Sivut

maanantai 7. lokakuuta 2019

Porkkalanniemessä akkuja lataamassa


Porkkalanniemen aluekokonaisuus (156 ha) muodostuu Uuvin/Metsähallituksen, Kirkkonummen, Vantaan ja Nurmijärven hallinnassa olevista alueista. Aluekokonaisuutta hoidetaan ja huolletaan yhteistyössä ympäri vuoden. Lisäksi lähellä sijaitsee Helsingin omistama ja ylläpitämä Lähteelän alue.


Kauniina syyspäivänä teimme Ukkokullan kanssa päiväretken Porkkalanniemeen. Edellisen kerran teimme vastaavan retken vuosi sitten. Oli siis jo korkea aika retkeillä uudelleen kotikunnan hienossa kohteessa.

Porkkalanniemeen on hankala päästä ilman autoa. Jonkun matkan päähän kulkee muutama linja-autovuoro arkisin (bussi 902K, reitti ja aikataulu löytyy HSL:n sivustolta). Sen kyytiin voi hypätä vaikka Kirkkonummen matkakeskuksessa, joka sijaitsee rautatieaseman kupeessa.


Jätimme auton Porkkalanportin pysäköintialueelle. Pysäköintialueita on useita eri paikoissa. Niistä on selkeä reittiopastus alueen eri kohteisiin. Valitsimme punaisella merkityn Pamskatanin piston, jota pitkin pääsimme niemen uloimpaan paikkaan.


Polkuja pitkin on helppo kulkea. Kannattaa huomioida, että puunjuuret ja kalliot ovat märkinä liukkaita. Vetisiä ja upottavia, saappaita vaativia paikkoja ei polkuja kulkiessa pahemmin ole, koska maasto on hyvin kallioista. Polkuja on paikoin vahvistettu soralla ja pitkospuilla.


Alueella on keittokatoksia, nuotiopaikkoja, vessoja ja pöytiä eväiden syömistä varten. Erillisiä roskiksia ei reitin varrella näkynyt. Ainoastaan pysäköintipaikoilla. Sisäänkäynnissä esitetään toive, että jokainen tuo omat roskansa pois retkeilyalueelta.


Keittokatoksen kohdalle tultaessa huomaa, kuinka korkealla ollaan. Sininen meri pilkottaa havupuiden lomasta. Reittiä pitkin edetessä avautuu yhä enemmän paikkoja ihailla merta lähempää ja kauempaa.


Vessat ovat siistissä kunnossa ja jopa paperia löytyi. Vessat on hyvin merkitty alueen karttaan. Niitä on niin monta, että ilman karttaakin ne löytyvät.


Minua ihastuttaa kelottuneet männyt ja kaatuneiden puiden juurakoiden jännittävät muodot. Luonnon tarjoamaa taidetta parhaimmillaan.


Istuimme Pamskatanin kärjessä pitkään korkealla kalliolla merta tähyillen. Linnuista näimme lähinnä variksia ja kaksi joutsenperhettä läheisen luodon vieressä uimassa. Pari purjevenettä palasi Porkkalanselältä maata kohti sekä joitakin moottoriveneitä puksutti eri suuntiin. Kaukana näkyi rahtialus ankkurissa. Muuten merellä oli hyvin rauhallista, eikä tuulikaan kovin aaltoja keinuttanut.


Rannasta kuuluvaa liplatusta lukuunottamatta äänimaailma oli todella rauhallinen. Koko retken aikana näimme vain muutaman ohikulkevan ihmisen. Autojen äänet eivät ulotu Porkkalanniemeen, lentokoneita ei kulkenut taivaalla ja linnutkin ovat jo näin syyskuussa aika hiljaisia. Hiljaisuutta piti oikein tankata ja nauttia siitä. Hiljaisuuden ja rauhan keskellä vasta tajuaa, kuinka paljon taustahälyä normaali arki sisältää.


Näkemistä luonto tarjoaa valtavasti. Jaksan ihmetellä ja ihastella muotoja, värejä, karun luonnon tarjoamia elementtejä loputtomiin. Miten vankasti mänty kasvaa lähes paljaalla kalliolla ulottaen juurensa sen koloihin.


Vuodentakaiseen retkeemme verrattuna vesi oli aika matalalla. Pääsimme kuivin jaloin kulkemaan kallioille, jotka edellisellä kerralla olivat veden alla.


Veden hiomia kallioita oli mukava koskettaa ja silittää kädellä. Aurinko lämmitti edelleen kallion pintaa ja sileä pinta teki siitä muutenkin lämpimän tuntuista.


Luulin kivikossa punaisena loistavaa kasvia mustikaksi, mutta sitä se ei ollut. Lehti näytti hiukan juolukan lehdeltä. Juolukkaa näin kyllä monessakin paikassa, mutta tekisikö ankara paikka siitä näin matalaa? En tiedä. Tunsin itseni tyhmäksi, kun en kasveja tunnistanut.


Ennen Pamskatanin kalliolta alas laskeutumista nautimme kivipaadella istuen evääksi keittämääni kahvia kera ruisvoileipien. Ah, miten hyvältä ulkona eväät maistuvatkaan.


Veden hiomien kallioiden ja kivien sävyjä ja muotoja olisi voinut ihailla vaikka kuinka. Jännä, miten vesi saa kivenkin taipumaan sinnikkäästi vuosisata toisensa jälkeen sitä syleillen.




Kiehtovaa merta olisi voinut tuijottaa tuntitolkulla, mutta tarkoitus oli kiertää vielä toinen lenkki. Niinpä suunnistimme kohti metsäpolkua.


Lähdimme kulkemaan takaisin päin käyttäen Pamskatanin piston punaisella merkittyä reittiä. Ajatus oli risteyskohdan tullessa vastaan siirtyä Telebergetin reitille.


Yllättäen aivan edestämme polun poikki kulki valkohäntäkauris, toinen ja kolmaskin (tunnistukseni saattoi mennä pieleenkin, ehkä tämä onkin metsäkauris). Eläimet olivat kovin luottavaisia ja antoivat meidän tarkkailla niitä aika läheltä. Silti en onnistunut saamaan yhtään sellaista kuvaa, jossa kaikki kolme olisivat olleet samanaikaisesti läsnä. Aina joku niistä tepasteli pensaan taakse jotain syömään. Lopulta totesimme nähneemme tarpeeksi ja jatkoimme matkaa jättäen eläimet rauhassa syömään.


Telebergetin reitti on keltaisella merkitty 2,2 km:n mittainen lenkki, jonka voi aloittaa useasta eri kohdasta. Korkealta kalliolta näkyy merelle, mutta rantaan tämä reitti ei ulotu. Rannassa on Porkkalan luotsiasema, jonne ei ole pääsyä.


Vaikka reitit on hyvin merkitty ja kulkuhelppoa, olisin kaivannut karttaa. Telebergetin reitti ohittaa pronssikautisen haudan, mutta jälleen kerran se jäi näkemättä. Emme kulkeneet  reittiä kokonaan ympäri, vaan suuntasimme luotsiaseman tietä pitkin maantielle ja sieltä pysäköintipaikalle. Seuraavaa retkeä varten aion hankkia kartan.


Meren ihailemisen lisäksi kallioinen maasto tarjosi mielenkiintoista kuljettavaa ja ympärillä olevan luonnon ihmettelemistä. Aika kuitenkin riensi, eikä meillä ollut tarkoitus jäädä Porkkalanniemeen pimeään saakka. Olimme suunnitelleet palaavamme kotiin kiertotietä eli koukkaavamme Siuntion rajalla, kantatie 51:n vierellä olevaan Four Seasons Fish -kalasavustamoon.


Palasimme kotiin mukavasta retkipäivästä mieleltämme virkistyneinä. Kassissa oli tuomisina savustettua konjakki-hunaja-valkosipulilohta, lohipihvejä, lohi-aurajuustopasteijoita ja metsäsienisalaattia. Seuraavan kerran Porkkalanniemeen voisi mennä syysmyrskyn aikaan. Olisi hienoa nähdä meren myllertävän vaahtopäisenä.


33 kommenttia:

  1. Onpa kaunista. Ja vielä tuo valkohäntäpeura. Tällaisissa maisemissa mieli lepää ja todellakin, akut tulevat ladatuiksi. Meilläkin Pielisjoessa vesi on todella matalalla. Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, samoin sinulle raikkaita syyspäiviä!
      Porkkalanniemi on hieno paikka. Hienoa, että alueesta on tehty kaikille avoin virkistysalue, jossa sielu lepää.
      Uutisten mukaan vedenpinnat ovat tavallista matalammalla lähes koko maassa. Joillakin alueilla kaivot saattavat kuivua. Kahden kuivan kesän aikaansaannoksia.

      Poista
  2. Todella, mieli lepää jo katsellessa näitä kuvia. Kaunis syyspäivä on otollinen tällaiselle luontoretkelle, melkein parasta aikaa
    mitä vuodesta löytyy, lepoon valmistuva luonto on jotenkin niin lohdullinen ja valmis muutaman kuukauden rauhaan ja lepoon.
    Toki paikka varmasti on viehättävä jokaisena vuoden päivänä, mutta minun mielestäni juuri syksy on se oikea aika.
    Viehättävä ja kaunis Suomen luonnon retkikohde, kiitos retkestä. 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley! Porkkalanniemi on hieno paikka ympäri vuoden. Minusta luontoretket sopivat hyvin syksyyn. On taas aikaa vähän muuhunkin, kun puutarha alkaa vähitellen siirtyä talviunille. Vesi on aina kiehtova elementti ja meren rannalla karu luonto lisää viehättävyyttä.
      Raikkaita syyspäiviä sinulle!

      Poista
  3. Onpa upea paikka!
    Luonto muovaa mahtavimmat taideteokset. Nuo juuret, kalliot ja metsä on todella kaunis ja täynnä yksityiskohtia.
    On hienoa, että Suomessa on paljon hyvin hoidettuja virkistysalueita.
    Sielu tosiaan lepäsi jo pelkkiä kuvia katselemalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Porkkalanniemi on upea paikka. Minä en tahdo saada silmiäni irti noista käkkyrämännyistä, juurista ja muista karun luonnon tarjoamista yksityiskohdista. Sammaloituneet kivetkin vetivät minua puoleensa ja jouduin taas harjotitamaan intervalliliikuntaa kiriessäni Ukkokullan poluilla kiinni.
      Sinulle oikein raikkaita syyspäiviä sinne Vaahteramäelle!

      Poista
  4. Vau miten hieno retki ja kiitos kun kerrot tästä! Tuolla olisikin kiva käydä. Luulin otsikosta, että olette olleet jossakin kylpylälomalla tms, mutta tämä olikin mahtava luontokokemus. On ihanaa olla luonnon hiljaisuudessa ihan omassa rauhassa. Mitä näkymät tuolta niemen kärjestä! Ja mikä eväspaikka, juuri niin, kyllä varmasti hyvältä maistui, mikähän taika siinä onkin.
    Näyttää niin hyvin hoidetulta ulkoilureitiltä, mukavaa!
    Kyllä tuo valkohännältä näyttää, metsäkauriilla on niin lyhyt häntä, että peräpeili on aina valkoinen, kun häntä ei peitä pehvaa. Valkohäntäkauriilla se valkoinen pehva paljastuu vasta, kun ne lähtevät loikkimaan häntä ylhäällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa mennä retkelle Porkkalanniemeen. Tosin sinulla on meriluonto ympärilläsi arkena ja pyhinä, mutta ei siitä vaan saa kyllikseen. Porkkalanniemen ulkoilualueita on viime ja tänä vuonna kunnostettu, joten siksikin siellä kaikki on selkeää ja hyvässä kunnossa.
      En taida olla kylpyläihmisiä. Sinänsä kylpylät ovat ihan kivoja paikkoja, mutta toiminnan ihmisenä haluan oleskelun ja altaassa loikomisen sijasta katsella ympärilleni ja tutustua kaikenlaiseen uuteen. Olin kerran viikon pärnulaisessa kylpylässä. Kolme varttia yrttikylvyssä riitti. Jalkahoito oli mukavaa ja hieronta, mutta muuten valitsin Pärnuun ja sen ympäristöön tutustumisen.
      Sitten tulkitsin oikein valkohäntäpeuraksi (-kauriiksi). Niitähän meidänkin kunnassa riittää liikaakin. Aamu- ja iltaliikenteessä täytyy tähän aikaan vuodesta olla erityisen varovainen, kun peurat ja hirvet pomppivat metsästä suoraan eteen.

      Poista
  5. Todella upeita kuvia Porkkalanniemestä. Siellä olen käynyt viimeksi vuosia sitten asuessamme Kirkkonummella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto ja maisemat Porkkalassa ovat yhä samat kuin sinun siellä käydessä. Pidän Porkkalanniemen virkistysalueesta enemmän kuin kunnan pohjoisosan Nuuksiosta. Nuuksiossa rauhaa löytääkseen joutuu kulkemaan pitkälle tai sivuun pääreiteiltä. Luonto on toki hieno Nuuksiossakin.

      Poista
  6. Porkkalanniemi on vielä käymäti. Pitääpä panna vinkkilistalle, kun ystävän luokse tulen kyläilemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea. Porkkalanniemi on upea paikka. Kahvia termariin ja voileivät reppuun ja menoksi.

      Poista
  7. Porkkalanniemi on minulta tältä vuodelta vielä korkkaamatta. Nythän se voisikin olla mahtava käyntikohde, kun sesonkiaika on ohi.

    Mahtavat kuvat sieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porkkalassa oli hyvin raudallista, mikä oli minusta mukavaa. Muuttolintujen bongaaminen alkaa jo olla tältä syksyltä myöhäistä. Luonto ja meri on hieno, suosittelen.

      Poista
  8. Hienot maisemat ja ihana peurakohtaaminen! Kyllä se valkohäntäpeura on. Minä en ole vieläkään ennättänyt käydä Porkkalassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porkkala pysyy paikallaan, ehdit sinne kyllä. Peurojen kesy suhtautuminen meihin oli hämmentävää. Peuroja on Porkkalassakin niin paljon, että ovat varmasti tottuneet ihmisiin.

      Poista
  9. Kyllä on kaunista, ihania kuvia. Tosi upea paikka.
    Valkohäntäpeuran olen nähnyt pellolla, en kovin läheltä. Se on nätti, bambi )
    Kiitos kun kirjoitit, mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porkkalanniemi on todellakin hieno paikka ja oivallinen retkeilykohde.
      Meillä on välillä peuroja käynyt pihassakin ja ympäristössä niitä näkee usein.
      Kiva, että tykkäsit postauksesta. Se tuntuu aina mukavalta.

      Poista
  10. Hienot maisemat! Karuilla kallioilla kasvaneiden puiden juurakot ja käkkyräiset rungot ovat kiehtovan näköisiä. Samoin veden tai jääkauden muovaamat kalliot. Ihmeellistä, miten niinkin kova kuin kivi voi hioutua sileäksi kun laineet siihen tarpeeksi pitkään liplattavat. Tästä postauksesta muistin parikin paikkaa täälläpäin, missä en ole vuosikausiin käynyt. Tosin merta niissä ei ole ihasteltavaksi, mutta muuten jylhät maisemat. Kuopus on vielä liian pieni käymään kummassakaan, mutta esikoisen kanssa saattaisi pystyäkin pienen kierroksen tekemään. Pitääpä laittaa korvan taakse. Kiitos kuvakierroksesta Porkkalanniemellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porkkalan kaltaiset luontoretket ovat jääneet vähäisiksi, kun kaikki aika menee niin tehokkaasti omassa puutarhassa, eikä edes muuta kaipaa.
      Nuuksion kansallispuistossa näkee paljon lapsiperheitä. Siellä osa reiteistä on sellaisia, joissa voi kulkea myös rattaiden kanssa, mikä tietenkin helpottaa kulkemista. Leikimme lapsena paljon metsässä, se oli jotenkin kiehtova paikka ja päästi mielikuvituksen laukkaamaan. Kokeile luontoretkeä esikoisen kanssa. Eväiden syöminen kalliolla tai kaatuneen puun päällä istuen saattaa jäädä hänelle hienoksi muistoksi.

      Poista
  11. Upeat maisemat. Minulle tuo on ihan vieras paikka, en ole koskaan käynyt. Aika hienoa kohdata peuroja noin läheltä ja juuri siellä missä niiden pitäisikin elää eli metsässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nolona täytyy myöntää, että 30 v Kirkkonummella asuneena olen käynyt Porkkalanniemessä yhden käden sormilla lasketun määrän, viimeiset kaksi kertaa vuoden sisällä. Ei siis mikään ihme, ettei kauempana asuvat ole käyneet siellä koskaan. Parhaita luontokohteita ovat lähiseudun paikat, joihin on helppo mennä.
      Minustakin peuran kohtaaminen metsäpolulla oli hyvä juttu. Tiensivusta auton eteen pompatessaan herättävät lähinnä sydämentykytystä ja puutarhassa ruokailevat kiukkua.

      Poista
  12. Oi, kyllä on kauniita kuvia niin kutsuvista poluista! Tuollaiset paikat ovat todellakin säilyttämisen arvoisia ja hienoa on päästä luonnon kauneudesta nauttimaan. Kiva, että jaoit tämän kokemuksen meillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Porkkalanniemen säilyttäminen virkistysalueena on hieno teko. Kunta on yrittänyt saada paikalle kansallispuistostatusta, mutta ei ole toistaiseksi onnistunut.

      Poista
  13. Aivan ihana retkikohde varmasti monelle. Mukavaa olla evästä mukana nauttia rauhassa ja katsella ja kuunnella. Me huomaamme myös mökillä ollessa että kuinka paljon on kotona ihmisten tuottamia ääniä ympärillä. Upeat kuvat ja mukava selostus. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että tykkäsit.
      Kotoamme on moottoritielle matkaa useampi kilometri, mutta varsinkin aamulla tasainen kohina kuuluu meille saakka. Porkkalanniemessä hämmästyimme hiljaisuutta, joka oli ihan erilaista, mitä kotipihassa on tottunut. Ja me asumme kuitenkin pientaloalueella, jossa ei ole läpikulkuliikennettä eikä tavallista asumista kummempaa äänimaailmaa.

      Poista
  14. Hieno paikka! Monipuolista liikuntaa voi siellä harrastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret korkeuserot maastossa laittoivat lihakset töihin. Toisaalta kulku oli helppoa hyvien polkujen vuoksi.

      Poista
  15. Onpa siellä hienon näköistä. Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merenrantamaisemat ovat kiehtovia. Vähän erilainen luontokokemus, kuin tavallisesti kulkemamme lähimetsä.

      Poista
  16. Tein mahtavan retken blogipäivityksesi kautta! Hienoja kuvia. Herkulliset tuomiset teillä repussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tulit mukaan retkelle. Lohikalapihvit ovat suurta herkkua, kuten kaikki muukin savustamosta ostamamme tuliaiset.

      Poista
  17. Kiitos Suvi! Porkkalanniemi on hieno luontokohde. Vesi tuo aina oman kivan mausteensa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!