kokenut sitä mitenkään ylivoimaisen hankalaksi. Tosin meillä onkin paljon pienempi piha, kuin teillä, ja kivien välistä kitkettävää varmasti paljon vähemmän. Viime kesänä ryhdyin kanttaamaan myös kivireunuksilla olevat penkit ja nyt niissä on tuplarajaus. Ehkä vähän turhaa, mutta ennen kuin penkit rehevöityvät kunnolla, kivet tuovat kivaa ilmettä penkin reunaan. Aurinkoista viikkoa snulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kivien käyttöä rajasi myös se, ettei niitä ollut omasta takaa riittävästi. Yhden kukkapenkin ympärille olisi tarvittu melkoinen kuorma murikoita, puhumattakaan kaikkien ympäröinnistä. Penkit on kantaatti nyt muutaman vuoden ajan ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Yllättävän vähällä huollolla niiden kanssa pärjään.
      Nyt onkin aurinkoa ja lämpöä tarjolla ruhtinaallisesti. Toivon sitä sinullekin!

      Poista
  9. Aktiiviaikoinani kanttasin myös jonkin aikaa. Siihen käytetty aika toi itsensä moninkerroin takaisin. Nykyään laiskempina aikoina olen valinnut kasvit niin, että kestävät pieniä rikkakasvihyökkäyksiäkin. Estetiikka ei ole entisenlaista, mutta tämä on tähän elämäntilanteeseen paras vaihtoehto.

    Erinomainen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän puutarhassa mukavaa onkin, että jokainen saa tehdä juuri haluamallaan tavalla. Perfetionismi on suorastaan paheeni ja sen vuoksi olen innokas nyppimään ja siistimään.

      Poista
  10. Siistille näyttää! Joskus muuten näkee istutusaluiden ympärillä reunakiviä jotka on asennettu ihan liian korkealle ettei leikkuri pääse leikkaamaan siististi. Siinä on työ mennyt ihan hukkaan.
    Erityisen hieno kokonaisuus tuo hortensiapenkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Routa myös liikuttaa kiviä. Sen huomasin niiden muutamien kivihelmireunuksieni kanssa. Leikkurin terä kirskahti ikävästi kiveen osuessaan. Hyvä, ettei hajonnut. Tylsistyi varmasti.
      Hortensiapenkin kuvassa kasvuston lehdet eivät ole vielä täysikokoisia. Näkymä on jo parempi.

      Poista
  11. Kanttaus kannattaa ja palkitsee. Kiviä on minullakin ollut penkkien ympärillä enkä enää laita. Yhdessä on mutta penkki on kantattu kivien edestä, periaatteessa kivet vois poistaa mutta ovat saaneet olla paikoillaan koska eivät mitään haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentoinnin perusteella kanttaus on suosittua. Alkuun luulin sen olevan työlästä ja olihan se ensimmäisenä kesänä. Nyt pääsee paljon helpommalla. Tykkään kivistä kovasti, mutta en niin paljon, että jaksaisin niitä monta kertaa kesässä pyöritellä. Minullakin on muutamissa paikoissa kiviä kanttauksen lisäksi lähinnä koristeena.

      Poista
  12. Jes! Kiitos, että kerroit kokemuksistasi. Tässä nimittäin kilvoittelen viime kesästä lähtien, että millaiset kukkapenkkien reunat teen. Olin jo aikeissa hommata kiviä penkkejä reunustamaan. Kokemuksesi perusteella teenkin kanttaukset - peukkua sille :) Aurinkoisia päiviä kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kanttauksia. Ensimmäinen kesä niiden kanssa vaati enemmän huoltoa, mutta sen jälkeen on ollut paljon helpmpaa. Pitkän päälle minusta paras ratkaisu.
      Aurinkoa sinunkin päiviisi!

      Poista
  13. Oi, miten kaunis puutarha! Kiviä on meilläkin, ja rikkaruohot mellastaa niiden välissä;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Meillä kivet suorastaan imivät ruohoa ja rikkoja väleihinsä. Helpompaa pitää siistinä ilman kiviä.

      Poista
  14. Onpa kaunis ja rehevä puutarha. Nuo kukkapenkkien nimet on kivat ja miten siistit reunat. Itse olen taistellut noiden ruohotuppaiden kanssa. Alkukesästä on aina kova into, mutta kyllä se hieman laantuu loppukesää kohden. Ehkäpä pitäisi kokeilla tuota kanttausta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä kanttausta. Alkuun se vaatii enemmän työtä, mutta pian jo pääsee helpommalla. Tuhtien ruohotuppaiden nyhtäminen on työlästä ja vaatii lapiotakin. Parempi kaivaa nurmi kerralla pois kukkapenkin vierestä, jolloin rikkojen hallinta on helpompaa.

      Poista
  15. Onpa sulla upea puutarha! Kanttaus on minustakin paitsi helppo ja halpa, myös kaikkein tyylikkäin ratkaisu. Niin ne englantilaisetkin puutarhoissaan tekevät! Meillä on ihan pieni piha, ja istutusalueiden rajauksena on käytetty kaikkia mahdollisia ilmaiseksi tai vähällä rahalla saatuja materiaaleja: kanttauksen lisäksi on luonnonkiviä, liuskekiviä, tiiliä, noppakiviä, betonilaattoja...you name it! Ja kaikki alle 500 m2 alueella. Ei tarvitse kenenkään tulla luennoimaan pihan yhtenäisestä ja harmonisesta ilmeestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englantilaiset puutarhat minullakin oli yhtenä esimerkkinä. Kaikkien kokeilujen ohessa. Kanttaus ei myöskään vaadi ylimääräisiä kustannuksia. Lapio ja ruisvoima riittää. Suosittelen.

      Poista
  16. Kanttaus on oiva tapa pitää kukkapenkkien reunat siisteinä ja kauniina. Meillä aika suuri osa kasveista on muurikivipenkeissä jonne nurmikko ei pääse leviämään, mutta muurin ulkopuolinen reuna on kuitenkin trimmeröitävä, joten sekin vaatii työtä.
    Sinulla on kaunis puutarha ja oli kiva nähdä sitä hieman laajemmin kuvissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin hienoja muurikivipenkkejä. Niiden viereen voi tietenkin ajatella kanttauksia, mutta ehkä se ei näytä hyvältä. Meillä on aidan vieressä riittävästi trimmattavaa, joten kukkapenkkien kanssa en sitä enää halua.
      Olen huono kuvaamaan laajoja kokonaisuuksia, joten siinä yksi syy kukkien lähikuville.

      Poista
  17. Kaunista on siulla puutarhassa ja siistit reunukset istutuksissa. On miullakin kanttausrauta, vaan usseimmin lapio tarttuu kässiin kanttaushommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että sinäkin kanttaat lapiolla. En vain oppinut kanttausrautaa käyttämään, kun homma on sujunut niin hyvin lapiollakin. Ja lapio on muutenkin useimmiten lähistöllä.

      Poista
  18. Kanttaus on kyllä kaunis taoa rajata istutusalueet. Nurmikko kasvaa yllättäen nopeasti paikkoihin, jonne sitä ei kaivata.
    Sinulla on ihanan reheviä alueita puutarhassasi. Puistopääty ja kriikunapolku jne näyttävät todella viihtyisiltä ja kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää. Puistopäädystä on tullut kaunis ja iso osa siitä kuuluu minusta kotkansiiville. Toinen kiitos myös kaadetulle metsiköllä, jonka vuoksi paikka oli ennen vähän turhankin pimeä ja kostea.

      Poista
  19. Olipa mukava tutkia välillä laajempia yleisnäkymiä puutarhastasi. Hortensiapenkki ja metsäpuutarha ovat lumoavia ja nuo kiemurtelevat nurmialueet houkuttelevat kulkijaa eteenpäin. Minulla on osa penkeistä kantattuja ja osa maan tasalle upotetuilla kivillä reunustettuja. Uusimmissa betonisilla reunuskivillä rajatuissa penkeissä ei ole muovisuikaletta lisäesteenä, mutta luonnonkivireunuksissa sellainen pitää olla, jos haluaa estää nurmikkoa leviämästä kivien väleistä kukkapenkkiin. Muovin käyttökin on kyllä vähän kyseenalaista, mutta käytän sitä ainakin niin kauan kun meillä on nurmikolla supernopeasti leviäviä hankalia rikkaruohoja tai kunnes keksin tehokkaamman tavan rajata kukkapenkit. Betonivalun jos tekisi kukkapenkin reunaan, niin ei varmaan rikkaruohotkaan tulisi läpi, mutta sen jälkeen ei myöskään laajennettaisi kukkapenkkejä. Mielenmuutoksille pitää ehdottomasti jättää tilaa! Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran tv:n puutarhaohjelmassa näytettiin puutarha, jossa kaikki istutusalueet oli ympäröity valetulla betonirajauksella. Näytti siistiltä ja ruohon leikkaaminen sujui helposti. Vaan siinä se betoni sitten on ja pysyy, eikä hevillä siitä eroon halutessaan pääse. Minulle moinen pysyvyys ei sovi eli olen samaa mieltä, että mielenmuutoksille on jätettävä tilaa. Jonkun verran olen käyttänyt muovireunuksia paikoissa, joissa ei voi tehdä kanttausta (esim. yläpihan Pikkupuutarhan Kivipenkki). Ratkaisu on väliaikainen, kunnes keksin jonkun paremman. Vielä en ole keksinyt.
      Nurmikon polveilu istutusalueiden lomassa alkaa vähitellen näyttää siltä, mitä alkujaan ajattelinkin. Vielä on säädettää, jota myös metsän kaatumisen myötä muuttuneet valo-olosuhteet lisäsivät. Minusta on jännää ja mukavaa, että puutarhassa on kehityksen mahdollisuus.

      Nyt on aurinkoa ja lämmintä. Toivottavasti sitä on meille kaikille jatkossakin.

      Poista
  20. Mielenkiintoinen ja avartava aihe. Meillä laitettiin kans kivi poikineen kukkapenkkien reunoihin. Ilo silmälle mutta hankala hoitaa. Laitettiin muka kangasta alle ja kivituhkaa ainakin 20cm reunaan. Kyllä kasvoivat äkkiä umpeen ja kohti istutuksia. Tuskastuttavaa. Uskon että moni tarhuri tuskailee saman asian kanssa. Kaunista ja huoliteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, olette siis tehneet samoja temppuja kuin minäkin kankaineen ja kivituhkineen. Ei auttanut ainakaan ruohon luikerteluun. Kivituhkasta oli paljon raskaampaa kitkeä rikkaruohoja ja nurmituppaita. Nyt lähtevät helposti ja tarvittaessa voi lapiolla polkaista apua. Minusta multa sopii paremmin kukkapenkkien äärelle ja kanttaukset tekevät todellakin huolitellun ilmeen.

      Poista
  21. Minäkin hommasin raudan mutta sitä pitäisi ehtiä myös käyttää😂 Siistin näköistä sinulla siellä on, ehkäpä minäkin saisin viikonloppuna rautaan liikettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä helteillä ei taida jaksaa kukkapenkkejä kantata, mutta eiköhän tässä vielä sopivia säitä siihenkin hommaan löydy. Yllättävän nopeasti työ etenee, kunhan alkuun pääsee. Tsemppiä sinulle siis kanttaukseen.

      Poista
  22. Kanttaus kyllä kannattaa, tein sen juuri ennen kuin työkaverini tulivat puutarhajuhliin mökilleni, jotta puutarha näyttäisi vähän siistimmältä. He tosin eivät ole puutarhaihmisiä, joten vähän hukkaan meni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei työsi hukkaan mennyt, sillä ainakin itse saatoit tuntea ylpeyttä. Ehkä näky siisteistä kanttauksista jäi vieraidesi muistiin ja jossain toisessa paikassa he saattavat muistaa, että olipa Katilla hienot kanttaukset.

      Poista
  23. Moikka! Hieno piha Sinulla ja ihanan käytännönläheisesti kirjoitettu kanttaamisesta, joka on ihan tosi hyvä tapa istutusten rajaamiseen. Olen kirjoittamassa blogia eri rajaamisvaihtoehdoista (https://sarastusoy.fi/blogi/ ) ja julkaisen sen varmaan muutaman viikon sisällä, niin olisiko ok jos linkittäisin tähän blogitekstiisi kanttauksen kohdalla? Olen vasta aloittelija bloggaamisessa mutta nyt on tarkoitus tehdä siitä hiukan systemaattisempaa, minkä vuoksi olen jo useamman tekstin tehnyt tulevia viikkoja silmällä pitäen. Tämä tekstisi on juuri sitä käytännön kokemuksen tuomaa syvää rintaääntä johon mielelläni linkittäisin jos luvan saan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos kommentista ja mielenkiinnosta blogiani kohtaan. Hyviä asioita kannattaa aina jakaa ja etenkin luvan kanssa. Voit siis laittaa tekstiisi linkin tähän blogini postaukseen. Löysin kanttaamisen aika myöhään, mutta sen jälkeen en siitä ole luopunut. Suosittelen muillekin lämpimästi. Mukavaa kevättä sinulle!

      Poista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. Voi kuinka kivalta puutarhasi näyttää, tuollaiset kaarevat kukkapenkit ovat minunkin mieleen. Kanttausta en itse ollut ajatellutkaan, mutta täytyypä perehtyä siihen. Minä olen etsiskellyt, mistä ensi kevääksi olisi kätevää tilata mullat & kuorikatteet, sillä ajattelin lähteä kokeilemaan istutusalueita pihallemme.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!