Sivut

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Metsäretki


Pari viikkoa sitten aurinkoinen sunnuntaipäivä houkutteli ulkoilemaan. Päätimme suunnata kohtalaisen lähellä kotiamme sijaitsevalle Ahvenlammelle, jonne pääsee suuremmitta ponnistuksitta kävellen. Olen paikasta kertonut aiemminkin. Pientä lampea kiertäessään tuntee olevansa erämaassa kaukana asutuksesta ja muista ihmisistä, vaikka linnuntietä matkaten olemme aivan taajaman kupeessa.


Lammen kiertävästä polusta näkee, että sitä on tallottu useita kertoja. Sen sijaan polun ympäristö on koskemattoman näköistä, vaikka varmasti marjastajat ovat puolukat, juolukat ja mustikat metsästä pois poimineet. Olemme käyneet lammella useamman kerran vuodessa, vain kahdesti vastaan on tullut muita ihmisiä. Toisella kertaa metsän omistajasukuun kuuluva rouva koiransa kanssa.


Joka kerran ihastelen polulla risteileviä puiden juuria. Ikäänkuin kaikki metsän puut olisivat päättäneet imeä lammen tyhjäksi vedestä ja siksi luikertelevilla juurillaan tavoittelevat rantaa.


Lampeen laskevien ojien ja purojen yli on rakennettu sillat helpottamaan kuivin jaloin kulkua. Metsäalueen omistaja ei ole halunnut paikasta kovin suuriäänisesti huudella, jotta se säilyttäisi rauhallisen erämaaluonteensa. Paikallisistakaan kaikki eivät tunne sitä, eivätkä siten ole siellä koskaan käyneet. 


Runsaiden vesisateiden vuoksi varauduimme lammen toisella puolella olevaan muutenkin vetisiin kohtiin ja laitoimme saappaat jalkaan. Hyvä niin, sillä lammen vesi oli korkealla ja alavimmilla kohdilla vesi oli vallannut myös polun ja pientareet.


Polulle oli paikoin levitetty vihreä sammalmatto, jonka yli oli pakko loikata ettei vahingossakaan talloisi sen pehmeää olemusta.


Puron rannalla kasvoi hauskasti ylöspäin kohoavaa sammalta. Jonkinlaista liekosammalta ilmeisesti. Tuulen osuessa tähän kasvustoon, ne huojuivat hiljaa kuin olisivat tanssineet.


Jokin nukkuva lohikäärmekö tässä pää painuksissa kohti auringon lämmittämää maata? Lohikäärmeen päätä koristavat "piikit" taitavatkin olla pikarijäkälää, joka ei vielä ole avautunut pikariksi.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.

-Helvi Juvonen (1952)



Joka kerran metsäretkellä käydessä sielu tuntuu ammentaneen kauneutta ja rauhaa pitkäksi ajaksi eteenpäin. 



30 kommenttia:

  1. Ihanan rauhallinen tunnelma välittyy kuvistasikin. Kyllä tuallaases paikas akut täyttyy pitkäksi aikaa. Ihan ilimetty lohikäärmehän se siinä. En muute oo koskaa hoksannu pikarijäkälän piikkivaihetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen kerran tuon pikarijäkälän "nuppuvaiheen" hoksasin. Ehkä ei ole tullut vastaan tai sitten en vain ole osannut katsoa.

      Poista
  2. Sinulla on upeita retkikohteita ihan kotisi lähettyvillä. aiemmassa postauksessasi ihastelin järvimaisemia, nyt tätä kaunista metsälampea. nautin kuvistasi, niiden yksityiskohdista, no lohikäärme kyl kuulosti hieman mammuttimaiselta, onneksi paljastui sitten ihastuttavaksi pikarajäkäläksi, yhdeksi mun lemppareista jäkälien joukossa.
    olipa söpöjä pistokkaita, pitäisköhän munkin piipahtaa taimikauppaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsäretkellä lapsenomaiset satuasiat hiipivät mieleen. Niin myös tuo lohikäärme, joka tosiasiassa oli pikarijäkälien asuinpaikka.
      Tämän päivän lumi-/räntäsateessa onkin mukava ajatella pistokkaita.

      Poista
  3. Metsässä on kauneutta ja rauhaa, kun sinne vaan saa itsensä vietyä :)
    Aina kun näkee vettä, tekee mieli uimaan, vaikka järki sanoo, että kylmää on. En ole siltikään mikään talviuimari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tuonne Ahvenlampeenkin voisi pulahtaa uimaan. Eipä ole tullut koskaan niin tehtyä.

      Poista
  4. Onpa kaunista metsäluontoa ja vielä lähellä asutustakin. Olenkin aina miettinyt nimeä pikarijäkälälle, mutta enpä ole tullut sitä kertaakaan selvittäneeksi. Eikä nyt tarvitsekaan, kun kerroit sen. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikarijäkälästä tulee aina mieleen tuo Helvi Juvosen runo, jonka sain kerran työkaveriltani synttärikortissa.
      Meillä on lähellä paljon metsää ja hienoja luontokohteita, joista osa on edelleen koluamatta.
      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  5. Hienoja kuvia metsäretkeltäsi, tuollaiset kävelylenkit ovat todella mukavia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Ahvenlampi on jotenkin tavanomaista kiehtovampi kohde. Ehkä juuri se rauhallisuus ja muista erillään oleva tunnelma vetoaa.

      Poista
  6. On se jännä, että pelkkä metsäkuvien katseleminen jotenkin rauhoittaa. Kiitos siis kuvaelämyksestä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe! Mukava kuulla, että viihdyit tällä metsäretkellä.

      Poista
  7. Onpa ihana paikka! Tykkään kovasti noista puiden juurista. Kylläpä tosiaan tulee lohikäärme mieleen tuosta yhdestä kuvasta. Metsä on ihan paras paikka mielen rauhoittamiselle. Minä olen tämän viikon lomailemassa vanhempieni luona, ihanan metsän keskellä. Kumman onnelliseksi sitä tulee, kun hetken talsii metsässä. Lapsetkin ovat riemuissaan. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsässä kulkiessa on jännän vapaa olo. Lapsetkin tykkäävät saadessaan vipeltää omaan tahtiinsa. Oikein mukavaa lomaa sinne metsän keskelle!

      Poista
  8. Varmasti ihana paikka. Meilläpäin on vähän vastaavanlainen ja olemme siellä myöskin käyneet usein. Nyt viimevuosina harvemmin. Tällaiset paikat pilataan usein roskaamalla tai ainakin puiden oksia katkomalla ja jopa nuotiolla. Ymmärrän hyvin omistajien hiljaisuuden. Rauhoittavaa on metsässä kulkea ja sieltä palaa mieli tyynenä ja rauhallisena. Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä tuossa paikassa onkin huomion arvoista, ettei siellä ole roskan roskaa. Eikä myöskään nuotionalkuja tai muutakaan ilkivaltaa. On sen verran sivussa ja suurelta yleisöltä suojassa, että on säästynyt.

      Poista
  9. Onpa ihania metsäkuvia! Sammalet ja jäkälät ovat niin kauniita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisena lumettomana talvena etenkin sammaleiden vihreys nousee värittömyydestä hyvin esiin ja on suorastaan lumoavaa.

      Poista
  10. Ihanan tunnelmallinen ja vihreä metsäretki :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Juuri sellainen tuo retki oli, tunnelmallinen ja vihreä.

      Poista
  11. Aivan ja onneksi meillä on yhä paljon metsiä ympärillämme vapaasti kuljettaviksi.

    VastaaPoista
  12. Ihana paikka ja tosi kivoja kuvia, etenkin lähikuvat maasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka on todellakin hieno ja noita juuri/sammalnäkyjä ei voi olla kuvaamatta.

      Poista
  13. Kaunista! Siis aivan ihana paikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todellakin kaunis paikka. Mieli lepää rauhallisessa luonnossa.

      Poista
  14. Tunnelmallisia kuvia. Minullekin tulee metsässä usein hyvin rauhallinen ja tyyni olo. Puiden huminaa on mukava kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla Ahvenlammella on jännä tunnelma, kun varsinkin toisella rannalla näkee pitkälle mäntyjen runkojen lomitse. Tosin aina uusia ja uusia männynrunkoja.

      Poista
  15. Kauniita kuvia mehtäretkeltä. Mehtä onkin mukava samoilupaikka ja sieltä löytyy vaikka mitä kahottavoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin näkee, ihan valtavasti on joka kerran katseltavaa, vaikka luulisi tutussa paikassa jo moneen kertaan kaiken nähneensä.

      Poista
  16. Hienot, tunnelmalliset kuvat! Jo pelkkä kuvien katsominen rauhoittaa, saatikka sitten omakohtainen retki rauhallisessa metsämaastossa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!