Sivut

perjantai 29. marraskuuta 2019

Nyhjää tyhjästä


Sade ropisee työhuoneen ikkunaan. Ulkona on aamusta iltaan samanlaista harmaata hämärää. Olen ripotellut kausi-/jouluvaloja ulos ja sisälle. Niin sähköllä kuin patterillakin toimivat ajastuvat syttymään ja sammumaan itsestään. Alkuun laitoin sähköllä toimivat syttymään iltapäivän hämärän aikaan. Vähitellen olen säätänyt ajastimia siten, että osa valoista palaa lähes koko päivän. Patteritoimisten paloaika on valmiiksi 6-8 tuntia, joten niiden säätäminen on rajallista.


Yhden harmaan päivän käytin käytävien haravoimiseen ja tuulien viskomien oksien keräämiseen. Kärräsin ja levitin myös kolme kärryllistä multaa pariin kukkapenkkiin. Suursäkin pohjalle jäi vieläkin hiukan multaa, jonka senkin taidan vielä levittää. Ellei tule pakkasia jäädyttämään multaa.

Oxalis

Sisällä talvehtivat pelaguut ovat hengissä, mutta melkoisia raaskuja niistä vähitellen kehkeytyy. Toivottavasti joulun jälkeen lisääntyvä valo saa ne piristymään. Pääasia, etteivät kuole. Autotallissa on välivarastossa kaksi verenpisaraa ja passioköynnös. Tällä hetkellä autotallin lämpötila on +7 astetta. Koska autotallissa ei ole lämmitystä, on kasvit siirrettävä pakkasten tullessa kellariin.

Kellarissa talvehtii kaksi isoa pelaguuta, begonioita ja muutama oxalis. Sekä tietenkin daalioita ja muita juurakoina. Oxalikset ovat muuttuneet pimeässä kellarissa hailakoiksi. Niitä katsellessa mieleen muistuu olmi (luolissa elävä sokea, pigmentitön salamanteri (Proteus anguinus). Sellaisia näin käydessäni vuosia sitten Postojnan tippukiviluolissa (Slovenia).


Harmaa marraskuu on erinomaista aikaa itsensä sivistämiseen. Tämän syksyn aikana olen harrastanut kulttuuria varmaan enemmän, kuin vuosiin yhteensä. RSO-konserttien lisäksi tutuiksi ovat tulleet monet museot ja näyttelyt.


Pari viikkoa sitten osallistuin tutustumisretkelle Helsingin Bulevardilla sijaitsevaan Aleksanterin teatteriin. Oppaanamme toimi Aku Ahjolinna, joka sai kiinnityksen tanssijaksi Suomen kansallisbalettiin 1963. Parempaa opasta tuskin olisi voinut saadakaan. Ahjolinna hallitsee 1879 valmistuneen rakennuksen historian. Hänen eläväinen ja avoin olemuksensa on mitä parhain johdattamaan yleisöä kauniin rakennuksen saloihin. Vuoteen 1993 balettitanssijana toimineena hän tuntee sekä alan että ihmiset. Tarinoita hänellä siis riittää.


140-vuotias Aleksanterin teatteri on valtion omaisuutta ja sitä myydään parhaillaan. Rakennus on suojeltu, eikä sitä voi muuttaa vaikkapa hotelliksi tai toimistoksi. Remontoiminen tulisi arvioiden mukaan maksamaan noin 40 miljoonaa euroa. Kunnon peruskorjauksen rakennus tosiaan tarvitsee. 

Suomessa on aika vähän vanhoja arvorakennuksia. Minusta on sääli, että niiden annetaan mennä liian huonoon kuntoon, eikä niihin haluta investoida rahaa. Matkustamme mielellämme ulkomaille ihailemaan vanhojen kauniiden rakennusten täyttämiä kaupunkeja, mutta omassa maassa sellaisille ei anneta arvoa.


Taiteilijaystäväni houkutteli minut katsomaan Ateneumiin "Maailmalta löysin itseni - Helene Schjerfbeck" -näyttelyn, joka on esillä 26.1.2020 saakka. Samalla kiersimme myös "Taiteilijoiden Ruovesi" -näyttelyn, jossa on esillä mm. Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Ellen Thesleffin ja muutaman muun teoksia. Pidän kovasti Helene Schjerfbeckin maalauksista. Tässä näyttelyssä on esillä maalauksia, joita ei ole aiemmin Suomessa nähty. Taiteilijan kanssa oli mielenkiintoista katsella tauluja. Hänen tietojensa ja taitojensa kautta avautui ihan uusia näkökulmia.

Museokortti on siinäkin suhteessa hyvä ratkaisu, ettei tarvitse kerralla perehtyä ison museon tarjontaan. Voi nauttia osan silloin, toisen tällöin. Välttyy hyvin kulttuurin yliannostukselta ja säilyttää mielenkiinnon vierailla toisen tai kolmannenkin kerran.

Joulupuu Tapiolan kauppakeskus Ainoan edustalla.

Kulttuurinautintojen lisäksi tein pikaisen asiointireissun Espoon Tapiolassa lokakuussa avautuneeseen kauppakeskus Ainoaan, jonka uusimmassa osassa en ole vielä käynyt. Onhan siellä kauppakeskuksessa avaraa ja kiiltävää. Uutisoinnin mukaan Ainoasta on ollut tarkoitus tehdä erilainen kauppakeskus, jonne tavallisimmilla ketjuliikkeillä ei ole asiaa. Varmasti sieltä jokunen iso ketjupuoti puuttui, mutta ihan riittävästi niitä näytti Ainoaankin rantautuneen. 

Ainoan ulkopuolella avaruus ja kiilto puuttuu tykkänään. Aikamoinen rakennustyömaiden muodostama sokkelo koko vanha Heikintorin ja Tapiontorin ympäristö. Toivottavasti kulahtaneessa kunnossa olevat 50-luvun liikerakennukset remontoidaan, laattakäytävät uudistetaan ja kerrassaan surkeassa jamassa olevat istutusalueet kunnostetaan.

Persiljaa eivät sateet ja tuulet nujerra.

Älkäämme antako harmaan maiseman syöpyä sieluumme, vaan mennään kaikki pää pystyssä kohti joulua ja sen jälkeen pidentyviä päiviä. Huomenna on marraskuun viimeinen päivä. Jos joulukuukin menee samalla tavoin siivillä liitäen, olemme hetkessä uusia kylvöjä aloittamassa.

Mukavaa pikkujoulun aikaa kaikille!
 

27 kommenttia:

  1. Hyvin totesin vastauksessasi omaan blogiini, että marraskuussa on kiva esim, lukea tai tehdä jotain sellaista, jota ei tule kesäaikaan tehtyä. Helene Schjerfbeck on ikisuosikkini myös. Aivan ihania ovat hänen teoksensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuodenajoille ja säälle ei mitään voi, joten parempi yrittää löytää kustakin hyvät puolet. Niitä kyllä löytyy.
      Schjerfbeckin teokset ansaitsevat kaikki kehut. Näyttely oli antoisa. Hyvä, että ehdin käydä sen katsomassa.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Meillä pelakuut talvehtivat taas taloyhtiön pilkkopimeässä kylmäkellarissa. Ne selvisivät viime talvesta, joten uskallan olla jälleen toiveikas. Olmeja niistäkin tulee pimeässä, mutta ilmeisesti on riittävän viileää, ettei niitä haittaa valon puute. (Olen muuten aina halunnut nähdä olmin luonnossa!)

    Suomen vanhojen arvorakennusten tilanne on kieltämättä surkea. Niitä on vähän ja niiden annetaan mennä huonoon kuntoon. Turku on ehkä pahimmasta päästä vanhojen talojen kohtelijana. Kaikki puretaan, ja jos ei saa purkaa (esim. suojeltua taloa), se jätetään homehtumaan, kunnes sitä ei voi enää kunnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelaguut saakoon rauhassa olmeilla, kunhan pysyvät hengissä.
      Olmeja ei Suomen luonnossa ole, joten sinun täytyy tehdä matka niitä nähdäksesi. Wikipedian mukaan Euroopassa elää yksi olmilaji, joka on väritön ja sokea. Pohjois-Amerikassa lajeja on viisi, joilla on pigmenttiä sisältävä iho ja silmät.

      Turun tauti taitaa olla tunnettu jo rajojen ulkopuolellakin. Toistaiseksi Aleksanterin teatteri on käytössä. Saapa nähdä, kuka sen ostaa ja kuinka sille käy. Sen verran arvokkaalla paikallakin se sijaitsee, että houkutus homehduttamiselle lienee suuri.

      Poista
  3. Oi - kunnioitettava suoritus tuo haravointi ja mullan levitys! Jotakin sellaista voisi vielä tehdä, mutta valoton keli ja jatkuva sade ovat vieneet innon. Nyt tosin näyttää satavan lunta, joten se vähintäänkin on syy jättää puutarhatyöt niikseen. Tämä sää on tosiaan omiaan sisäkulttuurin harrastuksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sateeton plussa-asteinen päivä houkutteli pihalle ulkoilemaan. Nyt taitaa mullan kärrääminen olla myöhäistä, sillä meilläkin maa muuttui illan aikana valkoiseksi. Ehkä huomenna sää sallii kävelylenkin, toivotaan.

      Poista
  4. Kausi/ jouluvalot ovat nyt tähän vuodenaikaan tosi tarpeen ja tuovat ihanaa tunnelmaa lumettomaankin maisemaan.
    Minulla autotallissa oleva pelargonia kukkii täyttä päätä. En ole huomannut, että siitä olisi talvehtimisen kannalta mitään haittaa, joten kukkikoon rauhassa.
    Oi miten ihana valaistu joulupuu Tapiolassa.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole huomannut pelaguiden talvisen kukkimisen niiden kuntoon vaikuttavan. Niinpä minunkin pelaguuni saavat halutessaan kukkia.
      Lähempää tarkasteltuna Tapiolan joulupuu oli kokonaan keinotekoinen, mutta kaunishan se on. Pimeässä varmasti upea.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  5. Voi mikä kultainen puu! Kyllä harmaus alkaa jo vaikuttaa mielialaankin... ja tuo ainainen vesisade... Siitä huolimatta mukavaa viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille on illan aikana tullut valkea lumipeite. Toivottavasti teillekin. Ihan varmasti se piristää. Jos huomenna ei sada, aion mennä ulos.
      Mukavaa ja valoisampaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  6. Ostin myös museokortin viime keväänä. Kieltämättä on tullut käytyä useammin katsomassa näyttelyitä, ja ihan varta vasten lähdettyä pidemmällekin. Schjerfbeck on vielä näkemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museokortti on erinomainen keksintö. Uutisten mukaan se on lisännyt runsaasti museokäyntejä. Uskon, ettei pelkästään hinta ole museokäyntien takana vaan ylipäätään kortin käytön helppous ja sen saama runsas huomio. Huomaan itsekin aktivoituneeni ihan uudella tavalla.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  7. Kiitos Agnes! Hyvää joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
  8. Upea kynttilämeri syntyy kynttelikön heijastuksista. Järkytyin tiedosta, että Aleksanterin teatteri on myynnissä, minulta ei ole kysytty vaikka se on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta.
    Kulttuuri on erinomainen lääke torjumaan tätä masentavaa hämärää. Kävin torstaina Sinebryhoffin taidemuseossa katsomassa Lucas Cranachin Renessanssin kaunottaret. Suosittelen. Teatterielämykset ovat myös oivia kaamoksen karkottajia. Kävin Kansallisteatterissa katsomassa Kissani Jugoslavia. Seuraavatkin liput on jo ostettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain pitäisi olla nimien keräys Aleksanterin teatterin kunnostamiseksi ja säilyttämiseksi edelleen yhteisenä omaisuutena. En vain löydä sitä, mutta jatkan etsimistä. Entä jos rakennuksen ostaa jokin ulkomainen sijoittaja, joka sulkee teatterin yleisöltä? Sinerbrychoffin museo on käyntilistani alussa, samoin Designmuseo. Ymmärrän, ettei kulttuuri kaikkia kiinnosta, mutta tietäisivätpä, miten paljon menettävät.

      Poista
  9. Kyllä, harmaina päivinä voi ilostutta itseänsä taiteella ja muilla riennoilla. Heleneä menen katsomaan sunnuntaina, kunhan ensin käyn nauramassa Leikolan jutuille lauantaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullapa on hyvä suunnitelma viikonlopulle. Leikolan huumorista Helenen herkkyyteen. Mukavia hetkiä sinulle!

      Poista
  10. Kiitos noista lopputoivotuksista, tähän pyritään! Valoja olen minäkin laitellut, ne ilahduttavat hämärässä itseä ja ehkä muitakin ohi ajavia tai pihaan saapuvia. Kiva oli taas, että sivistit meitäkin eli oli mukava päästä kanssasi käymään Aleksanterin teatterissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin innoissani kaikesta kokemastani, että taidan liiaksikin tyrkyttää tekemisiäni. Löydän paljon mielenkiintoisia juttuja muiden blogeista, joten yritän vastavuoroisesti välillä tarjota jotain itsekin.
      Meille tuli illalla lunta ja tänään olen nauttinut auringosta ja valoisasta luonnosta. toivottavasti teilläkin on ollut hieno päivä.

      Poista
  11. niin totta tuo mitä kirjoitit, asiantunteva opastus rikastuttaa kokemaamme, moni asia jäisi ominpäin selvittämättä tai hoksaamatta ilman sitä. surullisena luin Tapiolan Heikintorin kohtalosta, muistan sen loiston -70-luvulla. kävin siellä vanhempieni kanssa lähes joka lauantai ostoksilla. sitten avattiin Maxi Leppävaaraan ja sen jälkeen enää harvemmin autonnokka suunnattiin Tapiolaan.
    olipa virkistävää herätä, hento lumipeite tekee maisemasta niin kauniin:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaita oppaita ovat henkilöt, joilla on ehtymätön määrä tarinoita ja paljon "kerrotaan, että" -anekdootteja. Ahjolinna on juuri tällainen henkilö. Nautittava kokemus kerrassaan.
      Kävin 70-80 -luvulla paljon asioilla Heikintorilla asuessamme Mankkaalla ja Tapiolassa. Heikintorilla ei enää montaa liikettä ole ja sen käyttötarkoitus lienee avoin. Maxissakin tuli käytyä. Sellossa käydessäni muistuu väkisinkin vanha Maxi mieleen. Koko Leppävaaran keskusta on läpikäynyt valtavan muutoksen ja käy edelleen.
      Sama huomio, aamulla aurinko nousi valkeassa maisemassa. Ihastuttavaa!

      Poista
  12. Kiitos kulttuuri-tarinasta,
    Valopuu,loistaa kultaisuuttaan....
    Mukavaa alkanutta joulukuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valopuun lisäksi nyt myös luonto tarjoaa kultaista valoaan auringon ja valkoisen lumen myötä.
      Samoin sinulle hyvää pikkujouluaikaa!

      Poista
  13. Eikös teillekin nyt tullut lunta valoa tuomaan? Täällä on täysi talvi ainakin puoleen viikkoon asti😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perjantai-iltana vesisade muuttui lumeksi ja nyt on kaunista. Puolen viikon aikaan mennään taas plussalle.

      Poista
  14. Museokortin käyttö on tänä vuonna jäänyt harmittavan vähiin, joten täytyypä minunkin ottaa aikaa taiteelle. Eli sinne Ateneumiin (kiitos vinkistä!) ja sitten Sinebryhoffin taidemuseoon (kiitos Cher!). Talvella on hyvä aika tehdä noita muita asioita. Eläköön vuodenajat! Ja talviuni...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aion suunnata Cherin neuvosta Sinebrychoffille. Talvi on oivallista aikaa harrastaa kulttuuria ja nukkua talviunta.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!