Nivelille liikettä

Vaikeaan neuloosiin sairastuneena en pysty istumaan tv:n äärellä ilman kutimia. Usein huomaan ajattelevani ihan muita asioita, enkä edes seuraa telkussa pyöriviä ohjelmia. Jatkossa voisin kutoessani kuunnella äänikirjoja. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

Helteisimpinä päivinä kutominen jäi, sillä kädet olivat kylmällä vedellä huuhtelemisesta huolimatta työhön liian tahmaiset.

Sukkia on kaikkein mukavin tehdä. Niissä kun ei pahemmin ohjetta tarvitse vilkuilla. Varsinkaan perusmalleissa ja joissakin jo tutuiksi tulleissa monimutkaisemmissakin malleissa. 

Yläkuvan harmaasävyiset sukat kudoin 7veikan Polkasta, jota löytyi keväällä marketin tarjouslaarista.

Keltaiset  perussukat somistin Merja Ojanperän Juhannustanssi-sukkien röyhelöllä ja ristiinneulotulla kantapäällä. Sukat sai nimpäivälahjaksi naapurin Marit.

Pikkuveljen Siirille kudoin mustasta 7veikasta pitkävartiset sukat. Tulinkin sitten toisiin aatoksiin ja annoin hänelle aiemmin kutomani, niinikään mustat polvisukat, joissa mallineuleena oli minulle mieluinen Suvikummun Marjan kuvio. Niistä postasin 22.6.

Kuvan sukissa varteen elävyyttä tuo 4 o, 1 nurin -mallineule. Kavennuksissa on helppo vähentää oikeita silmukoita ja loput ylimääräiset silmukat vähentää nilkan resorissa ennen kantapäälappua.

Mustalla langalla kutominen vaatii paljon valoa ja silti tuntuu, että työ täytyy vähän väliä nostaa ihan nenän eteen nähdäkseen tehneensä oikein. Mustan langan jälkeen on kiva ottaa jokin selkeän hempeä lanka työn alle. Tällä kertaa valikoitui kaksi isompaa jämälankakerää; toinen vaaleanpunasävyistä 7veikan Polkaa ja toinen yksiväristä vaaleanpunaista 7veikkaa.

Vaihtelu virkistää ja niinpä päätin vaihteeksi kutoa pipon. Ohjeita löytyi pilvin pimein, vaan ei oikein kotona olevaan lankaan sopivaa. Mittasin oman pääni ja suhteutin silmukkamäärän 7veikan vyötteen mallitilkkulukemiin. Ensimmäiseen pipoon silmukoita laitoin varmuuden vuoksi riittävästi eli 125. Sen verran löysä piposta tuli, että kudoin toisen 110 silmukalla.

Mallineuleena molemmissa pipoissa on kahden silmukan helmineule, vai miten se sitten virallisesti sanotaan. Kaksi kerrosta yksi oikein, yksi nurin ja seuraavat kaksi kerrosta päinvastoin. Hivenen pienempi pipo on hyvä omaan päähän. Riittävän napakka ja silti saan tungettua hiukseni pipon sisään.

Pirjo Iivarin Jämälankasukka -kirjaa postista odotellessani kudoin pitsineulesukat. Sovelsin muutamaa pitsineuleohjetta sopivan kokoisten sukkien silmukkamäärään. Malli ei siis ole omani, mutta en osaa sille ketään suunnittelijaakaan nimetä.

Tätä postausta tehdessäni uusi Jämälankasukka -kirja on jo olohuoneen pöydällä ja ensimmäinen malli sieltä työn alla. Katsotaan, mitä syntyy,. Niistä sitten myöhemmin.